Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 08.03.24 - klo:18:11
-
https://www.google.com/search?q=taas+p%C3%A4iv%C3%A4+ajan+virtahan&rlz=1C1JJTC_fiFI1084FI1084&oq=taas+p%C3%A4iv&gs_lcrp=EgZjaHJvbWUqCggAEAAY4wIYgAQyCggAEAAY4wIYgAQyBwgBEC4YgAQyBggCEEUYOTIHCAMQABiABDIICAQQABgWGB4yCAgFEAAYFhgeMggIBhAAGBYYHjIICAcQABgWGB4yCAgIEAAYFhgeMggICRAAGBYYHqgCALACAA&sourceid=chrome&ie=UTF-8#fpstate=ive&vld=cid:99ed92d4,vid:FtQGs2qmZdU,st:0
VK 556 Taas päivä ajan virtahan
1.
Taas päivä ajan virtahan
nyt iäks uppoaa.
Armosta hyvän Jumalan
yö levon lahjoittaa.
2.
Vaiheemme tunnet, Jumala,
yöt, päivät vaihtuvat.
Vain sinä säilyt samana,
armoa tarjoat.
3.
Huomaasi jälleen, Herra, jään,
kun päivä pakenee.
Sinua nousen kiittämään,
kun aamu valkenee.
4.
Ja vaikka yöllä kuolema
pois minut kutsuisi,
on eläissä ja kuollessa
sinussa turvani.
Johan Olof Wallin 1814. Suom. Mikael Nyberg 1920. Virsikirjaan 1938. Uud. Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Adam Krieger 1667.
-
VK 270 Enkö Herraa Jumalaani https://www.youtube.com/watch?v=bMhXcjUn0Ig
1.
Enkö Herraa Jumalaani
riemuvirsin kiittäisi!
Enkö suurta auttajaani
ylistäisi hartaasti!
Pohjatonta laupeutta
lapsilleen hän osoittaa,
Isän sydän armahtaa
täynnä pelkkää rakkautta.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
2.
Niin kuin kotka siivillänsä
poikiansa peittelee,
niin hän minut kädellänsä
armiaasti suojelee.
Äidinkohdussa jo antoi
muodon, hengen, elämän,
sieltä tähän hetkeen hän
huostassansa hoiti, kantoi.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
3.
Eipä ollut Poikansakaan
liian kallis hänelle,
kuolemaan hän antoi rakkaan
elämäksi minulle.
Ääretön on Herran hyvyys!
Vaikka heikko henkeni
kuinka tarkoin miettisi,
tutkimaton on sen syvyys.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
4.
Pyhän Hengen johdattamaan
Herra antaa sanassaan,
elämääni hallitsemaan
tiellä taivaan kunniaan.
Uskon kirkkaan, puhtaan liekin
sytyttää hän sydämeen,
johtaa minut autuuteen,
valaistu on kuolontiekin.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
5.
Sielustani huolen kantaa,
armollaan hän ruokkii sen.
Ruumiilleni hän myös antaa
kaiken, mitä tarvitsen.
Milloin taito oma puuttuu
taikka olen voimaton,
Herra heikon voima on,
vahvaksi näin heikko muuttuu.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
6.
Maailmamme aarteinensa
hallintaamme Herra soi,
luomakunnan luotuinensa
hyödyksemme meille loi.
Minne silmä, tieto kantaa,
runsaasti on lahjoja,
joita Luoja, kaitsija,
luoduillensa aina antaa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
7.
Silmäni kun uneen suljen,
Herrani jää valvomaan.
Taas kun uuteen aamuun kuljen,
uuden armon aina saan.
Ellei kasvot Herran armaan
jäisi tiellä saattamaan,
sieluni ei tuskistaan
koskaan toipua vois varmaan.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
8.
Vaikka väijyy sieluani
vihollinen, kiusaaja,
ei se koskaan Herrastani
tempaa irti minua.
Herra torjuu voimallansa
kaiken pahan päältäni
johdattaen juoksuni
Hengellänsä, armollansa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
9.
Niin kuin isä ei voi kieltää
rakkautta lapseltaan,
joka vastoin isän mieltä
harhaan kulkee toisinaan,
niin myös Herra hoitaa lastaan
rakkauden vitsalla
eikä koston miekalla,
armoon sulkee ainoastaan.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
10.
Vaikka joskus ankaralta
tuntuu Herran kuritus,
Herralla on siihen valta,
häntä ohjaa rakkaus.
Minut syntiin hukkumasta
Isä tahtoo varjella,
siksi ohjaa luoksensa
ristin tietä taivaan lasta.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
11.
Eikä ole, uskon kyllä,
risti luotu iäksi.
Ei sen vaiva enää yllä
tuolle puolen matkani.
Talven tuimat tuiskut poistaa
jälleen suvi suloinen,
niin myös jälkeen vaivojen
ilosta saa silmä loistaa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
12.
Sinulla on Isän sydän,
niin myös Isän rakkaus.
Herra, lapsenasi pyydän:
Kuule uskon rukous.
Auta, että armostasi
täällä aina päivin, öin,
ajatuksin, puhein, töin
etsin, Herra, kasvojasi.
Ja kun loppuu aikani,
ylistää saan iäti.
Paul Gerhardt 1653. Suom. Otto Immanuel Colliander 1874. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Johann Schop 1641.
-
SV 76 Sinua, Jeesus, lähestyn
1. Sinua, Jeesus, lähestyn.
Rauhoita sydämeni,
kun rukoukseen hiljennyn
lepoa saadakseni.
Rintaasi anna nojata,
uskossa aina katsella
rakkaita kasvojasi.
2. Kun itken kurjaa elämää,
niin näytä kyyneleesi,
tai kiusaus kun yllättää,
muistuta kärsineesi
kauhut ja tuskan katkeran
Getsemanen ja Golgatan.
Lohduta rauhallasi.
3. Näin hitaana ja huonona
luoksesi tohdin tulla,
sokeana ja kuurona,
mielellä jaetulla.
Ahdistettuna rukoilen,
armahda, nosta syntinen
jaloilleen jälleen kerran.
4. Kun olen tottelematon,
horjuva, houkkamainen,
petollinen ja uskoton
ja syntiin taipuvainen,
vain sinä saatat armahtaa
ja kotiin saakka kuljettaa
kuoleman varjon mailta.
5. Minua estä ihmisten
vikoja tarkkaamasta,
turhien juorupuheiden
perässä juoksemasta,
kun omissani kyllin on,
kilvoitukseni kelvoton.
Sen tiedät, Jeesus, kyllä.
6. Siis kiireisesti pakenen
luo armoistuimesi.
Suo jäädä epäuskoisen
ja heikon lähellesi.
On tässä heikon väkevyys,
nälkäisen yltäkylläisyys:
saan olla omanasi.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2011
:eusa_pray:
-
Psalmit 71
Vanhuksen rukous
1Herra, sinuun minä turvaan.
Älä milloinkaan hylkää minua.
2Sinä olet vanhurskas,
pelasta minut, vapahda minut!
Kuule minun pyyntöni ja auta minua.
3Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta.
Sinä, joka tahdot pelastaa minut,
sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani.
4Jumala, pelasta minut pahojen käsistä,
riistäjien ja sortajien vallasta.
5Sinä olet minun toivoni, Herra,
Herra, minun turvani nuoruudesta asti.
6Syntymästäni saakka olet ollut tukeni,
siitä saakka kun kohdusta minut päästit.
Sinulle minä aina laulan ylistystä.
7Monelle olen ollut ihmetyksen aihe,
mutta sinä olet luja turvani.
8Siksi minun suuni tulvii kiitosta
ja alati ylistää ihanuuttasi.
9Älä hylkää minua nyt vanhuuden päivinä,
älä jätä, kun voimani uupuvat.
10Minun viholliseni väijyvät minua
ja pitävät keskenään neuvoa sanoen:
11»Jumala ei ole enää hänen kanssaan,
käykää häneen kiinni, ei häntä kukaan auta.»
12Jumala, älä ole kaukana!
Jumala, riennä minua auttamaan.
13Joutukoot häpeään ja häviöön minun vainoojani,
kohdatkoon iva ja pilkka minun ahdistajiani!
14Minä en luovu toivostani
enkä lakkaa sinua ylistämästä.
15Minä julistan uskollista hyvyyttäsi
ja alati sinun apusi runsautta,
jonka mittaa ja määrää en tiedä.
16Herra, minun Jumalani,
minä kerron sinun voimateoistasi
ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.
17Jumala, sinä olit opastajani
jo kun olin nuori,
ja tähän päivään asti
olen saanut kertoa ihmeistäsi.
18Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen,
älä hylkää minua, Jumala.
Minä julistan tuleville polville
kätesi mahtia ja tekojesi suuruutta.
19Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi
ja suuret ovat tekosi.
Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
20Sinä olet antanut vaikeita vuosia
ja monia ahdistuksen aikoja,
mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut,
syvyyksistä sinä minut nostat.
21Kohota minut takaisin kunniaan
ja lohduta minua jälleen,
22niin lyyrani sävelin saan ylistää
sinun totuuttasi, Jumala,
ja harppuni kielillä kiittää sinua,
Israelin Pyhä!
23Minun huuleni avautuvat ilohuutoon.
Minä laulan sinulle kiitosta,
koska sinä lunastit minut.
24Lakkaamatta minun kieleni
kertoo vanhurskaudestasi.
Minun ahdistajieni osaksi
tuli häväistys ja pilkka.
https://www.youtube.com/watch?v=KKCT8fgddpc
-
Taivaan Isä suojan antaa. Hän on Isä jokaisen !
https://www.youtube.com/watch?v=3mtk_9W-xxc
Joh 10:11-15
11:”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. 12:Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, 13:koska palkkapaimen ei välitä lampaista. 14:”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, 15:niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.
-
Psalmit 115
Luota Herraan, Israel
1Älä meille, Herra,
älä meille anna kunniaa,
mutta anna kunnia omalle nimellesi,
sinä hyvä ja uskollinen!
2Miksi saisivat vieraat kansat sanoa:
»Missä on heidän jumalansa?»
3Meidän Jumalamme on taivaassa.
Kaiken, mitä hän tahtoo, hän myös tekee.
4Muiden kansojen jumalat ovat hopeaa ja kultaa,
ihmiskätten työtä.
5Niillä on suu, mutta ne eivät puhu,
niillä on silmät, mutta ne eivät näe.
6Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule,
niillä on nenä, mutta ne eivät haista.
7Niillä on kädet, mutta ne eivät kosketa,
niillä on jalat, mutta ne eivät kävele,
niiden kurkusta ei kuulu mitään ääntä.
8Niiden kaltaisiksi tulevat niiden tekijät,
kaikki, jotka niihin turvaavat.
9Sinä, Israel, luota Herraan!
Hän on sinun turvasi ja kilpesi.
10Aaronin suku, luota Herraan!
Hän on sinun turvasi ja kilpesi.
11Te, Herran palvelijat, luottakaa Herraan!
Hän on teidän turvanne ja kilpenne.
12Herra muistaa meitä ja siunaa meitä,
hän siunaa Israelin sukua,
hän siunaa Aaronin sukua.
13Herra siunaa niitä, jotka häntä palvelevat,
niin pieniä kuin suuria.
14Lisätköön Herra kansaansa,
teitä ja lapsianne, polvesta polveen.
15Siunatkoon teitä Herra,
hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.
16Taivas on Herran,
maan hän on antanut ihmisille.
17Eivät kuolleet ylistä Herraa,
ei yksikään, joka on hiljaisuuteen laskeutunut.
18Mutta me kiitämme Herraa
nyt ja ikuisesti.
Halleluja!
https://www.youtube.com/watch?v=i0MCTpQJ8Wc&list=RDi0MCTpQJ8Wc&start_radio=1
-
Johannes 3
Jeesus ja Nikodemos
1Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. 2Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: »Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.» 3Jeesus vastasi hänelle: »Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.» 4Nikodemos kysyi: »Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?»
5Jeesus vastasi: »Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. 6Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. 7Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ 8Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.»
9»Miten tämä kaikki on mahdollista?» Nikodemos kysyi.
10Jeesus vastasi:
»Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?
11»Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. 12Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! 13Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.
14»Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, 15jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. 16Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
17»Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. 18Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. 19Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. 20Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. 21Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.»
Johannes Kastaja ja Messias
22Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä. 23Myös Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi. 24Johannes ei näet vielä ollut joutunut vankilaan.
25Kerran Johanneksen opetuslapset kiistelivät erään juutalaisen kanssa puhdistautumisesta. 26Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: »Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen.»
27Johannes vastasi: »Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. 28Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ 29Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. 30Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.»
31Hän, joka tulee ylhäältä, on kaikkien yläpuolella. Joka on maasta, on maan tomua ja puhuu tämän maailman asioista. Hän, joka tulee taivaasta, 32todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut, mutta kukaan ei ota vastaan hänen todistustaan. 33Joka ottaa hänen todistuksensa vastaan, tunnustaa, että Jumala puhuu totta, 34sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu julki Jumalan sanat. Ei Jumala anna Henkeään määrämitalla. 35Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa. 36Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.
https://www.youtube.com/watch?v=TyZTiMcAwb0
-
SV 103 Maa, katso, Herran käsi jo
https://www.youtube.com/watch?v=SidKNWFNXOA
1. Maa, katso, Herran käsi jo
ojentuu suojaksesi.
Ja huomaa, armon aurinko
valaisee synkkyytesi.
Se valo vanhurskauden
ja armoistuin ikuinen
tuo lohdutusta, rauhaa.
2. Kun Jeesus tänne alensi
itsensä tuskaan, vaivaan,
Isänsä hänet korotti
hallitsijaksi taivaan.
Ja hänen seurakuntansa
Kristuksen morsiamena
veisailee kiitosvirttä.
3. Maa, taivas vaikka kumartaa
edessä ystävämme,
hän virvoittaa ja lohduttaa
murheista sydäntämme.
Hän meitä siunaa, varjelee
ja voimallansa hallitsee
maailmaa kaikkinensa.
4. Riemussa taivaallisessa
myös muista murheitamme
ja sieltä korkeudesta
viitoita polkujamme.
Sinusta voima säteilee.
Myös meidät väkeviksi tee,
valaise varjot tiemme.
5. Rukoile meitä muistaen
ja puhu puolestamme,
kastellen, maata muokaten
vahvista juuriamme.
Näin meitä armoon istuta,
vainioillasi varttua
päivästä päivään anna.
6. Paimenna, kaikkivaltias,
ja kutsu lampaitasi.
Huolehdi meistä, laupias,
ja ohjaa sauvallasi.
Hengellä laumaa johdata,
eksyneet yhteen kokoa,
pieninkin turvaan kanna.
7. Ylistys, kiitos, kunnia
soi taivaaseen maan päältä.
Se kuule, Herra korkea,
ja vastaan ota täältä.
Äänellä paremmalla me
soisimme ylistävämme
sinua ikuisesti.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015
-
Päivän sana
Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.
Joh. 6:27
Virsi 202 Jeesus sana elämän:
https://www.google.com/search?q=jeesus+leip%C3%A4+el%C3%A4m%C3%A4n+tule+meid%C3%A4n+keskellemme&rlz=1C1JJTC_fiFI1084FI1084&oq=jeesus+leip%C3%A4+el%C3%A4m%C3%A4n+tule+meid%C3%A4n+keskellemme&gs_lcrp=EgZjaHJvbWUyBggAEEUYOTIHCAEQIRigATIHCAIQIRigAdIBCTEzMDk0ajBqN6gCALACAA&sourceid=chrome&ie=UTF-8#fpstate=ive&vld=cid:48b501ca,vid:0LEPofJd-5o,st:0
-
Psalmit 62
Jumalan edessä minä saan rauhan
1Laulunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Daavidin psalmi.
2Jumalan edessä mieleni hiljenee,
hän antaa minulle avun.
3Hän on kallio, hän on minun pelastukseni,
hän on linnani, minä en horju.
4Kuinka kauan te jatkatte syyttelyänne,
hyökkäätte kaikki kimppuuni?
Minä olen kuin kaatuva seinä tai luhistuva muuri.
5He juonittelevat syöstäkseen minut maahan,
he rakastavat valhetta.
Suullaan he siunaavat,
mutta sisimmässään he kiroavat. (sela)
6Hiljene, sieluni, Jumalan edessä!
Hän antaa minulle toivon.
7Hän on kallio, hän on minun pelastukseni,
hän on linnani, minä en horju.
8Jumalassa on pelastukseni ja kunniani.
Hän on luja kallio,
hänessä on turvani.
9Luottakaa aina Jumalaan,
tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa!
Jumala on turvamme. (sela)
10Ihmisiin ei ole luottamista,
he ovat vain tuulenhenkäys.
Vaakakupissa he eivät paljon paina,
kaikki he ovat tyhjää ilmaa.
11Älkää luottako väkivaltaan,
älkää rakentako ryöstösaaliin varaan.
Vaikka omaisuutenne karttuu,
älkää kiinnittäkö siihen sydäntänne.
12Jumala on sanonut kerran,
kahdesti olen tämän kuullut:
Jumalan on valta.
13Sinun, Herra, on uskollisuus.
Sinä maksat ihmiselle
hänen tekojensa mukaan.
-
Psalmit 63
Sinun armosi on suurempi kuin elämä
1Daavidin psalmi, jonka hän sepitti Juudan autiomaassa.
2Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan.
Sieluni janoaa sinua,
ruumiini ikävöi sinua
ja uupuu autiomaassa ilman vettä.
3Pyhäkössä saan nähdä sinut,
kokea sinun voimasi ja kirkkautesi.
4Suurempi kuin elämä on sinun armosi.
Minun huuleni ylistävät sinua.
5Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän,
minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi.
6Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa,
ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin.
7Minä ajattelen sinua levätessäni,
sinä olet mielessäni yön hetkinä:
8sinä olet tullut avukseni,
ja minä saan riemuita siipiesi suojassa.
9Koko voimallani minä tarraudun sinuun,
ja sinun oikea kätesi tukee minua.
10Tuho kohtaa ne, jotka vaanivat henkeäni:
he joutuvat maan syvyyksiin.
11Heidät annetaan miekan saaliiksi,
heistä tulee sakaalien ruokaa.
12Antakoon Jumala kuninkaalle paljon iloa.
Riemuitkoon jokainen, joka vannoo Jumalan nimeen!
Mutta valehtelijoiden suu tukitaan.
https://www.youtube.com/watch?v=jvVL34aTjNE
-
Voivathan muutkin kansat rukoilla Jumalaa Psalmin 64 sanoin, vaiko vain Israel saa näiden huokausten lailla kääntyä Herran puoleen hädässään.
Psalmit 64
Pahat teot eivät pysy salassa
1Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.
2Kuule ääneni, Jumala, kun valitan.
Kun vihollinen uhkaa, varjele minua.
3Kätke minut pahantekijöiden kiihkolta,
väärintekijöiden juonilta.
4He teroittavat kielensä kuin miekan,
jännittävät nuolekseen myrkyllisen sanan,
5ja äkkiä he piilopaikastaan ampuvat viatonta,
ampuvat, eivät pelkää.
6He kannustavat toinen toistaan pahaan,
he yllyttävät virittämään ansoja,
he sanovat: »Ei sitä kukaan näe.»
7He hautovat pahaa ja sanovat:
»Nyt panemme toimeksi!»
Tutkimaton on ihmisen sisin ja sydän.
8Jumala ampuu heihin nuolensa,
ja äkkiä he ovat täynnä haavoja.
9He kompastuvat omiin puheisiinsa.
Jokainen, joka heidät näkee, pudistaa päätään.
10Kaikki ihmiset ovat peloissaan.
He kertovat, mitä Jumala on tehnyt,
ja ottavat opikseen Jumalan teoista.
11Iloitkoon vanhurskas Herrasta
ja luottakoon häneen!
Oikeamieliset riemuitkoot!
VK 357 Saavu, Jeesus, suuri armontuoja
https://www.youtube.com/watch?v=h5AA7zllrWs
1.
Saavu, Jeesus, suuri armontuoja,
luonasi on lohdutus ja suoja.
Paimen parahin,
taivaan rauha sydämeeni anna.
2.
Viha, vaino riehuu kaikkialla,
pelkään niin kuin peura nuolten alla,
helle näännyttää.
Rauhaa ei voi löytää muukalainen.
3.
Murheen pilvet toisiansa ajaa,
kuu on vuoroin täysi, vuoroin vajaa,
sydän häilyy näin.
Kesken en saa toivoani heittää!
4.
Arkana kun heikko usko horjuu,
kaikki muut kun minut luotaan torjuu,
vierelleni jää!
Minut kätke haavojesi suojaan.
5.
Herra, katso, sammumaan käy usko,
sytytä taas armon aamurusko.
Lamppuun suitsevaan
uutta tulta Henkesi voi antaa.
6.
Saavu, Jeesus, paimenkäsi anna,
olallesi nosta, kotiin kanna.
Pysy luonani.
Verelläsi synneistäni päästä.
Benjamin Szönyi 1762. Uud. Sándor Payr. Suom. Paavo Viljanen 1935. Uud. Aukusti Oravala 1937. Virsikirjaan 1938. Uudelleen suom. Anna-Maija Raittila 1984. | Sävelmä: Böömissä 1541.
-
VK 140 Auuaita kaikki hengessänsä köyhät
https://www.google.com/search?q=autuaita+kaikki+hengess%C3%A4ns%C3%A4+k%C3%B6yh%C3%A4t&rlz=1C1JJTC_fiFI1084FI1084&oq=autuaita+kaikki+hengess%C3%A4ns%C3%A4+k%C3%B6yh%C3%A4t&gs_lcrp=EgZjaHJvbWUyBggAEEUYOTIHCAEQIRigATIHCAIQIRigATIHCAMQIRigAdIBCTEwMzQ5ajBqN6gCALACAA&sourceid=chrome&ie=UTF-8#fpstate=ive&vld=cid:b5cf2d8e,vid:2p8VSjaHeO8,st:0
-
Psalmit 66
Kohottakaa riemuhuuto Jumalalle!
https://www.youtube.com/watch?v=8OSF9ETE7HQ
1Laulunjohtajalle. Psalmilaulu.
Kohota Jumalalle riemuhuuto, maa,
riemuitkaa, maan asukkaat!
2Laulakaa hänen nimensä kunniaa,
kiittäkää ja ylistäkää häntä.
3Sanokaa Jumalalle:
Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi!
Viholliset nöyrtyvät sinun edessäsi
suuren voimasi tähden.
4Koko maa kumartuu eteesi,
koko maa laulaa kiitostasi
ja ylistää nimeäsi. (sela)
5Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä.
Hän on tehnyt meille suuria tekoja.
6Hän muutti meren kuivaksi maaksi,
kuivin jaloin kansa kulki virran poikki.
Siksi me saamme iloita hänestä.
7Hän hallitsee voimallaan iäti,
hän pitää silmällä kansoja.
Älköön kukaan nousko kapinaan häntä vastaan. (sela)
8Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki kansat,
antakaa ylistyksen kaikua!
9Hän antaa meille elämän,
hän ei salli jalkamme horjua.
10Sinä olet koetellut meitä, Jumala,
puhdistanut ahjossa kuin hopeaa.
11Sinä olet antanut meidän joutua verkkoon,
olet pannut orjuuden taakan harteillemme.
12Sinä olet antanut vihollisten ajaa ylitsemme,
me olemme joutuneet tuleen ja veteen,
mutta sinä olet avannut meille jälleen tien.
13Minä tuon sinun temppeliisi polttouhrit,
täytän lupauksen,
14jonka huuleni sinulle lausuivat,
jonka suuni puhui ahdingon hetkellä.
15Minä uhraan lihavia lampaita,
poltan pässejä tuoksuviksi uhreiksi,
minä valmistan sinulle härkiä ja vuohia. (sela)
16Tulkaa, kaikki jotka palvelette Jumalaa,
kuulkaa, kun minä kerron,
mitä Jumala on minulle tehnyt.
17Minä huusin häntä avukseni
ylistyslaulu jo kielelläni.
18Jos minulla olisi ollut paha mielessä,
ei Herra olisi kuullut minua,
19mutta hän kuunteli,
hän kuuli rukoukseni.
20Ylistetty olkoon Jumala!
Hän ei torjunut rukoustani
eikä kieltänyt minulta armoaan.
-
Säveltäjä Janne Salmenkangas: Auta meitä olemaan nöyriä
Säveltäjä Janne Salmenkangas Tampereelta johdattaa paastonajan rukoushetkeen.
Rukoushetken alussa lauletaan jumalanpalveluslaulu 803 "Marian kiitoslaulu, Magnificat". Laulun esittävät Cetus Noster, vokaaliyhtye, solistinaan Teppo Lampela, baritoni
Rukoushetkessä avustaa Hiljaa Ensemble, solistinaan Pekka Pokela
https://areena.yle.fi/podcastit/1-61325335
-
Kirje efesolaisille 2
Kuolemasta elämään https://www.youtube.com/watch?v=JYoSUp_3Fuk
1Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. 2Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. 3Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.
4Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, 5että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. 6Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa 7osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. 8Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. 9Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. 10Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
Kristus, kirkon yhdistäjä
11Muistakaa, että te olitte synnyltänne vierasheimoisia, ympärileikkaamattomia – niinhän teitä nimittävät ne, joita ihmisten tekemän leikkauksen vuoksi sanotaan ympärileikatuiksi. 12Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa. 13Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.
14Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. 15Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan. 16Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. 17Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. 18Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. 19Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. 20Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. 21Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, 22ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.
-
En näe rakenteita, vain ihmisiä – Juhani Rekola ja yhteiskunta
KIRJOITTAJAVILPPU HUOMO
Juhani Rekola kirjoitti usein teemoista, joilla on selkeä yhteiskunnallinen ulottuvuus: vähäosaiset ja hyljeksityt ihmiset sekä pahuus ja kärsimys. Tästä huolimatta Rekola ei kuitenkaan juuri ottanut suoraa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Rekolan ajatukset tuovat esiin tuoreen näkökulman nykyiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Herkkyys inhimilliselle hädälle
Juhani Rekolan varhaisista teksteissä kootussa Herääminen pimeään -kirjassa yksi selkeä teema ovat eri tavoin unohdetussa asemassa olevat ihmiset. Rekola käsittelee holokaustin unohdettua viestinviejää, talidomi-lapsia, Tukholman Slussenin sissejä ja useita muita ihmisiä, joita yhdistää se, että he ovat yhteiskunnan häviäjiä ja huono-osaisia.
Rekola ei kysy, miten heidän ongelmansa tai kokemansa vääryys pitäisi ratkaista. Rekola ei osoita närkästystä siitä, miten tämä on mahdollista. Usein Rekola tyytyy kertomaan ihmisen tarinan ja näin tekee näkyväksi kohtaloita, jotka muuten olisivat olleet askeleen lähempänä unohdusta.
Kirjoituksissaan Rekola osoittaa erityistä herkkyyttä inhimilliselle kärsimykselle ja hädälle. Vaikka Rekola ei ota suoraan kantaa aikansa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, hän katsoo yhteiskunnan häviäjiä. Sen kautta teksteillä on usein myös yhteiskunnallinen ulottuvuutensa.
Herkkyyttä inhimilliselle hädälle Rekola näyttää osoittaneen myös työssään. Tunnettua on, että Rekola toimi suomalaisten vankien tukihenkilönä, samoin kuin vietti aikaa Tukholman kodittomien ja alkoholisoituneiden suomalaisten, Slussenin sissien kanssa. Torsti Lehtinen kuvaa Rekolan herkkyyttä inhimilliselle hädälle kertoessaan ensimmäisestä kohtaamisestaan Rekolan kanssa Tukholman suomalaisessa seurakunnassa:
”…pidin seurakuntasalissa suomenkielisenä kirkkopyhänä kirjapöytää, jossa oli tarjolla hartauskirjallisuutta ja hengellisiä kasetteja. Minkäänlaista ostoryntäystä ei syntynyt. Sen sijaan minuun luotiin vihamielisiä silmäyksiä. Olin valinnut suomenkielisen seurakuntatoiminnan keskuksesta myytäväksi lähinnä körttiläistä alatien kirjallisuutta, joka korostaa ihmisen osaa armon kerjäläisenä. Se ei pelastusvarmuutta uhkuvia uudestisyntyneitä seurakunnan vaikuttajia miellyttänyt.
Ahdistuneena ja julkiuskovaisen roolista vaivaantuneena seisoin pöytäni takana. Pakotin hurskaan ilmeen naamalleni ja toivoin olevani jossakin muualla.
Väkijoukon lomitse lähestyi pöytääni pitkä, laiha mies, kasvot elämän uurtamat, silmien alla syvät varjot kuin paljosta itkemisestä tai heikossa valossa lukemisesta. Mies kiersi pöydän myyjän puolelle. Mitään sanomatta hän otti käteni leipälapion kokoiseen kouraansa ja jäi seisomaan viereeni.” (Lehtinen, s. 1.)
https://www.youtube.com/watch?v=SWlh53LY_eg
-
VK 55 Jäi taakse vuori kirkastuksen
https://www.youtube.com/watch?v=QSKLvTUJPxI
1.
Jäi taakse vuori kirkastuksen,
käy Jeesus kohti Golgataa.
Hän tielle ristin ahdistuksen
nyt oppilaitaan valmistaa.
Se heille salatuksi jää,
vain valta heitä viehättää.
2.
He eivät tahdo kantaa iestä,
myös meille se on vaikeaa.
Me emme seuraa ristin miestä,
vaadimme vahvaa Jumalaa.
Tie pilkkakruunun, tappion
on mieltä vailla, mahdoton.
3.
Vaan sillä tiellä elämänsä
on Jeesus meille antanut
ja uhrillansa, ristillänsä
myös meille portin aukaissut
elämään uuteen, vaikeimpaan:
ei vaatimaan vaan antamaan.
4.
Vain sille, joka suostuu uuteen,
hän lupaa tosi elämän,
ja valtakunnan salaisuuteen
hän vihkii tielleen lähtijän.
Niin vihan valtaan, kuolemaan
luo rakkaus jo valoaan.
5.
Sen valon kanssa mahti, valta,
rikkaus joutuu kasvokkain.
Se mikä näyttää vahvimmalta,
paljastuu pettäväksi vain,
ja hyvinvoinnin naamion
takana tyhjyys, tuho on.
6.
Jos itsekkyyden valtaan jäämme,
elämä siihen katoaa.
Siis ristin tielle lähtekäämme
seuraten kutsun antajaa
nyt rakastaen, taistellen
uskossa uuden luomisen.
Säk. 1–2, 4–6 Pekka Kivekäs, säk. 3 Anna-Maija Raittila. Uud. komitea 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
-
https://www.youtube.com/watch?v=58Y3BZsXyM0
VK 939 Päivää neljäkymmentä
1.
Päivää neljäkymmentä,
Herra Jeesus, paastosit.
Päivää neljäkymmentä
kiusattuna taistelit.
2.
Kestit helteen, kylmyyden,
pedot julmat kohtasit.
Jälkeen päivän vaarojen
pääsi maahan kallistit.
3.
Ohjaa, Jeesus, meitäkin
kestävyyteen oikeaan,
auta pienin askelin
rukoilemaan, valvomaan.
4.
Kiusaaja kun ahdistaa
syytöksillään hyökäten,
Herramme, voit lahjoittaa
luottamuksen, rohkeuden.
5.
Annat rauhan seesteisen,
yöhön riemu puhkeaa.
Joukko taivaan enkelten
haavojamme koskettaa.
6.
Liitä meidät langenneet
armahduksen yhteyteen.
Kanssamme näin matkaa teet
pääsiäiseen ainaiseen.
Päivää neljäkymmentä (Forty Days and Forty Nights) | George Hunt Smyttan 1856/Francis Pott mahd. 1860, suom. Anna-Mari Kaskinen 2009. | Sävelmä: Mahd. Martin Herbst 1676.
-
VK 54 Käykäämme nyt Jerusalemiin https://www.youtube.com/watch?v=GH92UmKfos8
1.
Käykäämme nyt Jerusalemiin
ja yhdessä paastotkaamme
ja Jeesusta kärsimystiellänsä
nyt nöyrästi seuratkaamme.
2.
Käykäämme nyt Jerusalemiin.
Vaan yössä ken kestää voisi
ja Jumalan tahtoa kuunnellen
sen katkeran kalkin joisi?
3.
Käykäämme nyt Jerusalemiin,
kun henkensä Kristus antaa.
Hän, Karitsa, kaikkien puolesta
saa tuomion yksin kantaa.
4.
Käykäämme siis Jerusalemiin,
on ikuinen kirkkaus siellä.
Ja luoksensa kerran hän kokoaa
ne, jotka hän tunsi tiellä.
Paul Nilsson 1898. Suom. Per Boreman 1945, Pauli Vaalas 1951. Uud. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Tanskassa 1627.
-
Ehtoollisen asetussanat
Herramme Jeesus Kristus,
sinä yönä, jona hänet kavallettiin,
otti leivän, siunasi, mursi
ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:
Ottakaa ja syökää,
tämä on minun ruumiini,
joka annetaan teidän puolestanne.
Tehkää se minun muistokseni.
Samoin hän otti maljan,
kiitti ja sanoi:
Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki.
Tämä malja on uusi liitto minun veressäni,
joka vuodatetaan teidän puolestanne
syntien anteeksiantamiseksi.
Niin usein kuin te siitä juotte,
tehkää se minun muistokseni.
https://www.youtube.com/watch?v=SOnMo3OqjbA
-
https://fi.pinterest.com/pin/590323463696422770/
-
VK 96 Kuoleman kahleet murtanut
https://www.youtube.com/watch?v=ZrXdB2m46QU
1.
Kuoleman kahleet murtanut
on Kristus voitollansa,
elämän portin aukaissut
haudasta noustessansa.
Siis nyt kaikki riemuitkaa,
Herraa kunnioittakaa.
Hän voiton sai. Halleluja,
halleluja!
2.
Kuoleman voimaa vastustaa
ei kukaan voi maan päällä.
On synti saanut saastuttaa
niin tyystin kaiken täällä.
Hallinnut on kuolema,
vaan nyt hänen valtansa
on murrettu. Halleluja,
halleluja!
3.
Nyt Jeesus Kristus synnistä
on meidät puhdistanut.
Kuoleman valta hirveä
on voiman kadottanut.
Varjo vain on kuolema.
Kristus nousi haudasta.
Hän Herra on. Halleluja,
halleluja!
4.
Nyt taisteltu on loppuun jo
elämän, kuolon sota.
On noussut voiton aurinko,
kuololta taittui ota,
niin kuin lausuu Raamattu.
Kuolemalla voitettu
on kuolema. Halleluja,
halleluja!
5.
Pääsiäislammas viaton
on Kristus, elämämme.
Hän ristin pyhä uhri on,
pelastus synneistämme.
Veri pankaa merkiksi,
että surman enkeli
käy ohitse. Halleluja,
halleluja!
6.
Siis tänä riemujuhlana
nyt kaikki iloitkaamme.
Kun Jeesus nousi haudasta,
elämän mekin saamme.
Aina keskellämme on
valo armon auringon.
Pois väistyi yö. Halleluja,
halleluja!
7.
Oi Kristus, leipä makea,
nyt tule leiväksemme.
Pois perkaa hapantaikina,
pois saasta sydäntemme.
Anna meille itsesi
aina sielun ruoaksi,
niin elämme. Halleluja,
halleluja!
Martti Luther keskiaikaisen sekvenssin pohjalta 1524. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1524.96 Kuoleman kahleet murtanut
-
Säveltäjä Janne Salmenkangas Tampereelta johdattaa hiljaisen lauantain rukoushetkeen
https://areena.yle.fi/podcastit/1-61325335
-
930 Sinun edessäsi painamme päämme
https://www.youtube.com/watch?v=s0-DdHPcMiE
1.
Sinun edessäsi painamme päämme,
tuomme elämämme eteesi sun.
Sinun rakkautesi varaan nyt jäämme,
olet armahtanut kadotetun.
Sinun ihmeellisen ristisi juureen
tuomme sydämemme sirpaleetkin.
Saamme turvautua syliisi suureen,
siinä levätä saa syntisinkin.
Meitä kuljeta tahtosi tiellä,
vaikka outo on joskus se tie.
Loista armosi valoa siellä,
minne täältä se ikinä vie.
Kulje kanssamme aamusta iltaan,
anna yöuni levollinen.
Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,
sinne rauhasi lahjoittaen.
2.
Sinä suuri sekä salattu Herra,
emme tunne vielä kasvojasi.
Olet johdattanut rakkaudella,
tuonut sydämiimme valoasi.
Silti paljoakaan ymmärrä emme,
vielä etsimme ja epäilemme.
Siksi hiljainen on rukouksemme:
Tule tueksi ja turvaksemme.
Meitä kuljeta tahtosi tiellä,
vaikka outo on joskus se tie.
Loista armosi valoa siellä,
minne täältä se ikinä vie.
Kulje kanssamme aamusta iltaan,
anna yöuni levollinen.
Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,
sinne rauhasi lahjoittaen.
Tahtosi tiellä | Markku Perttilä 2005. | Sävelmä: Markku Perttilä 2005.
-
Pääsiäispaasto on nyt ohi, mutta aina voi mitata turhaa lastia pois. Huomasin kun netti oli tiistaista perjantaihin pois pelistä kuinka paljon aikaa jäi muille asioille. Suorastaan nautin tiskaamisesta ja istuskelusta puolison seurassa. Ei me paljon puhuta, siis Matti ei, mutta lähes kaikki tarpeellinen on näiden vuosikymmenien aikan jo sanottu.
Sen enempää en rukoillutkaan. Ehkä turhia rukouksia on 'siunaantunut' liikaakin. Sitä omaa tekoa nekin ovat.
Hiljaisina hetkinä kuulostelen sanoja ylhäältä. Niiden ajatusten tai 'sanojen' avulla on parempi jatkaa tätä matkaa.
Rauhallista viikonloppua ! R-m
...
SV 199 Nyt kutsuu paasto hiljaisuuteen
1. Nyt kutsuu paasto hiljaisuuteen,
seuraamaan tietä Kristuksen.
Sen matkan tuskaa, ankaruutta
vain väistää mieli maallinen.
On sietämätön ristin tie,
kun oman kunnian se vie.
2. On työläs työ ja toivotonkin
sydämen kovuus tunnustaa,
niin Herralle kuin läheisille
särkynyt sisin paljastaa.
Mieluummin näytän hymyillen
vain julkisivun ehyen.
3. Oi Herra, koske sydämeeni,
tahtosi tielle taivuta.
Lyö särö väärään varmuuteeni,
kun olen tuhkaa, tomua,
niin rohkeasti havaitsen
myös pahuuteni salaisen.
4. Suo rohkeutta matka päättää
Kristuksen ristin juurelle.
On siellä lohtu, turvapaikka
tien särkemille sieluille.
Toivona risti säteilee,
syntiset yössä valaisee.
Jouko Ikola 2000
https://www.youtube.com/watch?v=TGd-HwbOIog
-
Armahtakaa
Jeesus sanoo: ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.” Onko mahdollista aina olla valmis armahtamaan? Anteeksiantamisen vaatimus tuntuu kohtuuttomalta, jos henkilö on kokenut äärimmäistä pahaa. Sehän olisi ihmisen kokemuksen ylenkatsomista. Silti me kannamme mielessämme pienistäkin asioista sellaista anteeksiantamatonta mieltä, joka hajottaa itseämme sisäisesti. Kaunamme kohteet eivät ole edes niistä tietoisia. Kannamme sisällämme muistoja koetuista loukkauksista, ja katkeruus toista ihmistä kohtaan sitoo omia voimiamme.
Se mitä teen toiselle, kohdistuu aina jollakin tavoin myös itseeni. Kylmyys ja armottomuus, joita näen toisessa, ovat jollakin tavoin läsnä myös oman mieleni rakenteissa. Jeesus tiivistää tämän iskevästi: ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?”
Tie aitoon anteeksiantamukseen on pitkä ja mutkainen. Sen lähtökohtana on oman vihan, turhautumisen, kaunaisuuden tunnistaminen ja hyväksyminen itsessä. Se mitä nyt tunnen, on luvallista. Päämääränä on kuitenkin oppia olemaan myötätuntoinen sekä itselle että muille.
Anteeksiantaminen ei tarkoita unohtamista. Mielemme syövereistä saattaa kummuta tukahdutettuja asioita vuosikymmenienkin jälkeen, kun hetki sille on otollinen. Kaikki kokemamme asiat ovat osa elämänhistoriaamme – myös anteeksiantamamme asiat. Samoin omat vastenmieliset tekomme saattavat nousta vainoamaan meitä uudestaan – myös ne, jotka on anteeksisaatu.
Armo ja anteeksianto ovat uskomme suuria aarteita. Niitä voi käyttää myös väärin. Päästämmekö jonkun vapaaksi rikkeestään, julistammeko jonkun syylliseksi vai syyttömäksi? Tässä ollaan hengellisen vallankäytön ytimessä. Tuomitsemalla voidaan murtaa ihminen. Viisas ”tuomari” tietää, milloin on julistettava armoa ja milloin on johdateltava ihminen ensin katumuksen tielle. Tämän valinnan vaikeuden siunaus on siinä, että se vetää meitä yhä uudestaan lähemmäs Jumalaa.
Olli Kortelainen
kirkkoherra
Teksti on julkaistu Savon Sanomissa 14.7.2019.
https://www.youtube.com/watch?v=5lc1vp8oYfQ
-
Psalmi 72
Rukous kuninkaan puolesta
https://www.google.com/search?q=kiitos+suuren+kuninkaan+youtube&rlz=1C1JJTC_fiFI1084FI1084&oq=kiitos+suuren+kuninkaan+youtube&gs_lcrp=EgZjaHJvbWUyBggAEEUYOdIBCDk4MTNqMGo3qAIAsAIA&sourceid=chrome&ie=UTF-8#fpstate=ive&vld=cid:9d629f5d,vid:2Pjyb_Tbarc,st:0
1Salomon psalmi.
Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi,
opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
2Hän jakakoon kansallesi oikeutta,
köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,
3niin vuoret kantavat rauhan hedelmää
ja oikeus verhoaa kukkulat.
4Olkoon hänen tuomionsa köyhän turva,
maan vähäiset saakoot hänen apunsa,
ja sortajat hän murskatkoon,
5niin häntä kunnioitetaan polvesta polveen,
niin kauan kuin kiertävät aurinko ja kuu.
6Olkoon hän kuin sade kuivalle nurmelle,
kuin maahan lankeava kevätsade.
7Kukoistakoon oikeus hänen päivinään,
ja vallitkoon rauhan runsaus,
kunnes kuuta ei enää ole.
8Merestä mereen hän hallitkoon,
suurelta virralta maan ääriin asti.
9Kumartakoot häntä aavikoitten asujat,
hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.
10Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat,
Saban ja Seban kuninkaitten verot.
11Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä,
ja palvelkoot häntä kaikki kansat,
12sillä hän kuulee köyhän avunhuudot
ja rientää turvattoman auttajaksi.
13Hän säälii kurjaa ja avutonta
ja pelastaa köyhät ahdingosta,
14lunastaa heidät väkivallan ja sorron alta,
ja jokaisen henki on hänelle kallis.
15Eläköön hän kauan ja saakoon Saban kultaa.
Rukoilkoon kansa aina hänen puolestaan,
pyytäköön lakkaamatta hänelle siunausta,
16niin maa kasvaa viljaa yltäkylläisesti,
vainiot lainehtivat vuorten harjanteilla asti,
laiho on sankka kuin Libanonin metsä
ja lyhteet lukuisat kuin ruoho maassa.
17Pysyköön hänen nimensä ikuisesti,
muistettakoon se aina auringon alla.
Tuokoon se kaikille siunausta,
ja kansat ylistäkööt hänen onneaan.
18Ylistetty on Herra, Israelin Jumala,
ihmeelliset ovat hänen tekonsa,
ei ole hänelle vertaa!
19Ylistetty ikuisesti
hänen nimensä kunnia.
Maa on täynnä hänen kirkkauttaan.
Aamen, Aamen.
20Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät tähän.
-
Psalmi 90
Ihmiselämän lyhyys ja Jumalan ikuisuus
1Mooseksen, Jumalan miehen, rukous.
Herra, sinä olet meidän turvamme
polvesta polveen.
2Jo ennen kuin vuoret syntyivät,
ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa,
sinä olit.
Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
3Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen
ja sanot: »Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.»
4Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,
kuin eilinen päivä, mailleen mennyt,
kuin öinen vartiohetki.
5Me katoamme kuin uni aamun tullen,
kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
6joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
7Sinun vihasi musertaa meidät,
kiivautesi saa meidät järkkymään.
8Sinä otat syntimme silmiesi eteen,
salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi.
9Vihasi alla meidän päivämme vaipuvat,
vuotemme haihtuvat kuin henkäys.
10Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä,
tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää.
Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa,
ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.
11Kuka tuntee vihasi koko ankaruuden?
Kuka kylliksi pelkää sinun kiivauttasi?
12Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,
että saisimme viisaan sydämen.
13Herra, käänny jo puoleemme.
Kuinka kauan vielä viivyt?
Armahda meitä, palvelijoitasi!
14Ravitse meitä armollasi joka aamu,
niin voimme iloita elämämme päivistä.
15Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo
yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
16Anna palvelijoittesi nähdä suuret tekosi,
anna lastemme nähdä kunniasi loisto.
17Herra, meidän Jumalamme,
ole lempeä meille,
anna töillemme menestys,
siunaa kättemme työt.
https://www.youtube.com/watch?v=ejdleNwTl-I
-
Maat metsät hiljenneinä
https://www.youtube.com/watch?v=OE1vnJKj6VQ
-
Näyttelijä Krista Kosonen lukee Apostolien tekoja UT2020 käännöksen mukaan (27:33-28:1-30).
22. osassa Paavali saapuu Roomaan.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-61325335
https://www.youtube.com/watch?v=MeWRR8lkUcI
-
SV 57Taivainen tuomari
1. Taivainen tuomari,
oikea tuomioissa,
ei tuomiolta poissa
yksikään olla saa,
se kaikki saavuttaa.
Minua, Jeesus, estä
myös hengen kylmyydestä
ja auta valvomaan
niin, että voiton saan,
kun taistelussa näännyn,
puoleesi, Herra, käännyn.
Vain kuolemasi on
turvani verraton.
2. Nyt, Vapahtajani,
kuin lapsi edessäsi
lähellä sydäntäsi
hartaasti rukoilen:
puhdista saastainen.
Kun omatunto soimaa,
suo verestäsi voimaa,
ja pilkkakruunusi
suo kunniakseni,
niin että voisin jatkaa
iloisin mielin matkaa
ja kerran luonasi
riemuita iäti.
3. Siis palvelukseni
pyhitän Paimenelle,
hän johtaa laitumelle
laumansa suuren luo.
Hän minun olla suo
myös siellä hoidossansa.
Siunattu Herran kansa.
Sen keskuudessa saan
asua ainiaan.
Jeesusta, joka antoi
kaikkensa, ristin kantoi,
kaikkeni antaen
uskossa palvelen.
4. Siis aamen sanon nyt
ja veisaamasta lakkaan.
Ylistys Isän rakkaan
ei pääty kuitenkaan.
Näin vuoroin veisataan.
On Jumalalla valta.
Siis soikoon kaikkialta
nyt kiitos Isälle,
Pojalle, Hengelle.
Näin Kolminaisuus pyhä
ajasta aikaan yhä
hallitkoon kaikkia
maassa ja taivaassa.
https://www.youtube.com/watch?v=VbxMFzBsXKA
-
Iltahartaus
Musiikkihartaus: Jumala ei nukahtel
Perjantai-iltaisin kuullaan Hartaat sävelet ja iltahartauden yhdistävä musiikkihartaus.
Suomen Pipliaseuran verkkoviestintäpäällikkö Hanna Paavilainen Helsingistä puhuu unen tärkeydestä ja lukee Psalmit 121 ja 91 uuden Psalmit 2024 käännöksen mukaan.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-68250913
-
SV 81 Pitääkö täällä ruuatta
1. Pitääkö täällä ruuatta
ja janoisena aivan
nostajaa vailla vajota
kulkijan alla vaivan?
Täytyykö sydämeni näin
kuin vangin taakkaa kantaa?
Katsahda, Herra, tännepäin,
voit auttaa, turvan antaa.
2. Tunnethan toivottomuuden,
kun murhe painaa mieltä
ja miten heikkouskoisen
on työläs nousta sieltä.
Sen näkee sinun silmäsi,
ja tiedät, mikä kaipuu
on rinnassani alati,
kun toivon säde haipuu.
3. Vapahda tästä hädästä
ja auta, Jumalani.
Suo muru taivaan leivästä
ja ruoki sieluani.
Elämän veden pisara
vuodata huulilleni,
ja armollasi paranna
tuskainen sydämeni.
4. Näin täytä tyhjä sieluni
jo tuntemisellasi,
ja raskas epäuskoni
pois nosta voimallasi.
Suo Pyhän Hengen johdattaa
eteesi, Vapahtaja,
niin luonasi voi unohtaa
vaivansa vaeltaja.
5. Rakastamaan ja uskomaan
sytytä sydämeni.
Sinussa lepoon, toimintaan
johdata askeleni,
niin että rakkauttasi
heijastaa voisin aina.
Ikeesi alla, Herrani,
ei päivän kuorma paina.
Johan Holmberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2013
https://www.youtube.com/watch?v=xL_oSqBDZfY
-
En enää jaksa ( nähdä vaivaa ) iltahartauksien laadintaan.
Areena on vapaa.
Kaikki saavat tulla ja kantaa korren kekoon. :059:
-
KUKAAN EI VOI SINUA PETTÄÄ
Herra,
sinä tiedät,
että ostajat ja myyjät ovat maassamme
oma ihmisryhmänsä.
Kukaan meistä
ei voi sinua pettää,
eivät ostajat,
eivät myöskään myyjät.
Me tiedämme,
että tämä ei ole naurun asia.
Petosta harjoitetaan.
Ihmiset näkevät nälkää,
ja toiset kerävät rikkauksia.
Anna meidän ostajina ja myyjinä
muistaa tämä.
Me tahdomme toki
maksaa sen mikä on tavaran hinta,
mutta älkööt toiset myöskään
ottako enemmän
kuin tavaran todellinen arvo on.
Anna rauhasi, Herra.
Aamen.
Nouskoon iloni kuin lintu kohti taivasta
Afrikkalaisia rukouksia
Koonnut Fritz Pawelzik
Suomentanut Liisa Lehtonen
Kirjaneliö 1977
Suomen Lhetysseuran julkaisu
-
Jaakko Löytty
Käy, Herra, meitä siunaamaan
https://www.youtube.com/watch?v=i0MCTpQJ8Wc