Aamuhartaus 14

[Pena]

Tavattoman raskaisiin aikoihin Herran opetuslasten elämässä vie meitä tämä luettu teksti*. Kaikki yhtyivät näinä aikoina heidän Jeesustansa sortamaan. Tekstimme edellä sanotaan, että ylimmäiset papit ja kirjanoppineet neuvottelivat keskenään, miten Jeesuksen surmaisivat. Ja Hänhän oli näiden opetuslasten elämä, heidän kaikkensa. Nyt täytyi peljätä Hänen surmaamistansa. Saatana oli yhdessä liitossa näiden maailman mahtavien kanssa, sillä hänestä kerrotaan tekstimme edellä, että hän teki työtänsä erään petollisen opetuslapsen sydämessä, missä neuvotteli Jesuksen surmaamisesta. Kaikki pantiin näinä aikoina liikkeelle tekemään opetuslasten elämää murheelliseksi elämäksi. Ihmisviisaus ja petollinen kristillisyys, kaikki oli yhdessä juonessa heidän Herraansa ja Mestariansa vastaan. Olihan tässä jo kyllin syytä heidän murhemieleensä. Mutta kaikkein raskainta oli heistä tietysti se, kun näytti siltä, ettei Herra saa pyhiä aikeitaan toteutetuksi. Hän oli näinä aikoina tuontuostakin puhunut heille kuolemastansa, erostansa heistä. Heidän rakkautensa Häneen asettui jyrkästi tätä vastustamaan. Pietari mm lausui Herralle: Älköön sinulle ikinä tätä tapahtuko. Ja olihan aivan luonnollista, etteivät he voineet suostua tuohon ajatukseen, että heiltä otetaan pois Herra Jeesus Kristus.

Vilhelmi Malmivaara

*Luuk. 22:14-22

[Pena]

Mutta muistakaa vielä yksi sana, minkä elämän Herra tekstissämme lausuu: Minun pettäjäni käsi on minun kanssani pöydällä. Ketä hän tarkoittaa? Herääkö tämä kysymys sydämestänne? Ahdistaako se itseänne ajatukseen: "Enhän vain minä onneton liene se?" Niin se vaikutti Hänen opetuslasissansa. Mutta kuulkaa, ne kysyivät Herralta itseltänsä: "Ketä sinä tarkoitat?" Kysykää tekin! Kyllä Hän vastaa. Ajakoon tuo Herran sana meitä itseemme, sinua ja minua, kysymään Hänen kasvojensa edessä: "Herra, lienenkö minä se?" Jos pääsemme tätä niin kysymään, silloin emme vie Kristusta täältä maailman jaloissa tapettavaksi, niinkuin Juudasraukka vei. Maailman ystävyys ja kunnia, sen hopeat, sen ilot ja riemut, eivät saa meitä silloin pettämään Herraamme, vaan me tulemme Hänen osallisuutensa kautta maailmalle mahdottomaksi ja maailma meille.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Omituisella tavalla tulee ihmisraukan syntisyys, tuo huonous, näkyviin Getsemanessakin. Luettu ahti kertoo Jeesuksen olosta sielläkin, yrttitarhassa, jota nimitetään Getsemaneksi ja joka oli ihana puisto Öljymäen rinteellä. Kertomus Hänen olostansa siellä on niitä kertomuksia Hänen elämästään, jotka vastaavat niin syviltä, ettei niitä tahdo tohtia lukea. - Herra otti sinne mukaansa kolme opetuslastansa, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Kun Hän siellä taisteli taistelunsa taivaallisen Isänsä edessä, oli Hän yksinänsä, jätettyään nämä likiset ystävänsä vähän loitommalle ja pyydettyään heitä valvomaan kanssansa. He raukat nukkuivat. Syntisyys painoi heidät uneen. Ainoa, joka jaksoi valvoa, oli synnitön Jeesus. Hänelle yksin oli mahdollista valvominen tänä synnin ja murheen aikana. Tuskansa olivat niin suuria, että Hän juoksi hädissään kolme eri kertaa katsomaan ystävänsä, mutta joka kerta tapasi heidät nukkumasta.
Sellaisia raukkoja me olemme. Jos aina saisimme olla kirkastusvuoren juurella, kyllä pysyisimme valveilla. Mutta kun Herraa viedäänkin murheiden ja kiusaustan Getsemaneen, silloin painumme uneen. Herra saa siellä yksin hikoilla verta, saa huutaa yksin hikisenä syvissä vaivoissa. Ei täällä maan päällä löydy yhtään muuta, joka niissä jaksaisi valvoa. Ainoa on Jesus Kristus. Opetuslapsilleen täytyy Hänen sanoa: Ettekö jaksaneet yhtään hetkeä valvoa minun kanssani?

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Mutta omituista on ajatella näiden kolmen ystävän nukkumista. He nukkuivat Jeesuksen läheisyydessä. He eivät nukkuneet maailmassa, vaan siellä, missä Jeesuksen, syntisten kuorman kantajan, täytyi taistelunsa taistella. Ja se oli hyvä, sillä tämän kautta tuli Herralle mahdolliseksi juosta juoksemasta päästyäänkin herättämään ja auttamaan heitä unesta, josta olisi tullut heille kuoleman uni.
Herran murheelliset opetuslapset! Ottakaa tästä lohdutusta! Te otatte sen, sillä se on siinä teitä varten. Monta kertaa matkan varrella löydätte itsenne näistä vioista. Niitä tahtoo tulla varsinkin näin loppupuolella taivalta niin tiheään, ettei väliaikaa näytä kuuluvankaan. Muistakaa silloin, kun sydämenne alkaa suurennella, että Kristus painaa alas, pieneksi, palvelijan asemaan! Muistakaa silloin, kun ette itse voi rukoilla, että Herra rukoilee! Ja kun ahdistukset ja murheet painavat teitä kiusauksen uneen, muistakaa silloin, ettei Herra jätä teitä, vaan käy herättämässä ja pyyhkimässä synnin unta silmistänne pois!

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Onko Jeesuksen armokatse käynyt sinua kohti, onko se puhkaissut kyynellähteet sielussasi, onko se vetänyt valkeuteen kuonan, mikä sinussa on salassa, sen epäuskon kuonan, jota sinäkin kannat, ja salassa Herraa vastaan kiukuitset? Oi, kunpa Herra Jeesus Kristus kääntäisi armokatseensa sinuun ja minuun ja meihin kaikkiin tänään, kunpa sulattaisi sillä meidän sydämemme, lämmittäisi kylmyytemme, näyttäisi meille, kuinka vähän me vielä Hänen sanaansa kätkemme, muistuttaisi, mitä Hän on puhunut, ja sen kautta ajaisi meitä pois tästä maailmasta, joka kuolemantuomioita nytkin lausuu Hänen ystävistänsä, kääntäisi niiden ystävien joukkoon, joilla on Herralle paljon, paljon sanottavaa, paljon anteeksi pyydettävää!

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Oi, kun voisin vähänkään selittää nyt sanoilla sitä, mitä olen kuulevinani Jeesuksen viime sanoissa sotansa lopussa: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni, sanoissa, joiden jälkeen sanotaan: Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. Minusta sisältyy niihin tämän tapaista: "Käyköön nyt kuinka käyköönkin, vaikka eteeni aukeisi kadotus, minun Isäni, sinun käsiisi minä henkeni jätän. Tee mitä tahdot, sinun on kaikki valta!" Silloin oli ankkuri laskettu lujaan; se oli lasettu Jumalan rakkauden sydämeen. Saa nähdä, kuulijani, osaatko sinä laskea sen sinne. Jos osaat, niin silloin voitosta puhuu hetki, jona silmäsi viime kerran ummistat, puhuu sabattilevosta Herran luona, sanoo sinustakin: Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä, se on, lapsi nukkui äitinsä rinnoille, ystävä painoi toivossa päänsä likimmän ystävänsä sydäntä vastaan. Silloin saa sinulle sanoa: "Kepeät mullat haudallesi!" Sinä uinailet vain hetken aikaa siellä odottaessasi tulevan ylkäsi häitä, ja se on ihanin lepopaikka, mitä saavuttaa voi. - Etköhän toivo tällaista iltaa pitkäperjantaillesi? Sinä saat sen, jos pyydät Herran kuoleman kaltaisuutta.

Vilhelmi Malmivaara

[Riitta-mummi]

SV 200   Nyt katso ihmistä

1. Nyt katso ihmistä!
Jumala armossansa
näin antoi ainoansa
kärsimään ankaran
tuskan ja kuoleman.
Karitsa, puhdas aivan,
näin kestää ristin vaivan.
Ihmisten pilkkana
hän piikkikruunua
saa kantaa kaikkein nähden.
Rakkautensa tähden
hän pahantekijäin
keskellä kuolee näin.

2. Siis, katso Jeesusta!
On aurinkokin musta,
kun kärsii rangaistusta
hän vuoksi ihmisen.
On tuska hirmuinen.
Nyt näkee kaikki kansa:
Jumala Pojassansa
on tullut maailmaan
kylmään ja kavalaan.
Näin työnsä Jeesus täyttää.
Hän kutsuu tielleen, näyttää:
käy elämään se tie,
vaan ristin kautta vie.

3. Riemuitse kaikki maa!
Hän, Kristus, armon meille
toi, tieltä eksyneille,
kun voitti kuoleman.
Siis kiitos Karitsan.
Verellään synnit peitti,
tuskansa tuleen heitti
hän velkakirjamme,
on unohdettu se.
Hän tehtävässään kesti,
siis sydämellisesti
Jeesusta ylistän.
On suuri yksin hän.

Tuntematon, suom. Fr. Axberg 1783, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2013

[Pena]

Jeesus Kristus on sama nytkin vielä. Hän ei koskaan muutu. Hänen sanansa on sama ijankaikkisen elämän sana nyt, kuin ennenkin, Hänen Henkensä on sama, vaikutuksensa sama. Mutta onpa myös maailmakin vielä nyt aivan samallainen kuin Hänen lihansa päivinä, ja samallainen on myös ihmissydän nyt kuin silloinkin. Sentähden on tänäkin aikana käymässä aivan sama taistelu Kristuksesta. Herran seurakunta on sotiva seurakunta, Herran opetuslasten elämä sotaelämää, ja muuttumattoman ihmisen sydämessä on nytkin Kristusviha. Minkätähden? Ihmismieli on takertunut kokonansa tänne ajallisiin. Ajalliset asiat valtaavat sydämen, niin ettei mikään muu pääse näyttämään tarpeelliselta. Täällä on ajallisia toimeentulon huolia, ja ne rasittavat siinä määrässä, ettei niiltä muuhun joudu. Täällä on huvituksia ja iloja, täällä on synti, jota ei saa pois. Ja kaikki nämä harrastukset, mitä muuttumattomassa tilassa olevalla ihmisellä on, ulottuvat ainoastaan tälle puolelle hautaa, ovat vain ajallisia harrastuksia. Mutta tähän tilaan vaikuttaa Kristus häiritsevästi. Hän tahtoo vetää ihmisen toisellaisiin pyrkimyksiin, kohottaa katsetta ylemmä, ijäisyyttä kohti. Hän synnyttää sydämeen uudet harrastukset ja pyytää tehdä kaikkein tärkeimmäksi asiaksi sielun pelastuksen, jotta siitä tlisi ihmiselle todella sydämen asia.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Kun tämä armo meille kirkastuu, tuntuu se liika suurelta meille ihmisraukoille; ei se tahdo mahtua meidän sydämiimme. Me emme sitä käsitä; se alkaa vapisuttaa sydäntä, tulee hämmästys eikä ole muuta vastattavaa Herralle kuin: "Voi, olisiko se totta, että minunkin Herrani elää, että minäkin olen kuolemasta vapahdettu!" Mutta tätä armoa ei anneta meille vain hekumoidaksemme sillä, vaan avan toisin tehdäksemme. Meille sanottiin: Menkää ja sanokaa opeuslapsille ja Pietarille: Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä saatte Hänet nähdä, niinkuin Hän sanoi teille. Kuule, kun sen saat tänä päivänä sinäkin, niin se annetaan jakaaksesi sitä muille. Sinulla, äiti, isä, on lapsia. Kerro näille, kun tulet kotiin: "Jeesus elää, ja lapsiraukat, me saamme elää myös!" Sinulla on ystäviä. Vie niille terveiset Jeesuksen haudalta! Niitä on ympärilläsi; ei sinun tarvitse niitä kaukaa etsiä. Ne ovat sellaisia raukkoja, jotka itkevät, joille on tullut vaivaksi syntinsä ja lankeemukset, joiden sydän on tuskia täynnä, kun kielsivät Herran. Niille on ensi sijassa kerrottava: "Jeesus ei kuollut. Hän elää, ja Hän elää juuri sellaisia itkeviä varten, niitä auttaaksensa! - Voi, suurta sanomaa, munkä niille tuot! Riennä Herran omien luo! On aivan varmaa, että siellä Jeesus ilmoittaa itsensä sinullekin elävänä. Oi, jospa sen ymmärtäisit!

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Maria kyseli Herraansa - "minun Herraani" kuten sanoo: Herra oli hänen "Herransa", vaikka Hänet oli kuolema ja pahat ihmiset häneltä "ottaneet pois". Tämä on uskon salaisuus: siltä on Herra otettu pois ja kumminkin sillä Herra on. Kilvoitteleva sydän omistaa Jeesuksen etsimisessä, uskossa, ei tuntemisessa; kun usko Jeesusta etsii, silloin sillä jo Jeesus on, vaikka tuo äärettömän kallis tavara on salassa itseltäkin vielä. Kun murheenalainen sydän ahdistuksissaan Jeesusta etsii, on sillä jo Jeesus. Herra on lähellä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkea mieli.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Jos sinä hänen kannoit pois, niin sano minulle, kuhunka hänet panit, lausui Maria ja kenelle? Jeesukselle, samalle Herralle, jota hän etsi ja jonka seurassa oli vuosia ollut. Eikö tämä ole ihmeellistä! Marian ymmärrys oli niin ahdistuksen tähden pimennyt, ettei hän tuntenut Herraa, omaa Herraansa, vaan arveli Häntä siksi, joka Herran kätki. Tämä on kiusattujen evankeliumia. Marian sydän oli murheesta nääntyä, Herra näytti olevan aivan kateessa, työnä oli kysyminen mihin Herra on kätketty, ei ollut toivoa löytää muuta kuin kuollut ruumis, jospa sekään enää löytynee, ja huomaa: juuri nyt oli edessänsä Herra elävänä, nyt oli Maria lähestymässä Häntä, nyt oli hän Armahtajan edessä, joka tunsi Marian, vaikk'ei Maria tuntenut Häntä. Kun hän kysyi Herraansa, puhutteli hän jo Jeesusta. Edempänä ei Kristus ole tänäkään päivänä vaivojenalaisia sydämiä, jotka etsivät Häntä, vaan mielestämme kaukana on Hän sentähden, kun etsimme Häntä liian kaukaa. Kun odotat Jeesusta edestäpäin, olet jo usein mennyt Jeesuksen sivu.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

"Maria!" Ei muuta sanaa Herran suusta tarvinnut, ennenkuin Marian silmät aukenivat, ja hän kääntyi tarttuakseen Herraan. Hän kuuli nimensä, jonka oli usein ennenkin kuullut, ja ääni, joka sen lausui, oli tuttu. Nimeltäsi Herra sinuakin puhuttelee, ja kun Herralta nimesi kuulet, kun Herran sana taas satuttaa hellintä paikkaa povessasi, silloin aukenevat silmäsi, silloin joudut ihmettelemään omaa sokeuttasi, kun et ole Herraa tuntenut, vaan luullut Hänen etäällä olevan, vaikka seisotkin ja puhuttelet Häntä, kaikkitietävää Armahtajaasi. Silloin päätät, ettet ikänä enää Hänestä luovu, et ikänä jätä Häntä silmistäsi.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Mutta Herra vastaa: Älä minuun koske, vaan mene ym. Voi, kuinka vähän ymmärrät Herran teitä ja tarkoituksia! Se Jeesus Kristus, joka sinussa uutta elämää alkanut on, päättää työnsä. Näyttäköön elävältä tahi kuolleelta. olkoon silmiesi edessä tahi kateessa, Hän on aina ylösnousemus ja elämä; ja joka hänen päällensä uskoo, elää, vaikka olisi kuollut. Sotaan, vaivaan, kilvoitukseen, kärsimään siellä Kristksen kanssa ja kasvamaan Hänen tuntemisessansa, tarkoittaa ja johdattaa sinua Herra; älä aina siinä koulussa korkeita lahjoja Herran kädestä kaipaa, vaan kiitä vähistäkin, pidä niitä lahjoja korkeimpina, joita et siksi ymmärrä, niin saat kiusatuille ystävillesi Maria Magdaleenan kanssa sinäkin ilmoittaa että olet nähnyt Herran ja mitä Hän sinulle sanoi.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Yksinketaiset ovat kertomansa tapauksen* pääpiirteet, mutta niihin sulkeutuu ahdistetun ihmissydämen syvä sisällinen taistelu Herran kanssa, opettava enemmän kuin hätäisestä tarkastuksesta luulisikaan. Mikä onkaan ihmeellisempi kuin murheellisen syntisen paininlyönti Jumalansa kanssa, jossa heikoin ja mitättömin voittaa kunnian kuninkaan!

Vilhelmi Malmivaara

*Joh. 20:1-18

[Pena]

Herran luulee löytäneensä monikin, joka on alinomaisessa hengellisessä hekumassa, mutta iloitse sinä siitä, että saat etsiä täällä, ei hapuillen sielltä täältä, vaan uskossa, sillä jolle Herra raskaita ahdistuksia antaa, sille aikoo Hän antaa paljon virvoitusta ja suuren armon, ja jonka Hän etsimään herättää, sen aikoo Hän antaa löytää ijankaikkisen elämän. Amen.

Vilhelmi Malmivaara