Ainakin yhden inhottavuudenn löydät viime syksyltä. En sitä "mainosta" mutta mainitsen koska olen yhä surullinen, se on tämän tästä mielessäni, enkä voi kuin sanoa miten pahoillani olen -- minun valittavissani ei ole, millaisen kohtauksen saan. . Minä kirjoitin hyvin merkillistä ja hyvin vihamielisen ja tuskaisen tuntuista sekameteliä kirkon tehtävästä ja inhottavasti myös ihmisille, joista satun pitämään. Ensin valitan miten väsyttää ja sitten - loppu on hirveä.
Olen epileptikko, minulla on kaikkia mahdollisia kohtaustyyppejä, isoja, pikkukohtauksia ja ns hämärätiloja, ja usein vielä sarjana, eli toistuvina, ja ns tyvivaltimospasmi, eli kokonaisyuuden pohjalla pieni aivovaurio. Alkaa nopeasti ja loppuu kuin veitsellä leikaten. En arvannut että saattaisin kirjoittaa siinä kunnossa, mutta olen minä 03 jouluna matkustanut Joensuusta Kouvolaan, joten miksi en. Hämärätiloja on vain ollut sitä vähemmän, mitä enemmän suurempia ja vaarallisempia kohtauksia on ollut. Luulin jo päässeeni niiltä rauhaan.
Älä vain ainakaan siitä vedä johtopäätöksiä yleisestä tyylistä tai foorumin linjasta... Sen jälkeen olen ollut mieluummin lukijana, ja enemmän Seuratuvan lukijana. Körttifoorumi on minulle rakas, sillä tämä on kuin ovi josta tulin körttilä'isyyden piiriin, löysin tien parempaan Jeesuksen tuntemiseen, ja uskon Jumalan minua juuri tähän suuntaan johdattaneen. Olisin ollut liian ujo lähteäkseni suoraan seuroihin -- olisinkohan osannut edes mennä, näinköhän vaan.
Ehkä hötkyilen suotta, tarkoitat ihan muuta, ja pysyvä huoli ja suru toisten tähden tulee vain itselleni mieleen... . Jos samaan aikaan näkisi minut niin hoksaisi äkkiä että hetkinen, tuohan ei ole kunnossa - mutta kun se ei ole mahdollista. Vaikeaa sitä oli itsenikin hyväksyä, toivoin sen olevan psyykkistä ja psykoterapeuttisesti korjattavissa ja onhan siitä matkan varrella joutunut ottamaan vastaan paljon palautetta joka ei ole suinkaan aina ystävällistä. Mutta on yksi joka ei aja ketään ulos, -. ja tietää, mitä reittejä lapsiaan kuljettaa. Uskoisin niin olevan meistä jokaisen kohdalla, lukijan ja kirjoittajan, uuden ja vanhan, saapujan ja lähtijän. Siksi jätän itse tuollaiset surut Jumalan käsiin, tiedän Hänen kuulevan, tierdän myös oman rajoittuneisuuteni toisten arvioijana --- en tiedä missä yhteydessä jokin juttu on kirjoitettu, esimerkiksi. Hyvin pieneltä paikalta tervehtien
- tuskin antaa aihetta enempään.