9. Joulukuuta
Rakas päiväkirja...
Tänään juoksin yhden pojan kanssa pimeästä (liian pimeästä) talosta tielle. Pimeän olennot lähtivät ajamaan meitä takaa, mutta kun pääsimme ladon kohdalle, päätin että oli aika pelastautua riskein. Riisuin mekon ja muutin itseni suureksi siivekkääksi kissaksi. Äimistyneen pojan käskin selkääni. Hypättyämme ladon katolle (tai siis minä hyppäsin. Olisihan se yliluonnollista että ihminen voisi hypätä neljä kertaa ruumiinsa pituuden), räpyttelin vaivoin taivaalle ja väistin Varjot hilkula. Toivon että kukaan ei saa tietää tästä.
Poika sanoi, että joku luulisi tämän olleen unta. Antaa luulla, minä vastasin.