Körttifoorumi

Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 28.06.17 - klo:15:30

Otsikko: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 28.06.17 - klo:15:30
Luen mielelläni Jussi Viitalan kolumneja.

Linkitän tämän että ymmärtäisimme enemmän;

https://yle.fi/uutiset/3-9685763
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 30.06.17 - klo:13:20
Tänään selasin ensin Hengellisen Kuukauslehden kaksoisnumeron. Korpit ovat ilm. päässeet ' kauhukakarastaan'.

Olen ryhtynyt Hesarin , kerran viikossa ilmestyvän, perjantainumeron tilaajaksi.
Kauppaan kuuluu maksuton nettilehden lukuoikeus ja lisäksi Kuukauslehti.
Sain käyttöoikeuden pari päivää sitten. Nyt kulttuurinnälkääni tulee ruokaa. Tänään tuli ensimmäinen paperilehti, valtavan paksu sellainen + Kuukausinumero.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: 1944 - 30.06.17 - klo:13:58
Kuukausinumero on monipuolinen. Maalaiselle sanaristikkokin on haastava.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 30.06.17 - klo:15:46
Kyllä on kaupunkilaisellekin. Koetin nimittäin äsken sitä ratkoa, mutta kyllästyin kun
kuvat on pieniä ja suttuisia . En nähnyt.
Ennnen Kuukausilehden paperi oli tanakampaa ja karkeampaa, ja plaraaminen oli helpompaa. Nyt on kansikin sellaista ohutta lirua, kuin silkkipaperia. Ei hyvä.

Viikko HS:ssa huomasin ainakin yhden sota-ajan jutun joka on ollut meidän ESD:ssa jokunen viikko sitten. Kuvia puhdetöistä ym.

Muuten olen hinta/laatu suhteeseen melko tyytyväinen, 16,90 / kk

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: vn - 30.06.17 - klo:19:29
Sanaristikoita en ole aikoihin täyttänyt, sudokuja kyllä, olen niihin hurahtanut.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Pena - 01.07.17 - klo:09:16
Ostin kirpputorilta Michel Quoistin Rukouksia elämän arjesta. Olen toki lukenut sitä nuorena, mutta nyt sen sanomaan tuntuu olevan hiukan toinen näkökulma; ehkei viisaampi, mutta toinen kuitenkin.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.07.17 - klo:10:15
YLEn nettisivuilla on usein hyviä kolumneja. Tässä erään papin tarina ja ajatuksia esim kuolemasta:


https://yle.fi/uutiset/3-9604838


– Kun synnytään, synnytään oman kuoleman kanssa tänne maailmaan.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.07.17 - klo:10:25
Ostin kirpputorilta Michel Quoistin Rukouksia elämän arjesta. Olen toki lukenut sitä nuorena, mutta nyt sen sanomaan tuntuu olevan hiukan toinen näkökulma; ehkei viisaampi, mutta toinen kuitenkin.

Minullakin on tuo hieno kirja. Sain sen vuosia sitten Annikilta , körttiystävältä.


Ensimmäisen runo alku:

Rakastan lapsia , sanoo Jumala ja tahdon että ollaan niinkuin he.
Minä en rakasta vanhoja, sanoo Jumala, paitsi jos he ovat lasten kaltaisia.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: 1944 - 01.07.17 - klo:14:48
Luin Ulla-Lena Lundbergin Jää-kirjan. Kertoo saaristolaispapin ja hänen perheensä elämästä heti sotien jälkeen. Minulle viehättävää kuvausta maalaiselämästä, sillä ruustinnakin (ei oikeasti vielä, olivat nuoria) meni navettaan lypsämään omat lehmänsä. Yllättävä loppu kerronnassa.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.07.17 - klo:15:26
Minäkin pidin mainitusta kirjasta hyvin paljon. Ansaitsi Finlandia-palkinnon.

Ihastuin niin Kökarin kuvaukseen, että googlailin jo lauttayhteydetkin, mutta jäämättä on käynyt.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: 1944 - 01.07.17 - klo:16:04
Mistähän kirjailija aiheensa alun sai? Olisiko kenties historian havinassa joku palvelusmatkallaan hukkunut hengenmies todella olemassa.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.07.17 - klo:16:13
Hukkunut oli kirjailijan isä. Ulla-Lena oli silloin puolitoistavuotias. Isän tarina on kirjassa fiktiivinen.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: mt - 01.07.17 - klo:23:44
Lipposen muistelmia aloittelin. Sormissa alkoi tuntua editointisyyhy. Olkoon omakehua, mutta parempi olisi tullut jos olisin päässyt päsmäriksi. Muutaman kymmenen ensimmäisen sivun perusteella aika paljon juonittelua, nimiä, viittauksia isoihin asioihin, mutta kun ei tuoda esiin taustaa eli asioiden substanssia, anti jää kevyeksi.

Aikakausi, jota käsitellään, on 1979 ja siitä eteenpäin. Lipponen oli alkuvaiheessa pääministeri Koiviston sihteeri.

4-6 tietoruutua ajankohdan keskeisistä poliittisista kysymyksistä ja puolueiden kannoista olisi auttanut lukijaa suunnistamaan. Nyt pitäisi mennä kirjastoon etsimään tuota aikaa käsittelevää yleiskatsauksen sisältävää tutkimusta. Paljon auttaisi, jos esim. Helsingin Sanomien arkistoon pääsisi netin kautta. Maksaisin siitä, mutta eipä raha tunnu kelpaavan.

Mt
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: mt - 01.07.17 - klo:23:53
Kun ei ole ketjua "Tätä en enää aio lukea", niin pannaan tähän.

Keskiviikkona kävi maaseudulle muuttanut nuori pariskunta leikkaamassa nurmikot, joita meillä riittää. Minulta kun on ruumiillinen työ vielä jokusen viikkoa kiellettyä huvia. Kun kaverilla on 60-luvun pikku-Valmetti, niin hain vanhasta navetasta puolisen hyllymetriä alan teknistä kirjallisuutta suomeksi ja ruotsiksi: traktoreita, työkoneita, dieselmoottoreita, maanviljelystietoa, maataloustekniikkaa, metsänkorjuuta, koneenasennusta, hydrauliikkaa ym. Kaikki kelpasi.

Kova homma niitä oli hankkia, mutta helposti niistä eroon pääsi. Eipä ole ikävä. Ja jäihän sentään muutama, esim. maatalouden koneellistumisen historia, meijeriteollisuuden vaiheet, pienviljelijän käsikirja ym.

Mt
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: 1944 - 02.07.17 - klo:09:45
^
Erinomaista toimintaa!
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 06.07.17 - klo:08:05
Eino Leino kiehtoo yhä:

https://yle.fi/uutiset/3-9705080
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 20.07.17 - klo:08:31
Sen jälkeen kun minulta kiellettiin makuulla lukeminen ovat lukemisnautintoni muuttuneet harvinaisemmaksi, paitsi tässä netin äärellä istuen. En kertakaikkiaan osaa keskittyä pitkäkestoiseen istuen lukemiseen. Myös käsien väsyminen ja hartioiden jännittyminen on kurjaa, vaikka kuinka olisi tyynyt tukena.

Onneksi täältä netistä löytyy paljon asialukemistoa, vaikka ei juuri kaunokirjallisuutta. Runoja olen löytänyt.

Kotimaa24 blogit vilkaisen päivittäin, mutta vain muutamia avaan. Yksi kirjoittaja, Reijo Mänttäri saa opponentit liikkeelle. Meidän Pena on yksi parhaista ja rohkeista
näkemystensä esiin tuojista.

Nyt viimeisin Mänttärin blogi, Epätotuudet ( valheet) tulkitaan totuudeksi on saanut mm. Markku Hirnin antamaan hienoja argumenttejä asetelmasta helluntailainen- kveekari.

https://www.kotimaa24.fi/blogit/epatotuudet-valheet-selitetaan-totuuksiksi/

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: myyrä - 27.07.17 - klo:10:04
Arvi Karpov - Valamo, syvimmällä sydämessäni. Lapsuuden muistoja luostarisaarelta 1931-1939 (WSOY 1985.)
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 29.07.17 - klo:10:24
Mökillä tuli luettua useampi pokkari, ja Ildefonson Falconesin Meren katedraalli ja nyt meneillään saman kirjailijan Fatiman käsi. Ovat hieman paksumpia opuksia eka +600 sivua ja tämä +1000 sivua. Tämän kun saan päätökseen niin hyvästelen inkvisiitio ajan kirjallisuuden taas vähäksi aikaa. Onhan näissä oma viehätyksensä, mutta jos löytäisi raikkaita tuulia vaihteeksi.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 29.07.17 - klo:10:48
Minulle ei ' maistu' nykyään kaunokirjallisuus. Taidehistoriat ja paikallishistoria ovat nyt menossa.
Seuraavalla kirjastokäynnillä etsin taas kristillisiä mystikoita. Kun käymme pääkirjastossa, niin ainakin osan saa sieltä. Oma kirjasto avautuu kunhan koulun remontti on valmis. Hvitträskistä ostin matkamuistoksi kirjan joka kertoo huone huoneelta ja ihminen ihmiseltä talon historiaa.

http://www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/fi/skk/hvittr%C3%A4sk-p9789516162303

hinta Kansallismuseon myymälässä 12 euroa
http://www.nba.fi/fi/tietopalvelut/julkaisut/kansallismuseo
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 31.07.17 - klo:11:19
Kirjastokäynnillä onnistuin itse löytämään ( itsepalvelu-aika klo 8 - 10 ) Avilan Teresan kirjan Täydellisyyden tie, sekä Wilfrid Stinissenin Kristillinen syvämietiskely ja vielä kolmannen yhteisöllisyydestä kertovan uutuuden.

Juhlavat nimet kirjoilla, mutta en anna sen pelottaa. Sokeakin kana joskus saattaa löytää jyväsen. :117:
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: 1944 - 31.07.17 - klo:13:14
Sain loppuun Martti Issakaisen Daavidin ja Goljatin mailla-kirjan. Ns vanhanmallinen, joten nautin lukemastani. Tasapuolinen.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: myyrä - 31.07.17 - klo:16:38
Arvi Karpov - Valamo, syvimmällä sydämessäni. Lapsuuden muistoja luostarisaarelta 1931-1939 (WSOY 1985.)

Luen nyt jatko-osaa. Kohti uutta Valamoa - muistoja vuosilta 1939-1941. Molemmissa kirjoissa kuvataittajana Marianna Laurson. Tulee eläydyttyä kirjoittajan maailmaan niin hyvin, ettei meinaa muistaa syödäkään.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: PekkaV - 01.08.17 - klo:04:30

   Olin Valamossa Viisaus - Kauneus sanojen kautta -kurssilla.
Kävin Saarikosken haudalla. Ristin edessä neliön alueella oli noin kolmesataa kynää pystyssä. Ristiin nojasi tyhjä viinapullo, joka seuraavana päivänä oli poistettu.
Seurasin viikon aikana kirkonmenoja. Kyllä ne antoivat eri tulokulmaa luterilaisuuteeni. Ensi kesänä voisin mennä uudestaan.

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.08.17 - klo:09:30
Yhtäällä ortodoksisuudesta, toisaalla katolisuudesta saamme uusia matkaeväitä, kun niihin tarpeisiimme vilpittömällä mielellä tutustumme.

Minulla on tässä edessäni avattuna Pyhän Jeesuksen Teresan ( Avilan Teresan ) Täydellisyyden tie, jonka johdannossa (Heidi Tuorila-Kahanpää ) teen jo löytöjä.

Näyte;   Kontemplaation ( yhtymys Jumalaan )armo ilmenee monella tavoin. Kontemplaatio johtaa elämän uudistumiseen. Isä meidän-rukouksen selityksissään Teresa kertoo millä tavoin tämä tapahtuu. Hän puhuu esimerkiksi kunnianloukkauksen anteeksiantamisesta. Toinen seuraus on halukkuus Kristuksen ristin kantamiseen. Kolme muuta vaikutusta ovat: kasvava rakkaus Jumalaan, lisääntyvä jumalanpelko ja halu vapautua tästä elämästä, jolloin pääsee vapaaksi kaikesta pahasta.

...Varsinaisessa sisällössä Teresa keskittyy erityisesti rukoukseen ja opettaa sitä, sen eri muotoja.

Siitä ehkä kirjoitan myöhemmin.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: myyrä - 01.08.17 - klo:11:45
Nyt alan lukea Erkki Piiroisen kirjaa Seitsemän vuotta Taipaleen pappina (Ortokirja ry, Joensuu 1994.)

Kerran tapasin Joensuun ort.srk:n emeritus kirkkoherran, rovasti Erkki Piiroisen. Olin enemmän loppukesän iltana yölaulajaretkellä Kuhasalossa, jossa on ollut 1500-luvulla luostari. Siis tässä kohtalaisen lähellä. Lehdossa on luostarin muistomerkki, jonka katolla Piiroinen oli toisen miehen kanssa puhdistamassa sieltä lehtiä. P. taisi kysellä, millä asioilla liikuskelen ja vastasin hänelle kuuntelevani yölaulajia. Hän paljasti huumorintajunsa vastaamalla niitä kuuluvan Kimmelin terassilla. Kyselin luostarista ja sinne Kuhasaloon haudatuista vainajista. P. kertoi, että siihen lähelle männikköön niitä on haudattu. Niiltä tienoilta onkin luita löydetty, mutta suurin osa munkeista lienee läheisen talon pihapiirissä.

Pääkirjaston ort.osastolla olisi ollut jo puolen metrin matkalla ainakin viisi kirjaa, jotka haluaisin lukea. Näin vaatimattomana ja nöyränä ihmisenä  :eusa_angel: en kuitenkaan rohmua kuin yhden kerrallaan.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: myyrä - 01.08.17 - klo:12:07
Nyt alan lukea Erkki Piiroisen kirjaa Seitsemän vuotta Taipaleen pappina (Ortokirja ry, Joensuu 1994.)

Kerran tapasin Joensuun ort.srk:n emeritus kirkkoherran, rovasti Erkki Piiroisen. Olin enemmän loppukesän iltana yölaulajaretkellä Kuhasalossa, jossa on ollut 1500-luvulla luostari. Siis tässä kohtalaisen lähellä. Lehdossa on luostarin muistomerkki, jonka katolla Piiroinen oli toisen miehen kanssa puhdistamassa sieltä lehtiä. P. taisi kysellä, millä asioilla liikuskelen ja vastasin hänelle kuuntelevani yölaulajia. Hän paljasti huumorintajunsa vastaamalla niitä kuuluvan Kimmelin terassilla. Kyselin luostarista ja sinne Kuhasaloon haudatuista vainajista. P. kertoi, että siihen lähelle männikköön niitä on haudattu. Niiltä tienoilta onkin luita löydetty, mutta suurin osa munkeista lienee läheisen talon pihapiirissä.

Pääkirjaston ort.osastolla olisi ollut jo puolen metrin matkalla ainakin viisi kirjaa, jotka haluaisin lukea. Näin vaatimattomana ja nöyränä ihmisenä  :eusa_angel: en kuitenkaan rohmua kuin yhden kerrallaan.

Linkki, jossa kuva muistomerkistä ja vähän tietoa luostarista. Siinä vieressä kasvaa hyvin vanha ja rähjäinen metsälehmus, jota rajuilmat ja ukkoset on riepotelleet. Perimätiedon mukaan se on 1500-luvulta. Se voi olla mahdollista, koska lehmus on yksi Suomen pitkäikäisimpiä puita tammen ohella.

www.joensuu.fi/taide-kaupungilla/kuhasalon-luostarin-muistomerkki
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.08.17 - klo:16:38
Sellaista taustatietoa kertoi lukemani kirjan johdanto, että Pyhän Jeesuksen Teresan isoisä oli juutalainen, nimeltä Juan Sanchesz Cepeda. Cepeda-nimen hän otti aateliselta kristityltä vaimoltaan.
Tie kunnioitetuksi aateliseksi oli vaivalloinen sillä käännynnäisiä ei pidetty saman kunnian arvoisina kuin ' vanhoja kristittyjä'.
Tämä kunnia ja kuuniakysymykset kirjoituttivat Teresaa sillä se oli hänen keskeisiä kriittisiä teesejään.

Hämmästyin tätä lukiessani, sillä muistaakseni olen kirjoittanut samasta aiheesta foorumille.
...
https://www.geni.com/people/Juan-S%C3%A1nchez-de-Toledo-Cepeda/6000000007754037927
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: malla - 01.08.17 - klo:18:18
                 :eusa_angel:

Viimeisimmäksi olen lukenut monia lasten kirjoja Pikku Neidille.
Hän osaa hyvin keskittyä kuuntelemaan ja eläytyy hyvin.
Eläimistä kertovat kirjat ja kuvat kaikkein mieluisimpia.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: malla - 01.08.17 - klo:18:20
Mulla on tallessa eka luokan uskontokirjani, se on hyvä kirja.
Tulen sitä lukemaan jossain vaiheessa varmaan myös Pikku Neidille sekä Pikku Miehelle. <3<3
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: vn - 01.08.17 - klo:20:39
Samoin, kotimökillä jossain on....pitäisikin oikeastaan "pelastaa" parempaan jemmaan.
Sellaisia ei taida nykyään olla.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: myyrä - 03.08.17 - klo:19:22
Nyt alan lukea Erkki Piiroisen kirjaa Seitsemän vuotta Taipaleen pappina (Ortokirja ry, Joensuu 1994.)

Nyt luettu. Kirjassa on niin paljon tuttujen kylien ja ihmisten sukunimiä, että piti välillä tarkistaa asioita netistä. Taipaleen ort.seurakuntahan käsittää Liperin, Polvijärven ja Outokummun. Seurakunta on vanha, suunnilleen 450-vuotias ja nykyinen, kaunis kirkko Taipaleenjoen varressa rakennettu 1900-luvun alussa. Pidin ennen aina autoa kirkon parkkipaikalla, kun talvisin kävelin sillalle koskikaroja katselemaan. Siellä on melkein aina ainakin yksi kara talvella. Sula ei jäädy, koska joessa on niillä kohtaa kova virtaus, joten joskus saattoi nähdä talvehtivia sinisorsia ja parhaimpana havaintona kerran helmikuussa pikku-uikku uiskenteli joen poikki häviten rantakasvuston sekaan. Sukuni on kotoisin Polvijärveltä, joka on entistä Liperin emäpitäjää. Tosin ihan alussa 1600-luvulla "oikeasta" Liperistä. Sekin lisäsi uteliaisuutta kirjaan. Jonkin verran on suvussa ollut ortodokseja ja nekin lähinnä naimiskauppojen tuloksena ja tietenkin myös toisin päin on naitu. Vanhoista ort.suvuista ainakin Kirkiset ja Sidoroffit on kaukaa sukulaisia. Yksi "omanniminenkin" kirjassa mainitaan, joka on ollut tiistaiseuran johtokunnassa.

Valamon munkki isä Simeon, joka on Varkauden ev.lut ex kirkkoherran poika, on sukua. Isänsä oli kerran saarnannut sukukokouksen kirkkopyhässä Polvijärvellä ja veljeni oli siellä liturgina. Itse asuin silloin muualla, enkä voinut tulla. Isäkin oli ollut siellä, mutta jo pyörätuolissa ja heikkona. Samana vuonna hän kuolikin. 
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 05.08.17 - klo:10:33
Ostin 0.25€:n Isaac Deutscherin kirjan Stalin. En tiedä mikä tossa Venäjä historiassa tai sen ympärillä pyörimisessä mua kiinnostaa mutta huomaan toistuvasti ostaneeni ja lukeneeni sen aihealueen kirjoja. Jo nuorena sain tädiltäni lainaan Aleksandr Solženitsynin Vankileirien saariston, ja siitä se alkoi.
Stalin kirjaa aluksi "pärätessäni" huomio kiinnityi 35 sivuiseen "lähdeviitteet ja huomautukset" osioon kirjan lopussa, pientä pränttiä ja nimiä ja vuosilukuja mieletön määrä. Luulisi ainneiston keräämisen olevan turhauttavaa mutta ehkä dokumentointi vaatii sen.
Kirja tuntuu kertovan seikkaperäisesti historian kulkua 1800 luvun lopulta alkaen. Ainakin alkuun vaikuttaa lupaavalta. Jonkinlaisen tarkemman mielipiteen voin mahdollisesti kertoa kunhan saan opuksen luettua.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 06.08.17 - klo:10:55
Parhaillaan lukemani Täydellisyyden tie täyttää uteliaisuuteni luostarilaitosta, erityisesti ankaraa ja eristäytyvää karmeliittojen sääntökuntaa kohtaan.

Saan siitä tietoa, ja apua rukouksen ja hiljaisuuden ajatuksista Pyhältä Teresalta, mutta toisaalta kauhistun opin ankaruutta joka tätä nunnakuntaa ohjaa.

Teresa on erityisen tarkka siitä, että sukulaiset on syytä unohtaa, paitsi isä ja äiti.
Hän ei hyväksy luostarissaan lainkaan kahdenvälisiä ystävyyssuhteita, ei minkäänlaisia helliä lohdutuksia, saati helliä kosketuksia. Ne ovat este jumalayhteydessä.

Toisaalta ihailen hänen järkeään, ajottaista huumoriaan ( ironiaa ) hupakointia nähdessään ja tavatessaan.
Toisaalta kyselen; Miksi näin  täydellistä omistautumista vaaditaan. Onhan oma herätysliikkeeni mielestäni rakas juuri ' töitä tekemättömyyden' vaalimisessa tällä tiellä. Rakastihan Mestarimme eniten lapsia, sairaita, heikkoja ja vähäosaisia.

Onko oman hengellisyyden kasvattaminen Hänen mielensä mukaista ?
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: myyrä - 07.08.17 - klo:16:36
Muistoja Valamosta, toimittanut Irinja Nikkinen (Valamon ystävät ry. 1980)

Kirjoittajat: arkkipiispa Paavali, skeemaigumeni Johannes, Aari Surakka, Johannes Suhola, Tapani Repo, Arvi Karpov, Nikolai Saiki, Martta Kerkkänen, Irinja Nikkinen, Pauli Koukkunen, George Presas, Tito Colliander, Inna Colliander, Ilona Merikoski, Niina Pehkonen ja Asta Partanen.

Paljon valokuvia ja seuraavat taiteilijat luovuttaneet kirja käyttöön töitään: Petros Sasaki, Ina Colliander, Sakari Siitonen, Georges von Swetlik, Raili Toivanen ja Martta Wendelin.

Hieno kirja.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: myyrä - 07.08.17 - klo:17:07
Muistoja Valamosta, toimittanut Irinja Nikkinen (Valamon ystävät ry. 1980)

Kirjoittajat: arkkipiispa Paavali, skeemaigumeni Johannes, Aari Surakka, Johannes Suhola, Tapani Repo, Arvi Karpov, Nikolai Saiki, Martta Kerkkänen, Irinja Nikkinen, Pauli Koukkunen, George Presas, Tito Colliander, Inna Colliander, Ilona Merikoski, Niina Pehkonen ja Asta Partanen.

Paljon valokuvia ja seuraavat taiteilijat luovuttaneet kirja käyttöön töitään: Petros Sasaki, Ina Colliander, Sakari Siitonen, Georges von Swetlik, Raili Toivanen ja Martta Wendelin.

Hieno kirja.

Korjauksia: Irinja Nikkinen po Irinja Nikkanen, kirjoittajista puuttui Sisko Maria Markkanen.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.08.17 - klo:08:29
YLEn nettisivuilla on ' jokamiehen' luettavaa.

Reetta Räty;

Ylenkatse on ongelma, onpa katsoja kuka tahansa.

On totta, että Suomi tarvitsee kansallisen yhteyden tunnetta enemmän kuin valtiot, joiden yhteiskuntamalli ei perustu kattavaan verotukseen. Veronmaksumoraali voi laskea ja yhteiskuntarauha rakoilla, jos todellisuudet erkanevat liikaa toisistaan. Mutta ovatko kuplien rajat todella maantieteellisiä?

https://yle.fi/uutiset/3-9761647
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: myyrä - 14.08.17 - klo:12:48
Nyt luen: Lintulan kronikka, toimittanut arkkimandriitta Panteleimon, ladonta Valamon luostari, Heinävesi 1992, painopaikka Gummerus Kirjapaino, Jyväskylä 1992
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: mt - 15.08.17 - klo:17:41
Kimmo Rentola: Vallankumouksen aave. Vasemmisto, Beljakov ja Kekkonen 1970.

Paksu ja perusteellinen, 500 sivua. Pohjaksi olen vastikään lukenut muutaman muun samoihin asioihin liittyvän opuksen:  Jarkko Vesikansan kirja kommunistien vastaisesta toiminnasta, suojelupoliisin historia "Ratakatu 12" ja Heikki Saaren Kotiryssät. Mielenkiintoa lisää se, että olin tuohon aikaan nuori opiskelijajuippi Helsingissä. Alkajaisiksi kävinkin läpi henkilöluettelon, ja jokunen sen verran tuttu löytyi, että muistelen jossain tilanteessa jonkin sanan vaihtaneeni.

Kirja tuntuu olevan huolellisesti toimitettu, sillä henkilöluettelossa on mm. "Hopo, Hessu, sarjakuvahahmo".

Mt

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: myyrä - 16.08.17 - klo:10:34
Nyt luen: Lintulan kronikka, toimittanut arkkimandriitta Panteleimon, ladonta Valamon luostari, Heinävesi 1992, painopaikka Gummerus Kirjapaino, Jyväskylä 1992

Tämän saanut päätökseen ja muutama sananen: kovia on joutunut sisaristo kokemaan niin  pakolaismatkansa aikana Kivennavalta monessa sijoituspaikassa kuin myös vielä alussa Heinäveden Palokissa. Nykyisin menee jo paremmin; uusia sisaria on tullut ja toivottavasti vielä tulee jatkossakin ja hupaista oli lukea, miten nunnat tarkkailevat myös lintuja; kottaraisten keväistä saapumista ja telkänpoikasten lentoharjoituksia läheisellä lammella.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 16.08.17 - klo:10:35
Luettuani muutaman kymmenen sivua Wilfrid Stinnisenin kirjaa Kristillinen syvämietiskely, ymmärsin että tämä on kirja jonka haluan omistaa. Niin otin ja tilasin sen Kristillisestä kirjakaupasta.

Kirjan hinta on 14 euroa lisäksi postituskulut 3,90.

Lämpimin suosituksin sinulle joka etsit yhteyttä Jumalaan.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: myyrä - 16.08.17 - klo:10:49
Luin eilen: Karjalan luostarit (Valamo, Petsamo, Lintula ja Konevitsa). Kirjoittanut Risto Anttila (KR-kirjat 1994).

Kirjan esipuheessa mainitaan myös pienemmistä luostareista Käkisalmen (karjalainen nimi Korela), Staraja Ladogan, Sakkolan, Kurkijoen ja Salmin luostarit. Myöskin Solovetskin, Joensuun Kuhasalon (silloista Liperiä) ja Ilomantsin Pahkalammen, Liusvaaran ja Megrin luostarit. Puuttuu esim. Ondrusovon luostari ja Enon vanhauskoisten luostari. Tuo Ilomantsin Megrin luostari autioitui vasta vuonna 1922.

Kirjassa on paljon kuvia ja ne ovatkin tällaiselle paljon aiheesta lukeneelle parasta antia. Tosin muutamia niistäkin jo ennen nähnyt. Muuten en jaksa oikein käsittää kirjan pointtia. Kaikista noista isoista luostareista on jo kirjoitettu asiantuntevasti ja nimen omaan ortodoksin toimesta. Nyt kun asialle on ryhtynyt ilmeisesti luterilainen ja vielä sotakirjailijana tunnettu, niin jotenkin koko asia vaikuttaa liian ulkoapäin nähdyltä. Ilmeisesti itse jollakin tavalla pystyn jo eläytymään ortodoksin sielunelämään (olispa vielä se ortodoksifoorumi) On kirjassa hyvääkin tekstiä, mutta olisin voinut jättää tämän kuitenkin lukematta.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: myyrä - 16.08.17 - klo:10:53
Edellisen kirjan lievän pettymyksen korvaa parasta aikaa lukemani elämänkerta: Arkkimandriitta Panteleimon - Valamon igumeni Gabriel (Valamo 1988). Todellinen pyrkimys ja kutsumus luostariin jo nuorella iällä.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 16.08.17 - klo:11:22
Kiitän vinkistä myyrä. Varasin saman tien Karjalan luostarit.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 16.08.17 - klo:13:54
Lukiessani Isaac Deutscherin kirjaa Stalin, huomasin jossain vaiheessa odottavani viittauksia Suomeen, niitä sieltä ei kuitenkaan liiemmälti löytynyt, onneksi. Kyllä siellä mainittiin mm Suomi Venäjän etupiiri valtiona mutta kirjoittaja tutki hommaa kokonaisuutena. Kirja vaatisi hieman historian tuntemusta jo 1800 luvulta, se mulla on hieman hukassa.
Nyt taas hömppää, Robert Ludlumin Meduusan sinetti, 0,10€ n kirjaksi kyllä varmaan hintansa väärti.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: myyrä - 21.08.17 - klo:11:47
Pääkirjastosta lukemista tulevien sadepäivien iloksi.

Pappismunkki Arseni - Konevitsan luostari (Otava 1993). Nyt on ennennäkemättömiä kuviakin.

Raymond Chandler - Nainen järvessä (The Lady in the Lake), suom. Kalevi Nyytäjä (WSOY 1944, eka suomenkielinen painos ilmestyi 1954). "Kovaksikeitetyn dekkarin" toinen mestari, toinen oli Dashiell Hammett. Chandlerin kirjoista useat on filmattu, jotkut vieläpä moneen kertaan kuten "Pitkät jäähyväiset". Näitä on mukava lueskella sopivin väliajoin uudestaan.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 22.08.17 - klo:06:10
Aloitan Kate Mossen Kryptaa, otan sen matkalukemisekseni tämän päivän reissulle.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: mt - 25.08.17 - klo:20:29
Helsingin Sanomat teki vihdoin sen, mitä olen odottanut – ja olen päätoimittajaa siihen kehottanutkin:

Koko lehden arkisto on auki digiversion tilaajille. Eli pystyn lukemaan minkä tahansa näköislehden numeron vuoden 1904 heinäkuusta vuoden 1997 loppuun.

Niiden parissa meni eilinen ilta, ja menee varmasti vielä monta iltaa.

Kiinnostavia eivät ole ne silloiset pääuutiset, vaan kaikki pieni sälä: pikku-uutiset, mainokset ja ilmoitukset, radio- ja tv-ohjelmat, eri paikoissa olevt hintatiedot ym. sälä, jota ei historiankirjoissa kerrota.

Nyt odotan, että muut lehdet hoksaavat saman. Tilaisin varmaan vanhan kotikaupungin lehden, jos pääsisin lukemaan 50-60-luvun lehtiä. Ja olisihan se hauskaa lukea vaikkapa 70-luvun Päivän Sanomia, Uutta Suomea ja Kansan Uutisia. Entäs se Maakansa...

Toivottavasti arkistobisneksen kehittäjät ovat niin fiksuja, että kysyvät minulta neuvoa tuotteistusasioissa. Kertoisin heille, että kannattaa panna tarjolle esim. viikon tai kuukauden lyhytaikaiset tilaukset, joiden kautta uhri eiku asiakas saadaan koukkuun.

Arkiston ympärille voisi kehitellä monenlaista pientä hauskaa aktiviteettia.

Mt
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: vn - 25.08.17 - klo:21:00
Mahtavia ideoita...täytyy sanoa...  :eusa_angel: :eusa_clap: :icon_biggrin: :023:
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: 1944 - 25.08.17 - klo:21:08
Oiskohan Tervareitillä tuota palvelua? Tilattu vuosikymmeniä, mutta ei tullut oikein luetuksi. Jos niinku kertausta,,
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: seppos - 25.08.17 - klo:21:33
Helsingin Sanomat teki vihdoin sen, mitä olen odottanut – ja olen päätoimittajaa siihen kehottanutkin:

Koko lehden arkisto on auki digiversion tilaajille. Eli pystyn lukemaan minkä tahansa näköislehden numeron vuoden 1904 heinäkuusta vuoden 1997 loppuun.

Niiden parissa meni eilinen ilta, ja menee varmasti vielä monta iltaa.

Kiinnostavia eivät ole ne silloiset pääuutiset, vaan kaikki pieni sälä: pikku-uutiset, mainokset ja ilmoitukset, radio- ja tv-ohjelmat, eri paikoissa olevt hintatiedot ym. sälä, jota ei historiankirjoissa kerrota.

Nyt odotan, että muut lehdet hoksaavat saman. Tilaisin varmaan vanhan kotikaupungin lehden, jos pääsisin lukemaan 50-60-luvun lehtiä. Ja olisihan se hauskaa lukea vaikkapa 70-luvun Päivän Sanomia, Uutta Suomea ja Kansan Uutisia. Entäs se Maakansa...

Toivottavasti arkistobisneksen kehittäjät ovat niin fiksuja, että kysyvät minulta neuvoa tuotteistusasioissa. Kertoisin heille, että kannattaa panna tarjolle esim. viikon tai kuukauden lyhytaikaiset tilaukset, joiden kautta uhri eiku asiakas saadaan koukkuun.

Arkiston ympärille voisi kehitellä monenlaista pientä hauskaa aktiviteettia.

Mt

Kävin tutustumassa Hesarin kokoelmiin ja aivan mahtavaa.

Muistatko vielä legendaarisen sanomalehtikatsauksen "...päättää Maakansa ja jatkaa..."?
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: mt - 25.08.17 - klo:21:46
Kyllä sanomalehtikatsaukset ovat muistissa.

Sanomalehti oli vielä 40-50 vuotta sitten aivan eri asemassa kuin nyt. Muistan, kun Vanhan ylioppilastalon aulaan tuli kaikki pääkaupungin lehdet ja ehkä jotain muitakin noin vuonna 1969. Kävin lukemassa niitä säännöllisesti. Kaikki paikallaolijat eivät ehtineet lukea, koska oli kiire erilaisiin liiketoimiin. Niinpä kerran kesken lukemisen havahduin siihen, kun pitkätukkainen nuorukainen kumartui puoleeni ja kysyi: "Ooksä vasikka?" Vastasin en olevani vasikka ja jatkoin lehdenlukua. Ilmeisesti pukeutumiseni poikkesi sen verran porukasta, että minua epäiltiin jonkin sorttiseksi kytäksi. Tämä on salapoliisinurani huippukohta.

Mt
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: myyrä - 25.08.17 - klo:23:46
Minua ei porvaripuolen lehdet niinkään kiinnosta, mutta oman puoleni lehdistä erityisesti Työkansan Sanomat ja Tiedonantaja. Miksei Kansan Uutisetkin. 1970-luvulla tyttöystäväni isälle tuli mm. Neuvosto-Karjala ja Punalippu ja niitä lainailin ja lueskelin kiinnostuneena. Edellisessä oli raportointia politbyroon kokouksista "kauanjatkuvine suosionosoituksineen" ja jälkimmäinen oli kulttuurilehti. Tyttöystävän isä oli aktiivinen poliitikko ja mm. kaupunginvaltuuston pj. Äänekoskella. Oikein mukava, rauhallinen ja älykkäältä vaikuttava kirvesmies. Ex. tyttöystävä jatkaa tällä hetkellä valtuutettuna.

Aikoinaan muistaakseni SKDL:n sosialistien lehti oli Vapaa Sana (nyt muisti kyllä saattaa pettää) ja SKP:n Työkansan Sanomat. Nämä yhdistyivät ja syntyi Kansan Uutiset. Kommunistit olivat olleet vähän huolissaan, oliko uudistus järkevä, mutta taloudellinen pakko se on ollut. Lohdutukseksi heille jäi aikakauslehti Kommunisti. Pitäisi näitä tietoja vielä tarkistaa; muisti pettää herkästi.

Demaripuolueesta sen verran, että meillä yleinen käsitys on nykyisin se, että Paavo Lipponen hävitti siitä puolueesta sen vähänkin häivähdyksen punaista, mitä siinä vielä oli jäljellä. Näin itsekin ajattelen. Teoriassa vasemmistopuolue, mutta ei käytännössä. Demarit ei ole koskaan kiinnostaneet ja amiksen kouluneuvostossakin olin SKDL:n edustajana.

Tuo Työkansan Sanomat siis kiinnostaisi, koska se on nykyisin KTP:n lehti ja KTP pitää itseään ainoana oikeana, luokkatietoisena kommunistipuolueena. Marxilais-leniniläisen koulukunnan edustajana. SKP on ilmeisesti revisionistinen puolue?

En käsitä, miksi näitä tänne "vihollispuolelle" kirjoittelen? Aika on nyt paha ja vähän sekava porvarivyöryksen takia; hallituksen ja muutenkin. Jospa se monien toivoma yleislakko vielä syksyllä tulee ja hallitus kaatuu.

Taidan häipyä täältä, mutta sainpahan sydäntäni kevennettyä.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: PekkaV - 26.08.17 - klo:05:49


 En käsitä, miksi näitä tänne "vihollispuolelle" kirjoittelen? Aika on nyt paha ja vähän sekava porvarivyöryksen takia; hallituksen ja muutenkin. Jospa se monien toivoma yleislakko vielä syksyllä tulee ja hallitus kaatuu.

Taidan häipyä täältä, mutta sainpahan sydäntäni kevennettyä.




   Alatien matkaajia me kaikki olemme.

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.08.17 - klo:08:23
Tuo pikkusälä on minustakin kiinnostavampaa kuin politiikka. Ehkä kulttuuriarvostelut 1940-1990 luvuilta tulisi kurkatuksi. Tämä siis edellyttää digilehden maksamisen?
Minulle tulee nyt HS-viikkolehti jossa on hyvin kulttuuri esillä.

Jos jotakin kaipaan  :039:lapsuuden ja nuoruuden vuosilta, ovat radion Metsäradio ja Maamiehen tietolaari. YLE Areenasta saatta joitakin löytyä.

Hankimme IS;n erikoislehdet vuosikymmeniltä 1910, 1920, 1930 ja 1940, niissä on jos-jotakin luettavaa ja paljon kuvia.

Eilen posti kantoi laatikkoon Wlfrid Stinissenin Kristillinen syvämietiskelyn. Siinä se nyt odottaa yöpöydällä avaamista. Kirjaston lainakappaleen voin nyt palauttaa kunhan Täydellisyyden tiekin on luettu.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: mt - 26.08.17 - klo:15:38
Myyrän muistikuvat sanomalehtihistoriasta pitävät paikkansa.

En tiedä, onko Kansalliskirjasto digitoinut mainitsemiasi sanomalehtiä. Jos on, niitä voi lukea vapaakappalekirjastoissa.

SKP:n ja KTP:n kanssa samoilla aatteellisilla apajilla on jokunen muukin järjestö, nim. Kommunistien liitto (KL) ja Suomen työväenpuolue (STP). Ensin mainittu taitaa olla jälkimmäisen järjestöjäsen. Toiminta lienee hiipumassa siitä päätellen, että STP:n verkkodomain on vapaana ja nettiläsnäoloa edustaa pelkkä blogi.

Olen hieman jyvällä näistä marxilaisen vasemmiston kuvioista, koska tuttavapiirissäni on niihin tavalla tai toisella liittyviä henkilöitä. Yksi saunakaverini oli kuolemaansa saakka aktiivi SKP:n jäsen, toinen on ollut kuntapuolella aktiivi viime vuosiin asti, vaikka nyt ikä ja sairastelu ovat toimintaa rajoittaneet. Yksi muinoinen – ja kyllä nykyinenkin, kun joskus kadulla kohdataan – kaverini taas on jollain tavalla mukana KL/STP-kuvioissa. KTP:n jäseniä tuttavapiirissäni ei liene. Sehän oli alkujaan Markus Kainulaisen porukka. Työkansan Sanomien artikkeliarkistosta niitä juttuja pääsee lukemaan.

Mt


Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 26.08.17 - klo:18:55
Kate Mossen Kryptaan lukiessa tajusin nais ja mies kirjailijoiden eron. Kryptassa kerrotaan kuinka päähenkilö katsoo peiliin ja kampaa puuteroi ym, mieskirjailia kiteyttää asian niin että mies näkee kuontalonsa hissin peilistä, mahdollisesti sylkee kouriinsa ja haroo kampauksensa kuntoon.
Kirja on muuten kaikkea muuta kuin oletin sen nimen perusteella ostaessani olevan, se on okkultistinen ja minulle vastenmielinen.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: PekkaV - 20.09.17 - klo:04:51

                                           SUOMEN  KANSAN  VANHAT  RUNOT  VI

                                                   SAVON  RUNOT

                                      1.



                                                                       JULKAISSUT

                                                                     J. LUKKARINEN



                                                                             ~ ¤ ~






                                                                        HELSINKI  1934,
                                                                               SUOMALAISEN  KIRJALLISUUDEN SEURA


                                       
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 20.09.17 - klo:07:35
Minäkin luin ko. opuksia ollessani Kalevalainen Nainen. Painavaa tekstiä, ja pari kiloa painoa per/kirja. Onko sinullakin sama järkäle, vai löytyykö sähköinen versio ?
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: PekkaV - 20.09.17 - klo:08:34

   Sama on, kirjastosta.

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 21.09.17 - klo:10:40
Kirpparilta Yashar Kemalin Suosta nousee uusi maa. Ostin kirjailian nimen joskus kuullena, oletin ensin hänen olevan egyptiläinen mutta osoittautuikin turkkilaiseksi. Ajattelin tänään aloittaa, on taas haasteellisen paksu opus.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 21.09.17 - klo:11:32
Viihdyn erinomaisesti Pekka Laaksosen kokoamassa muisteluteoksessa Meillä Lahdessa.
Vanhimmat muistot ulottuvat, tähän silloin pieneen Hollolan kylään,  jopa 1850-luvulle. Sitten nälkävuosiin, ja useisiin kokemuksiin sisällisodan ajalta, sekä punaisten että valkoisten taholta kerrottuna.

Eliel Saarisen piirtämää kaupungintaloa ei viime vuosisada alussa vielä ollut, oli vain kivikko jossa paimenpoika vartioi lammaslaumaansa susilta.

Radiomastot rakennettiin 1927, sitä ennen lähetyksiä tuli yksityistalosta Rautatienkadulta. Yksi rohkea tyttökin kiipesi maston huipulle.

Kirja täydentää omia muistojani ja vastaa useisiin kysymyksiin menneistä ihmisistä ja paikoista.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 26.09.17 - klo:18:34
Kemalin opus oli vastenmielistä luettava, luin sen harppomalla. Jätin aikoinaan mökille yhden Wallanderin, Askeleen jäljessä, ja nyt aloittelen sitä. Rasittava tämä kännykän ennakoiva tekstin kirjoitus ohjelma. Ei voi koskaan luottaa kirjoittamaansa vaan aina täytyy tarkistaa ja korjailla.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 21.10.17 - klo:01:03
Sain luettua Wilbur Smithin kirja jonka nimeä en enää edes muista, mutta nyt on vastuksena Jo Nesbon  THE SON, josta en edes usko selviäväni, on oikeasti rimakauhu. Täytyisi saada jostain suomenkielinen versio rinnalle, jota lukea samaan aikaan, jotta pystyisi hieman seuraamaan missä mennään.
Onhan tossa esim. Victor Hugon Kurjat ja muutama muu kirppari löytö joihin hukuttaa surunsa jos ei lukeminen ulkomaankielellä ala maistua.
Onkohan tämä suuruuden hullu idea?
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 22.10.17 - klo:00:48
Sain neuvon lukea vaikka en ymmärtäisi mitä luen.
Suuri houkutus om tarttua Victor Hugon Kurjiin joka on myös käden ulottuvilla, en tiedä ymmärtäisinkö sitäkään vaikka on suomeksi kirjoitettu.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 22.10.17 - klo:08:06
Luin Viktor Hugon Kurjat, kuten monet maailaman kirjallisuuden tiiliskivet, jo rippikouluikäisenä. Kurjat oli minusta kiehtova Jean Valjean tarinan ansiosta. Siinä oli tapahtumia, toisin kuin vaikkapa Leo Tolstoin Ylösnousemuksessa, muistaakseni.

Kurjista on teatteri -ja elokuvaversita, ehkä musikaalikin.

Aloitin eilen iltalukemisena tyttären tuoman Birgitta Ulfsson- mikä ettei. Birgittalla ja minulla on sama syntymäpäivä, mutta hän on hiukan vanhempi. Numeoiden taikaa tämäkin kiinnostus. Jotain samaa on meissä temperamentissä, suorasanaisuutta ainakin.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: öppiäinen - 25.10.17 - klo:19:21
Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia. Pitäisi käydä lukemassa sen verran, että tsekkaan kuvan: onko siinä koiramessias? Ks. https://yle.fi/uutiset/3-9898247, ensimmäisen kuvan oikea ylälaita.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 04.11.17 - klo:08:00
Tässä äsken huomasin YLEn nettisivulta kiinnostavan jutun, Kuinka nimet taipuvat. Erityisen kiinnostavaksi jutun teki se, että olin eilen itsekin pohtinut kuin Matti Röngän sukunimi tavutetaan.

https://yle.fi/uutiset/3-9912608

Omaa etunimeäni en ollut kuullut käytettävän kuten anoppini sitä käytti:
Riitta, Riittan, Riittalle jne.
Onko tapa ollut yleinen muinoin Hämeessä, en vielä tiedä.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: PekkaV - 04.11.17 - klo:09:15

   Antti Tuuri: Tammikuu 18

Kuvaus venäläisvaruskuntien riisumisesta aseista Lapualla ja ympäristössä. Naapuriemme huoltoketju oli katkennut kotimaansa myllerrysten vuoksi. Ruokaa piti kuitenkin saada. Ryöstely oli ainut vaihtoehto, koska paikalliset eivät antaneet kuin maksua vastaan, ja rahat olivat loppuneet. Koska Suomi oli julistautunut itsenäiseksi joulukuussa, venäläisistä sotilaista oli tullut vieraan vallan joukko. Heidän piti poistua maasta. Siinä "auttoivat" Mannerheimin johdolla Pohjanmaan suomalaiset.
On se ollut mylläkkä.

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 06.11.17 - klo:16:35
Vuoden 1918 tapahtumat ovat olleet kaikissa viime-ajan kirjoissa lähes pääosassa.
Suomi 100-merkeissä luonnollisesti.

Myös monet uutuuskirjat käsittelevät historiamme merkittävimpiä vuosia silloin. Nyt Isänpäivän alla on mainoksia niistä monissa lehdissä.

Googlailen milloin mitäkin lukemiani paikkakuntia, ja nyt satuin löytämään tämän
antoisan sivuston:


http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Sis%C3%A4llissodan_taistelupaikkakortisto

Katsoin jo Padasjoen taistelut joita johti pahamaineinen Kalm.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 06.11.17 - klo:20:24
Nesbo tökkii, siirrän sitä myöhemmälle kun kaveri toi pikalainaan Boris Akuninin Erikoistehtäviä kirjan. Akunin on nykyvenäläinen kirjailija josta en ole kuullutkaan, on kuitenkin kirjoittanut 14 romania joista 5 on ilmestynyt suomeeksi,  vasta aloittelen sitä.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 15.11.17 - klo:22:21
Akunin Erikoistehtävä oli tyypillistä Venäläistä jaarittelua ja sellittelyä, luin kuitenkin loppuun.
Kysyisin onko kukaan lukenut Laura Linstedin Oneironia? Haluaisin kuulla mielipiteen ko kirjasta, harvoin luen kotimaisia naiskirjailijoita, viimeksi luin muistaakseni Outi Pakkasen kirjoittaman kirjan. Nyt taitaa väli pidentyä entisestään, olen yli puolen välin Oneironissa ja mielestäni aivan skeidaa, ehtiihän se vielä muuttua, mutta aivan hukkaanheitettyä lukuaikaa. Se oli lukulistallani ja ostin divarista kun kohdalle sattui.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.11.17 - klo:10:24
Kun meillä on nyt tämä Olavi Kaukolan hieno kirja Täällä ihminen, aloitin lukemaan  siitä ääneen luvun, rukouksen, kerrallan, eikä Matti pannut hanttiin.

Eihän meillä ole ollut tapana pitää kotihartauksia, mutta olkoon tämä nyt se. :icon_biggrin:
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 18.11.17 - klo:08:20
Olisin kiinnostunut kuulemaan jotakin Olavi Kaukolasta, ihmisenä ja taiteilijana.
Hänestä en googlaamalla ole löytänyt muuta kuin Körttiläiset-filmin pätkät.
Elämänkertatiedotkin olisi kiinnostaneet. Missä syntyi, milloin, mitä opiskeli ja työura.

Tämän aamun aamuhartauden johdosta ajattelen, kuoliko hän jo nuorena ?
Ihminen ja ihmisen puhumat sanat ja ajatukset minua eniten kiinnostaa.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 18.11.17 - klo:17:24
Jo Nesbota väistelen näköjään, on siihen jossain vaiheessa paneuduttava, tartuin Taavi Soinivaaran Koston komissioon, ompahan kevyttä väliin.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Tiitiäinen - 20.11.17 - klo:21:59
Olen hurahtanut lauluharrastukseen siinä määrin, että Kim Borg:n Muistelmia on jossain kohtaa otettava lukemistoon. Tällä hetkellä lukeminen keskittyy enemmän eläinavusteiseen valmennukseen yms.työhön liittyvään, mutta jospas sitä jouluna vaikka lukis jotain ihan vaan huvin vuoksikin...
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 28.11.17 - klo:20:10

ystäväkansaa
Viestejä: 6200
Profiili  Yksityisviesti (poissa)

Vs: Tätä luen IX
« Vastaus #51 : 06.12.14 - klo:08:42 »
Lainaus käyttäjältä: PekkaV - 06.12.14 - klo:05:07
   
Esikoiskirjailija 2014 Anni Kytömäki: Kultarinta. Anni Kytömäen Kultarinta on rakkausromaani ja historiallinen romaani, mutta erityisesti se ylistää metsää. Teos alkaa vuodesta 1903 ja päättyy vuoteen 1937. Kytömäki halusi kirjoittaa Suomen kuohuvista vuosista. Esikoiskirjailija rakastaa luontoa ja suorastaan elää metsässä. Toimittajana Nadja Nowk.

http://areena.yle.fi/tv/2439803

 :eusa_clap:

Kohta ummelleen kolme vuotta on siitä kun PekkaV kertoi lukevansa Anni Kytömäen Kultarintaa. Myyrältä siihen tuli taputukset, ilmeisesti hänkin on sen lukenut. Myöhemmin huomaan myös Rajan pojan kirjoittaneen kirjasta Luonnonsuojelu-saitille.

Tämä Kultarinta on odottanut pöydällä parisen viikkoa, ja eilen vasta sen aloitin.
Vuorottelen sen Ja Teinosen kirjan välillä.

Ensivaikutelma on huikeasta sanataituruudesta. En ole kai keneltäkään toiselta muulta kotimaiselta kuin Aleksis Kiveltä lukenut näin runsasta ja rikasta sanastoa.
Kun metsään mennään siellä kohdataan paljon muutakin kuin puita. On valkoinen kivi jolla istuu tyttö kuin metsänpeikko.  On palokärjen hakkaaman kelojäännökset   ja muurahaispesän tuho. Entä se isän ja metsänhoitajan suuri unelma ja ylpeys, rautatie metsästä meren rantaan.

Tämän miesten tarinan rinnalla kulkee äidin tarina. Siitä en sano nyt muuta kuin että voi pienen pojan vastuuta ja ikävää!

Jos kaipaat hyvää kielen taitajaa luettavaksi, joka on lisäksi nautittavaa, lue tämä.
Anni Kytömäki Kultarinta.

Kytömäeltä on tänä syksynä tullut uusi kirja, Kivitasku.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 30.11.17 - klo:21:27
Luin Kauko Röyhkän ja Juha Metson kirjan Ville Haapasalosta "Et kuitenkaan usko". On sen verran viihdyttäävä, haastattelumuotoon tehty kirja että sen lukee yhdellä istumalla. Uskomattomia tarinoita mutta kun tietää että kysymys on Venäjästä niin tekee mieli uskoa.
Nyt aloittelen  kirjaa "Historia", 1912 julkaistu Juudan kansan historia Jerusalemin hävityksen jälkeen. Tää opus on vaimoni vaarin kirjahyllystä peritty, niin hauras että saattaa olla irtolehtipainos kun saan sen luettua. Hyvä lisä mainostamaani Montefiorin   "Jerusalem, kaupungin elämänkerta" teokseen.
Niin se Nesbo on vielä kunnolla aloittamatta, uskon senkin vielä tulevan ajankohtaiseksi.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 14.12.17 - klo:18:52
Olin reissussa ja otin matkalukemisekseni Conn Iggulden Keisari kuninkaiden kuolemma pokkarin, matkalle otan mielelläni jonkun kirjan jonka voi hylätä kun se on luettu. No tää oli sen verran jööti ettei sitä ehtinyt parissa illassa lukea kun piti nauttia reissustakin joten loput kotona. Kirja kertoi Caessarista fiktiivisesti, oli avartava kuitenkin kun valotti sen ajan arkea, ehkä.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 21.12.17 - klo:12:05
Luin "välilukemisena" Ilkka Malmbergin 1917 samaan aikaan toisaalla. Kirja kertoi vuoden 1917 merkittävistä tapahtumista ympäri maailmaa, kuinka merkittävät henkilöt olivat ko ajankohtana toimineet ja vaikuttaneet omaan aikaansa ja tuleviin sukupolviin. Läheltä on monen suurmiehen ja naisen tie kulkenut. Kirjan taso notkahti kun Malmberg kuoli 2016 ja hänen kolleegansa veivät aloitetun työn päätökseen.
Joskus luin muistaakseni jonkun Lauri Viidan romaanin jossa oli hieman samanlainen idea, siinä useamman henkilön elämää seurattiin ja he kohtasivat ohikiitävänä hetkenä Helsingin rautatieasemalla, se tuli heti alkuun mieleen.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 03.01.18 - klo:14:37
Sain kolme kirjaa joululahjaksi. Anneli Kannon Lahtarit olin lukenutkin, mutta pannaan hyllyyn vuodeksi, niin se on sitten lähes uuden veroinen.

Toisen kirjan, Juha Hurmeen Niemen ostin itse ja sitä olen lukenut vajaat sata sivua.
Tyyli on uskomattoman hauska ja ilmeisesti tieteliset ja historialliset faktat kohdillaan, vaikka kesken lauseen voi tulla lähes mitä vaan mikä on tätä aikaa.
Hän on Finlandiansa ansainnut.

Kolmas kirja on Eero Huovisen Parhain päin,  ajatuksella tyttäreni antama.
Sen avasin vasta tänään. Ensilehdillä hakemistossa huomasin Jaakko Eleniuksen nimen. Hänestä, kuten useasta aikalaisesta Huovisen ystävästä tai muuten tuttavasta on omat luvut.
Jaakko Eleniuksen kuva, kovasti kaipaamani, sai lisää ' lihaa luiden päälle' Huovisen kertomana. Olivat oikein hyviä ystäviäkin.

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 04.01.18 - klo:10:13
Seuraan Kotimaa24 blogeja. Kovin ovat mauttomiksi käyneet siellä jutut, paitsi silloin kun Pena ryhtyy rohkeasti oikomaan ' oikeinuskovaa' helluntaiveljeä.

Tämä Määttä Oulusta kirjoittaa elävästi, ja totuutta siten kuin hän sen kokee:

https://www.kotimaa24.fi/blogit/muistikuvia-seuroista-herran-jeesus-ole-kiitetty/
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 10.01.18 - klo:10:21
YLEn nettisivuilla on ajoittain hyvin mielenkiintoisia kolumneja. Nyt tärppäsi, asia koskettelee vähemmistövaikutusta. En ole osannut tätäkään näin loogisesti tmmärtää, en edes ajatella.
https://yle.fi/uutiset/3-10013895
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: 1944 - 10.01.18 - klo:16:31
Sontaluukkulööpin mukaan Johanna Korhonen on pannut tuulemaan. Taitaa uudella piispalla olla nielemisvaikeuksia. Tämmöiset ovat kovin ikäviä tapauksia. Turun suunnalla rikottiin avioelämää, päästiin sitten eduskuntaan ja nyt pyritään arkkipiispaksi. Ei voi onnistua.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 16.01.18 - klo:14:05
Kirjassaan Parhain päin Eero Huovinen käy kirjeenvaihtoa Esko Seppäsen kanssa eutanasiasta.
Huovinen pohtii ja purkaa kokemiaan ja ymmärtää empaattisesti Seppäsen surun pojan varhaisesta kuolemasta.
Myös elämän ja kuolemankin peruskysymyksistä viisaalla emerituspiispalla on ' homma hanskassa', ainakin minä ajattelen samaan suuntaan.

Kirjasta löysin uuden esittelytavan:

https://issuu.com/kirja/docs/9789510427064-parhain-paein

Kun ruudun suurentaa näkee jo paremmin, lisäksi on +-merkillä suurentamisen mahdollisuus.

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 20.01.18 - klo:10:04
Tää osio meinaa unohtua kokonaan. Luin David Lagercrantzin kirjan Tyttö joka etsi varjoaan. Kirja on jatkoa Stieg Larssonin Millenium-sarjaan. Aiemmin sarjaan on kirjoitettu yksi jatkoosa -Se mikä ei tapa- ja nyt viimeisenä tämä. Kirjan loppu antaa ymmärtää että jatkoa on luvassa. Sarja kuitenkin alkaa vesittyä, niin uskomattomiin suorituksiin kirjan päähenkilö taipuu että se alkaa kääntyä mielestäni jo itseään vastaan. Kirjan hyvä lopetus on vaikeaa ja niin tuntuu olevan lypsävän lehmän tappaminenkin, joskus se olisi kuitenkin kirjoittajan kannalta parempi ratkaisu kuin jäädä kuollutta lehmää elvyttämään.
Näin siis lukijan mielipiteenä.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 30.01.18 - klo:19:22
Tuo Eero Huovisen kirja nostaa heti lukiessa, saati sitten syvemmin pohdittua, aina uusia aiheita keskustelun aloituksiksi. Taaskin on jotakin mietinnään alla, mutta emmin jatkuvasti ' tulittaa' Seurapalstaa omilla aloituksillani. Ettei tulisi väärää tulkintaa ominaisuudestani foorumilla.

Tapasin pari viikkoa sitten terveysasemalla erään entisen kirkkoherran, tutun vuosikymmenien ajalta. Kerroin saaneeni yo. kirjan joululahjaksi ja hehkutin siitä innoissani. Hän siihen sanoi myös sen hankkivansa, on kuulema hyvä kirja.
Niikuin onkin.

Huovinen antaa siinä körttiläisistä hyvän kuvan, onhan hänen rouvansakin Lapuan körttejä.

Olen kovasti hidastunut kirjojen lukemisessa, enää ei monikaan laji kiinnosta. Silmät myös tykkäävät vähemmistä luku-tunneista.

Netin uvaruudulla on hyvä valo ja fontin koon voi säätää tarpeen mukaan. Käytän yhä enemmän nettiä lukemisiini.

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 09.02.18 - klo:16:46
YLEn nettisivulta:

https://yle.fi/uutiset/3-10059028

Artikkeli käsittelee  järkeä  ja -tai  tunnetta. Kiva lukea itsensä tuntemista opiskelevalle:

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 20.02.18 - klo:20:24
Olen nyt lukenut pari Matti Röngän kirjaa ja eilen kävin Fidalla tsekkaamassa että sieltä löytyy pari uutta lukematonta pokkaria jotka aion käydä ostammassa. Rönkä kijoittaa letkeästi ja hyvällä huumorilla, lisäksi tapahtumat tapahtuvat hyvin tuntemallani aluella, joten sieluni silmin pystyn seuraamaan Viktor Kärpän edesottamuksia. Joskus Matin ääni aiheuttaa hieman ristiriitaa, luen kirjaa aina alkuun hänen äänellään, kun lukeminen edistyy niin äänikin kirjassa muuttuu, sitten tauon jälkeen taas aloittaa Matti ;)  Samoin se on muidenkin kirjailijoiden kohdalla joiden äänen tunnistaa, Donner oli aika rasittava luettava. Siinä rupesi oma luenta saamaan liikaa Jörnimäisiä painotuksia.
Mulla on tapana kerätä kirjalistaa kirjoista jotka on mainittu jossain mielenkiintoisessa yhteydessä, ja sitten ostella tai lainata niitä ja lukea listaa pois. Nyt lista on taas venähtänyt yli 20 kirjan pituiseksi, onneksi Kallion kirasto aukesi niin sieltä saan vammaan kaikki muutaman kirjan erissä lainattua. Kirjasto kannattaa käydä tsekkaamassa jos julkiset rakennukset kiinnostaa on nyt remontoituna siisti ja tyylikäs.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: PekkaV - 06.03.18 - klo:20:05

   Markku T.  Hyyppä: Ikääntyvän muistikirja

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 06.03.18 - klo:20:23
Kiinnostuin, ja ensihätään googlasin tämän: 
https://mummomatkalla.blogspot.fi/2018/02/markku-t-hyyppa-ikaantyvan-muistikirja.html

Kiinnostaa kovasti kuten minua niin monet kirjat.
Kuitenkin lukemiseni on hidastunut ja keskeneräisiä ovat edelleen W.Stinissonin Krietillinen syvämietiskely E. Huovisen Parhain päin, sekä Kallis Hunajanpisara ja Raamattu, jota luen inspiroiduttuani jostakin.
Juha Hurmeen Niemi on jäänyt alkulehdille, mutta se täytyy saada luettua ennen kuin Olli Jaloselta ilmestyy uutta.

Kuntosaliko vei enimmät lukuhalut vaiko niskan takia kielletty makuulta lukeminen. Ehkä näkö on huonontunut, se selviää taas torstaina. Uudet lukulasit täytyy hankkia.
Lisäksi kun rahalla tilaamalla tulee hyviä aikakaus- ja viikkolehtiä ne vievät koko viikonlopun .
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: öppiäinen - 09.03.18 - klo:13:12
Kuka on Mooses?

https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/mutta-kuka-on-mooses-uskonnot-kiehtovat-yha-nuoria-ainakin-aamubussissa-ennen-kokeita-200796878 (https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/mutta-kuka-on-mooses-uskonnot-kiehtovat-yha-nuoria-ainakin-aamubussissa-ennen-kokeita-200796878)
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.03.18 - klo:10:28
Pieni juttu kevätmasennuksesta:

https://www.ess.fi/teemat/ihmisetjailmiot/art2443937

Minua valo virvoittaa vaikka se on kovaa silmille. Loppusyksyn ankeat ilmat minua väsyttävät.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 14.03.18 - klo:00:53
Luin 3 Röngän dekkaria, Rönkä on sujuvasanainen kirjoittaja, höystää kirjansa sopivasti huumorilla.
Aloitin myös lukulistani alusta, ekka oli Rene Nybergin Viimeinen juna Moskovaan, osoittautui elämänkerraksi, kertoi pääasiassa hänen äidinpuoleisesta sukuhaarasta joka oli Balttian juutalaisia ja heidän vaiheistaan karkoituksineen ym...
Nyt luen Pekka Hakalan "Suuri ja sekava Venäjä" kirjaa, HSn toimittajan kokemuksista Venäjältä. Aiemmin luin Kauko Röyhkän ja Juha Metson kirjan Ville Haapasalosta "Et kuitenkaan usko", kirja oli aika uskomaton yhden ihmisen kokemuksiksi, mutta "Suuri ja sekava Venäjä" on vähintään potensiin 10. Tässä on kyseessä koko NLn alue ja sähläys uskomatonta. Tapahtumat ja henkilöt on nyky-venäjän historiasta helposti löydettävissä ja ainakin itselleni tapahtumat hyvin muistissa. Minkälaisten päälliköiden käsissä ihmiskunnan tulevaisuus onkaan, huh huh.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 18.03.18 - klo:01:09
Hakalan "Suuri ja sekava Venäjä" oli mielenkiintoinen ja tunnelma tiivistyi loppua kohden kun tapahtumat alkoivat tuntua yhä arkipäiväisimmiltä. Tässä voisi melkein lainata Haapasalon kirjan nimeä "Et kuitenkaan usko", niin vaiherikkaita tapahtumia Hakala nostaa esiin ja jälkikäteen on helppo todeta että moni asia on tapahtunut juuri näin. On hieno asia että meillä on vapaat toimittajat kuten esim Hakala, Aittokoski ym...
Nyt luen Jaakko Hämeen-Anttilan Islamin miekkaa, Hesarissa oli juttua Atte Kalevasta ja tässä yhteydessä mainittiin Hämeen-Anttilan kirja, löysin sen Kolumbuksen kirjanmyyntipiteestä, ja eikun lompakkoa esiin. Jos sen lukis maanantaihin mennessä niin kirjastossa odottaa jo sinne tilaamani kirja joka on yllätys sillä en muista sen nimeä enkä kirjoittaja. Itse asiassa tilasin 2 kirjaa mutta tekstiviestissä oli maininta vain yhdestä opuksesta.
Luen sen verran että menee kirjat ja juonet sekaisin, uskottavuuden takia ei kannata mitään Jerry Cottonia lukea ettei mene fakta ja fiktio aivan sekaisin. Joku voisi vaikka tempaista "sepän sällin spesiaalin" jos joskus  tavataan. Toivottavasti ei kukaan kuitenkaan betoni-monoihin tuvaudu.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Pena - 18.03.18 - klo:07:20
Luin Johanna Sinisalon palkitun Ennen päivänlaskua ei voi -peikkofantasian. Se herätti tunteita, joista suuri osa ei ollut mukavia, mikä taisi olla kirjailijan tarkoituskin. Monenlaisia kysymyksiäkin tuli mieleen, pääasiassa varsin hyödyllisiä.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Kalistaja - 18.03.18 - klo:11:44

    Kalle Virtapohja: Kekkonen urheilumiehenä - Kilpakenttien Känästä Suomen presidentiksi ( Docendo; 344 sivua ).

Vähän yli puolet olen tuosta kirjasta lukenut ( 179 sivua ). Jo nyt on käynyt selville, että Kekkonen menestyi hyvin monessa urheilulajissa ja urheilu kiinnosti häntä aidosti, vaikka oli hänen elämässään ja käsissään myös tuolla saralla toki myös "pelin politiikkaa". Urheilujohtajanakin Urkki hääräsi siellä sun täällä.  Energinen ja asioita aikaan saanut mies oli hän - jos kohta myös pitkävihainen, mikä seikka tulee monin paikoin ilmi myös tästä kirjasta. Jos teitä urheilu kiinnostaa, ja Urkki kiehtoo tai piinaa, niin noihin asioihin Virtapohjan kirja on ihan hyvä lääke. :kahvi:
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 18.03.18 - klo:14:05
Urkista on ollut niin paljon televisiossa ja lehdissä, ettei montakaan kiveä ole jäänyt kääntämättä, myös urheilija-Urkista. Hän on hypännyt muistaakseni 1920-luvulla täällä Lahden Radiomäen kentälläkin vauhditonta pittuhyppyä ja korkeushyppyä.
Nämä olen lukenut rovasti Väinö Hovilan muistelmista. Hän myöskin oli urheileva pappismies, joka vielä eläkevuosinaan loikkasi pankissamme väliseinämän yli tullessaan kassantarkastusta tekemään.
Hovila joskus vähän taputteli meitä ' kassaneitejä', kuitenkin sillätavoin setämäisesti.Monet eivät silti pitäneet siitä.

Kiinnostuin Kalistajan jutun Virtapohja nimestä. HämärJp:n komentajana oli eversti Harri Virtapohja 1980-luvulla jolloin toimin sotilaskodissa. Rouva Virtapohja oli läsnä alokasjumalanpalvelukissa ja varusmieskonfirmaatioissa. Hyvä veisaaja olikin.

Lienevätkö sukua, ehkä myös 1910 Kauhavalla syntynyt kestävyysjuoksija Veikko Virtapohja.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Kalistaja - 18.03.18 - klo:18:31

 Riitta-mummi! Usein olet kartalle, ilmeisesti myös nyt. Tiedän Kallesta ( Virtapohja ) sen verran, että hän on kapiaisen poika, kasarmilla kasvanut. Joten.....


Mitä Kekkosen pitkävihaisuuteen tulee, niin sukusaagasta tämmöinen: Kekkonen oli kansanedustaja samaan aikaa kuin paappani isä  Väinö Malmivaara. Molemmat olivat myös AKS:n miehiä, kunnes Urkki jälleen kerran käänsi takkinsa ja haisteli ilmapiiriä... Väinö ja Urho Kaleva olivat - uskallan sanoa ymmärrettävästi - eri mieltä monesta asiasta Arkadianmäellä kuohuvalla 1930-luvulla.... Mentiin vuosikymmeniä eteenpäin... Väinön poika Jukka Malmivaara ( myös hän kuten Väinö ansioituneita herännäisyydeksi eli körttiläisyydeksi kutsutussa kirkollisessa seuraliikkeessä ) oli useita kymmeniä vuotta myöhemmin ehdokkaana piispaksi. Presidentti nimitti piispat ( tuolloin ) ja pitkävihainen Urho Kaleva Kekkonen pisti tylysti poikittaishenkselit Jukka Malmivaaran nimen ylle, vaikka Jukka oli meritoiduin ehdokkaista ja kirkollinen väki halusi nimenomaan hänet piispaksi... Ei Jukka päässyt piispaksi heti, eikä ennen kuin UKK oli lopulta  niin vanha ja väsynyt, ettei enää jaksanut. Jukasta tuli siis aikanaan  Kuopion piispa, vaikka jo aiemmin hänen olisi pitänyt.... Tuohon virkaan.. Sellaista se on. Pitkävihaisuus ja pelin politiikka. :kahvi: :icon_eek:
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Viisveisaaja - 18.03.18 - klo:18:34

Mielenkiintoista Kalistaja.

Sen verran olen myös Urhosta kuullut, että piilovihaa hän piti ja oli aika katkera pitkän aikaa.
Kalareissuilla kukaan ei uskoltanut saada enempi kalaa kuin Urkki.

Tanskassa ne aina kyseli, että miten kauan se teitin pressa elää ja sanoin, että meidän Urho on ostanut pikku kilpikonnan ja kattoo elääkö se todella 120 vuotiaaksi.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 03.04.18 - klo:20:03
Luin Agnonin "Kun väärä oikaistaan" ja Roman Sentsin "Jeltysevit, erään perheen rappio". Agnonia lukiessani ajattelin että juutalais kohtalot sais jäädä vähäksi aikaa, mutta tänään hakiessani kirastoon tullutta tilausta se oli Christopher Browningin "Aivan tavallisia rivimiehiä" siis taas juutalaisten kohtaloita. Merkillistä miten olen sotkeutunut näihin juutalais-venäläisiin kirjoihin, no kai se on tietoinen valinta ja kiinnostuksen kohde.
Kevennykseksi otin kaksi Ville Haapasalosta kertovaa kirjaa, joista toisen olen ilmeisesti lukenut (on ilmestynyt 3) mutta kun en muista, täytyy selata tätä osioa hieman taaksepäin niin sieltä se selviää. Siis nää Haapasalosta kertovatkin ovat hänen oleilustaan Venäjällä.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 07.04.18 - klo:17:01
Viimeeksi luin ja katselin läpi kuvateoksen Lahden muuttuneesta keskustasta. Unto Tupala toimitti kiinnostavan kokoelman valokuvia ja postikortteja jossa oli rinnan vanha ja uusi kuva. Nyt se on ystävälläni lainassa.

Lukemistona on hengellisten lisäksi Kerttu Saarenheinon kirja Elina Vaarasta, jonka mukaan olen valinnut nimen tyttärelle.

tämä kirja :

http://www.kiiltomato.net/kerttu-saarenheimo-elina-vaara-lumotusta-prinsessasta-itkuvirsien-laulajaksi/
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 10.04.18 - klo:09:38
Monesti lukemani kirja avaa jännittävän ja monivivahteisen tutkimismatkan kerrotun eri yhteyksiin. Niin nytkin. Elina Vaaran elämäkerrasta aukesi menneitten tuttujen nimien karttakirja jota nyt katselen ja kuuntelen.

Tuttuja nimiä olivat Lauri Viljanen, Olavi Paavolainen, Katri Vala, Mika Waltari ja Tulenkantajat ryhmänä.

Elina Vaaran kolmas aviomies oli Tatu Vaaskivi 1912 -1942. Nimensä oli tuttu mutta mies itse tuntematon.
Tämä oli löydöistä antoisin:  http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175999352887#.Vua360YYO3Y

Tatu Vaara oli heinäkuun poika, tähdenlento joka rakasti kasveja ja perhosia, sekä jo nuorukaisena pohti kristillisyyttä.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 10.04.18 - klo:09:43
 Christopher Browningin Aivan tavallisia rivimiehiä saatu päätökseen. On merkillistä kuinka tavallisista kansalaisista voi tulla julmia tappajia. Tuhoamisen jatkuessa tappamiseen löytyi jopa vapaaehtoisia. Paikkoja päivämääriä, lukuja ja nimiä oli väsymiseen asti.
Lainaamani kirjan rasitteena oli vielä jonkun aikaisemman lukijan innokas tekstin alleviivaaminen, tuntui että hän halusi ohjailla ajatuksen kulkua.
Nyt Haapasalon kimppuun.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: 1944 - 10.04.18 - klo:11:17
En ole päässyt normaali tilanteeseeni, että voisin lukea kirjoja, mutta luen "lööppejä". Nyt oli köyhyydestä kannanottoja ja yksi hesalainen kertoi kärsineensä siitä asiasta lapsuudessaan. Hän kirjoitti sanan "fatta" jotakin köyhäin/sosiaaliapua tarkoittaen. Samalla tavalla seuraan tällä foorumilla eräiden nasevaa kirjoittelua Helsingin alueella. Olin vain muutaman ajan Santahaminan saarella opinahjossani ja, kun en älynnyt ottaa opintolainaa, niin monet viikonloput olin rahattomana yksin koululla, tai oli siellä yksi Vesakin, enkä päässyt suureen maailmaan kuuntelemaan ja katselemaan. Turhuuteen olisivat rahani menneet, ymmärrän sen tällä iällä. Mutta siis murteen käyttö rikastuttaa puhuttua ja kirjoitettua kieltä.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: 1944 - 10.04.18 - klo:11:19
Jatkan vielä: v 1966 siirryttiin 5-päiväiseen työviikkoon, että siitä johtuivat ne yksinäisyyden viikonloput.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 13.04.18 - klo:13:53
Haapasalon jutut oli oikeastaan luettu jo ekassa kirjassa, toinen ei tuonut paljon uutta. Joitain asioita tarkistelin Googlen kautta, esim rakentaako Kiina tosiaan 4-kaistaista tietä Silkkitien pohjalta, no ei taida varsinaisesti tietä rakentaa, mutta jonkinlainen juna yhteys saattaa olla kyseessä. OK, mutta onneksi en rahojani tähän uhrannut kun kirjaston kautta sen hain.
Usein oli viittauksia 30 päivää sielä ja täällä sarjoihin, joten jos Villen reissut kiinnostaa niin kirjastoon tai sitten YLE areenaan. Ei näitä kannata kotin ostaa.
 Nyt menossa Matti Röngän Isä poika ja paha henki. Puolivälissä olen ja takuuvarmaa Rönkää. Ihailen (?) hänen verbaalisuuttaan näissä kirjoissa. Jos ei tunnistaudu lukumieheksi tai naiseksi niin näistä olisi helppo aloittaa. Teksti on helppolukuista ja "kilttiä", pahimmat alatyyliset jutut on maltettu jättää pois.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.04.18 - klo:17:35
Tunnistan omat Rönkä-kokemukseni samoiksi . Aloin luettuani arvostaa häntä paljon enemmän kuin pelkkänä uutistoimittajana ja ' vaalitoimitsijana'.

Nyt on vain niin, että olen jo elänyt dekkari- ja romaanilukemistojen ohi, yli tai alle. Toisin sanoen olen ottanut takapakkia kuten kunnon Ravun tuleekin.

Kun nyt olen lopettelemassa Elina Vaaran elämän kertaa löysin omien kirjojen joukosta myös hänen Valitut runonsa.

Elämänkerrassa kerrotaan Tatu Vaaskivenkin kiinnostuksesta Charles Baudelaireen jonka Pahan kukkia on Yrjö Kaijärvi suomentanut. Yrjö Kaijärvi taas liittyy Padasjokeen ja Lepaan puutarhaopistoon, jotka minunkin elämäni polku on kohdannut. Kaijärvi oli Elina Vaaran ystävä ja Italian matkakumppani.

Tyyni Tuulio myöskin oli Elina Vaaran ystävä ja 'mesenaatti' antamalla Danten ja Tasson ja Petrarcan teoksien suomennostehtäviä Elinalle.

Siis, palailen nuoruuteni lukemisiin runojen ja muistelmien kautta.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 13.04.18 - klo:19:09
Joo, nää Röngät ym dekkarit on ollut paljolti "aivot narikkaan" osastoa ton hitaamman luettavan välissä. Saa nollattua homman ennenkuin aloittaa taas jonkun vakavamman kirjan, takana on niin monta holokaustiin liittyvää kirjaa.
 Sain nipun jossa on muutama Soininvaaran kirja ja tää Rönkä jota en ollut lukenut, tulivat oikeastaan hyvään väliin. Samassa nipussa oli muutamia teoksia Mannerheimista ja yhden välissä oli pieni kirjekuori jossa oli kiitosteksti ja alle printattu  Suomen Marsalkka Vapaaherra Mannerheim. Harmi että nimikirjoitus puuttuu, kirje on osoitettu lotalle joka on asunut ihan tässä lähistöllä, ja päivätty 4.6 -42.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.04.18 - klo:20:28
Samalla kaavalla olen toiminut. Kun syvennyn vanhoihin kirkko-isiin ja mystikoihin otan väliin muutaman Enni Mustosen tai Pirjo Tuomisen rompsun. Tosin viimeisin Tuominenkin käsitteli sisällissotaa, joka on toinen samanlainen aihe joka vaatii väliin
aivojen nollaamista.
1918 tapahtumista olen lukenut monta kirjaa ja niitten lisäksi on lehdissä ollut vaikka kuinka paljon nyt 100-vuotis merkeissä.

Nyt olen alkanut lopettaa aikakauslehtien tilauksia, sillä enää en ehdi käyttää aikaa niiden ' antiin'. Jos tytär jää Suomen Kuvalehteen, niin aion lopettaa myös Kotilieden tilauksen, sillä koen senkin turhaksi ja tarpeettomaksi.Viikko-HS tulee vielä mutta olen 'ylös-sanonut' jatkon.

Paikkakuntamme oma ESS ja Hengellinen Kuukauslehti ja SK jäävät vielä. ESS siksi että aamu-hetkeemme kuuluu yhteinen lehden luku ajatuksenvaihdoin aamukahvin jälkeen. Lehti jakaantuu A ja B osiin, kummallekin jompikumpi ja sitten vaihdetaan.

YLE nettisivut on antoisa, ja netissä on jos jotakin kivaa päivittäin. :023:
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 16.04.18 - klo:12:50
Lahdessa on kirjastopalveluissa katko 9. -22.4 ja verkkokirjastossa 2.5. asti.
No hätä, tulee luettua omasta hyllystä josta olen vähitellen poistanut vanhoja huonokuntoisia kirjoja ja lahjoittanut jälkeläisille yhtä ja toista.

Kuitenkin nappasin viime käynnillä kirjaston eteisen Ota Pois-hyllystä Dickensin
David Copperfiel´n 2 osaa.

Sain vihdoin Elina Vaaran elämänkerran luettua ja aloitin David Copperfieldin. Olen sen ammoin lukenut, mutta tämä tuntuu nyt kuin uudelta. Nimet kyllä muista Peggotyn ja Betsey Trotwoodin sekä Yarmouth´n kaupungin jonne saapumistaan David kuvaa hauskasti. " Latuska maa kohtaa latuskan meren, soisin muutamia kumpujakin olevan " ( lainasin muistista ).

Vanha proomu jossa Peggoty-sukua asuu kuin talossa on kovasti pienen Davidin mieleen.
 Lähdenkin tästä tuon mainion kirjan kimppuun. Kirja on varsin hyväkuntoinen, lähes käsin koskematon, sekä kirjaimet sopivan kokoisia. Toisin on Walter Scott´n Ivanhoe, jonka senkin otin po. hyllystä. Kirjasinkoko on terveille nuorille silmille präntättyä. Painos 1950-luvulta.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 16.04.18 - klo:13:36
Tietoa Charles Dickensistä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Charles_Dickens

http://kirjastolehti.fi/artikkelit/charles-dickensin-koti-paljastaa-uusia-puolia-suosikkikirjailijasta/
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 16.04.18 - klo:14:49
Rönkän jälkeen luen nyt Lauri Karenin kirjaa "Aatos Erkko yksityinen valtiomies". Ekat 30 sivua oli sellaista suitsutusta että mietin hetken viitsiinkö lukea kirjaa loppuun. Kävi oikein sääliksi Aatosta kun mainittiin ettei Aatos saanut kokea kodin lämpöä ja koki isän tuen puutteen poikavuosiensa raskaimmaksi muistoksi. Esimerkkihahmoksi jäi kuulemma isoisä, jota hän ei kuitenkaan koskaan ehtinyt tavata (sivu 39).
Hyvin vahvasti nousi jo tässävaiheessa mulle ajatus siitä että meillä jokaisella on oma ristimme, joka on sovelias juuri meille.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 16.04.18 - klo:15:26
Juu. Ei käy kateeksi rikkaat, heillä on omat taakkansa.

Onko tämä kirjasi uusi kirja ? Luin buffin jostakin Erkko-kirjasta josta käy ilmi kuka oli
hän joka vaikutti sodan ajan politiikassa kulissien takana, eli Paasikiven  takana ?
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 17.04.18 - klo:18:05
On se se uusi kirja. Itse asiassa sodan aikana vaikuttaajna toimi Aatoksen isä Elijas, Aatos nousi liikkeelämään vasta Kekkosen aikaan, hän oli  syntynyt 1932. Isänsä oli kyllä vahvasti myös politiikassa mukana.
Erkko oli halunnut että kirja julkaistaan vasta hänen kuoltuaan, oli tietoinen kirjan tasosta (?), sen verran kevyeksi opus jäi että en yhtään ihmettele. Onhan hänen elämänsä silti arvokas.En ole hänestä muita elämänkertoja lukenut mutta jos vertaa esim Pekka Herliinistä kirjoitettuun elämänkertaan "Koneen ruhtinas" niin kyllä opukset on aivan eri maata.
Pienenä hauskana yksityiskohtana  kirjassa mainitaan että kun aikanaan Linnan "Tuntematon sotilas" ilmestyi, niin kriitikko Toini Havu oli haukkunut sen HSn palstoilla pataluhaksi, samoin teki August Ahlgvist aikoinaan kun haukkui Kiven "Seitsemän veljestä" kansakunnan häpäisijänä!
Jotta historia toistaisi itseään tuomitsen tämän kirjan kehnoksi elämänkerraksi   :041: :026: :038:

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: PekkaV - 18.04.18 - klo:05:58

   Donna Leon: Kasvot kuvassa

Päähenkilö sotkeutuu jätebisnekseen. Merillä seilaa kaksi alusta täynnä ydin- ja muuta vaarallista ongelmajätettä eikä mikään instanssi tai valtio huoli ellei sovita hinnasta, joka on korkea.
En jaksa enää kysyä, mikä tämän hyvinvoinnin hinta on. Se olisi tyhmä kysymys. Mehän tiedämme sen, ja uskomme ratkaisun löytyvän. Toivomme onnistuvamme. Luotamme innovaatioihin. Olemme pellejä. Emme pelkää.

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 18.04.18 - klo:08:23
Donna Leon on ' dekkaristeista' parhaimpia. Hän näkeerikollisuuden ytimeen. Italiassa sen pahin ilmentymä on korruptio.

Donnan kirjoissa on historiaa, kulttuuria, mainiota ruokaa ja perhe-elämän pieniä onglemia, ja huumoria !

Sen sijaan raakuuksia esiintyy harvemmin.

 :023: :023: :023:
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 23.04.18 - klo:18:00
Olen lukenut yhden Torsti Lehtisen kirjan Sören Kierkegaardista. Nyt sain päähäni että täytyy lukea jotakin S.K:n itse kirjoittamaa.

Kirjastossa käydessämme jätin tilaukseen Kuolemansairaudetnimisen teoksen josta lyhyt luonnehdinta:

Kierkegaard-tutkimuksen kannalta vielä merkittävämpi kohta on Kuolemansairauden
ensimmäisen osan alku, jossa kirjan kirjoittaja Anti-Climacus määrittelee, mikä on ihminen. Ihminen on hänen mukaansa ”henki” (Aand), joka puolestaan on ”minuus” (Selvet, itseys), ja minuus on ”suhde”, joka suhteutuu itseensä, tai se, että suhde suhteutuu itseensä. (”Suhteutuminen” tarkoittanee tässä paitsi mielikuvituksen ja ajattelun, myös tunteen ja tahdon itsereflektiivisyyttä.) Suhteena ihminen on äärettömän ja äärellisen, ajallisen ja ikuisen, vapauden ja välttämättömyyden yhdistelmä, ”synteesi” – sellainen synteesi, jonka on asettanut joku ”toinen”. Jotta ihminen olisi oma itsensä, olisi hänen ensinnäkin haluttava olla oma itsensä. Toiseksi hänen olisi suhteuduttava itseensä ”läpinäkyvästi” sen mahdin varassa, joka on hänet asettanut. Jälkimmäinen ehto toteutuu, kun ihminen elää uskon varassa.

Ellei jälkimmäinen ehto toteudu, ihminen on aina epätoivoinen – joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Epätoivo on siis pohjimmiltaan puuttuvaa tai vääristynyttä suhdetta ikuiseen, so. Jumalaan. Ihminen on epätoivoinen ensinnäkin, jos hän ei suostu olemaan oma vaatimaton itsensä, vaan haluaa olla oma itsensä – ts. haluaa olla omassa varassaan (= olla itsensä herra, olla itsensä jumala). Mutta ihminen on epätoivoinen myös, jos hän haluaa olla olematta oma itsensä (= jos hän pakenee itseään Jumalan asettamana synteesinä). Toisaalta ihminen on pohjimmiltaan epätoivoinen silloinkin, kun hän ei tiedosta olevansa epätoivoinen, jos hän ei perusta olemassaoloaan Jumalaan syntisenä ihmisenä (= läpinäkyvästi), Kristukseen uskoen ja kuuliaisena Kristukselle. Epätoivo on toisin sanoen oire siitä, että ihmisellä ei ole uskoa – siis siitä, että ihminen on synnin vallassa.

Kuolemansairaudessa Anti-Climacus käy lävitse epätoivon muodot ja epätoivon kehittymisen tiedostamattomasta ja passiivisesta epätoivosta yhä tietoisempaan ja aktiivisempaan. Kehityskulku on kuin eksistenssitasojen teorian varjokuva. Alussa ollaan epätoivoisia jostain välittömän olemassaolon rikkovasta menetyksestä, sitten yritetään epätoivoisesti ottaa oma elämä haltuun ja, kun tässä epäonnistutaan, uhmataan lopulta epätoivon vallassa Jumalaa ja kieltäydytään vastaanottamasta apua. Siinä missä Johannes Climacus hahmottelee tien iäiseen autuuteen, Anti-Climacus hahmottelee tien yhä intensiivisempään epätoivoon ja ainoastaan viittaa uskon ja autenttisen eksistenssin mahdollisuuteen.
..
Valtava kiinnostukseni siihen mikä on ihminen, kuka minä olen ja miten oppia tuntemaan itsensä jatkuu edelleen.

S.K. " Jotta ihminen olisi oma itsensä, olisi hänen ensinnäkin haluttava olla oma itsensä. "

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 23.04.18 - klo:18:52
Luin Onni Pallasten kirjan Rukajärven sissit, kirja on dokumenttinoveli jossa "urhot" esitellään oikeilla nimillään. Hurja tuhoamisretki vihollisen linjojen taakse kertoo miesten tunteista tuskista ja vaiheista, on uskomattomia selviytymistarinoita ja tappioita.
Muistan näitä sodan käyneitä jalka- ja käsipuoli miehiä, -60 luvulla he olivat vielä aika yleinen näky.
Nyt Jakko Sipilän "Mitään salaamatta".
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: PekkaV - 24.04.18 - klo:05:00

    Harkitsen Miki Liukkosen 0:n jatkamista. Kymmenen sivua olen lukenut. Kirjaston viidestä uusimiskerrasta on vielä yksi jäljellä.



Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: PekkaV - 24.04.18 - klo:05:13

   Luin kauan sitten Päätalon Iijoki-sarjan, Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, James Joycen Odysseuksen...

Voisi sanoa, että tätä luen, koska kesken ovat siis Miki Liukkosen O - ja Jukka Pakkasen Muuan Jeesus sekä Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta, joka on ainakin puoli vuotta ollut yöpöydällä koskematta. Kirjanmerkki on sivulla 40.

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 24.04.18 - klo:07:52
Kesken on jääneet minullakin nuo samat Jukka Pakkasen ja Tuomas Kempiläisen teokset. Pakkanen on oma, Kempiläinen kirjaston. Proust on myös oma ja keskenlukuinen samoin Sirpa Kähkösen Graniittimies.

Kirjahyllyssä on enemmän lukemattomia kuin luettuja. Olen saanut paljon kirjoja ja itse olen ostanut mielijohteesta suurteoksia joista vain Grimbergin Kansojen historiaa
olen tarvinnut useammin. Kansallisgalleriaa olen lukenut sitä mukaa kun kirjan henkilö tulee esiin jostakin yhteydestä.

Turhin ostos oli 60-luvun 'must', Facta, jonka arvo mitataan nyt kilogrammoissa. Se käy kasviprässin painoksi. Annan sen sille joka viitsii tulla hakemaan !
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Bengt Sandberg - 25.04.18 - klo:16:37
Saksalainen Suomi 1918.
Marjaliisa Hentilä & Seppo Hentilä

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 26.04.18 - klo:01:35
Ehkä eri sfääreissä, mut eka Sipilä luettu, ja seuraava aikajäjästyksessä on "Kylmä jälki".
Joten huomiselle Tallinnan matkalle messiin.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 02.05.18 - klo:13:31
Olen hitaasti edennyt David Copperfieldin I osan loppusivuille. Miltä tuntuu lukea joskus ammoin lukemaansa uudelleen;
 
Dickens edustaa omanlaistaan tyyliä, ja tyylikeinoja ,
josta joko pidetään tai sitten ei.

Aikaisemmalta lukemiselta muistin hyvin sen koomiset hahmot, Mr Micaperin ja Herra Dick´n. Micaper on vastuuttomasti eleävä päiväperhonen, mutta hyväsydäminen hupsu ilman pahansuopuutta.

Herra Dick on Betsey Trotwood´n suojeluksessa asuva, sukulaisten syrjimä originelli jonka arvon vain Miss Trotwood tietää.

Dickens tähdentää mielestäni sitä, että poikkeavat ihmiset ovat ihmisarvoltaan samaa kuin ns. 'kunnioitettavat' kansalaiset. Useimmiten hyväsydämisempiä kuitenkin.

Loppujen lopuksi, kuka on ns. normaali ja onnistunut, tämän eteen joutuu Dickensiä lukiessaan usein. Ns. fiksut ja oppineet ovatkin naamioidensa takana aivan muuta !

Minun sosiaalinen omatuntoni kuule kirjallisuuden moniääniset vihjaukset, ja toivoo hyvän voittoa.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.05.18 - klo:08:22
Aloitin eilen illalla Sören Kierkegaardin teoksen Kuolemansairaus. Suomentajien alkutekstejä pidemmälle en päässyt ennen unen tuloa, mutta jo takakannen esittely kertoo sen mistä tässä on kysymys:

"Kuolemansairaus on viisas ja ispiroiva tutkielma epätoivon eri muodoista ja omaksi itsekseen tulemisen haasteista.

Teos pohtii johdonmukaisesti yksilön todellista minuutta ja antaa aineksia aidon identiteetin saavuttamiseen. Se osoittaa, kuinka itseriittoisuuden ja omavaltaisuuden
pohjalle rakentuva minuus johtaa aina väistämättä ' kuolemansairauteen' eli epätoivoon.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 21.05.18 - klo:13:05
Varasin Enni Mustosen uusimman romaanin, Taiteilijan vaimo. Olen jonossa sijalla 526.
Kirsti Manninen on löytänyt suomalaiset lukijat . Hän kirjoittaa arkielämän kuvia, värittäen niitä asiatiedoin, joihin voi luottaa. Historiasta kiinnostuneita hän ruokkii ajankuvin sekä kulttuurista että politiikasta , valtiollisia tapahtumia unohtamatta.
Kaikki on miellyttävässä ' paketissa', ja lukijat tykkäävät.

Kun olen saanut tarpeeksi ns. ' arvolukemistosta' otan välillä ' pään-tyhjennyksen' näiden ja muidenkin historiallisten romaanien avulla. Dekkareita en enää suosi. Jopa Donna Leonin viimeisin jäi lukematta, ja on menossa palautukseen.

Lahti on siirtynyt uuteen Lastu.finna-tietokantaan. On se todella entistä parempi. :023:
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: vn - 21.05.18 - klo:13:09
Jaahas...no nyt ymmärrän miksi kirjoja ostetaan...
Kirjastoissa on liian vähän jotta jonot olisi kohtuullisia.    :023:

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 21.05.18 - klo:13:30
Nimenomaan.  Oli jo harkinnassa osto, mutta järkevöidyin kuitenkin. Viimekertainen saanti E.M. edellisestä kesti vain 4 kk.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 24.05.18 - klo:08:20
Penan Aamuhartauteen linkittämät Jaakko Haavion ajatukset pienestä ihmisestä suuren Jumalan yhteydessä, ovat todistus siitä miten voi olla vielä kuoltuaan ' täydessä terässä'.

Jaakko Haaviolla oli sydämen yhteys Luojaansa. Se käy ilmi myös hänen virsi-runoudessaan.

Jaakko Haavio:  https://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Haavio#Romaani

Luettelosta löytyy hänen hartauskirjallisuuttaan ja yksi romaani.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.06.18 - klo:08:09
Professori Kari Enqvistin asiallinen ja hauska ihmiskuvaus:

https://www.ess.fi/Mielipide/blogit/kari-enqvist/art2462446
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.06.18 - klo:08:35
Toinenkin positiivinen juttu. YLEn netti :

https://yle.fi/uutiset/3-10228354

Toivon kantajat !
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: PekkaV - 05.06.18 - klo:10:22

   Miki Liukkonen: O
Olen päässyt sivulle 37 puolessa vuodessa. Kohta on mentävä uusimaan laina. Kyllä se tästä pikku hiljaa ...

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: onnellinen_vaeltaja - 20.06.18 - klo:22:06
1918 teemalla luin talvella ensin TPA-romaanin ja sitten vielä:
Väinö Tanner: "Kuinka se oikein tapahtui : vuosi 1918 esivaiheineen ja jälkiselvittelyineen"

ihan hyvää perusluettavaa kaikesta muusta kuin itse taisteluista, hyvä niin.
Lopussa olin vain niin kurkkua myöden täynnä koko 18-aihetta, että väkisin piti lukea loppuun.
(hyllyssä odottaa Kaarnakarin romaani tuolta ajalta mutta antaa pölyn laskeutua ennenkuin luen sen)


tänään palautin Tannerin kirjastoon, ja lainasin uuden kirjan näillä kriteereillä:
- ei Suomen tai muun Euroopan historiaa
- ei-suomalainen kirjoittaja
- riittävän ohut
- perusjännitystä mutta ei tylsää murhan selvittelyä


ja saaliiksi tuli:
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_2139

ehkä kestän juonessa jotenkin olevat tiibetiläiset vapaustaistelijat

ja lisäksi vielä Graham Greene, lukiessa paljastuu että olenko lukenut sen aiemmin vai en. mutta ei se välttämättä haittaa.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 21.06.18 - klo:07:32
Onhan tuossa ' jonkin verran '  pelkoa ja jännitystä!


Tiikerin vuosi:
 

jännityskirjallisuus
vakoilukirjallisuus
Aiheet ja teemat:
kidutus
kosto
maanalainen toiminta
pako
petos
Henkilöt, toimijat:
agentit
sotilaat
tiedemiehet

googlasin lainaamaasi kirjaa. Miesten aluetta täysin. Minulle liian mojovaa.  R-m
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 21.06.18 - klo:09:10
Muutama kirja (7) varattu "loma" lukemiseksi, osa on jo mökillä. Jos vaikka joutuu rantavahdiksi seuraamaan jälkikasvun vesileikkejä niin voi lukea samalla. Parhaillaan joku puolidokkari sanomalehtimiehistä kauko-idässä, ekat 150 sivua luettu ja pikkuhiljaa on kuvio kasassa nimineen ja ihmissuhteineen. Eiköhän asiat selviä seuraavien n.800 sivun aikana. Kirja on pokkari joten hieman hankala paksuutensa vuoksi. Kaiken lisäksi sattuu kun se putoaa ohimoon illalla kun uni yllättää.
Elisa tarjoaisi ilmaiseksi sähköistä kirjaa, mutta ei ole hyvä mun silmille, kuivattaa liikaa. Mahdollisesti tabletissa voisi taustan vaihtaa mustaksi jossa valkoinen teksti, mutta tykkään kuitenkin kun kirja on käsissä, ihan makuasia.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: öppiäinen - 26.06.18 - klo:18:36
Luin artikkelin, tai silmäsin läpi: https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/henkilokohtaista/erosin-alistavasta-uskonlahkosta-jotta-viisi-lastani-pelastuisivat (https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/henkilokohtaista/erosin-alistavasta-uskonlahkosta-jotta-viisi-lastani-pelastuisivat)

Ei siinä muuta mutta tykkäsin tästä "lahkosta":

Lainaus
NYKYINEN USKONI on "kelluntailaisuutta". En tee itse mitään, yritin jo tarpeeksi. Olen vain, kellun armon kannattamana.

 :003: :023:
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: öppiäinen - 28.06.18 - klo:16:10
Luen sitten lisää tietojenkäsittelytiedettä seuraavat kaksi vuotta. Minut hyväksyttiin täkäläisen yliopiston maisteriohjelmaan sitä opiskelemaan. Hain myös opiskelemaan taloustiedettä, mutta en huomannut, että olisi pitänyt mennä pääsykokeeseenkin, joten se siitä sitten. Sattuuhan sitä. Olen jo kertaalleen FM, olisi ollut hauska saada nyt joku muu titteli. Siitä syystä hain myös teknillisen yliopiston tietotekniikan maisteriohjelmaan josta olisin valmistunut dippainssiksi, mutta jostakin syystä en sinne päässyt.

Tietysti haen myös töitä ihan kuten ennenkin. Työkkäri tuskin tykkää siitä että opiskelen (koska heidän mielestään en silloin ole työmarkkinoiden käytettävissä, vaikka olen minä ennenkin osannut yhtä aikaa opiskella ja käydä töissä), joten heidän kirjoiltaan joudun pois. Toisaalta tuskin saan opintotukeakaan enää. Rahaa ei tule mistään joten säästöillä koetettava pärjätä. Opintojen tehtävä on ihan vain edistää työllistymismahdollisuuksia, ei muuta, mutta kai se on sitten maksettava omasta pussista.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 28.06.18 - klo:16:17
Hienoa, teilläkin paistoi aurinko ' risukasaan' !   :023:

Kuuntelin kauhistuneena kun ministeri Lindström luki ehdotusta ( ? )  että työttömän täytyy hakea neljää työpaikkaa  j o k a  kuukausi !
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: öppiäinen - 28.06.18 - klo:19:11
^Eihän siinä muuta ongelmaa, mutta ei kaikilla ole neljästi kuussa sellaisia työpaikkoja, joihin olisi järjelliset mahdolilsuudet päästä. Ketä niiden älyttömien hakemusten tehtailu hyödyttää? Mutta kai hallituksessa oikeasti kuvittelevat, että yritysten kokema työvoimapula johtuu siitä ettei työttömät hae töitä. Joillakin aloilla voi niin ollakin, mutta kaikilla todellakaan ei.

Itse olen hakenut muutakin kuin viimeisen 20 vuoden työkokemustani ja koulutustani vastaavaa, mutta ainoastaan niihin ns. oman alan paikkoihin olen päässyt haastatteluun asti. 

Typerintä on, että kouluttautuminen on käytännössä hyväksytty vain työkkärin järkkäämillä kursseilla. Olen hakenut niille noin 25 kertaa, pääsemättä. Muulla tavoin lisäkoulutuksen hankkiminen on hyi-hyi ja tuhmaa ja aiheuttaa työttömyyskorvauksen menettämisen.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: maisakai - 28.06.18 - klo:21:32
Menossa Piispanpolku 10, joka sisältää nykyisten piispojen hengellisiä matkakertomuksia. Yllättävän mielenkiintoinen. Tulee samalla pohdittua omia vaiheita ja näkemyksiä.
Tätä ennen luin Helena Petäistön Ranska, Macron ja minä. Kiinnostavia havaintoja Ranskan sisäpolitiikasta.
Seuraavaksi aion lukea loppuun kauan sitten kesken jääneen Akvarelleja Engelin kaupungista. Jäi aikanaan kesken ajanpuutteen vuoksi, ei sisällön.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 02.07.18 - klo:15:23
Eero Huovisen kirjassa Parhain päin on sivulla 316 alkaen luku:

Viljele ja varjele


Olisikohan liian uskaliasta väittää, että Helsingin yliopiston tiedekunnista juuri maatalous- metsätieteellinen on Jumalalle erityisellä tavalla mieluin ?
Raamatun kertomuksissa maailman luomisesta mainitaan ensiksi kasvit, puut, maan vehreys, siemenet, hedelmät, pensaat, ruoho ja maan kaste. Vasta näiden jälkeen luodaan ihminen
.  Ensin luonto, sitten ihminen.Järjestystä sopii itse kunkin miettiä.



Tämä kohta nosti luettuani merkillisen kokemuksen Herran hoitavasta rakkaudesta jälkeläisiäni kohtaan, pääsihän ' lapsemme' sisään po. laitokseen.
Hän on koetellut tämän lapsen ja perheensä luottamusta kovasti. Nyt tuli näin ilmoitus että ' asioilla on Korkeimman kädessä tapana hoitua'.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: onnellinen_vaeltaja - 04.07.18 - klo:11:58
Tämä kohta nosti luettuani merkillisen kokemuksen Herran hoitavasta rakkaudesta jälkeläisiäni kohtaan, pääsihän ' lapsemme' sisään po. laitokseen.
Hän on koetellut tämän lapsen ja perheensä luottamusta kovasti. Nyt tuli näin ilmoitus että ' asioilla on Korkeimman kädessä tapana hoitua'.
onnittelut!  :eusa_clap:
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: donpate - 26.07.18 - klo:18:56
Loppumetreillä Sergee Raffyn Fidel. Uskomatonta miten yksi mies voi alistaa koko kansan, tapahtuuhan sitä vieläkin.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Pena - 26.07.18 - klo:23:59
Luin Eero Ojasen kirjan Koiran filosofia. Kiinnosti varsinkin koiranomistajana. Viisas kirja ihmisen kumppanina kehittyneestä eläimestä.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: Riitta-mummi - 02.08.18 - klo:16:22
Olen vuosikymmenien aikana lukenut lähes kaikki Charles Dickensiltä suomennetut teokset. Lisäksi niitä on elokuvia ja tv-sarjoja jotka on tietysti ollut pakko nähdä.

Vasta nyt , luettuani jälleen kerran David Copperfieldin, aloin kiinnostua itsestään Dickensistä enemmän ihmisenä kuin hänen kirjoistaan.

Katsoin Lastu.fiinasta mitä D:tä löytty. Löytyi vanha, vuonna 1946 Irma Rantavaaran suomentama elämänkerta, jota nyt aloittelen.

Siinä, kuten D.C:ssä kerrotaan muutamista vuosisatojen takaisista poikakirjoiata,mm.
Robinson Crusoe´sta. Ja taas ! Muistojen alalaatikosta ponnahti kirjan nimi: Risto Roopenpojan ihmeellinen elämä. Sitä meille koulussa luetettiin, ja äitinikin oli sitä aikoinaan samoin lukenut. Se on mukaeltu Robinson Crusoen seikkailusta autiolla saarella.

Lisäksi googlailin nimeä Irma Rantavaara, ja mielenkiintoinen ihminen Wikipediasta löytyikin.

Irma Rantavaara:    https://fi.wikipedia.org/wiki/Irma_Rantavaara

p.s. Dickens on käyttänyt romaaneissaan mm. oman isänsä hahmoa kuuluisassa Mr. Micawberissä.
Mistä lie monien hyvin eriskummallisten hahmojen muoto syntynyt, toivon saavani vastauksen em. kirjasta. Uriah Heep on omalaimaisimpia ' nöyryydessään'.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: PekkaV - 13.08.18 - klo:08:09

   ... ja alkoi mätkiä itseään urakalla turpiin. ...
                                              Miki Liukkonen: O, s. 83

Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: öppiäinen - 20.08.18 - klo:01:17
Tuli luettua viikonloppuna keskiajan historiaa ja sattui siinä silmiin tämäkin https://web.archive.org/web/20100423080122/http://www.suol.fi/raamattunet/kirkjaka.html

Lainaus
Myös teologian painopiste oli erilainen: Bysantin alueella pohdittiin kysymystä Jumalan olemuksesta, kun taas lännen teologit kiistelivät siitä, missä määrin ihminen itse vaikuttaa pelastukseensa. Lännessä keskeisiä käsitteitä olivat synti, rangaistus, palkinto ja omakohtainen pelastus. Idässä pohdittiin kolminaisuuteen ja Kristuksen olemukseen liittyviä kysymyksiä.

Noin näppituntumana sanoisin, että idän pohdinnat ovat olennaisempia, niiden kautta ratkeaa se mitä länsikin pohtii, jos ylipäätään on ratketakseen. Mistä en niin varma ole, mutta sopiihan sitä elämänsä viettää mysteerejä pohtien. Omakohtainen pelastus on "aina" tuntunut jotenkin uudelta keksinnöltä. Henkilökohtaisesta vapahtajasta meuhaavilta jää huomaamatta, ettei esim. arvostamastaan Raamatusta mistään löydy sanaa "henkilökohtainen". Se on uudemman ajan keksintöjä.

Tämä on noloa:

Lainaus
Kirkkojen lopullisen eron aiheuttivat vasta ristiretket, joiden tarkoituksena oli pyhän maan ja erityisesti Jerusalemin vapauttaminen islamin vallasta. Neljännen ristiretken aikana ristiritarit valloittivat ja hävittivät kuitenkin Konstantinopolin. Erityisen inhon ja vihan aiheutti kaupungin pyhäkköjen hävittäminen ja ryöstö. Ristiretkien ajasta lähtien idän kristittyihin juurtui vihamielisyys lännen kristittyjä kohtaan, sillä muslimitkaan eivät toimineen niin raa’asti kuin kristittyinä itseään pitäneet ristiritarit.

Kartat tuossa jutussa on kyllä vähän miten sattuu, kun ei ole jotain Armenian ja Goergian kaltaisia vanhoja kristittyjä maita mukana lainkaan.
Otsikko: Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
Kirjoitti: seppos - 20.08.18 - klo:11:33
Siirrytään osaan XV