Kirjoittaja Aihe: Seurat tuvassa  (Luettu 85327 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa minttu

  • Kuulee ehdotuksen "Viimeisen laulun..."
  • Viestejä: 197
Seurat tuvassa
« Vastaus #30 : 16.12.06 - klo:00:48 »
Jeesus on vastaus. Mutta mikä olikaan kysymys?

Traktaatin saadessaan saa vastauksen ilman kysymisen ahdistusta. Koko pinon jaettuaan tyttö ehkä menee kotiinsa tietämättä, kysyikö saajista kukaan. Tai säilyykö paperinpalanen taskussa siihen asti, kunnes elämä on pelkkää kysymysmerkkiä ja tarvitaan vastaus.

Leikkasin joskus vuosia sitten hesarista piirroksen, jossa on erilainen krusifiksi: siinä on naulittu klassisesti kuvattu Kristus modernilla fontilla kuvattuun kysymysmerkkiin. En enää muista juttua, johon kuva liittyi, hyvä niin - kuva itsessään puhuttelee minua ilman selitystään. Siinä ovat kysymys ja vastaus.

Vastauksia saadaan, kun niiden aika on. Sitä ennen pitää kysyä. Niin on ihminen rakennettu. Armoa kerjätään, kun kipeästi ymmärretään, mitä puuttuu. Jumala vie ihmisen kysymiseen tuskastumiseen asti, joskus toistuvasti. Lopullisia vastauksia saamme odottaa aikamme päähän (1 kor 13:12). Kysymisessä on jo vastausta riittävästi, armoa on jo se, että ymmärtää kysyä. Kristus on jo hengessään siinä, missä ihmisen kysymisen kaarta vasta aletaan hahmotella. Ristiinnaulittu, ennen kuin osaamme kysyä: miksi? Ihmiseksi syntynyt Jumala, ennen kuin havahdumme: kenelle?

Kastajan Johannes sai armon kysyä: oletko sinä se, jonka piti tulla (Mt 11:3)? Jouluun valmistautuva kristikunta joutuu pysähtymään tämän kysymyksen äärellä omaan kysymättömyyteensä: ketä tai mitä me odotamme? Mikä on kysymyksemme? Onko sen kysymyksen vastaus se standardivastaus, jonka olemme tottuneet joulunajan puheissa ja virsissä kuulemaan ja toistamaan sen kummemmin kummastumatta: Jeesus-lapsi seimessä kapaloituna? Se Kristus, Herra, jota jo Johannes odotti. Toivottavasti.

Jos Jeesus, joulun lapsi on vastaus, mikä on kysymykseni?


p.s. Eikö, ihmiset hyvät, jotka ihmisluontoa tunnette, kysymään voi herättää joskus myös pyytämättä saatu vastaus?


kategoria: saarnankypsyttelyhajatelma

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Seurat tuvassa
« Vastaus #31 : 15.02.07 - klo:09:10 »
Vähän on keskustelu painottunut yleisesti foorumilla kiivaaseen väittelyyn (t. nimim. ei-viaton) ja on ollut mukava toivottaa tervetulleeksi avuttomaan joukkoomme myös muiden, itsevarmempien painotusten edustajia. Olen edelleenkin sitä mieltä että SV puhuu paremmin kuin kukaan ihminen, lopettaen ainakin omalta osaltani väittelyn. Seuroissa en puhu mitään, mutta ehdottelen virsiä... Yksi monista rakkaista on tuo SV30, joka asettaa sanansa matalalle, vaivojen läpi heikkoina kulkeville:

1. Opeta tällaisena
luoksesi tulemaan,
kuin olen: vaivaisena
ja sinuun turvaamaan.
Kun synti tieni sulkee,
luokseni tiesi kulkee,
syntisten ystävä.

2. Kun muistan syntejäni
ja niitä murehdin
ja syystä itseäni
syvästi halveksin,
kirkasta ristinpuusi,
suo apu, armo uusi,
Siionin Kuningas.

3. Kun pyhään kuolemaasi
on minut kastettu
kalliisti ostamaasi
näin laumaan johdettu,
niin auta, Jeesus, että
en sanaa, kasteen vettä
milloinkaan unhoita.

4. Matkalle oppaakseni
suo pyhä Henkesi.
Käy taluttajakseni,
kun uupuu jalkani.
Valaise tieni määrä,
oikaise suunta väärä,
suo kuorma keveä.

5. Pohjalle vahvimmalle
toivoni perustan:
Jeesuksen kuolemalle,
sanalle Jumalan.
Ei ajan tuulten pauhu,
ei kuolemankaan kauhu,
voi sitä horjuttaa.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Seurat tuvassa
« Vastaus #32 : 19.02.07 - klo:19:02 »
Siis maailma jääköön, sen huumaava humu.
Me juoksemme riemuiten uskossa näin.
Jos raskas on askel ja silmissä sumu,
Hän nostaa ja kantaa, vie taivasta päin.
Ja loppumaton
Niin riemumme on,
Kun viimeinen kyynele pyyhitty on.

Poissa Liisa

  • ex-ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1137
    • kotisivu
Seurat tuvassa
« Vastaus #33 : 21.02.07 - klo:21:53 »
1. On kova sydämeni,
sen surren havaitsen.
Vaan, rakas Jeesukseni,
voit taivutella sen.
Sun ristinkuolemasi
ja sana lausumasi
luo uuden sydämen.

2. Ei rampa, sokeakaan
voi oikein vaeltaa,
ei tietä tasaistakaan
hän kuljetuksi saa.
Siis lähde oppaakseni
iäisyysmatkalleni,
laupias Herrani.
   
3. Sinulta parannuksen
nyt pyydän totisen
ja vahvan perustuksen
ja uuden sydämen.
Kuvasi kaltaiseksi
tee minut ihmiseksi.
Armoosi juurruta.

4. Elämän neste ohjaa
puun oksaan kuolleeseen.
Ja koske haudan pohjaa:
luut kuivat uudelleen
voit täyttää elämällä.
Sait voiton kärsimällä,
karkotit kuoleman.

SV 91

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Seurat tuvassa
« Vastaus #34 : 22.02.07 - klo:16:46 »
Pienen puheen jälkeen on hyvä veisata

101
1. Salattu voima uskon elämässä,
rakkaudessa kaiken kärsivässä,
rukouksessa, joka avun saa.
Se rakentaa, kun riita raunioittaa,
yöt päivät jatkaen se vihdoin voittaa.
On salattu.

2. Salattu tie, vain yksinkertaisille
se aukeaa, ei itsetietoisille.
Rampakin sillä kulkee joutuisaan.
Hän juoksee tiellä, kohden kotiansa,
ja luulee eksyksissä ontuvansa.
Tie salattu.
   
3. Salattu taito. Järki ei nyt riitä.
Maailman viisaus ei tiedä siitä.
Ei paljas sanan tieto käsitä.
Sen hulluudeksi täällä moni sanoo,
se tietää kaiken, silti etsii, janoo-
on salattu.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Seurat tuvassa
« Vastaus #35 : 23.02.07 - klo:02:28 »
En pelkää siis vaarojen matkaa,
hän silloinkin kantaa ja vie,
kun polku on synkeä, kaita on tie.
Voin kanssansa taivalta jatkaa.
Hän vastakin auttava lie.

Kun matkalla Jaakobin lailla
yön ankaran painia saan
ja sielu on uupunut taistelemaan,
niin silti se, toivoa vailla,
on siunattu voittamanaan.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Seurat tuvassa
« Vastaus #36 : 23.02.07 - klo:07:58 »
Muut kaikki hylkää, vaan sinä et
Autuuden särjetyt sydämet
Sinulta saavat.
Sä luet haavat
Ja kyynelet.

Mua auta, Herra, mä toivon vaan,
Vaikk' ei ois toivoa ollenkaan.
En päästä sua,
Ennen kuin mua
Käyt siunaamaan.

Poissa Hanna

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 451
Seurat tuvassa
« Vastaus #37 : 24.02.07 - klo:14:23 »
Tassa edella on veisattu monta voimaa antavaa Siionin virtta. Jotenkin ihana ajatus, etta tanne kauas(?) Irlantiin kantautuu virsien jyly verkon valityksella sielta Suomesta. Mita kauemmas matkaa sita helpommin huomaa, etta vaikka olosuhteet muuttuisivat ihmiset ovat hyvin samanlaisia joka paikassa. Vaikka arkea elaisi missa paikassa tahansa ja tekisi mita tahansa, se vie voimia. Sitakin tarkeampaa on aina valilla hiljentya ja veisata tai jos ei jaksa niin vain kuunnella. Silla sielta se kuuluu, korttilaisten yhteinen veisuu, kun oikein tarkkaan kuuntelee.
On monta tapaa solmia kaunis kimppu ja monta tapaa elää onnellinen elämä

Poissa dnasukil

  • Yhtyy veisaamaan: Koska valaissee...
  • Viestejä: 64
"Mintun" kutsusta seuratuvan penkillä.
« Vastaus #38 : 26.02.07 - klo:09:58 »
Kun herännäisyyttä ilman varsinaista oppia, on hahmoteltu kyselijän ja ikävövän mielentilaksi, haluan liittyä tähän kyselijöiden joukkoon minäkin.
 Näin "veteraani" ikäisenä seuratessani tämän foorumin keskusteluja, olen ymmärtävinäni useat puheenvuorot minua nuorempien esittämiksi.
 
 Vuosikymmenten saatossa jotain elämä on opettanut siitä, että varsinkin hengellisissä asioissa, valmiiden vastausten antamista tulee varoa. Kyselijän osa on siinä suhteessa opettavainen, että vastaukset tulevat, jos on tullakseen, jokaiselle aikanaan. Sillä kysmykset usein ovat niin henkilökohtaisia, joskus kipeitäkin, ettei vastauksen antaminen yleisellä tasolla ole mahdollista. Elämäntilanteet ovat niin erilaiset.
  Vastatessaan seurakutsuun,
  "Elizsa" esitti mielenkiintoisia kysmyksiä, joiden parissa itsekin usein olen kipuillut ja luulen niin tekevän monekin.
 I) Mitä körttiläisyys on ja kuka on herännyt ?
 2) Saammeko tehdä syntiä ?
 3) Mitä on Armo ?
   
   Ne ovat hyviä kysymyuksiä, joihin vastauksen löytäminen ei ole helppoa. Vaikka olen noin viiden vuosikymmenen ajan saanut seurata "heränneiden"jälkiä, joskus seurapenkillä istuessani olen saanut tuntea olevani "kotiväen" keskellä. Siionin virret puheiden ohella ovat antaneet vastauksen moniin, kipeisiinkin kysymyksiin.Tai ainakin ahdistaneet kyselemään kilvoitukseni aitoutta ja samalla rauhoittaneet sisäistä myllerrystä.
 
  Kysymys armosta näyttää ajassamme olevan monia kiinnostava.
Seurakunnassamme vuosikymmeniä sitten toiminut pappi käsitellessään kysymystä Armosta, sanoi;" Armo ei ole sellainen päänalunen, että sen päälle voi nukahtaa." Näin sanoessaan tarkoittiko hän sitä, että Armo kuuluu ainoastaan niille, jotka tunnustavat syntinsä ja hylkäävät ne, kuten Saarnaajan kirjssa asia on ilmaistu. Herättelyä synnin tuntoon ja tunnustamiseen tämän sotkuisen aikamme ihminen kaipaa. Muistuttaminen siitä on mielestäni tärkeää.
  Nykyisin joskus on tuntunut siltä, että luotetaan armoon niin, ettei kilvoituksella ole niin suurta väliä, onhan Jumalan armo turvana.
 Ei tarvitse tehdä yhtään mitään, ollaan vain.
 Kilvoituksessani tappioita kärsineenä, kehotusta parannukseen
saarnoissa ja seurapenkillä olen kaivannut.
veteraani

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Seurat tuvassa
« Vastaus #39 : 26.02.07 - klo:12:02 »
Tänään vastaisin kolmeen kysymykseen näin:

Emme saa tehdä syntiä emmekä ole koskaan saaneetkaan.

Herännyt ihminen näkee kuitenkin tehneensä ja tekevänsä syntiä, olevansa syntinen.

Armo tekee meidät kuitenkin kelvollisiksi taivaltamaan kohti taivasta.

Jos vielä lahjoitat huomenen uuden,
Henkesi minua kuljettakoon.
Salainen vilppini paljastukoon.
Päästä jo pauloista uskottomuuden.
Uudista minutkin ihmiseksi,
Joka on sinulle kunniaksi.

Poissa mies valaan vatsasta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 690
    • Valokuvia
Seurat tuvassa
« Vastaus #40 : 26.02.07 - klo:16:08 »
228

1. Kiitosta veisaan, Herra,
sinulle, laupias,
kun syntiselle annat
runsaasti lahjojas:
taas armon päivä on,
ja rauhassasi jatkaa
saan elämäni matkaa
ja olla murheeton.

2. Kun ihmiseksi synnyin
luomaasi maailmaan,
sain tulla kastetuksi,
kanssasi kuolemaan.
Sain armon autuaan:
vähäistä lasta kannoit
elämän uuden annoit.
Nyt omas olla saan.

3. Kun eksyin, lankesinkin,
minua armahdit,
ja, Jeesus, verelläsi
vaatteeni valkaisit.
Pyhästi lupasin
omasi aina olla.
Et Iyönyt tuomiolla
kun jälleen horjahdin.
   

4. Kun vanha ihmiseni
minua kahlitsee,
vain armosi sen voittaa
ja ristiinnaulitsee.
Opeta kieltämään
näin kaikki itseltäni
ja tuomaan elämäni
käteesi väkevään.

5. Myös siitä tulee kiittää
sinua, armias,
kun syntiselle riittää
alati armoas.
Herrani laupias,
on haavoissasi yhä
näin syntinenkin pyhä
ja väärä vanhurskas.
Pienellä palkalla paikkaansa etsimässä

Lars Mikael

  • Vieras
Seurat tuvassa
« Vastaus #41 : 26.02.07 - klo:17:25 »
Paavo Ruotsalaisen "lyhyt neuvo" eli yksinkertainen tie" perustuu siihen malliin ja esikuvaan, jonka hän löysi ryövärin ja ristiinnaulitun Vapahtajan suhteesta.

Itse, kolmekymmenluvun lopulta seuratuvan penkillä istuneena yhdyn Paavon malliin ja esikuvaan. Rukoukseni on: muista minuakin. Yksin armosta, yksin uskosta...

Paavo pyysi, että Herra vaikuttaisi hänessä parannusta. Hän pyysi alinomaa, että Herra ottaisi hänet parannuksen tielle, koska hän huomasi niin helposti lankeavansa siltä kahteen kiusauseen, epäuskoon ja kärsimättömyyteen, kun Herra ei toisinaan vastannutkaan rukouksiin, tai sitten hengelliseen hitauteen ja laiskuuteen, suruttomuuteen. Molemmat paulat vaanivat parannuksen tiellä.

Dnasukil ilmaisi kaipaavansa kehotusta parannukseen saarnoissa. Se on minunkin kaipuuni. Vanhoja ei kuitenkaan saisi heräänäisyydessä enää muistella, eikä parannuksesta puhua. En voi kuitenkaan unohtaa omaa menneisyttäni, enkä herännäisyyden juuriani. Ne ovat osa minua. En voi olla kunnioittamatta sitä opetusta ja niitä arvoja, jotka ovat pitäneet minut kilvoituksen tiellä ja joita voin vielä imeä lukutaidon omaavana kirjallisuudesta. Kilvoitus on tosin ollut vajavaista ja armoa on tarvittu joka päivä.

Poissa vaivainen mato

  • Ostaa kotiin viemisiksi hjuhlaoppaan
  • Viestejä: 297
Seurat tuvassa
« Vastaus #42 : 27.02.07 - klo:12:35 »
PELASTUKSEN PERUSTUS:
JUMALATTOMAN VANHURSKAUTTAMINEN.

'Vanhurskauttaminen on perustapahtuma Jumalan ja ihmisen välisessä suhteessa. Se merkitaee katkenneiden siteiden uudelleen solmimista, langenneen ja eksyneen pääsemistä sovintoo Jumalan kanssa. Paavalin edustamalla vanhurskauttamisopilla on ollut keskeinen asema protestanttisessa teologiassa, ja sillä on ollut huomattava vaikutus katolisen kirkon kannanottoihin'

'Paavo Ruotsalaisen ajatukset vanhurskauttamisesta kiintyy siihen, että hän perustaa opetuksensa kiinteästi  Raamattuun. Room.4:5 'Joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.'
'Paavon uskonnollinen nerous onkin siinä, että hän omintakeisesti tunkeutui samoille lähteille kuin Lutherkin ja tulkitsi evankeliumia samoista perusteista..

Hunajan Pisaroista: Koska sinä uskot uja tulet Christuxen tygö, niin pitä sinun jättämän selkäs takaa kaiken sinun oman vanhurskautes, ja ei muuta wiemän myötäs kuin sinun syndis' On vaikein asia maailmassa ottaa yksin Kristus vanhurskaudeksi. Omasta vanhurskaudesta luopuminen on ylen vaikeata, se on ihmisen lujin varustus, jonka on kukistuttava Ihmisen alastomuuden peitoksi ei kelpaa mikään muu kuinKristuksen täydellinen vanhurskaus-

Paavon ajattelutavan mukaan ihmisen pelastuminen on lopultakin Jumalan yksinkertainen ja radikaalinen toimi, jumalattoman vanhurskauttaminen.'

Tämä teksti on  alkuosaa laajemmasta kirjasta, Olavi Tarvainen: Paavo Ruotsalaisen opinkäsitys.

Paavo Ruotsalainen on johdatettu Mooseksen luota Kristuksen luokse.
Hunajan Pisarat varottaa:'Älä tee Kristuksesta uutta Moosesta'

Jos salliotaan mainos:
Kannattaa lukea rovasti Viljo Porkolan pienet kirjaset
'Mitä minun pitää tekemän' ja 'Laista evankeliumiin.'

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Seurat tuvassa
« Vastaus #43 : 28.02.07 - klo:10:09 »
Minulle tärkeä kirjanen (niin pieni ja huonosti koottu, että vaatii erityistä huolenpitoa) on Turvaksi tielle. Vilhelmi Malmivaaran kirjoitus 'Mikä on Jumalan lapsen oikeus' sanoo näin:
"Ja mikäs on nyt tämän lapsen oikeus? Saada itkeä puutteitansa, saada sairastaa vaivojansa, saada sellaisena asettua kaikkitietävän Jumalan eteen, joka hänen tarpeensa ja vaivansa tuntee, ennen kuin hän niitä rohkenee valittaakaan. Hänellä on siis Jumalan tahdon ja hoidon alle alentuneena lapsena oikeus Jumalaa hädässänsä avuksensa huutaa."
Onhan kirjapahasessa myös Paavo Ruotsalaisen 'Muuan sana heränneille talonpojan säädystä', mutta se ei ole oikein minuun osunut. En kai sitten ole niin talonpoikainen. Vilhelmi Malmivaaran 'Armoituksen salaisuus' päättää teoksen. Sen ajatuksista poimin tämän:
"Kenties kysyt: Mitä sitten tekisi? Ystäväni, anna Herran tehdä. Sinussa ei ole minkään muun tekijäksi kuin synnin."

Poissa dnasukil

  • Yhtyy veisaamaan: Koska valaissee...
  • Viestejä: 64
Vielä parannuksesta
« Vastaus #44 : 06.03.07 - klo:11:54 »
Tunnen sukulaisuutta Lars Mikaelin kanssa samansuuntaisista ajatuksista.
 Esitykseen kuukauden kysymyksestä vastatessani, kaipasin kehotusta parannukseen. Hengellisessä kuukaus lehdessä vastaajat olivat ymmärtäneet kysymykseni väärin. En kysynyt;miten parannus tehdään,kuten vastaajat ymmärsivät, vaan kysymys kuului: "Miksi herännäisjulistuksesta puuttuu kehotus parannuksen tekemiseen."
  Olen katsellut elämmää jo yli kahdeksan vuosikymmenen ja tällä välillä tutustunut raamattuunkin etsiessäni sieltä ohjeita elämääni ja toisaalta Jumalan kuvaksi luodun ihanne ihmisen mallia. Vielä en ole sellaista löytänyt, etsintäni jatkuu. Niin pitkälle kuin siellä on kuvattu Jumalan kuvaksi luotua ihmistä, se näyttää olevan sama, heikko, syntiin taipuvainen, jopa sidottu, kuin ihminen tänään. Tässä suhteessa kuvan olen samaistanut omaan itseeni. Siis tunnen olevani se konservatiivi, joka ei  tunne populismia. Aika ei ole muuttanut ihmistä, ympäristöä kyllä. Synti asuu minussa ja sen poispanemiseen tarvitsen auttajaa.
 
  Tekemääni kysymykseen vastaajat näyttävän vierastavan sanaa; "parannuksen tekeminen" joka lukuisia kertoja on uudessa testamentissa Jeesuksen kehotuksena ilmaistu. Jopa niin, ettei muuten voi pelastua. Syntinsä hädässä olevaa kehotetaan kääntymään Jumalan puoleen tunnustaen syntinsä. Parannusta ihmisen omana tekona vierastetaan, kuten se sellaisena ei onnistuisikaan. Mutta sitä ihmetten, eikö hädässäolevan kääntyminen olekaan teko ? Mielestäni ihmisen osuus parannuksen "tekemisessä" on juuri kääntyminen Jumalan, auttajan puoleen. Jumala huolehtii lopusta. Kuvittelen tilanneetta, jos ihminen vain odottaa eikä tee mitään, voiko pelkästä odottamisesta tulla parannuksen korvike?
  Toinen asia, jota tällä palstalla esiintyneiden ajatuksista olen ihmetellyt, että voiko tämän ns. "alatien" kulkijoidenkin joukossa olla niitä, jotka kokevat omistavansa ainoan oikean tiedon ojentaessaan ylhäältäpäin maahan vajonneita kyselijöitä, kun Raamatun tutkimuksessani olen saanut kuvan, että "kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla""ei ole ketään joka hyvää tekee, ei yhden yhtäkään."
 Näin viitatessani pyhään Sanaan, en tarkoita lyödäkseni ketään, ainoastaan itse jäädä sen alle mettimään, sanojeni kovuutta.
 
veteraani