Kirjoita runo XI

[Thomas McElwain]

Hallituksen hylätty lisävirsi

sama sävel kuin 49

Jos sinä tietäisit, Taatto,
Luoja sekä maan ja Puijon,
Miten mä sinua vihaan
Luomisesta tuomen puiden,

Pelästyisit ja uudestaan
Loisit ne niin että kukat
Kestäisivät lokakuuhun,
Tai edes Jaakon päivähän.

[Thomas McElwain]

Taas yksi Tuomaksen kukikas virsi

Sama sävel kuin 97

Kukka kukin on hän sanoi,
Vaikka ruusut mahtavat
Suurta ylistystä saivat,
Jokaiselle lempensä.
Toinen otti pionit,
Toinen taas orkideat.

Mun lempeni on voikukka,
Turhin virsin tuhansin
Tuulella taas kadotetut
Äänet ylenkatsotut,
Maata vasten kukoistaa
Jälkeen virren viikatteen.

Minäkin tääl’ maata vasten
Veisaan kullan virttäni,
Veisaan äänel’ hiljaisella,
Kuulijani Jumala,
Luoja voikukan ja mun,
Taattoni näkymätön.

[malla]

illan hetki
rukousretki

keskustelua Isän kanssa
luottaen ja luottamuksella

kuinka hyvä hän onkaan
uskollinen niin

kiitän päivästä tästä
koko elämästä

[Riitta-mummi]

Kettu kanatarhassa


Kirjojen ääressä
olen kuin kettu kanatarhassa.

Kun peto on päässyt
kanan makuun, se
tappaa vaikka on jo syönyt.

Jospa tuon nuoren nätin
kukkopojan vielä pistäisin
poskeeni. Tai tuon pöyhkeän
vanhan kukon.

Vanhat kaakattajat. Ei.
Untuvikotkaan eivät kelpaa vielä
ruuaksi, jätän ne rauhaan.

Jälkiruuaksi muutama namu,
ikäänkuin tuoreet munat pesästä.

Mässätessä tyhmä kettu
unohtaa vaaran .
Isäntä on kuullut hätäiset äänet
kanalasta.

Mutta vaisto ketullani on tallessa,
ja kuulo hyvä.
Nyt kotipesään poikasia
ruokkimaan. Levätäkin täytyy
tämän herkuttelun päälle.




hassu
pätkivä
vasikka
unohtaa
vihreys


tai


Velkavankeus

[Thomas McElwain]

Kolmas voikukan virsi

Sama sävel kuin SV 39


Kevät kuumottaa kamalasti,
Kamalamminkin kuin koskaan.
Kuihtuvat kaikki kedon kukat,
Hennot hameet tulppaanien
Riekaleina ne riippuvat.
Aurinko niin armoton on.

Jo ennen aikaansa harmaantuu
Mun pääni parka poloinen.
Vain menetetyn kullan suru
Kuiskaa kivusta kituen.
Kuumankin tuulen siivillä
Voin yhtä hyvin ylistää.

[Riitta-mummi]

Voikukan Ensimmäinen ilovirsi


Ah, mua rakastetaan  !

Taivaan Isä antaa mun
uudistua ja vahvistua
aina, ja vuosi vuodelta
uudestaan.

Elämä on lyhyt, mutta uni
on ikuinen. Ja sitä riittää.

Lehtokotilot rakastavat,
jänikset ja kanit rakastavat
lehtieni maukkautta.


Lehtisalaattini olisi ihmisellekin
sopivaa. Ylpeyttäänkö eivät
minusta piittaa.
Viiniksikin kukintoni käyvät.

Aurinko hellii armaasti.
Ja kimalaiset pyörivät
kimpussani ja nauttivat
sukuni voimasta.

Miksi siis murhe, miksi ?

[Thomas McElwain]

Petrasin tämä, kun Riitta-mummi oli tyytymätön.

Sama sävel kuin 39

9.8.9.8.8.8.

Kevät kuumottaa kamalasti,
Kamalamminkin kuin koskaan.
Kuihtuvat kaikki kedon kukat,
Hennot hameet tulppaanien
Riekaleina ne riippuvat.
Aurinko niin armoton on.

Jo ennen aikaansa harmaantuu
Mun pääni parka poloinen.
Vain menetetyn kullan suru
Kuiskaa kivusta kituen.
Kuumankin tuulen siivillä
Voin yhtä hyvin ylistää.

Ruusun vieressä ylistäisin,
leinikin lailla laulaen,
päiväsi armossa kuiskaisin
suruni, synnintuntoni.
Tiedät sinä ainoastaan
paheet ja puutteet voikukan.

Jälkeen syksyn pilvien öiden
kuolettavien tuulien
elämän puun juurella nostan
keltaisen pääni ikuisen,
jos niin suuri on armosi
kun huomaat pienen voikukan.

 

[Thomas McElwain]

kaks lisää voikukan valitusvirttä

8.7.8.7.8.7.8.7

Oi Jeesuiseni, tule nyt
jo aamusella tule.
Sun ovelles nyt minä tuon
tään päivän kimpun suuren.
Voikukka seppele nyt tee,
kätesi tahranneena
valkomaidolla sydämen',
ja katkeralla aivan.

Ota pois piikkikruunus' sun 
ja pue keltaisella.
Tunnin verran kestäisi se
jollei oo päivä helle.
Kun Isä taivaan näkee sen
Hän hymyileepi kerran
ja ottaa sinut sylihin
ja suutelee mua Herra.


7.7.7.7

Sama sävel kuin SV 32

Suruttomat dahliat,
terälehdet värikkäät,
terälehdet kovatkin
ylpeästi seisovat.

Nöyrästi leviävät
juuret rönsyleinikin.
Hiljaisena kukka on.
Tuskin osaa rukoilla.

Jeesuiseni, armahda
kaikkia kukkiasi
sekä suruttomia
että nöyriä maassa.

Kun laitat kukkapenkin
keskelle taivaaseesi,
anna sen reunasella
kukkia voikukkasen.

[Riitta-mummi]

Pionin raskaana oleva täyteläisyys,
gladioluksen miekanterä sekä
ruusun pönäkkyys ovat monien
elämänmakuisten hetkien
sielunveljiä näkönsä puolesta.

Pienet valkoiset tähtimöt,
ketunleipä kuten vanamokin näyttävät
elämän nöyrempää olemusta.

Karu kavervikko on oiva
lepopaikka. Käärmeellekin.
Nokkospehto ei siihen luonnu.
Sillä on muut hyvät ominaisuudet.
Ruokana ja lääkkeenä se on verraton.

Kaiken on Luomakunnan herra
asettanut taiten ja tarkoituksenmukaisesti.

Hyttyset eivät ole ihmisen kiusankappalle
vaan pikkulintujen ateriaksi siunattu.

[Riitta-mummi]

Kirjoitan omista sanoistani:hassu, pätkivä, vasikka, unohtaa, vihreys

Sano asia niin kuin se on.
Sano rohkeasti,
tarvittaessa lujasti.

Unohda kaunis tienoo
kun puhut vasikan
hassusta hyppelystä.

Anna ajatuksen välillä
pätkiä, jos niikseen on.
Täydellisyys on harvoille
suotu.

Nuorille vihreys
on tuore ruoho.
Vanhoille vuodenkierto,
uusi kevät.




voikukka
palata
kotimaa
unohtaa
koski


tai


Kaikki on hyvin.
                                   

[Pena]

Taidan jättää Riitta-mummin vinkit mille ja kirjoittaa Hylätyn lisävirren sävelmään SV 167:

1. Saapui suvikin,
päättyi kouluvuosi.
Syvään huokaisin.
Sääkin meitä suosi.
Tuntuu somalle;
päästiin lomalle.

2. Vuosi raskas sai
uupumaan jo lapset.
Harventuivat kai
opettajan hapset.
Päättyi uurastus;
pian on juhannus!

3. Riemumieli näin
suvivirren myötä
nousee ylöspäin.
Pitkän talven työtä
kukaan sure ei.
Juhla huolet vei.

4. Herralta on työ
kuin myös harrastukset,
päivä sekä yö,
pelot, odotukset.
Kiittäen siis saan
luottaa Jumalaan.

[Riitta-mummi]

Jumala ei luonut mitään sattumalta.
Miksi sitten raatokärpäset ja pihtihännät?
Miksi sota ja viha ?
Miksi ei rauha ja rakkaus ?

Pahuus saa vielä liekaköyttä.
Jumala katsoo keitä se viekoittelee.
Kaikkea ei sille anneta, ja sen
totuuden aika tulee.

Rohkenenko nauraa Saatanalle ?
Rohkenenko sanoa sille päin kasvoja:
Kumarra sinäkin Herraa.
Rohkeneko kertoa ihmisille
mistä tässä kaikessa on kysymys ?

Vaikeimmissakin paikoissa
käännyn Auttajani puoleen.
Tästä on kysymys.

Minussa ei ole vahvuutta.
Jumalassa on.

[Riitta-mummi]

Kävin tuon kirjoitelman jälkeen suihkussa.  Siellä tuli nimi tuotokselle. Se on ; Kirkkoonlähtijän taisteluvirsi. Liekö tullut vaikutteita alitajunnasta Martti Lutherilta.
( Tuomas varmasti huomasi, että P H ilmestyi taas suihkussa  )

[malla]

Ihanhan tässä laulattaa
ainakin hyräilyttää
elämän arkiset pienet asiat
sisältää helmiä kuin korurasiat
mansikkaakin maistan juuri
ei ole kyseessä laihdutuskuuri
aurinko säteitään lähettää
mikäs on tytön tässä kirjoittaa
kesäkin tuli
ja lumet suli
luonnonkauneus ihmeellistä aivan
maksoi tarpoa läpi talven vaivan
nyt näkee sinisen taivaan
vaikkei pääsekään ilmalaivaan
hurraa ja hipheihiphei ja hurraa
mehiläisetkin lähistöllä surraa
-kiitän päivästä tästä
koko lahjasta, elämästä

Kiitos Vapahtajalle soi
kun pelastuksen meille toi

[Thomas McElwain]

Voikukka taas avasin Siionin virret.

6

11.11.10.10

Oi Jeesuiseni, anteeksi anna se,
Että täysin tiiviisti suljen kasvot,
Ennen illan hämärää ja kylmää,
Ennen aamun sateiden murhetta.

Avaan kasvoni sitä leveämmin,
Kun aurinkosi nousee kirkkahasti,
Sadalla terälehdellä sanon
Tervehdykseni sun maailmalles.

Vaikka tuulet tempaavat tuntoseni,
Mitä voi tunteakaan voikukkanen,
Ja lauluni on vain varjo pilven,
Ole pienellekin armollinen.

Johda autuuteen pientä siipeäni,
Multaan mustaan, pehmeään ja kosteaan,
Kunnes kevätpasuna herättää
Lämpimään vihreään taivaalliseen.