Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Hanna - 27.02.07 - klo:16:58
-
Maailma on ihmeellinen paikka, jossa on niin monenlaista luonnon ja ihmisen muovaamaa ymparistoa, ettei yksi ihmisika riita kaiken tutkimiseen! Jo meidan foorumilaisten ymparistot on kovin erilaiset. Siispa katsahda lahimmasta ikkunasta ulos, mitapa nakyy ja kuuluu?
Voin aloittaa ketjun kertomalla, etta taalla Irlannissa satoi koko viime yon vetta ja sade loppui juuri. Tuuli kuitenkin vinkuu nurkissa, mutta aurinko paistaa vastaleikatulle pihanurmikolle, joka nakyy olohuoneen suuresta ikkunasta. Heti pihanurmen takana alkaa lehmien laidun, jonka asukit (musta ja valkoinen lehma) ovat kylla juuri nyt poissa nakyvista.
Etta jotenkin tahan tapaan...
-
Satelee lunta omille omenapuille, orapihlaja-aidalle ja kadun toisella puolella olevien puutalojen katoille. Niiden takana näkyy puita, pääasiassa mäntyjä ja koivuja. Pilvinen taivas ja luminen maa ovat samaa harmahtavaa valkoista.
-
Vastapäisen talon seinä - ja puhdasta valkoista lunta maassa :smt038 - harvinaista ja yleensä hetkellistä herkkua täällä kaupungin keskustassa.
-
Vastapäisen kahvilan ikkuna ja katu. Autoja harvakseltaan. Yksi on pysäköitynä ikkunan eteen. Ja kauhea mölinä, kun on rakennustyömaa tuossa melkein vastapäätä. Purkavat entistä hallia, niin särkevät jollakin koneella sitä betonilaattaa ja samaan aikaan jo paaluttavat toista puolta tontista. Onneksi se loppuu yöksi (jotta voisi heti aamulla taas jatkua..).
-
Ikkuna on takanani. Neljä mäntyä kattaa koko näkymän. Oksien välistä vain pilkottaa valkoista, lunta. Tiedän sen olevan pellon päällä, koska sunnuntaina hiihdimme siellä. Yhtään lintua ei ole istumassa oksalla. Usein siellä istuu vanha varis ja katselee, niin kuvittelen, sisälle. Ilta hämärtyy. Kohta on pimeää. Sitä ennen kuitenkin katu- ja pihavalot alkavat valaista.
-
Pienen Roobertin toisella puolella näkyy toimistohuoneistoja. Aika-ajoin on kadulla vilinää, kun teinit jonottelevat Gloriaan. Nyt taitaa olla aika hiljaista.
-
Ikkuna on tätä kotonani kirjoittaessani edessä, sivulla ja viistosti takana. Edessä olevasta ikkunasta näen siniharmaan lautapinnoitetun rivitalon, samanlaisen kuin missä asumme. Vieressä on tie, autoilta kielletty. Vaikka Helsinkiin on linnuntietä muutama kilometri, hiljaisuus on läsnä. Lähellä tuossa kiemurtelee Keravanjoki, jonka vieressä levittäytyvät laakeat niityt kuin Pohjanmaalla. Ei kaukana ole metsäkään. Jänis on päivittäinen näky, kettujakin juoksentelee lähistöllä tuolloin tällöin. Pari vuotta sitten näin Palokärjen, tuon komean linnun, johon sain tutustua ja ihastua Pohjois-Karjalan Vuonislahdessa 1960-luvulla.
-
Ärsyttävästi silmiin paistava katulamppu, dokaava yläasteelaisporukka (vittumunmutsieikestäisjonii) , elementtirivitalon kaksikerroksinen elementti-ikkuna elementaalisine samettiverhoineen, ja sitten aika nätti tie kauas hämärään metsään (+ vihainen dobermanninpentu), puiden siluetteja vasten taivasta ja koivuun jäänyt muumi-ilmapallo
-
Tulee mieleeni Veikko Lavin Depressiotango:
Avasin rullaverhot:
Poissa on linnut, perhot.
Kuustoista ikkunaa, tiilistä seinää...
Taivasta vaan ei nää.
Näkyyhän se, jos kurkkii yläviistoon.
-
Opiskelija-asunnon kahdesta ikkunasta näkyy sekametsää. Jos kiinteistönvälittäjä markkinoisi näitä kämppiä, hän muistaisi mainita järvinäköalan (jos katsoo tarkasti, puiden välistä pilkottaa läheinen lampi). Lunta hiljakseen satelee täälläkin.
Suomen lippu lepäilee salossa heti ikkunoitteni ulkopuolella. Tänään on Kalevalan päivä. Ja olo minulla kuin Väinämöisellä Antero Vipusen vatsassa.
Hyvä tääll' on ollakseni,
Armas aikaellakseni:
Maksat leiväksi pätevi,
Marut maksan särpimeksi,
Keuhkot käypi keitokseksi,
Rasvat ruoiksi hyviksi.
=)
-
Ikkunasta ei ihan näy, mutta tossa lähellä on semmoinen likainen Suomen lippu. Se on ollut aina juhlapäivinä. Yhden vanhan ravintolan seinäsalossa. Olisi jo ehkä aika ostaa uusi.
-
ikkunasta näkyy parkkipaikka, taloja ja metsää.
Onneksi edes vähän pakastaa. Tunti sitten liikkeellä ollessa täysikuu näkyi hyvin mutta nyt taivas pilvisempi. Niinpä kuunpimennys jää itsellä tällä kertaa näkemättä.
....
Jos pilvinen on joskus sää,
niin taivas jälleen selkiää.
SV 245:7
-
Pandemiasta huolimatta, ikkunastani elämäni tulevaisuus näyttää siltä, ettei minun tarvitse olla siitä huolissani. Verhot ovat vedetty syrjään.
Hän kulkee ja ohjaa minua niin kuin parhaakseen näkee. Minun tehtäväni on kuunnella Häntä ja toimia niin kuin Hän käskee.
Minun täytyy myös muistaa avata ikkunani jotta raikas ilma puhaltaa tunkkaisen ilman pois.
Toivottavasti Sinun ikkunastasi näkyy toivo paremmasta tulevaisuudesta.
Hyvää kesää.
-
Kiitos, kyllä valjennut on minullekin elämäni sää. Ehtoo on alkanut. Sen näkee työnsä tuloksista ja tuntee jäsentensä kolotuksista.
-
Kun katson vasempaan päin näen Mukkulan Ostarin molempien rakennusten päät, ja niiden välisen asvalttiviidakon, nimeltään tori. Torilla on joskus pakistanilaisen miehen vaatekoju, ja joskun pullanmyyjän vaunu. Kukkakioski on toistaiseksi tulipalon jälkeen myösvaunussa.
Rinteen alapuolella on siisti pieni vedenpudistamorakennus. Sen vierestä nousee polku ostarille.
Suoraan länteen on näiden kolmen talon yhteinen puistikko. Iso pöytä ja kaksi penkkiä ovat toisella laidalla, toisella lasten keinut ja hiekkalaatikko. Pitkä penkki siinä vierellä, ja niiden lähistöllä on vastakkain istuttava neljän hengen puutarhakeinu.
Pilvikiriskoita on useita, ne on nyt kukassa, samoin Norjan virpiangervo-aita .
Syneeni ei kuki, mutta nuppuja on pajon, kuten myös ruusupensaissa.
Koko puistikkoa kiertää kukkiva pensasaita.
Oikealle, pohjoiseen, aukeaa pieni pittoreski kuva kahden kerrostalon välistä
Siitä näen Merrasojan ( joen ) rantaa. Sen takana on puiden ja pensaiden väilissä rivitalo.
Tämä on faktaa. Samoin kohtapuoleen lännelä koettava auringonlasku, mikä voidaan nähdä myös symbolisesti.
-
... on auki.
-
Avoinaisesta ikkunasta tulee tuulenpyörteitä huoneiseen. Pöly lentää. On siivottava. Se jälkeen on taas kaikki kuten ennen, vai onko...
Joskus on hyvä muuttaa järjestystä, ettei aivan urautuisi vanhoihin tapoihin. Se on hyväksi aivoille ja mielelle. Uusi virkistää, tosin ei meitä kaikkia.