Saako körttiläinen uskoa?

[TeppoV]

Olen vahvasti sitä mieltä, että uskonnollisten slogaanien käyttö oman uskon ilmentäjänä kertoo ajatuksellisesta tyhjyydestä. Turvaudutaan mieluummin litanoihin kuin omien ajatusten esittämiseen.

Körttiläiselle tällaista taitaa olla fraasit "pienellä paikalla", "alatien kristillisyys", "armonvilaukset".

[TeppoV]

Onko kristityn tai körtin ilmaistava itseään vain ennalta määrätyillä käsitteillä? Herättääkö se heti luottamusta uskooni, kun puhun "pelastusvarmuudesta"?

Ei tarvitse, eikä herätä luottamusta, ainkaan minulla.

[TeppoV]

Pidän rehellisempänä uskoa yksinkertaisesti, epäillen, epävarmasti kuin toitottaa turuilla ja toreilla erinomaisesta uskostaan litanioin.

Onneksi Luther julisti rohkeasti. Olisi muuten uskonpuhdistus saattanut jäädä tapahtumatta.

[TeppoV]

Luterilaisuudessahan tunnetusti ihmisen katsotaan pelastuvan "yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden". Körttiläisyyden pelastusepävarmuus liittyy näistä iskulauseista ensimmäiseen. Ei siis epäillä Jumalan armoa tai Kristuksen ansiota, vaan omaa uskoa.

Minä ajattelen, että usko kohdistuu siihen, että meidät pelastetaan yksin armosta, Kristuksen tähden. Usko ei kohdistu siihen, että meidät pelastetaan yksin uskosta.

Koska uskon kohde siis on yksin armo, yksin Kristus, riittää heikkokin usko, kunhan siis uskon kohde on oikea. Siksi jos edes kaipaa ja huokaa Kristuksen puoleen, ei tarvitse jäädä ihmettelemään omaa uskoa ja sen heikkoutta. Ei tarvitse jäädä armonvilauksia odottelemaan, armoa armon päällehän jo se on kun saada heikkona huutaa Kristusta avuksi, ja luotta siihen, että Hän auttaa. Ei sitä omaa uskoa saa jäädä tarkkailemaan, sillä sehän on huonoa joka tapauksessa, ja siis johtaa vain epätoivoon.

[Hanna]

Anteeks nyt vaan TeppoV, mut mua vahan arsyttaa tuo sun kliseinen kuva korttilaisista sellaisinakin synkistelijoina. Mina olen iloissani laulanut Siionin kannelta ja sielta monia kauniita lauluja loytanyt, mut en oo silti kaannyttassa evankelisia ystaviani korttilaisyyteen!

Ehka nyt tassa vahan jyrkastikin tuomitsen, mutta kun en edelleenkaan viitsis noita raja-aitoja rakennella. Tottahan toki korttilaisyys ja evankelisuus on eri linjoilla, senhan takia kait Hedbergin ja Ukko-Paavonkin tiet ihan alunperinkin erosi!

Nykykorttilaisyys kuitenkin kovinkin sellaista "aikuisen ihmisen uskoa" ja mina ainakin kovasti vierastan kaikenlaista:'Uskokaa nyt nain kun mina sanon vakuuttelua'. Olen huomannut et evankelisuus on monelle kovin hyva ja lohdullinen "uskonnollinen koti" ja miksei se saisi sita olla edelleenkin vaikka "virallinen linja" liikkeessanne on mita on!

Herannaisyys kuitenkin vaatii hieman erilaista asennoistumista. Se ettei mitaan "valmiita vastauksia" ole voi olla jollekin pelottavaa, mutta luulisin et useimmat muutkin korttilaiset tuntevat sen lohdulliseksi. Ja siis ei tassa nyt pyhyydella eika pahuudella hurskastella :!: Jumalan suuruus on vain jotain sellaista mita ei ihmisjarjella voi kasittaa ja joka muuta vaittaa valehtelee! Aika jyrkasti sanottu, mut nain koen.

Mukavaa, et heratat taalla keskustelua, mutta sinun vaan taytyy tottua siihen etta me emme ole taalla mitaan valmiitten vastausten automaatteja. Pohdinta vaan jatkuu pikku paissamme siihen asti kunnes kuolemme ja ehka sitten saa jotain vastauksia...Itse olen tavallaan agnostikko edelleenkin, vaikka Jumalan johdatus elamassa nyt tuntuukin vaikuttavan ja siis johonkin suurempaan kai luotankin. Tottakai raamattuakin lukemalla voi vastauksia saada, mutta viela enemman se tuntuu asettavan kysymyksia.

Jos siis etsit varmoja ja suoria vastauksia uskosta kehotan jatkamaan etsimista, mutta jos siedat tallaista aran ihmettelevaa asennetta tahan ymparoivaan luomakuntaan, viivahda toki joukossamme!

[TeppoV]

Anteeks nyt vaan TeppoV, mut mua vahan arsyttaa tuo sun kliseinen kuva korttilaisista sellaisinakin synkistelijoina. Mina olen iloissani laulanut Siionin kannelta ja sielta monia kauniita lauluja loytanyt, mut en oo silti kaannyttassa evankelisia ystaviani korttilaisyyteen!

Olen pahoillani jos ärsytän, mutta siksi täällä herätän keskustelua, että saisin körttiläisistä muunlaisen kuvan kuin synkistelijät, jollainen kuva tähän mennessä on tullut. Yritän vakuutella itselleni, että kaikki körttiläiset eivät sellaisia ole. Toivottavasti saan tälle uskolleni vahvistusta. Yritän myös rehellisesti ymmärtää körttiläistä ajattelutapaa,mutta en ole siinä tainnut onnistua edelleenkään.

[Sanneli]

Mää oon piikana tuossa Hunajan pisara -näytelmässä (Matti Pajula) ja päähenkilöä sekä jotakin muuta randomia tyyppiä (eli minua eli Mirjami-piikaa) haastateltiin Kotimaahan tuosta Wilcoxin Hunajan pisarasta. (Ja koska olen kirjan moneen kertaan lukenut niin mun haastattelua oli puolet koko tekstistä, päähenkilön vain pari kappaletta...)

Siinä haastattelussa sanoin jotain että herännäisyys ei tee ihmistä vaan ihmiset herännäisyyden eli siis semmoset, joille tämmönen ajattelumalli passaa, hakeutuu herännäisyyden piiriin.

Körttiläisyys ei ole siis mun käsittääkseni mikään "kitketäänpä ihmisiltä pois kaikki pelastusvarmuus" vaan ihan päin vastoin: pelastusepävarmuus saattaa hyvin olla yks asia, joka saa ihmisen hakeutumaan herännäisyyden piiriin. Koska siellä törmää niihin, jotka ajattelee samalla tavalla. Näitä asioitahan on muitakin, ei siis ole mikään pakko olla epävarma pelastuksesta ollakseen körtti, vaan johannyttoki herännäisyydestä voi löytää muitakin itselle sopivia asioita.

[TeppoV]

pelastusepävarmuus saattaa hyvin olla yks asia, joka saa ihmisen hakeutumaan herännäisyyden piiriin. Koska siellä törmää niihin, jotka ajattelee samalla tavalla. Näitä asioitahan on muitakin, ei siis ole mikään pakko olla epävarma pelastuksesta ollakseen körtti, vaan johannyttoki herännäisyydestä voi löytää muitakin itselle sopivia asioita.

Olen miettinyt myös, että vaatiiko se ihan tiettyä luonteenlaatua, että pystyy olemaan "hyvä körtti", vähän samaan tapaan kuin esim. karismaattisuus vetoaa tietyntyyppisiin ihmisluonteisiin.

[Salis]

Olen miettinyt myös, että vaatiiko se ihan tiettyä luonteenlaatua, että pystyy olemaan "hyvä körtti", vähän samaan tapaan kuin esim. karismaattisuus vetoaa tietyntyyppisiin ihmisluonteisiin.

Oletan, ettei ole olemassa määritelmää sitä, mikä on hyvä körtti. Absoluuttisen hyvää körttiä ei ole olemassakaan, koskaihminen on erehtyväinen ja epätäydellinen niin toimissaan kuin ajatuksissaan.

[mt]

Keskustelu on mielenkiintoinen ja osoittaa herätysliikkeiden välisen viestinnän vaikeuden. Uskoisin, että suurimmat erot eivät välttämättä ole "objektiivisia" tai opillisia, vaan ilmaisullisia. Kun käsitellään abstrakteja, ei-mitattavia asioita, yhteisen ja samalla tavoin käsitetyn termipohjan puute aiheuttaa suunnattomasti väärinkäsityksiä ja ohipuhumista.

Kvasitieteellisesti eli hienoja sanoja käyttäen voisi todeta, että evankelisuus ja herännäisyys muodostavat kumpikin oman diskurssiyhteisönsä. Diskurssiyhteisön tuntomerkkejä taas ovat
- yhteiset tavoitteet
- vakiintuneet viestintämekanismit
- vakiintuneet tekstilajit (seurapuhe, kamarikeskustelu, todistus, ylistys jne)
- oma erikoissanasto, jota käytetään yhteisesti hyväksytyllä tavalla ja yhteisin merkityksin.

Esimerkkejä eri suuntauksista piisaa: uskonvarmuus, uskonratkaisu, pienellä paikalla, alatie, lammashuone, väärät hengellisyydet, antaa elämänsä Jeesukselle, ylistysvastaava, sotakoulu...

Diskurssiyhteisössä pyritään ylläpitämään ja vahvistamaan yhteisöä. Siksi vieraasta diskurssiyhteisöstä tulevat sanat ja muut ilmaisulliset seikat, eräänlaiset diskurssisiirtoiaiset, koetaan hajottavina ja vaarallisina. Tätä voi joku rohkea kokeilla ehdottamalla körttiseuroissa iloista ylistysvirttä laulettuna niin, että seuraväki huojuttaa ylösnostettuja käsiään musiikin tahdissa. Raportti sitten foorumiin, halleluja!

Kun diskurssierojen lisäksi asiaan vaikuttavat erilaiset opilliset painotukset, erilaiset persoonallisuudet ja erilaiset virsimieltymykset, soppa on valmis. Hyvin samanlainen sielullinen/hengellinen kokemus on yhdelle yhtä, toiselle toista. Ja sitten väitellään ja ihmetellään.

Epäilen, että eri suuntausten on paljon helpompi keskustellä hyvässä yhteisymmärryksessä vanhurskauttamisopista tiukasti tunnustuskirjojen pohjalta kuin koota yhteinen laulukirja...

Mt

[Sarai]

Mä olen pitkään etsinyt sellaista "seurakuntaa", johon riittäisin ja kelpaisin, ja voisin samastua. En koe olevani riittävän hyvä uskovainen yhtään mihinkään. Siksi kai tämä körttiläisyys tuntuu olevan minua lähimpänä. Ei tarvi osata uskoa, riittää kun toivoo.

[vaivainen mato]

Körttiläisiä on joka junaan. Asemallekin jää iso liuta.
Ainakin näyttää olevan kaksi 'pääsuuntaa', tiukkapipoiset pietistit ja sitten hernhutilaiset. Tiukkapipoiset ovat jättäytyneet syrjään evankeliumista ja ottaneet olkapäilleen hengellisenn paininpuun. Se on jonkinlainen hurskauden osotuspuu. Sitävastoin hernhutilaiset ovat iloisempaa porukkaa ja ottavat elämän vastaan sellaisena kuin sen Jumala antaa.
Heille Kristus riittää.

Jumalalla on vain yhden päivän ikäisiä lapsia.

[Progressor]

Mä olen pitkään etsinyt sellaista "seurakuntaa", johon riittäisin ja kelpaisin, ja voisin samastua. En koe olevani riittävän hyvä uskovainen yhtään mihinkään. Siksi kai tämä körttiläisyys tuntuu olevan minua lähimpänä. Ei tarvi osata uskoa, riittää kun toivoo.

Kirjoittelin jonkin aikaa pitkähköä luonnehdintaa omasta uskonkamppailustani, mutta tuossahan itse asiassa on jo kaikki olennainen. Täsmälleen tuolla tavalla ajattelen minäkin.

[vaivainen mato]

Varpaisjärven ensimmäisellä kirkkoherralla -Kleofas Hymander, sittemmin Hyvämäki, oli myös etsintä käynnissä.  
Hän oli Johan August Gottlieb Hymanderin poika, kuului evankeliseen herätysliikkeeseen. Ystävystyi heränneisiin mm. Ylivieskassa Jaakolan talossa ja kasvoi lujasti kiinni herännäisyyteen. Pappina hän oli tulisielu.
Lisää tekstiäon 'Ukkosenjysinän pojassa'.
Meinasipas unohtua. Kleofas Hyvämäki osti kinkerireissulla Aholansaaren.
Saari oli ollut huutokaupattavana. Pentikkälän ukilta Hyvämäki oli lainannut 500 mk. Myöhemmin Aholansaari tuli lahjoituksena Herättäjälle.

[Hanna]

Anteeks nyt vaan TeppoV, mut mua vahan arsyttaa tuo sun kliseinen kuva korttilaisista sellaisinakin synkistelijoina. Mina olen iloissani laulanut Siionin kannelta ja sielta monia kauniita lauluja loytanyt, mut en oo silti kaannyttassa evankelisia ystaviani korttilaisyyteen!

Olen pahoillani jos ärsytän, mutta siksi täällä herätän keskustelua, että saisin körttiläisistä muunlaisen kuvan kuin synkistelijät, jollainen kuva tähän mennessä on tullut. Yritän vakuutella itselleni, että kaikki körttiläiset eivät sellaisia ole. Toivottavasti saan tälle uskolleni vahvistusta. Yritän myös rehellisesti ymmärtää körttiläistä ajattelutapaa,mutta en ole siinä tainnut onnistua edelleenkään.

Ei se mua haittaa vaikka vahan arsyyntyisinkin, on ihan terveellista aina vahan pohtia omia "arsytyskynnyksiaan"! :lol: Ja siis tuon oikeastaan vaan halusin kuullakin, eli et olet taalla virittamassa keskustelua etka julistamassa "ehdottomia totuuksia". Ja siis ainahan sita helposti ihmisia "niputtaa", mut se ei oo kylla valttamatta ihan hyva asia. Sita kun tahtoo olla jokaisessa porussa aika monenlaista ainesta ja vallankin tallaisessa "sekakaisessa seurakunnassa" kuin korttilaisyydessa. Ja alkaahan kukaan kasittako tuota edellista vaarin, siis sanon ehdottomasti asian positiivisessa hengessa. Minun mielestani kun korttilaisyys yrittaa mahdollisimman vahan "aivopesta" ketaan mihinkaan suuntaan ja siksi siis yksilollisyyskin saa kukoistaa.

Itsellani oli vahan tuota samaa ongelmaa kun kavin pari kertaa Luther-saation messussa. Meni sinne vain seurana ja apuna, mut kylla tuntui kieltamatta vahan oudolta. En mina tieda mita "vanhoja punaniskoja" mina siella kuvittelin olevan, mut vaikeata sita oli kasittaa. Kuinka nailla jarkevilla ihmisilla voi olla niin jyrkkia kasityksia? Itselleni tuo koko naispappeuden kieltaminen on vaan niin absurdi ajatus! Vaan loppujenlopuksi pikkujuttu koko uskonnon mittakaavassa. Vaan kaypas TeppoV joskus kesalla Aholansaaressa. Mieluiten siihen aikaan kun siella on puolenkymmenta rippileiria ja lahes sata naperoa (eikun siis varhaisnuorta) telttaleirilla. Siella ei silloin ole kovinkaan synkkaa vai mitas luulet?