Mitä ostaa naisihmiselle synttärilahjaksi!

[seppos]

Lue: Tyttöystävä sai jouluna lahjaksi sormuksen ja palovarottimen.

Ainakin luulen, että huumori riitti jälkimmäiseenkin.

Käyttekö kuumana vai mistä idea jälkimmäiseen?

Meillä on ollut tapana, kun menemme kylään, viemme luonnollisesti emännälle kukkia. Lisäksi viemme isännälle askin Sisu pastilleja, että kestää sen, kun jäi taas ilman ja toinen sai.

[Juho A.]

Kuules ny Juho A. , turha vaatimattomuus pois! Omalle tyttöystävällesi antama ylioppilaslahja (Saara sai suunnitella korun, jonka sit teit), oli kyllä yks hienoimmista lahjoista mistä oon kuullu!

Ja siis en mäkään nyt sitä tarkottanut, ettei naisille ja tytöille sais hauskoja lahjoja antaa...silla ajatuksellahan se on hauskakin lahja annattu! Ja siis toimii jos on huumorintaju kohdallaan kummallakin...

 :shock: Kiitos.Kyllä minäkin sitä suunnittelin

Käyttekö kuumana vai mistä idea jälkimmäiseen?

Meillä on ollut tapana, kun menemme kylään, viemme luonnollisesti emännälle kukkia. Lisäksi viemme isännälle askin Sisu pastilleja, että kestää sen, kun jäi taas ilman ja toinen sai.

Tulista on touhu tietenkin, mutta vpk aivopestynä (hyvällä vain) mietin alituiseen paloturvallisuus asioita.
Ja palovarotin on nykyisin jo ihan lakisääteinen juttu, että sen "muistuttaminen" ei ole kummempaa kuin vaikka handsfreesetä muistuttaminen.

Joku kerta laitan samaiseen taloon kunnon palotikkaat.  :wink:

(Neuroottista, tiedetään, mutta on sitä huonompiakin aiheita..)

[Hanna]

Joo siis Juho, tajusin täs kirjoittamisen jälkeen, et parempi olisi ollut kirjoittaa et suunnittelitte yhdessä. Siis kyllähän Saara sen niin myös sano. Siis käsityöihmisille tuttu metodi: Toinen saa tuoda ideoitaan juttuun, mut kyllähan se lopullinen "vastuu" tuotteesta on tekijällä. Hieno juttu ja hieno koru!

[m.k]

Oli muuten tosissaan kivan näkösiä nalleja siellä Pentikillä, pitää käydä ostamassa kuhan kattelen vielä ettei helsingistä mitään vielä parempaa löydy... Eihän ne Pentikillä toki ilmasia ollu, muttei kyllä mahdottoman kalliitakaan että raaskii meikäläinenki ostaa

[Pinni]

Vuosikymmenten kokemuksella annan seuraavat ohjeet:

1. Käytä neuvonantajana naisia. He suunnittelevat mielellään sinun rahojesi käyttämistä. Idea on sama kuin miesporukoissa, kun neuvotaan kaverille auton/virvelin/prätkän/kameran/ruohonleikkurin tms. ostoa. Ihan kuin itse tuhlaisi, mutta omaa rahaa ei mene! Anna kuitenkin hintaraja...

2. Jos keksit jotain, joka on mielestäsi käytännöllistä ja tarpeellista, unohda se.

3. Jos etsit itse, mene kauppoihin, joihin et suurin surminkaan muuten menisi vapaaehtoisesti. Kerro huolesi myyjälle. Lahjan saaja oivaltaa kyllä, mistä lahja on hankittu, ja arvostaa urheuttasi.

4. Tyttöystäväsi syntymäpäivä on hyvässä kohdassa vuotta, tiedän sen omasta kokemuksesta. Näin voit levätä heinäkuun ja käynnistää joululahjan miettimisen elokuun alussa naiskonsulttiesi kanssa. Jos hyvin käy, lahja on hankittu jo lokakuussa, eikä paniikkia tule ollenkaan. Menettele samoin tammikuun puolivälissä.

5. Älä masennu alkuhankaluuksista. Harjoittele ahkerasti, niin viisikymppisenä olet jo aika mestari.

Ja konkreettinen vinkki: osta söpö paperikassi (paperiosastot tietävät), kerää itse kukkia (tämä on yleensä varma nakki) ja laita sinne monta pientä (ja halpaa) ihanuutta, kuten suklaata (yleensä v. n. tämäkin), se nalle etc.

Mt

Outoja naisia sinulla ollut, jos nuo vinkit toimivat. 2. ja 3. varsinkin olivat sangen kummallisia, mutta ehkäpä nuo olivatkin huumorimielessä laitettuja. Ei kyllä näy hymiöitä, ei.

Paperikassi on kyllä ihan jees, suhteutettuna siihen, että tökkää vaan lahjan ilman mitään kääreitä käteen.

Minusta lahjan antaminen perustuu ihmisen tuntemiseen. Tietenkin on asia erikseen, jos on näitä "ei tartte mitään, kaikkea on jo, ei krääsää, laihiksellakin oon" -lahjottavia. Sitten pitää antaa jotain tylsää. Mutta ainahan voi olla antamatta mitään, jos mitään ei keksi.

[Johannes]

Noh, miten meni...onnistuiko lahjan kanssa?

[m.k]

Kattellaan tuossa juhannuksen jälkeen, 27. päivä ne synttärit. Sain tuossa yhden kaverin puhuttua mukaan lahjaostoksille, oikeastaan tyttökaverin paras kaveri. Se meinas ensin että jos vaikka kihloihin vaan palautin kyllä maan pinnalle, mutta hänen kanssaan saattais erehtyä koruostoksillekkin sitten toisaalta. Täytyy tässä kattella, huomenna helsinkiin niin jos sitä sitte keskiviikkona innostuis kauppareissulle!

[m.k]

Noniin mikko kävi hannan kans tänään ostoksilla ja loppuen lopuksi päädyttiin kuitenkin rannekoruun. Ei liikaa verottanu vörssiä, mutta minusta oli hyvän näköinen ja semmonen että voi hyvin käyttää arkenakin, ja makutuomariksi värvätty kaveri suorastaan ihastui tuohon niin arvelin siinä että eiköhän tuo lahjasta käy! Nyt ei muu auta kun katsoa ja odottaa mitä tuleman pitää, toivottavasti tykkää...

[m.k]

Ei ollu huono lahja ollenkaan tuo korukaan! Pitäs vielä joku ilta käydä syömässä kun ehtis...

[Lentoaura]

Minulla on usein ongelmia lahjojen ajoituksessa, kun saan aivan yliultrahuippuideoita ihmisten lahjaksi yleensä ihan milloin sattuu. linjaus onkin ollut se, että teen ja annan lahjoja intuition sanelemana. En siis viitsi muistaa kenenkään yli 7 vuotiaan synttäreitä (paitsi neuroottisen ystäväni joka nylkisi minut jos en) vaan annan lahjoja aina kun siltä tuntuu.

Kaikkein hankalinta on, kun saa yhtäkkiä inspiksen tehdä jotakin jollekin sellaiselle ihmiselle, jota ei kunnolla tunne ja sitten se vaan kiusaantuu kauheasti, mutta ei maha mitään.

Vaikka rakastankin hyvien lahjojen keksimistä otan hirveät paineet lahjojen saamisesta ainakin vanhemmiltani. Minun ja isäni suhdetta varjostaa huomattavasti kyseisen miehen erittäin pohjanoteeraus lahjojenantokyky. 18. Syntymäpäiväni (tai oikeastaan muutamapäivä sen jälkeen) aamuna isäni antoi minulle onnellisesti hymyillen tajuttoman mauttoman (ja liian ison) sormuksen sekä halpis termomukin. Korostettakoon vielä että olin jo vuosikaudet toivonut 18. vuotis lahjaksi riippumattoa ja oli hyvin selkeästi kieltänyt ketään antamasta itselleni koruja, erityisesti sormuksia. Enkä edes juo kahvia/teetä. HMPH

tässä lahjoja joilla mielestäni  voi saada aikaan enemmän pahaa mieltä kuin jos ei antaisi lahjaa ollenkaan (kokemuksen syvällä rintaäänellä):
- Paha karkki
- Lasinen sydänpikari
- Valokuvakehykset
- Tylsä jääkaappimagneetti
- Joku jossa on prässätty perhonen
- rumaa posliinia
- hienossa laatikossa kauhea vaate. lue: Yleensäkin joku vaate
- sandels
- kaupan sukat
- hailelu
- kuva lahjoittajasta itsestään
- Juhani Ahon "Rautatie"
- 10 cm x 10 cm wannabe elämänohjefilosofia kirja huumorilla höystettynä
   unohtamatta lystikkäitä eläinkuvia
- marimekon käsipyyhkeet

[de profundis]

10x10cm elämänohjekirjojen suhteen ehdottoman samaa mieltä!!

Marimekon käsipyyhe kelpaisi, samoin Rautatie.

Mutta ne wannabe-filosofiakirjat...    

[Mörtti-57]

Ilimanmuuta körttihilikku! O:)