Herätystä vai tyynyjen pöyhimistä?

[vaivattu sielu]

Onko mahdollista, että ihmisellä voi olla Jumalan synnyttämä usko koroittamisen/koroittamatta jättämisen/biljeeraamisen/biljeeraamattomuuden teoista huolimatta?
Ehkäpä ed. mainittu usko ei juuurikaan (taikka usein ollenkaan) riipu ihmisen teoista.

Itse tulkitsen Raamattua siten, että vain harvat löytävät todellisen uskon ja menevät ahtaasta portista sisälle.
Ahtaan portin ulkopuolella tulkintani mukaan on kyllä tungosta ja paljon jalanjälkiä.
Sisään menevien teot oman tulkintani mukaan eivät juurikaan (tai ollenkaan) oikeuta sisään menoon.

Lue Room. 5:1-2

[Jampe]

Itse tulkitsen Raamattua siten, että vain harvat löytävät todellisen uskon .

Kiinnostaisi tietää mitä se "todellinen" usko on ja kuka sen pystyy määrittelemään?

Eikä sitten mitään raamatunlauseita vastaukseksi!

[Pirska]

Häjy vaan jos sattuu olemaan vaikka identiteetiltään homoseksuaali - kannattaisin todella vahvasti sitä, että kirkon palvelijat saarnaisivat synnin synniksi, tuomitsisivat vahvat, kylmät, maailmanmenoon tyytyväiset asenteet. Mutta kovin usein tämä toiveen toteutus yhdistyykin siihen, että lyödään valmiiksi heikkoja, asetutaan yläpuolelle, erillistetään synti jonnekin muualle. Yksi suurimmista mysteereistä minulle on, että miksi absoluuttinen loisi tälläisen raadollisen, julman, tietämättömän ja aggressiivisen lajin - olemme todellakin ansainneet tuomion, armottoman kovan tuomion, mutta homot ja naispapit ovat käytännön elämän tasolla näiden lain ja tuomion ystävien suosikkimaaleja, ja se oma, sysimusta sydän jää rauhaan. Kyllä todellakin kaivattaisiin tämän hmv-kirkon sijasta huutavan ääntä korvessa, mutta ei näytä siltä, että kannattaisi tässä suhteessa kääntää katseet ja toiveet konservatiiveihin.

Onko mielessäsi koskaan käynyt, että meistä moni haluaisi kuulla synnin saarnattavaksi synniksi nimenomaan itselleen. Minäkin istun kirkon penkissä useinmiten fariseuksen mielellä. Pidän jumalanpalveluksesta ja olen tottunut käymään siellä. Viihdyn siellä hyvin, pidän musiikista ja raamatunlauseista. Kun pappi ei uskalla saarnata syntiä synniksi, huomaan rukoilevani mielessäni: "Kiitos Jumalani, että minä en ole niin kuin naapurini, joka ei käy koskaan kirkossa. Käyn säännöllisesti kirkossa ja myös lapseni ovat oppineet käymään kirkossa. Annan varojani myös lähetystyöhön ja osallistun aktiivisesti herännäisseuroihin."

Tiedän  tasan tarkkaan, että farisealaisuus ei ole ainoa syntini. Todellakin niitä Malmivaaran puheita lukiessani minulle tulee synnintunto monesta tekemisestäni ja tekemättä jättämisestäni huolimatta siitä, että voin olla maailman silmissä ihan jees tyyppi.

[Pirska]

Ei pie paikkaansa!  

No ainakin 50 prosenttisesti sitten.

[Pena]

Luin Room. 5:1,2 ja lisäksi mitä A.T. Nikolainen siitä sanoo kirjassaan Uuden testamentin tulkinta ja tutkimus. Hän toteaa, että juutalainen lakihurskaus on meille vieras. "Mutta jos vaihdamme 'lain' omaan moralismiimme, niihin normeihin, joiden mukaan pidämme ihmisiä kristittyinä, tulemme jo lähelle Paavalin seurakuntalaisten problematiikkaa." Paavali siis opetti, että kristityt ovat kasteessa siirtyneet lain alta armon alle.

[santtu-62]

Onko mahdollista, että ihmisellä voi olla Jumalan synnyttämä usko koroittamisen/koroittamatta jättämisen/biljeeraamisen/biljeeraamattomuuden teoista huolimatta?
Ehkäpä ed. mainittu usko ei juuurikaan (taikka usein ollenkaan) riipu ihmisen teoista.
Itse tulkitsen Raamattua siten, että vain harvat löytävät todellisen uskon ja menevät ahtaasta portista sisälle.
Ahtaan portin ulkopuolella tulkintani mukaan on kyllä tungosta ja paljon jalanjälkiä.
Sisään menevien teot oman tulkintani mukaan eivät juurikaan (tai ollenkaan) oikeuta sisään menoon.

Oma mielipiteeni on että en itse kykene koskaan avaamaan Raamatun tekstiä, sillä avain siihen ei ole minulla vaan Hänellä. Näin sitten Raamattu pysyy minulle aina salaisuutena. Mutta jos minun on vastattava, miten minä itse sitten taas ajattelen Raamatun tekstistä, on minun parempi vaieta. Sillä epäilen että se avautuu kaikille ihmisille eri tavalla. Tietysti on asioita mistä emme kiistele, mutta se taitaa olla niin että Herramme on antanut siihen mahdollisuuden, eikä santtu-62.
Todellista uskon määrittelyä on minun ainakin turhaan tuhlata voimavarojani, koska en kykene siihen, voimat loppuu jo heti alkumetreillä.
Mutta niin kuin edellä mainittiin Roomalaiskirje ja luku 5. Minulle luku herätti uskon, toivon ja rakkauden sekä sen että vaikka olin jo syntinen syntyessäni, niin armosta minulle on annettu usko Herrani Jeesukseen Kristukseen. Se on aika käsittämätöntä jos katson itseäni. Joten eiköhän me olla kaikki sillä ahtaalla portilla missä riisutaan omavanhurskaus ja ennen taidettiin puhua myös ”aivouskosta”.
Sille portille kuoritaan ihminen luuta myöten, on tyhjä olo.

[Mörtti-57]

Santulle tervetulotoivotus tähän kaikenkarvaasehen sakkihin!

Paavalin raapustelu roomalaasille on aika avaavaa meillekkin, joilla ymmärrys on heikonpualoosta.

 Älkää tuomitko toisianne
1 Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. 2 Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. 3 Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. 4 Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu -- vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.

5 Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. 6 Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa. 7 Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. 8 Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. 9 Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. 10 Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. 11 Onhan kirjoitettu:

-- Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa.
12 Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.

[Penanpoika]

8 Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. 9 Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. 10 Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen.

huoh... pistää hiljaiseksi.

[Pena]

Room. 14. kahdeksannen jakeen jälkiosa lukee tate Eliaksen (Penanpojan isoisä) hautakivessä Swakopmundissa. Hiljentää ainakin minut.

[santtu-62]

Room. 14. kahdeksannen jakeen jälkiosa lukee tate Eliaksen (Penanpojan isoisä) hautakivessä Swakopmundissa. Hiljentää ainakin minut.

Olimme sitten oikeassa tai väärässä, heikkoja tai vahvoja. Jokainen polvi notkistuu Hänen edessään ja jokainen joutuu tekemään Jumalalle tilin, … itsestään.


Elämme tai kuolemme, me olemme Hänen.

[llwyd]

Lue Room. 5:1-2

Mahtavaa sanaa kyllä. Aina välillä unohtaa, miten Raamattu on paikoitellen yksinkertaisesti hämmästyttävä teos, universaaliksi kohoava. Kumma miten usein tullaan vedotuksi niihin ahtaampiin kohtiin. Itse olen sillä linjalla, että kaikki tai ei kukaan. Jos riippuu ihmisestä, hänen toimistaan, olemuksestaan, ei kukaan, ja jos riippuu absoluuttisesta Jumalasta niin kaikki, niin ne jotka ovat muutaman millimetrin lähemmäksi ryömineet mittaamattomasta matkasta kuin ne jotka ovat jääneet lähtöviivalle. Olen kai evankelisempi kuin evankeliset itse...

[karjalaisenkyösti]

muuten on suuri vaara minulla että omavanhurskaus saa vallan minussa.

Nyt saatan saivarrella ja mennä sivuraiteelle, mutta sallittakoon se:
Voimakkaan omavanhurskas ajattelumalli mielestäni on osa ihmisyyttä ja siitä ei sitten pääse eroon millään muulla, kuin silmänsä sulkemalla uskottelemalla, että nyt siitä eroon pääsin.
Mitä paremmin ihminen tunnistaa sen todellisuuden, että omavanhurskaus on tehnyt pysyvän ja kiinteän  asumuksen ihmiseen, sitä terveemmällä pohjalla ihminen on: vihollinen on tunnistettu ja sitä vastaan voidaan sotia, vaikka sitä ei koskaan voitetakaan.

Mitä vähemmän omavanhurskautta itsessä löytyy tai jos siitä luullaan jo eroon päästy, syntyy erilaisia ongelmia, joista eräs on tora ja viha "väärin" uskovia kohtaan.

Minun omassa tynnyrissäni ajatellaan tällä lailla tästä. Ymmärrän hyvin, että naapurissa uskotaan toisin - ja suon sen hyvin naapureille,

[karjalaisenkyösti]

Kiinnostaisi tietää mitä se "todellinen" usko on ja kuka sen pystyy määrittelemään?

Eikä sitten mitään raamatunlauseita vastaukseksi!

Todellisen uskon olemuksen tietää vain Jumala (ja mitä ilmeisimmin ne, joilla se on) ja Hän lahjoittaa sen uskon sitten kelle lahjoittaa.
En tunne sitä mekanismia, jolla Jumala valitsee (tai on valinnut jo ennen maailman perustamista) kohteensa.

Luther kirjoittaa tästä uskosta paljonkin. Jos kiinnostaa, tutustu hänen tuotantoonsa, jos Raamattu tuntuu vastenmielisesltä.

[karjalaisenkyösti]

Itse olen sillä linjalla, että kaikki tai ei kukaan.

Kaikki tai ei kukaan - mitä?

[karjalaisenkyösti]

Mutta jos minun on vastattava, miten minä itse sitten taas ajattelen Raamatun tekstistä, on minun parempi vaieta. Sillä epäilen että se avautuu kaikille ihmisille eri tavalla.

Vapaus tässäkin asiassa on parasta.
Joka haluaa Raamatun sisällöstä ja sen eri tulkintamahdollisuuksista keskustella, olkoon vapaa.
Joka ei halua, olkoon myös vapaa toimimaan tämän halunsa mukaan.

Itse olen harrastanut paljon Raamatun eri tulkintavaihtoehdoista keskustelemista, ja sitä kautta olen tehnyt monen monituisia itselleni mielenkiintoisia löytöjä. Minua kiinnostaa erilaiset tulkintavaihtoehdot ja niiden pähkäily.
Lutherin lähestymistapa lakiin ja armoon kiehtoo minua valtavasti.