Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Minnilotta - 21.09.07 - klo:23:54
-
Kuinka moni körtti teol.yo pyörii STI:llä vai onko se vastenmielinen ja miksi jos jonpaa kumpaa?
Olen utelias.
-
Olematta teologian tai mikään mukaan opiskelija tekee mieleni ehdottaa kolmatta vaihtoehtoa kysymykseen. Pidetäänkö STI:a turhana ja joutavanpäiväisenä?
-
En ole teologian ylioppilas minäkään, enkä ole käynyt Suomen teologisessa instituutissa, mutta tiedän, että monelle nuorelle teologille siirtyminen herätyskristillisestä hengellisyydestä ja akateemiseen teologiaan on aika vaikea. Ilman STI:a voisi useammalta loppua opiskelu kesken. Körteillä ei ehkä tätä ongelmaa niinkään ole, koska meillä on vähemmän valmiita vastauksia joita tiede voisi kyseenalaistaa.
-
Kävin opiskeluaikana muutama vuosi sitten kerran STI:n tiloissa. Priscilla-yhdistys piti siellä jonkinlaisen luennon tai keskustelutilaisuuden, menin mielenkiinnosta. Soili Haverinen (nykyään töissä OPKOlla?) alusti aiheesta tasa-arvo yhteiskunnassa ja kirkossa. Hänen lähtökohtansa oli, että tasa-arvo on upea asia ja että naiset ovat saavuttaneet paljon siihen nähden, kuinka vaikeassa asemassa he ovat (kirkonkin) historiassa usein olleet. Tästä Haverinen päätyi kuitenkin siihen ajatukseen, että tasa-arvon olisi tullut pysähtyä johonkin lähihistorian hetkeen, koska nyt on menty jo liian pitkälle (=pappisvirkaan).
Priscilla on siis niiden naisteologien yhdistys, jotka eivät hyväksy naisten pappisvirkaa. Koko tapahtuma osanottajineen (n. 30 henkeä), keskusteluineen, perusteluineen ja itse yhdistys olemassaoloineen oli minulle niin monimutkainen kokemus, että minulta meni monta viikkoa siitä toipumiseen. En tiedä, oliko tapahtuma tai Priscilla-yhdistys STI:n varsinaista toimintaa vai tarjosiko STI sille vain tilat, joten olen varmaankin jäävi sanomaan mitään STI:n toiminnasta tällä perusteella. Tämän kokemuksen ja STI:n julkaisujen perusteella STI kuitenkin aiheuttaa minulle kymiä väreitä, semminkin kun - kuten Hölkänen jo kommentoikin - körttiläisenä akateeminen teologia tutkimustuloksineen ei tuota minulle minkäänlaisia hengellisiä ongelmia. En siis koe tarvinneeni STI:n edustamaa "vaihtoehtoista" teologista tutkimusta mihinkään, minulle on riittänyt yliopiston avoin ja keskusteleva ilmapiiri.
-
Jakoivat STI:n esitteitä/ohjelmia ensimmäisellä luennolla. En ollut kuullutkaan koko instituutista, mutta jotenkin karvat nousivat pystyyn. Luulen, että jäävät minulta ne juhlat käymättä.
-
Meillä on akateeminen tutkimus. Kuten EK sanoi, että se on avointa ja keskustelevaa. Niin sen pitääkin. Meillä ei saisi olla kilpailevaa "yhdistystä". Jos herätys"kristillinen" pietisti tarvitsee jotain apua niin menkööt YTHS:n psykiatrille. :evil:
-
Meillä on akateeminen tutkimus. Kuten EK sanoi, että se on avointa ja keskustelevaa. Niin sen pitääkin. Meillä ei saisi olla kilpailevaa "yhdistystä". Jos herätys"kristillinen" pietisti tarvitsee jotain apua niin menkööt YTHS:n psykiatrille. :evil:
Samaa mieltä. Tuntuu että tuo Suomen Teologinen Instituutti sopii aivan muille kuin ev.lut kirkon papeille.
-
Hei kamut;
hyvä vinkki: ei arvella täällä itsekseen mikä on joku ilmiö esim sti vaan käypi paikan päällä katsomassa ja tapaamassa ihmisiä ja kyselemässä ja juttelemassa. Siitä se selviää! Yhdistys harjoittaa ja edistää sellaista teologiaa, joka on ollut yleistä kirkossa kohta 2000 vuotta, mutta joka viimeiset parikymmennentä vuotta ei ole ollut oikein muodissa kaikkialla..
Mutta luulen sillä olevan tulevaisuutta. Tutkijoina firmassa on mm. dosenttia ja nykyinen sls:n työntekijä Eero Junkkaala oli sen pitkäaikainen johtaja.
-
Enpä olisi niin varma siitä 2000 vuodesta. Johannes Khrysostomoksella tai Augustinuksella voisi olla vaikeuksia ymmärtää Junkkaalan tai Perret'n aivoituksia, vaikka keskustelu heidän vuosisadoilleen jollain aikakoneella onnistuisikin. He sentään olivat teologeja kutakuinkin nykyaikaisessakin mielessä. Miten mahtaisi olla Paavalin, Luukkaan tai Johanneksen laita?
-
Lutherkin olisi omasta mielestään kuulunut yleisesti pelastusopin perusteella augustinolaisiin, mutta maallisen vanhurskauden osalta (yhteiskunnallinen ja sosiaalinen elämä) hän olisi tukeutunut vanhan hyvän ajan argumentteihin; aristoteelisuuteen. :smt023 :smt023
-
Sitä minä pähkäilin, olisiko esimerkiksi Augustinus tuntenut STI:n omakseen. Olisikohan hyväksynyt luterilaisuuttakaan. Tempora mutantur et nos mutamur in illis.
-
Pahanpa pistit Pena... körttiläinen ajatuksenjuoksu lähti liikkeelle... toisaalta ja toisaalta... augustinolaismunkkikunta, jota Marttikin edusti oli kyllä tiukkahenkinen, mutta uudet filosofiset kyhäelmät olivat nimenomaan augustinolaisia. Augustinus varmaankin tykkäisi lutherilaisuudesta enemmän kuin jostakin vanhahtavan sävyisestä STI:stä. En kuule tiedä... :smt017
-
Hei kamut;
hyvä vinkki: ei arvella täällä itsekseen mikä on joku ilmiö esim sti vaan käypi paikan päällä katsomassa ja tapaamassa ihmisiä ja kyselemässä ja juttelemassa. Siitä se selviää! Yhdistys harjoittaa ja edistää sellaista teologiaa, joka on ollut yleistä kirkossa kohta 2000 vuotta, mutta joka viimeiset parikymmennentä vuotta ei ole ollut oikein muodissa kaikkialla..
Mutta luulen sillä olevan tulevaisuutta. Tutkijoina firmassa on mm. dosenttia ja nykyinen sls:n työntekijä Eero Junkkaala oli sen pitkäaikainen johtaja.
Tarvitseeko sinne tulla käymään? Eikö riitä kun lukee mitä opettajat kirjoittavat ja katsoo millaisia sieltä tulee. Tulokset puhukoon puolestaan.
Jokainen arvostelkoon työn tulokset itse ja tehköön sen mukaan johtopäätökset. Näin epäteologina en ole joidenkin mielestä kelvollinen siihen, mutta Taivaan Isä päättäköön sen asian.
-
Kävin itse kymmenkunta vuotta sitten STIn eksegeettisillä kahveilla usempiakin kertoja. Ei noista yöunia menettänyt, mutta ihmettelemään jäin sitä, miksi joillakuilla on pakottava tarve tehdä Raamatusta historiankirja. Kaivauksilla käydään, jotta esim. vedenpaisumuskertomus voitaisiin todistaa tapahtuneen tiettynä aikana. Junkkaala on kylläkin viihdyttävä luennoitsija: innostunut, huumorintajuinen ja sujuvasanainen. Sisältö toisinaan kuitenkin tökkii. Ei STI kuitenkaan ainakaan tuolloin ollut kovinkaan hurja paikka. Ja toisuskoisiltahan Lutheruksenkin mukaan oppii eniten. Menkää toki ja kyseenalaistakaa, keskustelu on aina opettavaista. Ja tässä tapauksessa myös hyödyllistä, jos pappisvirkaan aikoo. Seurakunnissa kun samat argumentit tulee kuitenkin eteen; on hyvä olla jo etukäteen varautunut.
-
Sen kun vielä todistaisivat, että Joona oli todella kolme päivää kalan vatsassa ja säilyi hengissä! Kai sekin on jo selitetty Amerikan kreationismimuseoissa.
-
Sen kun vielä todistaisivat, että Joona oli todella kolme päivää kalan vatsassa ja säilyi hengissä! Kai sekin on jo selitetty Amerikan kreationismimuseoissa.
"Ei päivääkää'ään, ei päivääkään..." (Jaakko Löytty), näin ensikäden tiedolla... :wink:
Ehkei Joonan kirjankaan varsinainen idea ole siinä valaanvastassa olemisessa. Tarina on vertauskuvallinen, ei konkreettinen historian kirjoitus. Fundamentalistisella tulkinnalla raamatusta löytää niin paljon paradokseja, että aivot menee solmuun.
-
Onhan se kalan sisällä oleminen toki Joonan tarinan ydin. Siihen liittyy muusta tyylistä poikkeava vaikuttava valitusvirsikin. Mielikuvitusta ja huumoria käyttäen kerrotaan jotakin hyvin tärkeää, koska Jeesuskin viittasi Joonaan.
Kaikki eivät hoksaa Joonan kirjan luonnetta ja kompastelevat sen luonnonvastaisuuteen. Satuhan se on ja hauska sellainen. Niiden avullahan lapsille on opetettu totuuksia maailman sivu.
-
Körttiläisyyteen kuuluu huumori... evlutiinkiin. :wink: