En pidä itseäni mitenkään erityisen suvaitsevana, vaikka Kielitoimiston sanakirjan määritelmä saattaa tietyissä asioissa minuun soveltuakin: "suvaitseva: salliva, vapaamielinen, avarahenkinen, tolerantti". Joissakin asioissa olen hyvinkin ahdasmielinen ja konservatiivi, vaikka en välttämättä pysty perustelemaan kantaani rationaalisesti..
Esimerkiksi väkivaltaisella käytöksellä kehuskelu on minulle ylipääsemätön juttu. Myös pitkäkestoisesta rikollisesta toiminnasta kiinnijääneen tutun kohtaaminen olisi vaikeaa. Saunaporukassa ja muussakaan kaveripiirissäni ei tietääkseni ole esimerkiksi viidesläisiä eikä helluntailaisia, vaikka yleinen sauna on tietysti kaikille avoin. Sinänsä mielenkiintoinen havainto, luulisi että sauna maistuisi viidesläiselle ja helluntailaiselle siinä missä körtillekin. Mutta mistäpä sen tietää, uskonnollisuuteen liittyvät asiat kun harvemmin tulevat puheeksi. Erilaisia suuntia ja taustoja kyllä piisaa, on hengentieteellistä vegetaristia, muslimitaustaista, kommunistia, äärioikeistolaista, ateistia, vapaamuuraria, persua ja niin edelleen.
Tuossa ylempänä olevaan sanakirjamääritelmään lisäisin vielä sanat "kuunteleva, keskusteleva". Vapaamielisyydeltä näyttävä voi olla myös välinpitämättömyyttä: ei kuulu mulle. Siksi kuuntelu ja keskustelu ovat mielestäni tärkeitä lisiä suvaitsevuuden määritelmään. Niitä olen yrittänyt pikku hiljaa opetella.
Mt