Rakkaat lapset! Aloitin näin, koska jopa yli neljäkymppiset voisivat ikänsä puolesta olla lapsiani, ja teitähän on tällä saitilla, foorumilla lähes kaikki; ja myös siksi, että Herännäisyys yhdistää meitä. Meillä on samat juuret. "Ulkopuolisen" ei kuitenkaan pidä tuntea itseään ulkopuoliseksi, sillä ensimmäisiä, joskaan ei ainoita, edellytyksiä rakkaan hengenperintömme säilymiseksi olette te, joilla ei ole lapsuudesta äidinmaidossa saatua kosketusta liikkeemme henkeen ja vereen. Uutta verta, uutta näkökulmaa me, jotkut monenkin polven körtit tarvitsemme. Sitä me toisaalta saamme kaikesta huolimatta, sillä sen tekee elämä itse. Elämä hajottaa ja kokoaa, virtaa ja huuhtoo. Elämän syyksi on laitettava sekin, että joskus on vaikea nähdä Herännäisyyden linja. Olen kauan sitten kirjoittanut, että osamme on hajaantua kuin akanat tuuleen. Paras meistä lannoittaa maaperän uuden kasvaa. Tämä näky on hiukan ahdistava. Siksi olenkin lähtenyt etsimään ydintä, mihin tarrautua. Olen saanut huomata, että se on löydettävissä. Enkä epäile hengenliikkeemme kasvumahdollisuuksia. Helppo siihen on uskoa, kun juuret ovat pietismiä, Paavo Ruotsalaista, ukkojen aikaa, Malmivaaroja ja Väätäisiä, Lapuaa ja Nilsiää syvemmällä, Kristuksessa.
Minun piti kirjoittaa olympialaisten lajeista mainitakseni suosikkini. Curling ei ole vielä kyennyt syrjäyttämään perinteisiä. Leikkasin poikasena lehdestä Aulis Kallakorven, Helmut Recknagelin, Hemmo Silvennoisen kuvia, kun he liitelivät ilmassa ilman alastulon ajatustakaan. Suksien tyylikäs asento vierekkäin saa vieläkin V-tyylin viemään ajatuksen varisvainaan vaellukseen. Hyväksyttyäni tässäkin kehityksen ja uusien sukupolvien esiinmarssin muistoni kehykset saavat lisää kullan hohdetta.
Rakkaat Lapset!
Ihanaa on lukea kirjoituksianne, mielipiteitänne, näkemyksiänne maailman asioista. Päällimmäisenä on mielessäni kommentti, mitä mystiikka on: kuunnella, mitä Jumala puhuu. Sitten Hesekielistä käymänne keskustelu. Olen yllättynyt, ja ihastunut sen tuoreuteen ja
vapautuneisuuteen.
Herännäisyys on oppineiden liike. Siksi jänne sen historian alun ja nykyisyyden välillä on pitkä. Sen vuoksi me nuolet lennämme kauas. Maahan laskeuduttuamme emme näe Ampujaa, ellemme pompi terävänä yksijalkaisena tulosuuntaan. Meidän kuvamme Jumalasta on kuva rakastavasta Isästä. Taivaan Isämme on oikeudenmukainen ja siksi joskus ankara. Mehän tiedämme kuitenkin, että heti ankaruuden rinnalla on säälivä, kaiken uhraava Luoja, tuo joskus ruojaksi nimittämäni Kaikkivaltias, jonka painiotteet ja iskut lyövät ruumiin maahan ja hengen pihalle. Mutta sitten! Hän nostaa! Hän vie Korkeuksiin ihanille vihreille niityille, jossa "lampaiden hengityksen vieläkin kuulee" (Saarikoski).
Olen "Tuulen koira". Vaikka isäntä löisi, minulla ei ole muuta turvaa. Katson anoen, milloin saan nähdä jälleen Hänen lempeät kasvonsa.
........................................................................................... :lol: ...........................................................................................
Äänestys
