Hyviä saarnoja on erilaisia
Ensiksikin täytyy tyrmätä ajatus siitä, että olisi olemassa yksi tietynlainen hyvä saarna. Sillä saarnaajia on erilaisia persoonia ja hyvän, koskettavan saarnan voi tehdä monella tavalla. Se ei ole kiinni saarnatyypistä, metodista jne. Onneksi, sillä meidän jotka yritämme saarnata, toive on siinä, että jollekulle saarnani voisi välistä olla hyvä, vaikka jollekulle toiselle se ei sitä ole. Saarnan hyvyyttä ei voi sitoa mihinkään muotoon.
Lisäksi on muistettava, että saarnakäsikirjoitus ei ole saarna. Vasta pidetty saarna on saarna. Luther painotti, että evankeliumi on suullinen puhe, viva (Seppo Suokunnas 4.10.2005)).
Hyvän saarnan tuntomerkkejä on mm.
Saarna on raamatullinen. Raamatun tekstin tulee olla saarnassa keskipisteessä. Saarna vastaa ihmisten tarpeisiin (tässä ajassa). Saarna on evankeliumia. Saarna on selkeä ja looginen. (Teema käsitellään johdonmukaisesti). Saarnaa kirkkovuodessa - mutta älä saarnaa kirkkovuodesta. Älä pidä esitelmiä eikä historian oppitunteja. Vältä subjektiivisuus. Saarnaajan tehtävä ei ole puhua itsestään, siten vain karkottaa kuulijoita.
Em. olivat poimintoja saarnalupatutkintoon liittyvistä opetuksista.
Itse olen pitänyt Aku Rädyn sielunhoidollisista saarnoista ja seurapuheista. Harvan kuulijan silmäkulmat jäivät kuiviksi Akun saarnatessa. Eero Huovisen saarnat ovat olleet myös aina minun mieleeni. Hänellä on taito pysyä aiheen ytimessä koko saarnan ajan.