Elatko kurissa ja nuhteessa?

[AKUANKKA313]

Oletko kasvanut kovassa kurissa,
jossa esim. suu kaskettiin pesemaan saippulla,
jos puhui rumia?

Yritatko elaa nuhteetonta elamaa?
Miten se onnistuu kaytannossa?

[Hölkänen]

Olen kuritta kasvanut ja kuolen kunniatta. 

[Mettiintynyt]

Ei meillä ollut kovaa kuria eikä kuritusta.  Siitäköhän johtuu, että aikuisena olen itselleni ankara ja pidän kovaa itsekuria?

[juhani]

Olen niin kuin pikkupoika vaikka ikävuosiltaan vähän nuoremmatkin ovat paappoja. Ja pelkään poliisia.

[Riitta-mummi]

Olen saanut kasvaa lempeiden vanhempien lapsena. Rajat oli kuitenkin selviksi pantu. Itse en ollut kuuskytluvulla vapaan kasvatuksen kannattaja. Meillä tytöillä oli aika tiukka kotikuri. Ainakin minun taholtani. Sainkin varjeltua tyttäret suuremmilta tyhmyyksiltä, vaikka asuimme aika levottomassa lähiössä.
Seuraavat sukupolvet ovat saaneet "mummumkulta"-kohtelua. Rajat olen heillekin opettanut.

[Pirska]

Onneksi en ole joutunut elämään kovassa kurissa. Olen huomannut, että kovassa kurissa kasvaneet oppivat valehtelemaan sujuvasti. Kyllä meillä silti selvät rajat olivat.

Yritän elää jotakuinkin ihmisiksi, mutta en puhuisi mistään nuhteettomuudesta. Että mitenkö se onnistuu käytännössä, sitä pitäisi kysyä minun lähimmiltä.

[AKUANKKA313]

Olen kasvanut kurissa ja nuhteessa,
varmaan siksi olen ollut itselleni vaativa,mutta olen myos saanut vaikutteita
ihan painvastaisesta mallista.
Lapsena sain hymypatsaan koska olin niin avulias, huomioiva ja kunnollinen pikkutytto.

Elama on vienyt valilla minua eri suuntiin,
minulla on ollut erilaisia kaveripiireja esim.
yleisurheilijat,
kuoro,
taiteenvapautusrintama,
seurakunnan nuoret tai nuoret aikuiset,
mielenterveys-yhdistys,
viestinta/media-alan opiskelijat,
tietoliikennetekniikan alan opiskelijat,
bandikaverit yms.

[Mansipaani]

Meidän perhe ei ollut yleisesti tunnettu kovasta kuristaan, ja valitettavasti se näkyi jossain vaiheessa kunnioituksen puuttumisena vanhempia kohtaan, vaikka he rakkaita meille olivatkin. Olen havainnut saman ilmiön myös muissa vastaavankaltaisissa perheissä. Uskoontultuani jotain muuttui myös suhtautumisessani vanhempiin, ja huomasin vaistomaisesti äsähtäväni siskolleni jos hän äksyili vanhemmilleni. (On hyvä muistaa ettei vanhempien ja lasten välit riipu kokonaan kasvatuksesta, vaan luonne/persoona, kehitysvaiheet ja henkilökemiat vaikuttaa myös.) Luulen että tätä voi soveltaa myös suhteeseen Taivaallista Isää kohtaan: (ja muuta hengellistä perheväkeä) jos puuttuu kuria, puuttuu kunnioitusta.

En osaa tarkkaan sanoa miten kasvatus on vaikuttanut kun voin katsella vain omasta näkökulmastani. Mutta näen että vanhempien antama kasvatus on vain yksi viipale kasvun piirakasta. Kasvatuksen puutteita voi paikata muilla hyvillä ympäristötekijöillä ja ihmissuhteilla.

[Pena]

Kurissa on minusta tärkeää, että kieltojen ohessa pitää olla myös kannustusta oikeaan suuntaan. Umpikujassa ei ole hyvä olla. Sekä kiellot että tavoitteet pitää perustella niin, että kasvava ihminen ymmärtää.

[Ilimari]

> Oletko kasvanut kovassa kurissa,
> jossa esim. suu kaskettiin pesemaan saippulla,
> jos puhui rumia?
Olen kai kasvanut kovassa kurissa (ehkä), tosin ilman fyysistä kuritusta ainakin. Olen uskonut jotkin asiat vähällä, tai ollut arka testaamaan rajoja. Esim. saippualla ei tarvinnut uhkailla. Kaikenlaisella muulla ja muusta on uhkailtu ja peloteltu. Ennen täysi-ikäisyyttä nolla kirosanaa (kai, eli lähes ainakin), nolla tupakkaa, nolla alkoholia (ehkä huulia on kostutettu ihan juniorina kun jotain on huomattu unohtuneen näkösälle, mutta senkin väittäisin tapahtuneen kaverin vahvalla kannustuksella). Lukion kolmannella vähän maistoin jonkun pullosta olutta, ja luulin meneväni ihan sekaisin siitäkin ja saavani riippuvuuden (selvisin). Kiellettiin itkemästä jos sellainen meinasi tulollaankaan olla. Oppi olemaan liikaa riskejä ottamatta, ja tekemättä sitten melkein mitään muutakaan ylimääräistä. Varovasti kaikessa ja aina. En tiedä edellisestä kovin katkera olevani. Tuo kasvatus oli tuolloin yleisehköä. Minusta tälläkin tuli jotain ja ihan hyvää – ja kaikissa kasvatustyyleissä hyvät ja huonot puolet. Tai ainakin jää aina jossiteltavaa, jos joku juttu menee pieleen. Ääri oikeudenmukaisuutta vaativa minusta on tullut. Samaten joissakin asioissa huomaan olevan todella pitkävihainen. Ehkä ratkaisu piilee näissä edellisissä lauseissa. En ole liikaa pohtinut. Pohdituttaa kun alkaa tänne kirjoittaa.

Tuli tuosta ”valehtelemaan oppimisesta” mieleen, minkä joku sanoi... Minä opin valehtelemisen mallia ainakin siitä että aina uhkailtiin läksyjen kuulustelulla mutta kyllä se melko harvoin toteutui, joissakin aineissa tuskin koskaan.

> Yritatko elaa nuhteetonta elamaa?
Kai. En ehkä kauheasti erikseen yritä. Koittaa vaan järkeillä ja vähän edeltä miettiä mitä tekee ja mitä sanoo. Oppinut vaan että helpoimmalla pääsee kun ei ylimääräistä tössi, siis nyt aikuisella iälläkin. Kaikki on niin suhteellista. Ajan aina muutaman yli satasen alueella jos ei ole muita edessä. Mihin kukakin rajan missäkin asiassa vetää. Ja minä nyt tunnun rajan laittavan sinne minne useimmat suht kunnolliset ihmiset muutkin keskimäärin. Voiko näin sanoa. Asetanko itseni nyt jotenkin outoon sarjaan. Onko edes väliä. Kun vaan edes yks ymmärtäis mitä tarkoitin :-)

> Miten se onnistuu kaytannossa?
En minä tiedä. Ihan hyvin kai. Virheet kai sen verran vahinkoja ja pieniä että ei meinaakaan olla poliisilla mulle asiaa, tai edes omatunto ei kolkuttele tuntia tai päivää pitempään.


(Näille palstoille on muuten vaikea kirjoittaa. Tuntuu että sanojaan pitää miettiä kauheasti. Ihmiset puuttuvat enemmän johonkin yksittäiseen lauseeseen kun siihen mikä oli jollakin se varsinainen pointti. Sorrun siihen varmaan helposti itsekin. Minulla ei yritä edellisessä olla erityisesti mitään pointtia. Kirjoitin vaan mitä tuli mieleen. Oikein mielenkiintoinen keskustelu. Tätä vois pähkiä koko viikonlopun.)

[seppos]

(Näille palstoille on muuten vaikea kirjoittaa. Tuntuu että sanojaan pitää miettiä kauheasti. Ihmiset puuttuvat enemmän johonkin yksittäiseen lauseeseen kun siihen mikä oli jollakin se varsinainen pointti. Sorrun siihen varmaan helposti itsekin. Minulla ei yritä edellisessä olla erityisesti mitään pointtia. Kirjoitin vaan mitä tuli mieleen. Oikein mielenkiintoinen keskustelu. Tätä vois pähkiä koko viikonlopun.)

Kun muutaman tuhat viestiä on kirjoittanut tämä alkaa tuntua jo helpolta. Kaikki on alussa hankalampaa ja lopussa helpompaa eli anna tulla vaan. Täällä ei anneta arvosanoja kirjoituksista.

[Ilimari]

Kun muutaman tuhat viestiä on kirjoittanut tämä alkaa tuntua jo helpolta. Kaikki on alussa hankalampaa ja lopussa helpompaa eli anna tulla vaan. Täällä ei anneta arvosanoja kirjoituksista.

Joo, näin se varmaan menee. Kiitos kannustuksesta.

[Pena]

Ihmiset puuttuvat enemmän johonkin yksittäiseen lauseeseen kun siihen mikä oli jollakin se varsinainen pointti. Sorrun siihen varmaan helposti itsekin.

Tuon myönnän myös omaksi taipumuksekseni. Usein siihen varsinaiseen viestiin ei ole mitään sanomistakaan. Useimmat täällä kirjoittelevat ovat ihan viisaita kannanotoissaan. Sivulauseissa saattaa silti olla jotain kiinnostavaa ja vastaamaan houkuttelevaa.

[Pyryharakka]

Kyllä meillä oli aika hyvä kuri. Olen saanut remmiä (risuja ei Pasilassa lähdetty etsimään) kerran. Ja varovaiseksi opetettiin.
Mutta sitten kun olin murrosiässä, minut otettiin perheen aikusiten joukkoon. Minulla ei ollut oikein kavereita tuohon aikaan, joiden kanssa olisin missään maleksinut. Sitten sukeuduinkin seurakuntanuorten joukkoon, jossa oli turvallista elää nuoruuttaan. Vanhemmatkin antoivat vapaasti liikkua, kun luottivat porukkaan.

Hurjasti kyllä yritin elää nuhteettomasti pitkän aikaa. Vasta aikuisena olen alkanut rimpuilla irti liiasta kiltteydestä. En anna enää kävellä ylitseni. Olen joutunut opettelemaan pitämään kiinni omista rajoistani ja oikeudesta omiin erilaisiin mielipiteisiin. Vieläkin tuntuu liian usein vaikealta sanoa Ei. Eikä minusta koskaan valmista tulekaan, mutta pikkuhiljaa, vähin erin muutosta tapahtuu.

[Pena]

Olen saanut remmiä (risuja ei Pasilassa lähdetty etsimään) kerran.

Remmin minäkin muistan. Äitini oli Pasilan tyttöjä. Sitä en muista, miksi sain remmistä. Taisi sekin opetus mennä hukkaan.

Kun kiltit ja rauhalliset vanhemmat ovat tunnustaneet sen ainoan kerran käyttäneensä ruumiillista kuritusta, se on usein liittynyt lapsen omaan turvallisuuteen. Esimerkkinä olkoon ryntäys kielloista huolimatta pihalta kadulle sivuille vilkuilematta. Eräs poika sai selkäänsä, kun pölähti portista suoraan rekan eteen. Jos kuskin refleksit olisivat olleet hitaammat, ei olisi jäänyt paljoakaan jäljelle kuritettavaksi.