Kirjoittaja Aihe: Halloween  (Luettu 9417 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Halloween
« Vastaus #15 : 15.10.11 - klo:10:07 »
Miulle Pyhäinpäivä on merkinnyt vain vainajien muistelua ja haudoilla käyntiä.

Eikös edelleenkin lapset kokoonnu lapsuudenkotiinsa vanhempiaan tervehtimään ja suvun haudoilla käymään. Näin meillä tehtiin.
(Ja talvirenkaita vaihdetaan yleisesti).
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa maisakai

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 760
Vs: Halloween
« Vastaus #16 : 15.10.11 - klo:11:17 »
Kekrinähän palkollisilla oli lomaa ja rengit ja piiat vaihtoivat halutessaan työpaikkaa.

Voisiko nykyaikana viettää kekriä olemalla yhden päivän tai illan joutilaana ilman huonoa omaatuntoa? Koko perhe löhöilisi yhdessä "älä tee mitään" -päivän kunniaksi. Telkkaria ja tietokonettakaan ei saisi avata. Voisi tehdä stressaantuneille hyvää.

Pyhäinpäivänä sitten käytäisiin haudoilla ja katseltaisiin perheen kuva-albumeja menneitä sukupolvia muistellen.   

Poissa meme

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 695
Vs: Halloween
« Vastaus #17 : 15.10.11 - klo:11:21 »
Pyhäinpäivää vietetään meillä suomalaisittain. Päivän hartautta lisää se, että isäni siunattiin haudan lepoon juuri pyhäinpäivänä. On oikeastaan aika jännä miten jotkut traakiset tapahtumat heijastuvat pitkään jonkin juhlapäivän juhlimistapaan / juhlimattomuuteen. Näin on meillä niin pyhäinpäivä (isäni hautajaispäivä) kuin uudenvuoden aattokin (siskoni kuolinpäivä).

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Halloween
« Vastaus #18 : 16.10.11 - klo:19:08 »
Nuoruusvuosina Pyhäinpäivä oli seuriksen nuorten retkipäivä- Oronmyllylle. Nyt on liikkistä kun Neiti Kesäheinä jatkaa perinnettä, tosin Vivamossa.  '

Kotkassa oli aika kolkkoa silloin, mutta Orolla yleensä lunta. Meidän leireistä tai retkistä ne oli ilman muuta parhaita. Niillä oli jotaki tekemistä kristinuskon kanssakin...   Iltaohjelman jälkeen sanoivat että saavat jäädä rauhas istuskelemaan kellä mikä painaa mieltä.  Kun  ensin olin luullut riparilla muuttuneeni hyväksi ihmiseksi ja ryhtynyt lukemaan samaan aikaan Raamattua niin saatte uskoa että kyllä painoi mieltä ja raskaasti.  Kirkko jäi aika kaks kolmasosalta täyteen suunnilleen.  Sitten  työntekijät kiersivät koko rivin.   Siitä jäi itselle sellanen tottumus saada huojennusta sillä se helpotti suuresti.

En enää  aina viiti selittää että en minä nyt ole mielestäni depressiossa mutta jos minun oloni on kurja vielä anteeksi saatuanikin niin kyllä minä tunnen monta hyvää kutistajaa... :003:  Toisaalta joskus ajattelen, kuinka on, kun anteeksisaamisen kaipaus ei ole oikein mennyt miksikään. Ne olivat hyviä keskusteluja. Ja olen vähän ymmälläni.  

..........................................

Pitäiskö sitten? Jäikö siitä joku suorituspakko?   Onko minussa joku päävika kun minul ei ikään kuin riitä joku mitä kuulen kirkossa joka pyhä?  Tulee vaan olo että et sinä pappiparka tiedä tästä etkä tuosta ja tämäkin painaa mun mieltä, ja Jumala tietää ja minä. Olo on usein ollut vain juuri tuollanen: Niin julistele vaan anteeksi koko seurakunnalle siinä mutta...   Niin niin mutta kun minä...   Nämä minun palaa mieleen usein näillä main syksyä tästä syystä varmaan.  Sellasen jälkeen oli niin helpottunu olo että meni riehuessa ja kiljuessa siel Myllytuvalla kaverien kans loput yöt.  Tästä kyselin joskus Seuratuvan puolellakin, mutten jaksa kaivaa ketjua.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Halloween
« Vastaus #19 : 16.10.11 - klo:20:35 »
Leena hyvä!

Oletko lukenut T Wilcoxin Kalliin Hunajanpisaran. Se löytyy täältä:

http://www.kirjasilta.net/wilcox/hy/hy.html

Lue kaikki, mutta erityisesti luku Epätoivoinen.  Minulle aukesi Kristuskallion merkitys, luulen ainakin niin.

Riitta
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Halloween
« Vastaus #20 : 17.10.11 - klo:08:58 »
Kiitos Riitta!  Olen ollutkin siitä asiasta hapan että mielestäni Jeesus Kristus on minulle yhä liian vieras, ja tavallaan minulla on kaksi hengellisen elämän ongelmaa, joiden tulisi ratkaista toinen toisensa.  Kristusta ei tarvitsekaan muu kuin syntinen, viis tuntemisestakaan, ja hän turhentaa omat teot...  jonkun pitää vain sanoa se minulle viisaasti...    minä luen tuon kohdan nyt.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Halloween
« Vastaus #21 : 17.10.11 - klo:09:53 »
En ehtinyt lisätä tätä tietystikään, mutta tahdon mainita, luin ja jäin mietteliääksi. Minul on se pieni kirja, mutta missä tässä kaaoksessa, joka tapauksessa etsin ja alan taas miettiä niitä. Tavallaan luulen että meidän kompurointimme syynä oli oppi vapaasta tahdosta ja sellainen oppi uudestisyntymisestä kuin oli, eli se on jotakin joka tapahtuu "uskoontulossa" ja sen jälkeen kaikki on toisin.  Kun alkaa lukea Raamattua "tultuaan uskoon" tuollainen epätoivo on aivan odotettavissa oleva lopputulos.  

Jos puolestaan synnintunnustuksesta lähtee uskoen nyt tulleensa sitten "uskoon" tai hyväksi, on se sisältänyt itsessään jo pahemman lankeemuksen, arvelen,  eli siinä kohden on hirvittävän vaarallista opettaa väärin.  Rippi ei saisi olla ikinä suoritus, se on heikkouskoisille (ainakin minulle) tarkoitettua hyvän omatunnon pyytämistä ja vakuutuksen sanojen kuulemista livenä, mutta itse olen miettinyt, että olisikohan hyvä vähitellen kuin samastua niiden sanojen lausujaan.

Nyt tiedän mitä minä odotin kuulevani eilen saarnassa, sen papin olisi pitänyt sanoa minulle tämä..   se on kuin ompelisi vanhaan viittaan uutta paikkapalasta, pesaisisi sen ensimmäisen kerran ja palanen kutistuisi kuitenkin ja repisi entistä suuremman reiän.  Eikä Pyhän Hengen kosketusta, kuten kutsua jonkinlaiseen uudistumiseen ja paranemiseen ota vastaan ihminen itse, vaan kasteessa uudestisyntynyt sisäinen, salattu ihminen ja koko tuo uudeksi luotu on juttua, jota ihmisen ymmärrys voi enintään tiedon tasolla seurata, mutta jota hän on tehnyt tietoisesti valiten vielä vähemmän kuin biologista syntymäänsä... ja se on pelkkää kemiaa...  


Uhhuh, maallikkoteologiaa ja varmaan ihan päin hongikkoa, mutta kiitos.Kiitos oikein kovasti.
« Viimeksi muokattu: 17.10.11 - klo:10:00 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Halloween
« Vastaus #22 : 17.10.11 - klo:11:14 »
Paavo Ruotsalainen varoitti tarttumasta omin lupinsa pelastukseen ja armoon ennen kuin ne saa Jumalan hyväksi näkemällä ajalla ja tavalla. Olisikohan se tätä samaa uuden paikan hätäistä ompelemista vanhaan vaatteeseen?

Poissa AKUANKKA313

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1095
  • x ja y pohtii elämän syvintä olemusta
Vs: Halloween
« Vastaus #23 : 17.10.11 - klo:14:47 »
Halloween-juhlat ne vasta hauskat juhlat ovatkin :023:
Aikuisetkin saavat pitää hauskaa naamiaisilla, askartelemalla halloween-koristeita
ja laittamalla erikoisia halloween-juhla ruokia koristeeksi ja syötäväksi..
Elämä on kemiaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Halloween
« Vastaus #24 : 17.10.11 - klo:16:34 »


   Non-ni, eiku askartelemaan. Käsityö lisää käsityskykyä.


Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa AKUANKKA313

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1095
  • x ja y pohtii elämän syvintä olemusta
Vs: Halloween
« Vastaus #25 : 17.10.11 - klo:18:48 »
Pirskeet ois kivat, virallisen Halloweenin jalkeisena viikonloppuna,
niin paasee halvemmalla.. :039:
Elämä on kemiaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Halloween
« Vastaus #26 : 17.10.11 - klo:22:11 »
Paavo Ruotsalainen varoitti tarttumasta omin lupinsa pelastukseen ja armoon ennen kuin ne saa Jumalan hyväksi näkemällä ajalla ja tavalla. Olisikohan se tätä samaa uuden paikan hätäistä ompelemista vanhaan vaatteeseen?

Tarttumasta omin lupinsa.  
Enpä mene sanomaan, että ymmärtäisin.

Tunnustakaa syntinne toinen toisillenne, kehottaa jo Paavali, eli perinne on hyvin, hyvin vanha.  Luther ei olisi halunnut luopua ripistä, hän olisi halunnut tehdä siitä sakramentin, jos hänellä olisi ollut aine, johon sitoa sana,  ja hieman mietin, että jotakin lapsen oikeudesta riistetään, jos tämä viedään.  

On tekoja, jotka olisi tosissaan hyvä saada tunnustaa toiselle, esimerkiksi petoksellinen toiminta, tai sellaiseksi nähtävä, joskus myös vaikka avioeroon liittynyt asia, jota ei ehkä voi ihmiselle korjata mutta joka painaa mieltä.  En uskokaanm että jokin yleiunen "olenhuonojajumalaeivastaa" tarvitsisi kuuntelijan - se on vähän kuin Dosentin  :026:  rakastama ajatus "adventista",  siitä, että on jaksettava odottaa.   .  

On kuitenkin syntejä joita en jättäisi odottamaan "armonvilausta" vaikka kuinka muodollisesti ei olisi rikottu lakia nippa nappa.  Jos intentionaalisesti on tehty rikos, se on hyvä saada tunnustaa ja puhua onko jotakin hyvitettävä jollekin, toinen saattaa sen nähdä vaikka itse ei näkisi.

Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Halloween
« Vastaus #27 : 18.10.11 - klo:16:13 »
"He lähtevät kesken pois parannuksen murheesta pyhiin harjoituksiin ja niissä mikä veisuulla, mikä rukouksella ja mikä muilla välikappaleilla tukahduttavat jumalisen murheen, vaikka he ovat kasteenliiton rikkojia. Näiden välikappaleitten kautta katoaa heistä nyt se oikea synnintunto, jota Jumala rupesi heissä herättämään. Mutta onhan Suomessa nykyään heränneitä pappeja, eivätkö nämä voi heitä ojentaa? He eivät taida heitä ojentaa ollenkaan, sillä nämä pettävät pappeja tullen heidän luoksensa niin kuin se kansa, joka on jo vanhurskauden tehnyt. He vaativat nyt papilta ilahduttavaa sielun ravintoa; herännyt pappi taas on armelias sydämeltään ja koettaa lääkitä heitä heidän orjallisessa murheessaan evankeliumin rieskalla, mutta sitä ei kestä kauan. Minkä tähden? Sen tähden, että he eivät ole tulleet ahtaasta portista elämän tielle." Näin kirjoitti Paavo Ruotsalainen.

Ymmärrän tämän niin, että ne, jotka eivät ajallaan kunnolla sure syntisyyttänsä (jumalinen murhe), joutuvat suremaan epäonnistunutta pyhitystänsä (orjallinen murhe).

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Halloween
« Vastaus #28 : 18.10.11 - klo:18:21 »
No aikansa kutakin ja se oli silloin - me ei oltaisi kestetty selväpäisinä ellei meille olisi edes joskus mainittu että saamme anteeksi. Kerran vuodessa. .  

Kyllä minä voin surra muutamaa asiaa vaikka lopun elämää jos Jumala tahtoo niin ja oletettavasti suren joka tapauksessa, mutta joskus olen ollut tilanteessa jossa esimerkiksi anteeksianto lähti kasvuun siitä, että lopulta sain yhden papin tajuamaan että tuohan on tosissaan hädissään.  En lähtenyt siitä anteeksianto valmiina...  jotenkin hyvänä... Mutta se oli aika paha tapaus monin tavoin, eli minä taisin sairastua siksi pahemmin, se oli se taitovirhe joka oli viedä hengen,  todennäköisesti sairastutti väärän lääkityksen takia, sellaisesta seuraa helposti lumipalloefekti  (kun beetasalpaajiakaan ei saisi syöttää)   ja olin hieman tuohtunut ja juuttunut siihen tuohtumiseen...  

  yhtä tietoisena kaikesta minä lähdin kotiin,  mutta  lohdutettuna, Jumala antoi anteeksi kovuuteni ja anteeksiantamattomuuteni,  halusin, kun minusta minua siihen kutsuttiin, antaa anteeksi ja kesti vähän ennen kuin halusin ja sitten en pystynyt...   vähitellen sen jälkeen aloin itse antaa anteeksi... .

 Mielelläni tunnustaisin pois, mutta revi tähän taas pappi. Jos Jumala tahtoisi, niin eiköpä tuo kykenisi niitä mielessäni pitämään silti.  Eikö ihminen paadu, jos jättää omantuntonsa saamat haavat hoitamatta?  


Tämä on minulla hyvin, hyvin kesken ajattelemisen.  
« Viimeksi muokattu: 18.10.11 - klo:18:29 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.