en muista olenko kertonut Leenalle koskaan mutta Dietrich on minunkin "idolini", se ehdottomuus hyvän puolesta ja itsensä likoon laittaminen. Ja tietenkin VK600.
Tämä ilahduttaa
Dosenttia, josklin hän vaatimattomana miehenä toteaa etteihän hän tässä nyt mitään... Hän on hyvin onnellinen kuullessaan, että hänellä on foorumilla ystäviä! Usein mietin, kuinka hänelle Kristus oli niin todellinen , "perimmäinen realiteetti", ja minun on toisinaan käynyt kateeksi hänen uskonsa. Varmaan vähän höhlää. Mutta auttamatonta. Juuri kai moni oivallus, joiden avulla hän kesti, kuten niistä loppuvaiheiden kaoottisista fiiliksistä kai keljuimpia mitä ihmiselle tulee, ahdistuneisuus siitä ettei oikein itsekään tajua kuka on, toiset näkevät minut tällaisena ja itsestäni tuntuu tuollaiselta, takuulla.
"Kuka olenkin, sinun minä olen, Jumalani!" Ei sen niin väliä millainen, vaan kenen. Vaikka olisi täysin hajalla. Koko kysymys häviää, kun vastaus onkin aivan muuta, ja paljon tärkeämpää. Se kokosi hänet moneen kertaan.