Uskaltaisinpa väittää, että uskonto/usko on edelleen tabu. Sitä ei mielellään lähestytä. Kyllä karppaajat ilmoittautuvat, ja viinaakin juodaan. Naisten alkoholismi on tosin yhä sellainen teema, joka pysyy alttiisti piilossa. Addiktiot niinikään. Lähinnä tarkoitan juuri lääkeriippuvuuksia, vaikka se saattaa olla näköharhaa, kuten tuo viinajuttukin, niistähän minä olen joutunut tietoja nyhtämään, ja se on kuulkaa maailman vaikein asia.
Tabun lähestymiseen kuuluu häpeä, tai, sityä suojaa ihmisen kokema häpeä, jonka tarkoitus on kätkeä henkilökohtainen tabu... eli kysy sitten, mikä itsekullekin sitten herättää häpeää. Sillä tavoin lähestyttäessä saatetaan ehkä ainoastaan todeta, että yhtä vaikeasti niputettavissa tabut nyt ovat kuin, no, en tiedä mikä, jokin sellainen piirre, toiminto tai toiminta, joka yhtenäiskulttuurin aikaan oli jonkinlaisen yhteisen sopimuksen kielletyksi määrittämää. En tiedä, onko meillä sellaisia määritteitä enää'.
Tai sitten ymmälläänolo herättää reaktionmuodostuksena häpeämättömyyden, jossa kaikki, joka herättää häpeää, levitetään kadulle kaikkien nähtäväksi... niin arvelisin... sellainen ratkaisu ei kylläkään vapauta ketään.
