Sisäpiirit seurakunnissa ja muissa yhteisöissä

[Leena]

Kävin pitkään Tiksissä ja viihdyin, ja on sinne ikäväkin, mutta Malmissa ei ole mitään vikaa.  Pääsee kävellen.  Eikä aina ole myöhässä.  Joskus muuten sitä istuukin penkin päähän halutessaan olla rauhassa!  Ehkä ei aivan huomaavaista menettelyä, sillä siten saattaa torpata koko penkin.  Ajattelee vain että menkööt muualle, onhan täällä tilaa.     Se mitä toisinaan toivoisin olisi etteivät tuttavat takanani rupeaisi kertomaan kuulumisia ennen jumalanpalveluksen alkua. Tahtoisin hiljentyä, kuulostakoon vaikka kuin torvelta.  Etenkin kun Malmilla on usein kahvit, jossa voi pulista. Taitavat olla aina.  Ehkä se oli syy sillekin että niin julmana pitelin penkin päätä itelläni joskus...      menkää muualle, kumminkin alatte hölistä...    etsiydyin aina yksin istumaankin...   muualta tutut saa tulla, muttei vieraat...   No, se on kyllä ruminta sisäpiireilyä.  Eli oikein osoittaa että älkää edes yrittäkö tutustua... Korjaan tapani.  

[myyrä]

No mitäs körttinaisissa on vikana? 

Ei kai mikään...eipä ihmistä kummempia.

[Pena]

Naiset tavoittelevat usein meidän miesten huomiota olemalla muka ihmistä kummempia. Ainoana miehenä linja-automatkalla sellaisten laumassa voisi olla koettelemus.

[tim1965]

Etenkin kun Malmilla on usein kahvit, jossa voi pulista. Taitavat olla aina.

Niin on meidänkin seurakunnassa, lähes joka sunnuntai kirkkokahvit ja tapaninpäivänä myös. Pidän kirkkokahveista suuresti, niillä olen saanut tuntea hyvin kristittyjen yhteyttä. Ja vaikka olen uutena ihmisenä tullut kotiseurakuntani toimintaan mukaan vasta viime vuoden syksystä lähtien (jumalanpalveluksiin 4. adventtisunnuntaista alkaen) niin mukavasti minut on otettu piireihin mukaan, ei ole tarvinnut kokea ulkopuolisuuden tunnetta 

[Pyryharakka]

Mietin juuri eilen kirkossa, että johtuneeko huonosta keskittymiskyvystäni ja palveluammatissa olemisesta, että pyhänä haluan istua ihan yksikseni kirkossa. Toki puolison vieressä istuminen ajaa saman asian.    Hänen kanssaan ei tarvitse kirkossa vaihtaa kuulumisia, eikä hänen läsnäolonsa muutenkaan häiritse minua. 

Kerran ammattiin liittyvässä seminaarissa pohdin uskallanko mennä yhden kolleegan pöytään ruokalassa. Ruokatila oli suuren suuri. Vain tarjoilulinjaston lähipöytiiin oli alkanut kertyä ihmisiä. Sitten aivan keskellä suurta salia, keskellä pitkää pöytää istui eräs lähiseurakunnan uusi kolleega apean näköisenä (hän muuten käyttää Aholansaari-paitaa). Pohdin oliko hän valinnut paikkansa juuri siksi, ettei kukaan tulisi häiritsemään. Vai ajatteliko hän, että olisi viisaampaa aloittaa täyttää tilaa keskeltä. Vai testasiko hän uutena työntekijänä, tuleeko kukaan istumaan lähelle vierasta miestä. (Yli 90% seminaarin väestä oli naisia).
Ja kuten jo arvasittekin Pyryharakka luonteensa mukaisesti meni heti nokitusten tämän ihmisen kanssa.
En kysynyt saanko istua siihen. En kysynyt miksi hän oli juuri tuon paikan valinnut. Luontevasti sujuneesta keskustelusta päätellen hän ei ollut harmistunut tulostani siihen pöytään.

Itse en koe ongelmalliseksi sitäkään tilannetta, jos jään kirkkokahvilla yksin pöytään. Seurailen muiden pöytien keskustelun aiheita. Otan kontaktia katseella, humyllä, naurulla (mikäli se sopii tilanteeseen) ja saatan jopa huudella vieraisiin pöytiin..

[PekkaV]

Risto Cantell: Menkäämme Herran huoneeseen
http://kirjasto.kuopio.fi/work_details?workid=80284676-16e2-431f-a850-fb71c0184cb1&id=14720

Kirjassa on lause: "Kirkkoon ei mennä kuin hollitupaan."

Cantell pitää hyvänä tapaa tehdä ristinmerkki kirkon porstuassa.

Risto Cantell:
http://kirkonkello.ejulkaisu.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00010358
http://www.ekumenia.fi/ekumenian_tietopankki/risto_cantell_ekumenia_21_vuosisadalla/

[seppos]

Risto Cantell: Menkäämme Herran huoneeseen
http://kirjasto.kuopio.fi/work_details?workid=80284676-16e2-431f-a850-fb71c0184cb1&id=14720

Kirjassa on lause: "Kirkkoon ei mennä kuin hollitupaan."

Cantell pitää hyvänä tapaa tehdä ristinmerkki kirkon porstuassa.

Risto Cantell:
http://kirkonkello.ejulkaisu.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00010358
http://www.ekumenia.fi/ekumenian_tietopankki/risto_cantell_ekumenia_21_vuosisadalla/

En ole kirjoittanut kirjaa ja matalakirkollisena kaikkien ulkoisten merkkien tekeminen on farisealaista enkä hyväksy sitä uskonnollista syistä itselleni. Muut tehköön niinkuin haluavat tulla huomatuiksi.

[Pena]

Ortodoksisessa palveluksessa yritän ristiä itseni suunnilleen muiden tahdissa etten tulisi huomatuksi. Luterilaisessa messussa teen sen vaivihkaa samasta syystä. Teen kuitenkin.

[Tiitiäinen]

Olen perinyt paljon piirteitä äidiltäni...kirkossa on ihanaa käydä äidin kanssa, koska vaikka kauheita kalkattajia olemmekin, niin osaamme menojen ajan istua myös turvat tukossa...  ja eikä äidin läsnäolo ole häiritsevää...eikä iskänkään...päin vastoin tilanteissa jossa takana laulaa mummeli kovaa ja korkealta tahdin muita edellä ja edessä kovaa ja korkealta tahdin muita jälessä, niin iskän laulua (kuoroukko) on helppo peesata... 

Ja olen saanut huomata, että Leenankin kanssa on vallan ihanaa käydä kirkossa...tuntui harvinaisen luontevalta istua hissuksiin toisen vieressä... 

Olen oman yltiösosiaalisen piirteeni vuoksi ängennyt erinäisiin sisäpiireihin, tai huomannut ajautuneeni...mutta silti olen usein kokenut seurassakin tietynlaista ulkopuolisuuden tunnetta...kyse on lähinnä siitä, että taipumukseni olla kameleontti ottaa välillä vallan...maastoudun ajan ja paikan mukaan ja kätken todellisen luontoni...kait ihan luontevaa käytöstä tiettyyn pisteeseen, mutta sitten kun ei ole missään oma itsensä, niin lopulta hukkaa jo itsensäkin...nimimerkki kokemusta tästäkin, voittekste kuvitella!...hemputti...olenkohan ollut edellisessä elämässä joku vähintäänkin kaksoisvakooja...    sen verran verissä toi soluttautuminen on...