Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: AKUANKKA313 - 08.09.11 - klo:11:24
-
Tabut ovat asioita, joita syystä tai toisesta ei haluta keskustelun piiriin aivan riippumatta siitä, mitä niistä tiedetään.[1]
Alun perin sana tabu tarkoitti erästä Polynesiassa tutkittua kansanperinnettä, jonka mukaan tietyt esineet ja asiat ovat niin pyhiä ja siten vaarallisia, ettei niihin kosketa eikä niistä puhuta. Sana tabu tulee tongan kielestä, ja se tarkoittaa 'pyhää', 'kiellettyä'.
Nykyaikana tabulla tarkoitetaan usein erityisesti jotain sukupuoliasioihin kuuluvaa sanaa, jota ei häveliäisyyssyistä mainita. Yksinvaltaisissa maissa tabuja ovat poliittisen järjestelmän kieltämät sanat ja puheenaiheet. Demokratioissakin tabuiksi on sanottu myös monia poliittisesti epäkorrekteja sanoja ja ilmauksia.
Usein tabuaiheista voidaan kuitenkin puhua huumorin ja pilanteon varjolla.
Tabujen kehitys
Tabujen kehittymisessä on yleensä kolme vaihetta:
1.Asioista vaietaan ylimalkaan.
2.Asioista käydään ”kevyttä saunakeskustelua”, mutta se ei johda mihinkään.
3.Asian käsittelyä vastustetaan voimakkaasti.[2]
Kirjallisuutta
Freud, Sigmund: Toteemi ja tabu: Eräitä yhtäläisyyksiä villien ja neuroottisten sielunelämässä. (Alkuteos: Totem und Taboo [1912–1913].) Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: Love Kirjat, 1989. ISBN 951-8978-00-X.
Laitinen, Merja & Pohjola, Anneli (toim.): Tabujen kahleet. Tampere: Vastapaino, 2009. ISBN 978-951-768-235-0.
Pyysiäinen, Ilkka: Jumalten keinu: Kiertoajelu uskontotieteessä. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-987
-
Tabu oli 1980-luvulla televisiossa kaikkein paras sketsiohjelma. :icon_wink:
-
Monesti valtaapitävät varjelevat omaa valtaansa kieltämällä jonkin asian. Siitä tulee tabu. Neuvostoliitto ym. kommunistiset valtiot hyvänä esimerkkinä ja nykyisin esim. Kiina ja erittäinkin Pohjois-Korea. USA:ssa ja Euroopassa alkaa olla niin pitkä demokratian perinne, että täällä ei enää poliittisia tabuja ole. No tällä foorumilla tietysti perussuomalaiset ja EU:n vastustaminen :003:
Joskin seksiasiat tuntuvat olevan aina tabuja ja monet muutkin aivan luonnolliset jutut. En nyt tarkoita, että esim. omista seksijutuistaan pitäisi alkaa julkisesti huutelemaan, vaikka naistenlehdissähän niitäkin on.
-
Yksilötasolla ja etenkin henkilökohtaisella tasollani saisi näitä tabuja olla enemmänkin. Oikein täytyy miettiä mistä asioista ei pidä puhua "mitä sylki suuhun tuo".
Verbaalikkona tulee huomaamatta käytettyä ilmaisuja jotka voivat tahattomasti jotakuta loukata. Toisen ihmisen ulkonäkö, eräät luonteenpiirteet,
perhesiteet on parempi jättää käsittelemättä, ainakin julkisesti. Kahdenkeskiset keskustelut vrt. sielunhoito, ovat asia erikseen. Hyvän ystävän kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana. Voi olla jopa hoitavaa jos voi jostakin tabustaan päästä, avautumalla. Minulla kyllä niitä vielä on.
-
Vieraalla kielellä puhuessa on estottomampi.
-
Hyvän ystävän kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana. Voi olla jopa hoitavaa jos voi jostakin tabustaan päästä, avautumalla. Minulla kyllä niitä vielä on.
Ajattelen samoin, avautumisesta. Kannattaa uskaltaa tarttua asioihin, jos ja kun hetki on sopiva, tai jotenkin sopivaan päin kallellaan. Semmoinen inhimillistää eloa ja oloa, vie eteenpäin asioita tavalla tai toisella. Siinä voi lähentyä tuossa hetkessä läsnä olevan ihmisen kanssa - tai etääntyä - ja hyvä niin! Jos aidosti tuo tuntonsa julki ja toinen julmeksuu ja kammoksuu, lyö lyttyyn tai sysää syrjään, parempi niin!! Matka on kuitenkin taas edennyt, jokin oivallus syntynyt kohti uutta. Kyllä!
-
On vaikeampi suvaita henkiloita jotka ns. Kakkaavat suustaan.
Sen tyyppiset puheenaiheet, joilla ei ole mitaan rajaaa taikka
tilannetajua.
-
Syitä voisi löytyä nuoruudesta, kokemattomuudesta, henkilökemiasta, oppimattomuudesta, luonteesta...
-
Syitä voisi löytyä nuoruudesta, kokemattomuudesta, henkilökemiasta, oppimattomuudesta, luonteesta...
Ihan kuin Keskuskoulun välitunnilta!
-
Minulle taas tulee tabu keskusteluista mieleen
Taiteenvapautusrintamassa kaydyt keskustelut, missa
tabuista keskusteleminen oli ok ja cool seka mieleterveys-
yhdistyksessa niista pitikin puhua.
Yksi tabukeskustelu nauhoitettiin ja soitettiin nayttelyssa tyhjan kahvipoydam
kera, varjellen nimia.
-
On eri asia keskustella luottamuksellisesti asioista, jotka tekevät kokonaan torjuttuina elämän vaikeaksi, kuin hölöttää julkisesti ääneen kaiken, mitä sylki suuhun tuo.
Nuoruuteen näyttää kuuluvan tarve rikkoa hyvien tapojen rajoja myös puheen alueella. Siitä seuraakin sitten paljon kipua. Teini, joka kailottaa ikätoveriensa asioista ihan mitä vain, loukkaantuu syvästi, kun kuulee tällaista sovellettavan itseensä ja omiin noloihin tekoihinsa. Se on surullista, että television 'bigbrotherit' tekevät tällaisesta keskenkasvuisuudesta viihdettä.
-
Sita kutsutaan sosiaalipornoksi.
Mediassa henk.koht. ongelmien kasittelya siis.
Sinkkuelamaa -sarjassa taas puhutaan kaikista
seksikokemuksista kahvilla kavereiden kesken raiskyvan
avoimesti.
Tammoiset tavat tarttuvat jopa tv-sarjoista.
-
Keskenkasvuisuus ei ole häpeä. Kehittymättömyys on hyvä tuoda pöydälle vaihtoon ja vertailuun. Armollinen suhtautuminen edesauttaa kasvua.
-
Keskenkasvuisuus ei ole häpeä. Kehittymättömyys on hyvä tuoda pöydälle vaihtoon ja vertailuun. Armollinen suhtautuminen edesauttaa kasvua.
En osaa pitää tositeeveetä mitenkään armollisena. Armoton karsinta on sen pelin henki.
-
Uskovaisia nuhdellaan eniten "sopimattomien puhumisesta"
jja pervojen puhumisesta, valon lapsia kun ollaan.
Tavalliset syntiset puhuvat baareissa hyvinkin vulgaareja
keskusteluja tabu-aiheista hieman jurrissa.
-
Uskovaisia nuhdellaan eniten "sopimattomien puhumisesta"
jja pervojen puhumisesta, valon lapsia kun ollaan.
Tavalliset syntiset puhuvat baareissa hyvinkin vulgaareja
keskusteluja tabu-aiheista hieman jurrissa.
Viimeisimmät tutkimukset viittaavat siihen, että jopa körttiläiset lisääntyvät suvullisesti. Tämä saattaisi selittää ajoittaiset sopimattomat puheet.
Mt
-
:-\ Tabuista puhuminen?
Minusta ei sellaista enään nykyaikana ole olemassakaan.
Ja jos löytyy joku kiusallinen aihe, niin se vdetään esiin ja siitä jaksetaan jauhaa niin mediassa kuin kahvipöydissä ja hauskaa tuntuu olevan.
Minusta ns, tabuista keskustelu on vähän kuin nuorten julkisellapaikalla halailut ja muu sellainen. On kyse huonosta itsetunnosta ja sitä yritetään pönkittää näyttämälle, että näin me. ja me olemme rohkeita, kun teemme näin.
Sama nämä julkihomot sun muut.
Joillakin tuntuu olevan hauskaa revitellä näitä tabuaiheita keskusteluissaan.
On kyse sitten homoista tai muusta, niin kyllä juttua tuntuu tulevan onsitten kyse kirjoitusfoorumeista vai mistä.
Nuorena sitä hakee rajojaan, mutta onneksi aikuisena osaa jo ottaa rauhallisemmin ja ei ole tarvetta alentua ruotimaan kaiken maailman asioita. :-\
-
Sijaitsevatko aikamme tabut jossain muualla kuin sukupuolielämän alueella? Mitä nyt tehdään piilossa? Syödään hiilihydraatteja ja juodaan viinaa? Käytetään mielialalääkkeitä? Äänestetään perussuomalaisia tai kristillisiä? Kerrotaan rasistisia vitsejä?
-
Uskaltaisinpa väittää, että uskonto/usko on edelleen tabu. Sitä ei mielellään lähestytä. Kyllä karppaajat ilmoittautuvat, ja viinaakin juodaan. Naisten alkoholismi on tosin yhä sellainen teema, joka pysyy alttiisti piilossa. Addiktiot niinikään. Lähinnä tarkoitan juuri lääkeriippuvuuksia, vaikka se saattaa olla näköharhaa, kuten tuo viinajuttukin, niistähän minä olen joutunut tietoja nyhtämään, ja se on kuulkaa maailman vaikein asia.
Tabun lähestymiseen kuuluu häpeä, tai, sityä suojaa ihmisen kokema häpeä, jonka tarkoitus on kätkeä henkilökohtainen tabu... eli kysy sitten, mikä itsekullekin sitten herättää häpeää. Sillä tavoin lähestyttäessä saatetaan ehkä ainoastaan todeta, että yhtä vaikeasti niputettavissa tabut nyt ovat kuin, no, en tiedä mikä, jokin sellainen piirre, toiminto tai toiminta, joka yhtenäiskulttuurin aikaan oli jonkinlaisen yhteisen sopimuksen kielletyksi määrittämää. En tiedä, onko meillä sellaisia määritteitä enää'.
Tai sitten ymmälläänolo herättää reaktionmuodostuksena häpeämättömyyden, jossa kaikki, joka herättää häpeää, levitetään kadulle kaikkien nähtäväksi... niin arvelisin... sellainen ratkaisu ei kylläkään vapauta ketään.
-
Uskonto herättää ainakin joissakin voimakasta torjuntaa. Tämä yleensä tarkoittaa kristinuskoa, joka on meillä helpointa tunnistaa uskonnoksi. Kaukoidän uskonnot mielletään pikemminkin kiinnostavaksi kulttuuriksi. Uskonnonvapauslaki ymmärretään niin, että sen avulla taataan mahdollisuus elää kohtaamatta uskontoa missään muodossa. Tämä on tuskin mahdollista.
Minusta uskonnonvapaus on lupa uskonnon harjoittamiseen. Suon sen vapauden muslimeille ja hinduille. Toivon, että maallistuneet suomalaiset suovat sen minulle.
-
Uskonto herättää ainakin joissakin voimakasta torjuntaa. Tämä yleensä tarkoittaa kristinuskoa, joka on meillä helpointa tunnistaa uskonnoksi. Kaukoidän uskonnot mielletään pikemminkin kiinnostavaksi kulttuuriksi. Uskonnonvapauslaki ymmärretään niin, että sen avulla taataan mahdollisuus elää kohtaamatta uskontoa missään muodossa. Tämä on tuskin mahdollista.
Minusta uskonnonvapaus on lupa uskonnon harjoittamiseen. Suon sen vapauden muslimeille ja hinduille. Toivon, että maallistuneet suomalaiset suovat sen minulle.
:eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
-
Oma kokemukseni on, että 70 ja 80-luvuilla uskonto oli kielletty aihe. Siitä piti olla oikeasti ihan hiljaa. Pikkuhiljaa 90-luvulla tilanne muuttui ja ainakin omissa työkuvioissani ilmapiiri muuttui suvaitsevammaksi. Nykyisin voi jopa sanoa, ei kyllä kovin suurella äänellä mutta kuitenkin, että on kristitty.
-
Kertokaapas korttilaisten tyypillisimmat tabut?
Kuinka paljon suuta on pesty saippualla?
Saako kotona kertoa esim. kayneensa miehissa/
naisissa?Pitaako homous laittaa kaappiin?
-
Saako kotona kertoa esim. kayneensa miehissa/
naisissa?
Mitä tarkoittaa 'kotona'? Puolisolle, sisaruksille vai vanhemmille? Vai tarkoitatko hengellistä kotia eli seuratupaa? Mitä tarkoittaa 'saa'? Kertomista ilman seuraamuksia, nuhteita, rangaistuksia, eroa, hylkäämistä?
-
Kotona= vanhemmat, sisarukset, seuratupa yms.henkinen tai
hengellinen koti. Tutkimus mitka ovat havettavia puheen aiheita.
Meniko liian vaikeaksi?
-
Kertokaapas korttilaisten tyypillisimmat tabut?
Kuinka paljon suuta on pesty saippualla?
Saako kotona kertoa esim. kayneensa miehissa/
naisissa?Pitaako homous laittaa kaappiin?
Minusta nuo asiat eivät kuulu julkisuudessa riepoteltaviksi. Kotona ja Taivaan Isän tykönä on pystyttävä puhumaan kaikesta tarpeellisesta. Jos tuo tarkoittaa aviorikosta niin kyseessä on todella paha paikka, jota en toivo kenenkää joutuvan selittelemään. Minusta homoudella ei ole mitään syytä ylvästellä, mutta rehellinen saa aina olla, vaikka pahaa tekisi. Pitkässä juoksussa rehellisyys on ainoa, mikä auttaa.
-
Minusta nuo asiat eivät kuulu julkisuudessa riepoteltaviksi. Kotona ja Taivaan Isän tykönä on pystyttävä puhumaan kaikesta tarpeellisesta. Jos tuo tarkoittaa aviorikosta niin kyseessä on todella paha paikka, jota en toivo kenenkää joutuvan selittelemään. Minusta homoudella ei ole mitään syytä ylvästellä, mutta rehellinen saa aina olla, vaikka pahaa tekisi. Pitkässä juoksussa rehellisyys on ainoa, mikä auttaa.
Olipa viisaasti sanottu. :eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
-
Kotona= vanhemmat, sisarukset, seuratupa yms.henkinen tai
hengellinen koti. Tutkimus mitka ovat havettavia puheen aiheita.
Meniko liian vaikeaksi?
Luulisin, että sisarusten kesken voi puhua asioista, joita ei tulisi mieleenkään kertoa vanhemmilleen. Sisaruksille ei taas kerrota, mitä puolison kanssa kahden kesken puhutaan. Puolisolle taas ei ehkä voi kertoa sitä, mistä on vanhempien kanssa puhuttu. Voi olla niinkin, että yhdessä seurassa ylpeilee sillä, mitä toisessa häpeää. Vaikeaa on välillä, mutta ei sentään liian.
-
Lapset näyttävät valitsevan helpon tuntuisesti, kelle puhua mistäkin. Tosin luulen, että meidän muksut suojelivat ylirasittuneita vanhempiaan mahdollisesti Meten, esikoisen, ohjannassa; joka tapauksessa he uskoivat tädille monta salaisuutta lapsina siitä alkaen, että eivät uskaltaneet nukkua "kellossängyssä kun me ollaan valmoja siitä että se kaatuu nulin" kuoleman pelottavuuteen saakka, eli kaikki pelottava tuotiin tädille jostakin minulle toistaiseksi epäselvästä syystä, samoin Mette on käynyt filosofisemmat ja syvällisimmät Jumala-keskustelut valiten suvun näissä harjaantuneimman, ajattelevimman ja ilkman muuta kypsimmän, eli äidinäitinsä, keskustelukumppaniksi, eikä ketään toista. Tädiltä voi sitten kysyä mistä saisi Augsburgin tunnustuksen, ja kuulla lohdulliset sanat: Netistä. Mutta pintaa syvemmälle hän :'( ei ehdottomasti mene muualla kuin mummolassa. Hän on ihan kuin Dosentti. Dosentti oli juuri samanlainen Mette tulee myöhemmin viihtymään Dosentin... Ai mutta. Nyt minä tiedän mitä hän tarvitsee syntymäpäivälahjaksi kahvikuppien lisäksi: Erwin Robertsonin, jos vain ennätä hankkia! Se on aika hyvä selitysteos :026: Dosentista. Tädin seurassa käytiin syvällisimmät pohdiskelevat foorumit velivauvojen ja siskovauvojen näkyvistä eroavaisuuksista. Se oli elämäni kiintoisin foorumimiitinki.
-
Taas yksi syy olla hieman surullinen siitä, etten omista isosiskoa...olisi mielenkiintoista päästä joissain jutuissa sisälle siskon muksujen maailmaan...en tiedä tulenko koskaan saamaan sellaista lasta ystäväkseni, joka kertoisi minulle suuria salaisuuksia joita edes vanhemmat eivät tiedä...se olisi mielenkiintoista...
Erityisen kiehtovana lajina koen sadutuksen, jossa lapsi kertoo sadun ja se kirjoitetaan sanasta sanaan ylös ja sen jälkeen luetaan uudelleen satu lapselle...sillä keinoin voi rakentaa luottamusta...haluaisin muutenkin satuilla jonkun kanssa yhdessä... Urpo ei oo yhtään innostunut...uke sitten iskeekin enemmän tarinaa...tosin ei niin kovin satuja...niissä on vielä paljon totta mukana...
Monia kipeitä asioita voi lähestyä hienovaraisesti taiteen keinoin.
-
Taas yksi syy olla hieman surullinen siitä, etten omista isosiskoa...olisi mielenkiintoista päästä joissain jutuissa sisälle siskon muksujen maailmaan...en tiedä
Kummina muuten pääsee! Ja tällä tavoin kiinnostuneista ja lapsen asioita tosissaan ottaen ja kuunnellen jakavista kummeista on kysyntää. Se on vantastinen maailma, makailla piirtelemässä lattialla keskellä lapsia, ja kuunnella kuinka ne selventävät erinäisiä seikkoja toisilleen, ja koettaa vasta sitten puuttua asiaan kun se tuntuu ahistavan liikaa.
Kuolemanpelkokeskustelu tuli ihan iholle. Ja on odotettavissa aika usein ns latenssilasten 5-11 nuoremmasta päästä, joukosta. Ja silti se näyttää menevän niin että lapset tekee sen valinnan, kaikenikäisenä, kenen kanssa keskustelevat mistäkin. Hengellisen kasvatuksen tueksi on nyt vain päädytty valkkaamaan mummo, olkoon miten hyvänsä kummi toisten mielestä homman hoitaja.
-
Mina olen isosisko. Jep.Mut nuorempi sisko, joka on laboratorio analyyyilkko
toimii minun isosiskona.
Tammoinen tabu, etta jos mielisairaalassa vaittaa etta on kuullut
hoitajien puhuneen pahaa kuntoutujista, niin sanotaan etta se on harha.
Hoitajat eivat psykiatrin mukaan puhu pahaa.
-
Hei kuntoutuja ja muut!
En tiedä olisiko tämä tabu vai, mutta minä olin isäni kuoleman jälkeen äidilleni äiti.
En itse toivo koskaan tulevani sillä tavoin riippuvaiseksi. Jos tulen niin tyttäret eivät ole huoltajiani, vaan lapsenlapsi on luvannut olla.
Nyt, ainakin vielä olemme Matin kanssa tasaveroiset toistemme avut ja se on kiitosaihe!
-
Mina olen isosisko. Jep.Mut nuorempi sisko, joka on laboratorio analyyyilkko
toimii minun isosiskona.
Tammoinen tabu, etta jos mielisairaalassa vaittaa etta on kuullut
hoitajien puhuneen pahaa kuntoutujista, niin sanotaan etta se on harha.
Hoitajat eivat psykiatrin mukaan puhu pahaa.
Mielisairaalassa on toki harhaisiakin asiakkaita. Onko sen vuoksi liian helppo luokitella harhaksi kaikki hankalat puheet? Tunnen tässä samankaltaisen ongelman kuin koulussa. Opettajien toimia asiasta kritisoivat oppilaat on helppo luokitella röyhkeiksi murrosiän kapinallisiksi ja jättää kritiikki kuulematta.
-
Mielisairaalassa on toki harhaisiakin asiakkaita. Onko sen vuoksi liian helppo luokitella harhaksi kaikki hankalat puheet? Tunnen tässä samankaltaisen ongelman kuin koulussa. Opettajien toimia asiasta kritisoivat oppilaat on helppo luokitella röyhkeiksi murrosiän kapinallisiksi ja jättää kritiikki kuulematta.
Joo, nähty on, sillä virheitään on kiusallisen vaikeaa myöntää. Kuitenkin se on vielä niin luonnollista. Väsytään ja hermostutaan ja omatkin asiat saattaa olla vinksallaan, ja tulee jokin hakaus, väsyy ja yksinkertaisesti tuulettaa.
Sehän oli kiintoisa kokeilu jossa terveitä koehenkilöitä pantiin valepotilaina psykiatrisille osastoille, on aika vanha tosin jo. Heistä löydettiin vaikka mitä, ja kokeilun lopussa he itsekin jollain tapaa laitostuivat.
-
Lieneekö tabu, että joskus haluttaisi antaa naapurin penikoille selkäsauna, kun eivät lukuisista ystävällisistä huomautuksista huolimatta tajua, mikä on REVIIRI. Ei sitä uskoisi olevansa niin reviirinsä päältä ennen kuin huomaa, että jotkut loukkaavat sitä jatkuvasti.
-
Anteeksi, voisitko Pirska selittaa, minkalaiset ihmiset haluat pitaa loitolla?
Onko juopolle tai hullulle tai niiden lapsille erilainen reviiri?
-
1800-luvun puutalokaupungissa oli selvä raja yleisen ja yksityisen tilan välillä. Se oli tietysti lankkuaita. 1900-luvulla keksittiin tornitalo ja jouduttiin pystyttämään ÄLÄ TALLAA NURMIKOITA! -kylttejä, kun aidatkin katosivat. Naapurin kakarat ovat tosin aina kulkeneet missä sattuu, kiivenneet aitojen yli ja löytäneet irtonaiset lankut, joiden raosta mahtuu livahtamaan.
-
Anteeksi, voisitko Pirska selittaa, minkalaiset ihmiset haluat pitaa loitolla?
Onko juopolle tai hullulle tai niiden lapsille erilainen reviiri?
Eivät ole naapurit minun tietääkseni juoppoja eivätkä hulluja, mutta kun ihmisellä on oma reviiri, niin se tarkoittaa sitä, että sitä pitää kunnioittaa. Kerrostalossa se reviiri alkaa kunkin ovelta, rivitalossa ja omakotitalossa se on oma piha.
Kun jatkuvalla syötöllä naapurin kakarat tulevat meidän pihalle ihan omin lupineen ja itsekseen niin, että yhtäkkiä vain huomaan, että he ovat tulleet siihen kuin kotiinsa, niin minun mittani menee yli. Minulle on opetettu, että kun naapuriin mennään, niin ensimmäiseksi mennään reilusti ulko-ovelle ja kysytään talonväkeä. Jos ketään ei ole paikalla, lähdetään pois sen enempiä viivyttelemättä.
Minä en halua herroja enkä narreja omalle reviirille niin, että he tulevat sinne kuin kotiinsa. Kotiin ja kylään mennään eri tavalla.
-
Onhan se sinun oikeasti omistama alue. Ainakin ne lapset viihtyvat teilla.
On olemassa "kadun omistaja-luonteita" eli niin ansioituneita
persoonia, joiden kanssa samassa paikassa hullut ja juopot
Ei Liiku.
-
Minä luulen, että tämän reviiritietoisuuteni ymmärtää sitten, kun sama tulee omalle kohdalle. En minäkään edes tiennyt olevani näin reviiritietoinen niin kauan, kun ihmiset noudattivat semmoista kirjoittamatonta sääntöä, että naapurissa ei olla niinkuin kotona. Meillä sentään käy melko tavalla porukkaa, on aina käynyt ja tulee luultavasti edelleenkin käymään.
En kyllä ymmärtänyt tuota "kadun omistaja-luonnetta", tarkoittaako se minua. Jos minua ärsyttää penikat, joilla ei ole käytöstapoja, niin mitä tekemistä sillä on hullujen ja juoppojen kanssa.
-
En tarkoittanut silla sinua. Elokuvamoguli ex-hoito ja mallin nakoinen ex-koulukiusaaja
voivat yhdessa olla "tien omistaja persoonia" eli aina kun heihin tormaa samassa kaupungin osassa, missa asun ja he asuvat he voivat olla ilkeita.