Tunti sitten kotiuduin ja nyt on kiljuva nälkä. Kohta popsin perunaa ja jauhelihapihvejä. Kahvia meni termoskannullinen ja ruisleipää+kinkkua+juustoa+kurkkua.
Sää: lähtiessä pilvistä ja -17 astetta, muuttui sitten kevyeksi lumisateeksi ja iltapäivällä kirkastui ja pakkanen kiristyi - nyt on -19.
Yritin välttää liikaa autolla ajoa ja kävellä enemmän, mutta pakkohan se oli ajellakin. Käveltyä tuli kyllä enemmän kuin aikoihin raikkaassa säässä ja ajokilometrejä kertyi sittenkin 110.
Parhaina lajeina pidän kanahaukkaa, joka lentää läpsytteli verkkaisesti tien yli, neljän taviokuurnan luottavaista parvea (sai tarkkailla ihan pihlajan alta), kaupungintalon puiston makedonianmännyissä ruokaillutta pikkukäpylintuparvea sekä viittä vihervarpusta, joka laji on ollut tänä talvena kortilla. Puutoslajejakin tietysti jäi, esim. koskikara, jota etsin kolmesta paikasta.
Kokonaissaldo on 23 lajia, joka on yhtä vähemmän kuin viime vuoden vastaavassa kisassa.
Naakka teetti töitä.
Katu-ja jouluvalot oli jo syttyneet keskustaan kun pyörin torin laidassa ja löytyihän yksi naakkapari viimeinkin. Varmaan ihmiset ajatteli, että siellä pyörii taas yksi latvasta laho lintuharrastaja eilispäivää etsien. Kun pääsin kotipihaan niin eikös naakka vetänyt vauhdilla suoraan yli. Tämmöstä tää on.
Laskeva aurinko värjäsi hanget ja puut hienon vaaleanpunaisiksi. Upea näky.
Hyvin tyytyväinen olen päivään ja kohta alkaa Teemalta siltainsinööri Jaatisen ihmeelliset seikkailut = Onnellinen mies.
