Te olette niin viisaita etteivät tuohon juuri uskalla enempiä kirjoitellakaan
Tosin, Pekka V. lyhyestä virsi kaunis ja tosi myös ja lämminhän tuo ajatus jollakin tapaa on.
Joskus olen miettinyt, ja tahdon miettiä sitä kuitenkin valosta päin:
Niinkuin ovat päiväsi, niin ovat voimasi.
Raskaita ja järkyttäviä päiviä on hyvin mahdollisesti takanapäin jo siinä kuin edessä. En jaksaisi elää elämääni toistamiseen.
Ainakin vanheneminen on ilon, ei tuskan aihe, sillä pitkästä aikaa olen keskellä ikätovereitani eikä mitään tarvitse selitellä. Sen tähden tuntuu kuin eläisi toistamiseen nuoruusvuosiaan.
Eikä kuolema katso ikäämme.
Olen aprikoinut tuotakin kuinka elämä kulkee kohti synkempää ja lohduttomanpaa kuten tässä runopätkässä josta tosin muutama sana on unohtunut:
Niinkuin riisuvi äiti maan
illan tullessa pientä lasta
niin myös sinua riisutaan
lähtös edellä Taivahasta
Tehdään heikoksi ihminen
? ? syntinen
Joka ? ristin juurta
syntikuormaansa vetää suurta. (Vilho Rantala?)
Sanoisinpa että tuon ihmisen elämä on sitten mennyt epätavallisen hyvin.
Missä se körttisisien "joka aamu uudelleen aloittaminen" olikaan?
Tai lupaus "nuoruudesta joka uudistuu kuin kotkan" ?
Tai lupaus Jumalasta joka on vielä vanhetessamme sama, hamaan harmautumiseennasti kantava?
Suruja saamme, mutta onko kiveen hakattua totuutta, että ilman muuta iän myötä aina vain enemmän ja enemmän? Entä jos meitä päin vastoin tahdottomiin rohkeasti astumaan myös sitä kohden?
Tuo lähtövuoro taisi merkitä hieman muuta mutta kukin opettaa omasta varastostaan. jos ajattelee että opetanpa nyt kokeneemmakseni
[/quote]