Keskustelu > Yleinen keskustelu

Miksei Kunniaa Jumlalle adventin aikana...?

(1/4) > >>

kirsus:
Eräs seurakuntalaistamme kysyi minulta sunnuntaina kirkkokahveilla, miksi adventin aikana messussa jätetään "Kunnia Jumalalle.." ja kiitosvirsi laulamatta. Vastasin, että sama tilannehan on ennen pääsiäistä paaston aikana.  Ja 1. adventtisunnuntain jälkeenhän alkaa joulupaasto (jonka koko olemassa olosta en kyllä ollut kuullutkaan ennen kuin 3 vuotta sitten). Toiseksi syyksi ehdotin sitä, että kysymyksessä on odotuksen aika.

Koska vastaukseni ei kuitenkaan tyydyttänyt häntä, menin kirkkokahveilla nykäisemään erästä pappiamme hihasta ja esitin saman kysymyksen. Vastaus oli myös: paasto - mihin hän lisäsi, että liturgina luottaa siihen, että kirkkomuusikkomme kyllä tietävät, mitä kunakin kirkkovuodenaikana kirkossa soitetaan ja lauletaan :wink: .

No, kun kerran tuomirovastikin sattui olemaan paikalla, niin ajattelin, että otetaan nyt sitten asiasta kunnolla selvää. Hänenkin vastauksensa oli tämä pieni paasto, mutta lisäksi paastoon liittyvä katumus. Ja että katumuksen aikana rukoukset saavat erilaisen sävyn kuin muuten ja sitä halutaan korostaa jättämällä nämä ylistysvirret pois. Ymmärsin ajatuksen, koska nämä "ylistysvirret" - tai mikä niiden virallinen nimi nyt sitten onkaan - pohjautuvat useimmiten suureen kiitollisuuteen Jumalaa kohtaan ja siis iloon, mikä taas ei ehkä ole katumukseen liittyvä mielentila.

Eli minua vastaus tyydytti, mutta ei ystävääni, joka oli sitä mieltä, että Jumalaa pitää ylistää, vaikka kuinka katuisikin.

No se siitä hänen mielipiteestään, mutta rupesin itse asiaa uudestaan illalla pohtimaan. Pääsiäispaastoonhan tämä sopii loogisesti. Varsinkin hiljaista viikkoa ja pitkääperjantaita lähestyttäessä, siinä alkaa (kirkkovuoden tapahtumien kannalta) olla kaikki toivo ja lopulta koko Jumalakin menetetty - ja siinä vaiheessa "Kunnia Jumalalle.." laulaminen tuntuisi lähinnä makaaberilta.

Mutta näin joulua odotellessa kuvio on jotenkin toinen. Ensin meillä on Tuomiosunnuntai, mutta heti sen perään 1. adventtina saamme uuden toivon ja lupauksen Vapahtajan syntymästä. Ja vaikka siinä kuinka "paastoasi" ja katuisi - ja yritä sitä nyt tämän yleisen kaupallisen jouluhässäköinnin aikana tehdä - niin kyllä sitä kaikesta katumuksesta huolimatta juuri tämän luvatun toivon odotuksessa mielellään sitä kunniaa Jumalalle huutaisi... – siis laulaisi.

Joten kun kerran asialla kehtasin tuomiorovastiakin häiritä, niin kai sitten teitäkin. Eli onko kellään mitään mielipidettä asiasta...

 - tai asian vierestä. (Vaikka minulla on välillä taipumus näihin olevinaan syvällisiin "teologisiin" pohdintoihin, niin en suinkaan ole mikää tosikkö. Tämä vain sen takia, ettei syntyisi aivan väärää ensivaikutelmaa persoonastani, kun lopultakin ei-körttinä tänne teidän palstallenne uskalsin tunkeuta - lueskellut olen jo jonkin aikaa.)

osmo:
Jaa,a. Eipä ole tullut tuolta kannalta mietittyä. Oikeastaan olen jumalanpalvelusjärjestyksen osalta eniten ihmetellyt joitain kirkkokäsikirjassa olevia raamatun tekstejä. Että miksi juuri tämä tai tuo on valittu. Vaan joskus juuri ne vaikeimmat ovat muljahtaneet hyvinkin rikkaiksi.
Toisaalta, onhan messussa kuitenkin pienen paastonkn aikana loppuylistys.
Ja virsissä saattaa olla hyvinnii paljon ylistystä?

mt:
Itse asiaan en ota nyt kantaa, mutta se on todettava, että hyvin on kirkko tämän asian pitänyt piilossa. Hakekaapa kirkon sivustosta (www.evl.fi)
a) kohta missä kerrotaan että adventtina jää Kunnia pois
b) selitys sille, miksi näin on
c) hengellinen, kehottava opetus kirkkovuoden adventtijaksosta tästä näkökulmasta.

Jos löydätte hyvän selityksen, laittakaa tieto siitä tänne. Ja kertokaa, miten löysitte, niin me huonommatkin tiedonhakijat viisastumme.

mt

P.S. Sekin olisi hauska kuulla, onko tämä asia tullut saarnoissa millä tavalla esiin...

Johannes:
Huomasin eron, kun eilen olin aaton jumalanpalveluksessa, niin se oli erilainen kuin tänään joulukirkko. Siis kiinnitin huomiota tämän ketjun innoittamana, en muuten olisi varmaan huomannutkaan. Ihan kiva tapa tuokin ja toi juhlan tuntua, kun joulukuussa ei ole ollutkaan niitä kaikkia kohtia mukana. Jotain erilaista oli, vissiin juuri nuo puuttuvat kohdat, mutta niitä ei ole ennen tiedostanut.

5.30 heräsin joulukirkkoon ja on se vain niin mukava tunne, kun "yöllä" saa olla kirkossa. Siis meinaan, että pimeän aikaan. Varsinkin näin jouluaamuna oli mukavaa, kun oli niin rauhallinen tunnelma, pappi lähtiessä kätteli kaikki, kirkossa oli paljon porukkaa jne. Vieläkin on niin harras tunnelma, kun osa porukasta on vielä "kirkkonokosilla", kun joutuivat tavallista aikaisemmin heräämään. Eilen oli porukkaa vielä enemmän kirkossa, kirkossakäynti on kai siirtynyt aattoon, mutta tunnelma oli eri, sillä ilmassa oli vielä kiireen tuntu. Tänään oli eri rauhallista.

kirsus:

--- Lainaus käyttäjältä: "Johannes" ---....Ihan kiva tapa tuokin ja toi juhlan tuntua, kun joulukuussa ei ole ollutkaan niitä kaikkia kohtia mukana. ...
--- Lainaus päättyy ---


Juu, kyllä sitä suurella riemulla sitä Kunniaa ja kiitosvirttä taas lauloi tauon jälkeen - eli siinä mielessä kieltämättä ehkä hyväkin asia, vaikka tuolla ketjun alussa näiden osien puuttumisesta adventin aikana urputinkin


--- Lainaus käyttäjältä: "Johannes" ---5.30 heräsin joulukirkkoon ja on se vain niin mukava tunne, kun "yöllä" saa olla kirkossa. Siis meinaan, että pimeän aikaan.
--- Lainaus päättyy ---


On tuossa aamukirkossa ja varsinkin sinne pimeässä, silmät vielä puoliunessa, vaeltamisessa oma tunnelmansa. No täällä Helsingissähän meillä kyllä on näitä vaihtoehtoja omassa seurakunnassani myös "myöhäisheränneille" klo 8 ja klo 10, mutta "omassa" kirkossani - Vanha kirkko kun on - sentään ollaan vielä suht’ perinteisiä eli messu on klo 7. On suht hiljaista, ei autoja pahemmin vielä liikenteessä.

Vielä tunnelmallisempaa se oli silloin, kun tuota luntakin oli vielä olemassa. Koska jouluyönä ja -aamuna katuja ei aurattu, parhaassa tapauksessa kirkkoon pääsi vaeltamaan lähes koskemattomassa lumihangessa, jossa näkyi vain pieni polku, joka johti kirkolle. (Ja se on aikamoista ylellisyyttä Helsingin keskustassa.)

Mutta tuohon Kunniaan ja jouluun palatakseni, niin jouluaaton hartauden lopussa tapahtui jotain sykähdyttävää.  (Asiaan saattoi osittain vaikuttaa se, että "Enkeli taivaan" 10. säkeistö, se siis jossa normaalisti noustaan ylös laulamaan "Nyt Jumalalle kunnia..." laulettiin heti evankeliumin päätteeksi eli ihmiset olivat jo valmiiksi seisaallaan, ja trumpetistikin intoutui soittamaan niin kovaa sillä kohdin, että seurakunnan laulua hädin tuskin kuuli.)

Mutta saarna oli vakuuttava - ei mitään "lässytystä" - siis näitä suurelle yleisölle tarkoitettuja joulusaarnoja, jossa muistellaan lapsuuden joulun tunnelmia tai muuta mukavaa, ettei vain pelästytettäisi niitä ihmisiä, jotka käyvät kirkossa ehkä vain jouluna - ja sitten saarnan lopussa jotenkin ujosti uskalletaan muistuttaa, että Jeesuksen takiahan me tätä joulua vietämme.
Saarna seuraili evankeliumin tekstiä ja siinä puhuttiin koko ajan Jeesuksesta ja Jumalasta, ja siitä miksi Jeesus oli syntynyt (ja kuollut): että meillä olisi elämä. Siis kenellekään ei voinut jäädä epäselväksi, miksi joulua vietetään. Lopussa tuli vielä Herran siunaus komeasti samaisen papin laulamana ja loppuvirtenä oli ”Maa on niin kaunis”. Ja sen kolmannessa säkeistön aikana tapahtui jotain, mitä en ole aikaisemmin nähnyt. Säkeistön alkuosa laulettiin vielä kiltisti istualtaan, mutta sitten koko kirkkoväki aivan samanaikaisesti yht’äkkiä pongahti seisaalleen laulamaan sen lopun: ”Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.”

Voi olla, että se osittain johtui siitä, niin kuin sanoin, että ihmiset ovat tottuneet sen tekemään siinä Enkeli taivaassa, mutta jotenkin se tuntui myös spontaanilta reaktiolta evankeliumin ja saarnan sanomaan – sitä loppua ei vain yksinkertaisesti voinut laulaa istuaaltaan. Hieno huipentuma koko aattohartaudelle, erityisesti koska se tuli ”yleisön” puolelta.


--- Lainaus käyttäjältä: "Johannes" ---kirkossakäynti on kai siirtynyt aattoon
--- Lainaus päättyy ---


Ja sitten on näitä (meitä) hulluja, jotka käyvät sekä että – siis aattona ja jouluaamuna.

Tänä vuonna olisin toivonut, että koko se aattohartauden väki olisi tullut aamullakin. Kuten sanoin, aaton saarna ja tunnelma olivat vaikuttavia, ja jos sama porukka olisi aamulla tullut kuulemaan vielä toisen hyvän saarnan, niin aattona hyvin pohjustettuun maaperään olisi jouluaamuna sanoma saattanut juurtua oikein kunnolla.

Tuosta jouluaamun messun aikaisesta ajankohdasta tuli muuten mieleen kysymys, mutta avaan sille uuden ketjun.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu