Homoparin lapsi saa kaksinverroin tukea ja rakkautta yksinhuoltajan lapsiin verrattuna. Kun iso osa lapsista kasvaa vain yhden vanhemman kanssa, on minusta tekopyhää olla huolissaan homoparien lapsista. Homopari ei saa lasta vahingossa, vaan heidän täytyy todella haluta sitä, joten lapsen tulevaisuus on todennäköisesti turvatumpi kuin monen muun.
Homot ovat usein joutuneet taistelemaan oman persoonallisuutensa puolesta, joten monet heistä ovat kasvaneet ihmisenä paljon enemmän kuin yksisilmäiset helpon elämän heterot.
Voi olla, että homoparin lapsesta tulee eri tyylinen kuin jonkun heteroparin lapsesta. Jos tätä lasta kiusataan, niin vika on kyllä kiusaajissa, ei lapsessa eikä sen vanhemmissa. Todennäköisesti kiusaajan vanhempien mielipide on tyyliä "Ei minulla ole mitään homoja vastaan, mutta kohta varmaan vaaditaan pedofiliankin hyväksyminen."
Kiusaamisperusteella voitaisiin yhtä hyvin (= yhtä huonosti) kieltää vaikkapa ulkomaiset adoptiot (ainakin maista, joista tulevat lapset eivät ole arjalaisen vaaleita), lihavien vanhempien lisääntyminen (lihavien vanhempien lapset ovat useammin lihavia, ja tulevat ehkä kiusatuiksi, terveyshaitoista puhumattakaan) ja körttien lisääntyminen (uskokaa tai älkää, siitäkin voidaan lasta kiusata, että se on käynyt herättäjäjuhlilla).
Sitä paitsi: miksi tässä keskustelussa on sidottu yhteen avioliitto ja lasten saaminen? Jos avioliittoon automaattisesti kuuluu lapset, niin miksi vihimme ihmisiä, joista jo tiedetään että he eivät vaikkapa sairauden (tai iän!) takia voi saada lasta?
Ja ettei epäselvyyksiä jäisi: minusta avioliitto (sanana) on miehen ja naisen välinen liitto (kuten tällä hetkellä Suomen lain mukaan on), mutta papeilla pitäisi olla oikeus (ei kuitenkaan velvollisuus) siunata myös rekisteröidyt parisuhteet.
