Aamuhartaus 14

[Riitta-mummi]

VK 310   Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on

https://www.youtube.com/watch?v=JeYcUfNx2Jg

1.
Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on,
emme kauhistu vastustajaamme.
Viha vaikka on vastaamme sammumaton,
niin me turvaamme puolustajaamme.
Vaikka kaita on tie
ja se taisteluun vie,
meille Jeesus on turva ja kilpi.
Siis me uskossa vaan
käymme taistelemaan.
Pyhä on tämä tie, pois jo vilppi.

2.
Vihamies kuka voittaisi sankarin sen,
kuka voittaisi Golgatan Herran?
Taisteluissa hän linna on turvallinen,
hän on voittanut saatanan kerran.
Jos me joudummekin
syvihin vesihin
ratki keskelle kuoleman kauhun,
emme nääntyä voi,
hänen äänensä soi
läpi myrskyn ja helvetin pauhun.

3.
Ota kuoleman vallan jo taitettu on
ja on riistetty helvetin voitto.
Elon ruhtinas Jeesus on voittamaton,
jo on valjennut autuuden koitto.
Hänen kunniataan,
hänen kirkkauttaan
me nyt kiittäen veisaelkaamme.
Meille voiton hän toi,
lunastuksensa soi,
hänen kauttaan me autuuden saamme.

4.
Vaikka syntimme nousevat kauhistamaan,
kadotukseen ne meitä ei saata.
Mereen Jeesus jo heitti ne pohjattomaan,
hänen armonsa voisiko laata!
Meille puhtauden,
levon, lohdutuksen,
pyhityksen hän suo veressänsä.
Kun me armahtajaan
tähän luotamme vaan,
meitä varjelee hän kädellänsä.

5.
Siis te Jeesuksen ystävät armoitetut,
kaikki uskossa vaeltakaatte.
Luja toivonne olkoon, te ahdistetut,
vaikka kiusoja, vaivoja saatte.
Teillä auttaja on,
apu ahdinkohon
tätä tietänne kulkiessanne.
Hän on armollinen,
hän on uskollinen.
Pysykää yhä Jeesuksessanne.

6.
Kun me heikkoina Herralle huokaamme vaan,
Pyhä Henkensä auttaa jo meitä.
Uni meitä kun pyrkivi ahdistamaan,
meitä Herra ei nukkumaan heitä.
Kun me uuvumme niin,
ettei rukouksiin
eikä valvomiseen ole voimaa,
hän on puolustaja,
esirukoilija
eikä heikkoja, huonoja soimaa.

7.
Isä Poikansa ihmisten veljeksi toi,
Poika saanut on taitavan kielen.
Yhä murheemme riemuksi muuttaa hän voi,
luoda heikkoihin rohkean mielen.
Ja hän uupuville,
tiellä vaipuville
Pyhän Henkensä lahjaksi suopi.
Heitä uudistamaan,
heitä vahvistamaan
pyhän armonsa, voimansa tuopi.

8.
Tule, Herramme, meitä nyt vahvistamaan,
tule, virvoita voimalla taivaan.
Sinun tietäsi taivuta vaeltamaan,
täällä suostumaan ristiin ja vaivaan.
Tue uskoamme,
tue toivoamme,
pidä sielumme tallella aina.
Kuule huutoamme,
sinä auttajamme,
kuvas kirkkaana sieluumme paina.



Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Lapualta.

[vn]

Laitan tästä hyvästä virrestä toisenkin version.

https://www.youtube.com/watch?v=vX_2aaXVmq8

[Pena]

On suuri armo, että Jumalan valtakunta on meidän tykömme tullut Jeesuksen Kristuksen persoonassa. Hän on tullut auttamaan ihmiskuntaa kauheasta orjuuden tilasta, jossa se lepää, kukistamaan niitä valtoja, jotka ihmistä orjuuttavat, ja vapauttamaan henkisesti ja ruumiillisesti kahleista, jotka muuten tulevat kuolemaksi. Tänäkin aikana näkee, millaista Herran Kristuksen vaikutus tuollaisiin synnin orjuudessa oleviin ihmisiin on. Onhan silmäimme edessä tuon tuostakin näkyvissä, että mykkä puhuu, sokea näkee, kuuro alkaa kuulla hengellisesti, spitaalitautinen puhdistuu, kuollut herää, rampa alkaa käydä jne. Ihminen, joka on pilkannut Jumalaa, alkaa rukoilla ja ylistää Häntä. Ihminen, joka vakuutti, ettei hän koskaan tarvitse olla Jumalan kanssa missään tekemisissä, ei koskaan taipua Herran jalkoihin, löydetään yhtäkkiä armoistuimen edessä syntejänsä itkemässä. Juomarista tulee raitis ihmeellisen muutoksen kautta, siveettömästä siveellinen, jumalattomuuden tiellä kulkeneesta jumalinen ihminen. Ihmisestä, jolla ei muuta harrastusta ollut kuin tämä maa ja mitä siihen kuuluu, tulee ihminen, jonka riennot alkavat tähdätä ijäisyyttä kohti. Mikä tämän sai aikaan? Jeesus Kristus yksin. Hän ajoi Jumalan sormella riivaajan ulos ihmissydämestä.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Tunnetteko tätä taistelua? Tunnetteko sitä itsessänne, tunnetteko ympäristössänne? Kuulkaa te, jotka olette Herran töiden todistajia olleet, te olette monta, monta kertaa olleet näkemässä, mitenkä mykkä mykän perästä alkoi puhua ja kiittää Herraa, kuinka entinen elämäntien syrjässä istuva sokea alkoi nähdä ja sitä tietä käydä, kuinka hengellisesti kuolleet nousivat haudoistansa ja alkoivat elää uutta elämää. Kenties olette aivan kotonanne saaneet näitä samoja ihmeitä nähdä. Sanokaa tuntonne edessä, kummalla puolella olitte silloin, senkö puolella, joka riivaajan voiman kukisti, vai senkö, joka omilla arvosteluillansa koetti voimattomaksi saada koko Jumalan työn?

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Herra sanoo tekstissämme: Joka ei ole minun kanssani, hän on minua vastaan, ja joka ei kokoa minun kanssani, hän hajoittaa. Raja auki! Sitä tämä sana tietää. Raja auki Jumalan valtakunnan ja maailman välillä, raja auki pimeyden henkivaltojen ja valkeuden välillä, raja auki kuoleman ja elämän välillä! Toiselle tai toiselle puolen rajaa joka ikinen meistä asettumaan! Joka ei lähde Jeesuksen mukana, se on vastustaja; joka ei kokoa Hänen kanssansa, se on hajoittaja. Kumpi olet sinä? Sitä Herra nyt kysyy. Kristuksen sääntö on: kadota henkesi Hänen tähtensä, että sinäkin ijäisen elämän löytäisit. Ken ei raaski sitä antaa alttiiksi, se hukuttaa sen. Kummanko teet?

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Tekstissämme on minusta ihmeellisen kaunis loppu, johon vielä pyydän kiinnittää huomiotanne.
Oli kansan joukossa eräs, johon Herrasta kävi aivan toisenlainen vaikutus kuin edellisiin, eräs nainen. Hän näki nuo ihmeelliset työt, mitä Herra teki ja kuuli, kuinka Hän elävästi kumosi kaikki vastustajain väitteet osoittaessaan, ettei valtakunta voi itseänsä vastaan nousta ja siten kaivaa nurin omia perustuksiansa. Hänen sydämensä tuli nyt iloa täyteen, kun hän katseli ja kuunteli tuota natsarealaista. Nähtävästi oli hän äiti itse. Hänen mieleensä tuli se äiti, jolla oli tuommoinen poika, joka saa sanoa sitä poikaa omaksensa. Salaisella kateudella sekä samalla mielihyvällä hän sitä äitiä ihaili ja ajatteli eikä malttanut olla huudahtamatta ilmi tuota ihastustansa: "Autuas on se kohtu, joka on kantanut Sinut ja ne rinnat, joita olet imenyt". Olen kuulevinani tässä: "Voi, jos minulla olisi tuollainen lapsi, jonka saisin nähdä noin taistelevan, tuommoisia töitä tekevän, tuommoista elävää opetusta jakavan syntisraukoille! Olisi hupaista nähdä sitä autuasta äitiä, jolla on tuollaista iloa pojastaan."

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Mutta kuulkaa, mitä Herra vastaa! Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä. Hänessä oli Jumalan sana pesonoituna ihmistä läsnä. Hän käänti tuon ylistyksen pois itsestänsä, kun vaimo sen Hänelle omisti, ja siirti sen niihin, joihin Hänestä on saanut käydä eläväksi tekevä vaikutus, sanoen: "Niin tosiaan, ne ovat autuaita, jotka kuulevat Jumalan sanan ja joissa se sana saa vaikuttaa uudessa elämässä ja kuuliaisuudessa". Aivan samoin teki Hän kerran toisessakin tilaisuudessa, kun Hänelle tultiin sanomaan Hänen pitäessään parhaillaan seuroja: "Äitisi ja veljesi odottavat sinua ulkona". Hän vastasi silloin viitaten kansaan, joka Hänen ympärillään sanaa kuuli ja kätki: Nämä ovat minun äitini ja minun veljeni ja minun sisareni. Näin on se, joka kätkee Hänen sanansa, sellaisessa sukulaisuussuhteessa Herraan. - Kuulkaa, miten on teidän laitanne? Millaisen todistuksen Hän teistä antaa? Moni teistä ajattelee: "Ei minuun sovi se sana, minkä Herra tuosta naisesta lausui". Mutta kuule, miksei? Te kuulette Jumalan sanaa nytkin. Se kiinnittää huomiotanne itseensä nytkin ja niin mielellänne soisitte - ettekös soisi? - että se aukaisisi teidän sydämenne, niin että sulaisisitte ja särkyisitte sanan edessä. Mitähän, jos te olisitte oman mahdottomuutenne tuntemisen uhallakin niitä, joille Herra sanoo: "Niin autuaat te, autuas sinä!"

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Autuus on niin suuri asia, että kyllä kannattaa sentähden antautua Herran sanalle kokonansa, kuulemaan sitä aina, kun siihen tilaisuutta tarjoutuu. Istahda vain Herran jalkoihin Marian tavoin! Siellä sen sitten näkee, väsyttääkö sana vai huvittaako, tekeekö se synkäksi vai antaako se iloa. Kätkekää Herran avulla sana, mitä kuulette nytkin! Ellette sitä tee, ei ole muuta mahdollisuutta kuin että teidän täytyy olla toisella puolella rajaa hajoittamassa, sanomassa sydämessänne Jeesukselle: "Sinulla on perkele". - Niinkö?
Armon Herra! Paina sanasi meihin, minuun ja minun sanankuulijoihini! Paina se terävän miekan tavoin läpi sielun, että me tulisimme osallisiksi siitä sanomattoman suuresta autuudesta, mikä Sinussa ja sinun sanassasi on syntisiä varten kätkettynä! Amen.

Vilhelmi Malmivaara

[Riitta-mummi]

SV 32   Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä


1. Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä,
kun käymme täällä kadotuksen teitä
ja teemme turhaan työtä raskasta,
vaan emme pääse synnin kuormasta.

2. Sä lupaat hengellemme virvoituksen
ja sydämelle rauhan, lohdutuksen,
kun vaivattuina luokses tulemme
ja tunnustamme oman tilamme.

3. Tahtosi tiedän, kuulen varoituksen,
ja sydämessä tunnen kutsumuksen.
Luoksesi, Herra, tulla tahtoisin,
kun tiesi vain nyt oikein tuntisin.

4. Vaan miten sokeana nähdä voisi,
ja tiekö eksyneelle tuttu oisi?
Mitenkä rampa pääsee liikkumaan,
mitenkä kuollut nousee haudastaan?

5. Kun sanot johtavasi tiellä taivaan
murheeseen, ristiin, kärsimiseen, vaivaan,
myös lupaat viedä kautta kuoleman
sun kunniaasi korven kulkijan.

6. Vaan minä pelkään kuolemaa ja yötä,
jää kantamatta ristini sen myötä.
Kipuja, vaivoja vain pakenen,
en taivu koskaan alle murheitten.

7. Siis ole, Jeesus, tienä eksyneelle,
virvoittajaksi tule väsyneelle
ja elämäksi mulle kuolleelle
ja totuudeksi valheen orjalle.

8. Voimallas ryöstä saalis Saatanalta
ja sydämestä särje synnin valta.
Tee rakkaammaksi mulle ristin tie,
armosi tuntemiseen minut vie.

Wilhelmi Malmivaara 1888, uud. VK 1938, VK 1986, J. Löytty 2015

[Pena]

Maria oli ollut ihmeiden keskellä elämässään. Hänelle oli tapahtunut aivan ihmeellisiä asioita, joista hän itse kertoo tekstissämme* näin: Herra on kääntänyt katseensa palvelijattarensa alhaisuuteen. Voimallinen on tehnyt suuria tekoja minulle. Hän on tehnyt voimallisia tekoja käsivarrellaan. Kun Herra oli kuullut ihmiskunnan huokaukset ja aikoi täyttää kansansa toivon, oli Hän kääntänyt laupeutensa katseen Mariaan ja valinnut änet Israelin Lohduttajan synnyttäjäksi, hänet, joka oli vain alhainen palvelija. Aivan kummalliselta tuntui Mariasta, että juuri hän sai näin ihmeellisen laupeuden Herralta.

Vilhelmi Malmivaara

Luuk. 1:46-55

[Riitta-mummi]

VK 51    Kaikki ilon lähteet puhkeavat


1.
Kaikki ilon lähteet puhkeavat,
Maria kun laulaa Herrastansa
kumartuen suureen luottamukseen.
Kiitetty olkoon Kristus.

2.
Kirjoitusten kätköt, lupaukset
puhkeavat niin kuin nuput puissa,
kaikessa on paratiisin tuoksu.
Kiitetty olkoon Kristus.

3.
Herran äidin kanssa tahdon laulaa
rakastaen häntä, joka kulki
haudan kautta aamun valtakuntaan.
Kiitetty olkoon Kristus.

4.
Taivaan valtias on keskellämme,
suojaton ja hauras ihmislapsi
valtaa vailla, paljas armon ihme.
Kiitetty olkoon Kristus.

5.
Kaikki lähteet ovat Jeesuksessa,
kaikki puhkeavat Hengen riemuun,
kun nyt kumarran ja kiitän Herraa.
Kiitetty olkoon Kristus.




Eyvind Skeie 1977. Suom. Anna-Maija Raittila 1978. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Ahti Kuorikoski 1978.

[Pena]

Herra oli tehnyt vielä enemmän Marialle. Hän oli osoittanut hänelle sellaisen armon, joka koitui hänen kansansakin hyväksi. Maria näki, kuinka Herra kukisti valtaistuimet, jotka olivat sortaneet hänen kansaansa ja olleet sille raskaana ikeenä. Ja siitä lapsesta, jonka hän oli synnyttävä, oli Jumalan enkeli sanonut: Herra Jumala antaa hänelle Daavidin valtaistuimen ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas ijankaikkisesti, eikä hänen valtakunnallansa ole loppua oleva. Voi arvata, miten ihmeellinen asia tämäkin Marialle oli.
Mutta Maria oli saanut vielä sitäkin enemmän laupeutta Jumalalta. Hän oli saanut lupauksen sellaisesta, joka koski koko ihmiskuntaa, niitä jotka silloin elivät ja kaikkia jälkeentulevaisia polvesta polveen. Hän oli saanut sanoman kaikkien ihmisraukkojen pelastuksesta, kuullut, että Herra oli särkevä heidän vaatijansa sauvan ja taittava heidän olkainsa ikeen, ottava pois heidän ympäriltänsä käärinliinan, jolla he olivat sidotuita. Koko ihmiskunnalle oli tapahtunut suuri laupeus, suuri armo.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Tämä kaikki vahvisti nyt Mariaa näkemään sen, minkä hän Herraa pelkäävänä ihmisenä oli usein ennen kokenut, että Herran sana oli käyvä toteen kirjain kirjaimelta. Senpätähden hän puhkesi suureen Herran kiitokseen sanoen: Sieluni suuresti ylistää Herraa ja henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani - - - Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä ja rikkaat on hän lähettänyt tyhjinä pois. Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan Abrahamia ja hänen siementänsä kohtaan ijankaikkisesti, niinkun hän on puhunut isillemme.
Nämä ne suuret asiat olivat, joista Maria tekstissämme meille kertoo ja jotka tekevät hänen muistonsa meille kalliiksi muistoksi.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Maria meni sellaisen naisen luo, jolle oli tapahtunut samallainen armo kuin hänellekin, erään sukulaisensa, Elisabetin. Nehän ymmärtävät parhaiten toisiansa, joilla on samallaiset vaiheet, yhdenlainen mieli, yhdenlaiset kokemukset. Ne voivat puhua ajatuksensa toisilleen, paljastaa sydämensä ja olla varmat siitä, että tulevat ymmärretyiksi. Elisabetilla oli ollut raskas murhe elämässään, raskaampi kuin mikään muu, mikä voi kohdata israelilaista naista. Hän oli hedelmätön. Mutta nyt oli Herra katsonut häneen laupeutensa katseella, ja määrännyt hänet Johannes Kastajan, Jeesuksen edelläkävijän, äidiksi. Näin oli hänen sydämensä murhe muuttunut iloksi, kirous siunaukseksi, hedelmättömyys hedelmällisyydeksi.
Tämän armoitetun luo Maria nyt rienti. Jos luette koko kertomuksen heidän yhdessäolostansa, näette, minkälainen ihmeellinen riemu siellä syttyi. Syntymätön Johannes jo iloitsee Herran läheisyydestä. Elisabet iloitsee Marian tulosta ja Maria puhelee ylistyksen siitä armosta, mikä hänelle ja hänen kansalleen oli tapahtunut. Tämä hänen ylistyksensä on päivän tekstissämme*.

Vilhelmi Malmivaara

*Luuk. 1:46-55

[PekkaV]

   ”Älkää olko mistään huolissanne"  https://www.youtube.com/watch?time_continue=88&v=o-zFM_EToBE&feature=emb_title