Anteeksi antaminen

[Mörtti-57]

Siunakkaa niitä, jokka teitä kiroavat, rukoilkaa niiren erestä, jokka teitä pariaavat. Olokaa armahtavaaset, niinku teirän Isänne on armahtavaanen.
Äläkää tuamikko, niin ei teitä tuamita; äläkää karotustuamiota lausuko, niin ei teillekkään karotustuamiota lausuta. Luukas 6

Anteeksi antaminen on moninkertaasesti vaikiampaa ku pyytäminen.
Kun tullahan miälestämme loukatuksi tai väärin kohorelluksi on vaikiaa niällä oma ylypeys ja antaa anteeksi. Rakennellahan mialuummin aitoja ja muureja, kun yrittääsimmä ettiä siltoja, ymmärrystä ja sopua väliihin.

Syrämessään anteeksi antaminen on sellaanen neulansilimä, jonka läpi monelta jää kulukematta. Täytyys tulla aivan piäneksi, notta vois olla uskossaan niin suuripiäni.

[Pena]

Ehkä on alotettava anteeksi antaminen pinnalta. Ensin on sanottava se ääneen ja sitten yritettävä sovittaa tekojansa siihen mitä tuli sanotuksi. Ajatukset taipuvat toivottavasti vähitellen toistuvaan käytäntöön. Sydän voi olla sinnikäs, sen muuttumiseen pitää saada apua ylhäältä.

[3357]

Anteeksi antaminen on moninkertaasesti vaikiampaa ku pyytäminen.
Kun tullahan miälestämme loukatuksi tai väärin kohorelluksi on vaikiaa niällä oma ylypeys ja antaa anteeksi. Rakennellahan mialuummin aitoja ja muureja, kun yrittääsimmä ettiä siltoja, ymmärrystä ja sopua väliihin.

 Syrämessään anteeksi antaminen on sellaanen neulansilimä, jonka läpi monelta jää kulukematta. Täytyys tulla aivan piäneksi, notta vois olla uskossaan niin suuripiäni.

Hyvin kuvaat ihmisen luonnetta. Anteeksi antaminen on armahtamista, rangaistusvaatimuksista luopumista. Anteeksi antaminen vapauttaa piinasta, epäluottamuksesta, katkeruudesta. Anteeksi antaminen on työlästä, jos toinen osapuoli ei edes pyydä anteeksi.

Ihmissuhderistiriidoissa pitäisi minusta huomata se, että usein valtakilpailuissa herran roolin ottanut orjuuttaa toisen osapuolen. Orjan osassa oleva tuntee syyllisyyttä. Niissä tunnoissa pyytää kaiken aikaa anteeksi tai ainakin ajattelee anteeksipyytämistä.

Orjuus on kuitenkin lakkautettu. Siihen osaan ei kenenkään pidä suostua, vaikka Raamatussa kuinka kehotettaisiin kääntämään toinenkin poski.

Ihminen kantaa niin paljon turhaa syyllisyyttä ja epäilyä. Lapsen on paljon helpompi käsittää, että kasteessa meidät on sidottu anteeksiantajaan, joka on meidän vapauttaja.

Toista ihmistä en voi muuttaa, mutta itseäni kyllä. Armahtaa voisi myös itseään, hyväksyä itsensä.

"Elämme pääsiäisen salaisuudesta. Ihmisen arki on täynnä pieniä kuolemia. Niitä seuraavat ylösnousemuksen aamut, uudelleen aloittamisen  mahdollisuus." Maan ja taivaan välillä, Reijo Ylimys, Herättäjä-Yhdistys 2006

[mirja]

Onko anteeksiantaminen ainoastaan rangaistusvaatimuksista luopumista?Minusta ei.Muutenhan kaikki rikolliset tulisi jättää rankaisematta,mikä vain lisäisi sen kaltaista käyttäytymistä ja muiden murheita. Miettikääpä ammattirikollisia, pedofiileejä ym.

[Pena]

Luterilaisen ajatuksen mukaan esivallan (yhteiskunnan) tehtävä on saattaa rikolliset oikeudenmukaisesti rangaistaviksi. Anteeksianto lähimmäiselle on taas kristityn oma henkilökohtainen toimintamalli. Sitä voisi pitää pikemminkin luopumisena kostosta kuin rangaistuksesta.

[Mörtti-57]

Kiitos viisahista sanoosta!
Suamalaanen ja ennenkaikkia pohojalaanen "ei tartte auttaa" menttaliteetti tukahruttaa ja kaventaa monen elämänlaatua. Jurotahan vaan itteksemmä pohojamuriis murheinemme tukehtumispisteesehen asti.

Joskus aivan karehtii romaaneja ja muita luannonlapsia, ku he pystyy kattomahan tätä elämää niin avarasti, "iliman hualenhäivää".
Osaaspa ittekki klaarata tätä elämää nupissaan vähän väliemmän sihirin läpitte.
Joku viisas on sanonu, että toiset on syntyny palavelijaksi, toiset taas palaveltaviksi. Itte oon kyllä iloonen, kun oon syntyny palavelijaksi, vaikka joku sitä tiatoosesti hyväksi käyttääskin. Hyvän miälen tuattaminen ja saaminen on paras palakka.

[uskova]

Sydämessään anteeksiantaminen on ollut ennen vaikeaa, se on todella vaikeaa. Jumalalta siihen tulee voima, sillä "kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa".

Anteeksiantavaisuus on myös Hengen hedelmä, joka kasvaa suuremmaksi ja suuremmaksi kun etsimme Jeesuksen kasvoja... Jumalan valtakuntaa...

Siunausta!

Muistan rukouksissa, anteeksiantavaisuus on tärkeää! "Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet".

[3357]

Kiitos viisahista sanoosta!
Suamalaanen ja ennenkaikkia pohojalaanen "ei tartte auttaa" menttaliteetti tukahruttaa ja kaventaa monen elämänlaatua. Jurotahan vaan itteksemmä pohojamuriis murheinemme tukehtumispisteesehen asti.

Joku viisas on sanonu, että toiset on syntyny palavelijaksi, toiset taas palaveltaviksi. Itte oon kyllä iloonen, kun oon syntyny palavelijaksi, vaikka joku sitä tiatoosesti hyväksi käyttääskin. Hyvän miälen tuattaminen ja saaminen on paras palakka.

Sinähän avoimuudellasi rohkaisit asiaa miettimään ja jotain omien kokemusten pohjalta myös kertomaan.
Luulen, että palvelu perustuu vuorovaikutukseen, ainakin sen pitäisi olla tasapuolista. Orjalla ei ole oikeuksia, eikä mahdollisuutta vuorovaikutukseen.
Mitä palvelu oikeastaan on?

[Sanneli]

Eilen olin seuratuvalla seuroissa ja siellä just anteeksiannosta puhuttiin ko eilen oli päivän aiheena "antakaa toisillenne anteeksi" mikäli muistan oikein. Joku niistä puhu oikeen hyvin, oisko Viljasen Martti ollu, siitä mitenkä asian painaminen villasella ja unohtaminen on eri asia mitä anteeksiantaminen. Mun mielestä soli tosi mielenkiintonen.

[Pena]

Minusta kristillinen palvelu ei perustu vastavuoroisuuteen, vaikka saattaakin usein tuottaa vastapalveluksen. Palvelemisen lähtökohta on yksinkertaisesti se, että toinen tarvitsee sellaista minkä minä voin antaa. Se ei saisi olla kaupankäyntiä.
Orjaksi joutunut on onneton ja sidottu, mutta Jeesuksen antama malli on luopua vapaudestaan ja vapaaehtoisesti sitoutua orjan asemaan.
Miten se nyt menikään? "Olkoon teillä se mieli, joka Jeesuksella Kristuksella oli...."

[uskova]

Eilen olin seuratuvalla seuroissa ja siellä just anteeksiannosta puhuttiin ko eilen oli päivän aiheena "antakaa toisillenne anteeksi" mikäli muistan oikein. Joku niistä puhu oikeen hyvin, oisko Viljasen Martti ollu, siitä mitenkä asian painaminen villasella ja unohtaminen on eri asia mitä anteeksiantaminen. Mun mielestä soli tosi mielenkiintonen.

Tuo on aivan todellinen tosi, anteeksianto on jotain suurempaa

[3357]

Minusta kristillinen palvelu ei perustu vastavuoroisuuteen, vaikka saattaakin usein tuottaa vastapalveluksen. Palvelemisen lähtökohta on yksinkertaisesti se, että toinen tarvitsee sellaista minkä minä voin antaa. Se ei saisi olla kaupankäyntiä.
Orjaksi joutunut on onneton ja sidottu, mutta Jeesuksen antama malli on luopua vapaudestaan ja vapaaehtoisesti sitoutua orjan asemaan.
Miten se nyt menikään? "Olkoon teillä se mieli, joka Jeesuksella Kristuksella oli...."

Ajattelen kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta. Jumala on Luoja. Hänen edessään ihmiset ovat samanarvoisia. Ihminen ei ole ihminen ilman toista ihmistä. Jumalan luomana ihminen on ainutkertainen ja hänet on luotu rakastamaan. Tältä pohjalta en pysty ajattelemaan palvelun lähtökohdaksi että, minä annan toiselle sen mitä häneltä puuttuu. Siinä minä, antaja olen vallankäyttäjä ja voin määritellä toisen avuntarpeen. Ikään kuin tietäisin, mitä toinen tarvitsee.

Mielenkiintoinen on ajatuksesi orjan asemasta. Tässä on yksi Rtun ristiriita. Jeesus opettaa vapaaehtoisesti suostumaan orjaksi, mutta toisaalla vakuutetaan ihmisten tasa-arvoisuudesta ja että Kristus tuli vapauttamaan ihmiset. luomistyön perusteella kaikilla ihmisillä on korvaamaton arvo, sen perusteella orjia ei voi olla.

[Pena]

Sellaisen tuputtaminen toiselle, mitä tämä ei tarvitse, on valitettavan yleistä. Se ei ole palvelemista, vaikka ehkä olisikin palveluelinkeino.
Ratkaisevaa on suostuminen toisten palvelemiseen. Orjalta ei edes kysytä, mitä hän haluaa elämässään tehdä. Kristityn tulisi palvella lähimmäistään ja sitä kautta Jumalaa kiitollisena siitä, että on saanut niin paljon. Tätä voi tietysti pitää vastavuoroisuutena.

[3357]

Sellaisen tuputtaminen toiselle, mitä tämä ei tarvitse, on valitettavan yleistä. Se ei ole palvelemista, vaikka ehkä olisikin palveluelinkeino.
Ratkaisevaa on suostuminen toisten palvelemiseen. Orjalta ei edes kysytä, mitä hän haluaa elämässään tehdä. Kristityn tulisi palvella lähimmäistään ja sitä kautta Jumalaa kiitollisena siitä, että on saanut niin paljon. Tätä voi tietysti pitää vastavuoroisuutena.

Katsoin kirkon sivuilta, miten kirkko määrittelee kristillisen palvelun. Kirkko määrittelee krist.palvelun diakoniaksi. Määrittelyä seuraa viranhaltijoiden ammatillisuuden määrittelyä, työn, organisaation,jne. määrittelyä. Kristillisen palvelun lähtökohta on kirkon mukaan Jeesuksen työ, esimerkki.

Jos lähtökohta on Jeesuksen esimerkki tai ihmisen kiitollisuudenvelka Jumalalle, seuraa siitä mielestäni kaupankäynti, tilinpito ja lainan lyhennykset.

Silloin herkästi oletetaan ja kuin kirkko määrittelisi, että on olemassa joku kristityn ihmisen täydellinen prototyyppi. Tähän tyyppiin verrataan itseä ja mitataan, kuinka hyviä ollaan. Tämä tyyppi mielessä kristillisen palvelun suorittaja katsastaa muita ihmisiä ja suorittaa mittauksen, mitä tältä tutkittavalta puuttuu, kuinka paljon, eli mitä häneen on lisättävä.

Ihmisen koko ja paikka, hauraus ja heikkous, tehtävä ja tarkoitus aukevat minusta Jumalan luomistyön kautta.
Silloin ihmisen kohtaaminen ei perustu selvityksiin:
Mitä olet?, Missä olet? Mitä teet?
Vaan kohtaaminen olisi kysymys:
Kuka sinä olet?
Vastaus:
Olen minä ja sinä.

[Pena]

Oho! Ei kai lähimmäisen palveleminen ole hänen puutteellisen kristillisyytensä paikkailemista. Ei siihen ole kenelläkään mahdollisuutta tai oikeutta. Diakonia on Pelastusarmeijan määritelmän mukaan soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa. Niitä lienee helpompi mitata. Jos oma maha on täynnä, naama puhdas ja mieli hyvä, voi auttaa lonttaposkista, nokinaamaista tai itkeskelevää lähimmäistä ilman sen kummempia ongelmia.