Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: santtu-62 - 28.10.09 - klo:20:03
-
AVOIN EHTOOLLISPÖYTÄ
http://www.pod.fi/heikka/?p=43
Taitaa kuitenkin käydä niin, että kristityt äänestävät jaloillaan. Elämän lähdettä ei voi sulkea vuosikymmenestä toiseen. Tämäkin Berliinin muuri kaatuu kun aika on sille kypsä.
Vai kaatuuko muuri sittenkään ja elämän lähde pidetään vain valituille avoimena. Vip-ihmisille jotka ovat ulkokultaisuudessaan häikäiseviä ja kaiken tietäviä sekä noudattavat kirkkomme ”antamia” ohjeita nykyisessä yhteiskunnassamme.
-
Poikani on naimissa presbyteerin kanssa ja siellä on avoin ehtoollispöytä ja niin olen kehottanut heitä toimimaan Suomessakin. Tiedän menetteleväni ohjeiden vastaisesti, mutta uskon, että Jumala ei näitä rajoja kunnioita. Olen itse käynyt ehtoollisella presbyteerien jumalanpalveluksessa ja käyn vastedeskin. Kyllä ne piispat sieltä sitten joskus perässä tulevat, kun muilta kiireiltä ehtivät.
-
Tiedän menetteleväni ohjeiden vastaisesti, mutta uskon, että Jumala ei näitä rajoja kunnioita. Olen itse käynyt ehtoollisella presbyteerien jumalanpalveluksessa ja käyn vastedeskin.
Tunnustan minäkin käyneeni useasti luterilaisen kirkon ehtoollisella, vaikka se kirjaimen mukaan ei olekaan sallittua.
Ei ole edes tullut juurikaan huonoa omaatuntoa, vaikka omatuntoni monessa suhteessa on yliherkkä.
-
Tunnustan minäkin käyneeni useasti luterilaisen kirkon ehtoollisella, vaikka se kirjaimen mukaan ei olekaan sallittua.
Ei ole edes tullut juurikaan huonoa omaatuntoa, vaikka omatuntoni monessa suhteessa on yliherkkä.
Kerro Kyösti, onko minulla helluntaiseurakuntaan kuulumattomalla mahdollisuus osallistua ehtooliselle seurakunnassasi ja jos ei, millä perusteella?
-
teini-ikäisenä korvakoru korvassa ja väsähtäneenä vitoslaiseen kotiseurakunnan toimintaan niin olin katolisuuden molemmissa päissä ehtoollisella...
-
Kerro Kyösti, onko minulla helluntaiseurakuntaan kuulumattomalla mahdollisuus osallistua ehtooliselle seurakunnassasi ja jos ei, millä perusteella?
Kyösti...Ho hooooi!
-
Kerro Kyösti, onko minulla helluntaiseurakuntaan kuulumattomalla mahdollisuus osallistua ehtooliselle seurakunnassasi ja jos ei, millä perusteella?
Käytäntö vaihtelee eri helluntaiseurakunnissa.
Vastaan kuitenkin oman seurakuntani puolesta: meillä voi osallistua. Siitä taidetaan yleensä ennen ehtoollista mainitakin ja tervetulleeksi kutsutaan muiden seurakuntien (kuten luterilaiset) jäsenet ehtoolliselle.
Jos uskoo Kristukseen ja on kastettu, niin ei ole estettä osallistua Helsingin Saalem seurakunnassa ehtoolliseen.
-
Käytäntö vaihtelee eri helluntaiseurakunnissa.
Vastaan kuitenkin oman seurakuntani puolesta: meillä voi osallistua. Siitä taidetaan yleensä ennen ehtoollista mainitakin ja tervetulleeksi kutsutaan muiden seurakuntien (kuten luterilaiset) jäsenet ehtoolliselle.
Jos uskoo Kristukseen ja on kastettu, niin ei ole estettä osallistua Helsingin Saalem seurakunnassa ehtoolliseen.
No kyllä on helluntailaisuus avartunut! Vielä 90- luvulla ei ainakaan maalaispitäjisssä tullut kuuloonkaan! Siitä oikein varoiteltiin ehtoollisenjaon yhteydessä, että "jos et ole kastettu, anna astian mennä ohitse!"
Itsekin olen joskus kuulunut hell srk:aan. En halua mitenkään pilkata toisten pyhinä pitämiä asioita (ainakaan ehtoollista), mutta minua aina vaivasi helluntaiehtoollisissa se arkipäiväisyys jolla tilanne hoidettiin. Ensin vakuuteltiin, ettei ehtoollinen ole muuta kuin Jeesuksen muistelemista ja yhteen kokoontumista, vailla syvällisempää sisältöä ja sitten että paikaltaan istuen kierrätettiin hopeatarjotinta jossa leivottu limpunpala ja siitä piti itse repiä pikkupalanen. Samaan aikaan joku vieressä olija saattoi mutista jotain käsittämätöntä tai toisella puolella salia joku vanha muori kotkottaa kuin kana, niin minusta siinä kärsi asian vaatima arvokkuus pahan inflaation. Se oli jotenkin se henki, että tälläkin yritettiin soittaa miten "meillä ei liturgioita kunnioiteta eikä kuvia kumarrella". Toisaalta tuo että seurakunna jäsenet sen jakoivat ikäänkuin toisilleen (kierrättämällä) oli kyllä kaunis tapa. Ihme, että jo tuohon aikaan, vaikka liturgioita suorastaan juostiin pakoon, niin kuitenkin ne rukousliinat olivat helluntailaisuudessa niin usein esillä. Oikein juhannuskonferenssissakin usein muistan miten rukousliinojen kanssa päsmättiin.
Olihan siellä toki hyvääkin, esim. se lämmin yhteisöllisyys joka taas kirkosta puuttuu. Kirkossa toisinaan jotenki viluttaa. Minulle kuitenkin teologia jota he edustavat, muodostui ylipääsemättömäksi kompastuskiveksi. Ehkäpä ihmisen pitää kompastuakin, jotta näkisi avuttomuutensa ja mahdottomuutensa niiden vaatimusten edessä joita Jumalan laki asettaa. Vasta silloin aletaan kaivata evankeliumia.
-
Samaan aikaan joku vieressä olija saattoi mutista jotain käsittämätöntä tai toisella puolella salia joku vanha muori kotkottaa kuin kana,
Jotenkin taas muistuu mieleen se kotoinen tunnelma noissa kokouksissa tuosta hyvästä ehtoolliskuvauksestasi.
Tuollaisessa tunnelmassa sielu oikein lepää: kotkotusta siellä, muminaa täällä, liikutuksen ääniä vasemmalla, hiljaisuutta oikealla, joku nauraa kovaäänisesti parvekkeella, jne...
Maallisen elämän koko kirjo.
Hengellisyydestä en tiedä.
-
Käytäntö vaihtelee eri helluntaiseurakunnissa.
Kiitos Kyösti vastauksesta. Käytäntö todella vaihtelee. Kirkkokuntaan kulumattomat ovat vielä tässä "tiukkapipoisia".
-
Käytäntö todella vaihtelee.
Kovin montaa vuotta tämä nykyinen käytäntö ei Saalemissa ole ollut.
Muistan hyvin ajan, jolloin vain ns. uskovien kasteella käyneet saivat osallistua.
Entinen käytäntö olisi voinut johtaa hassuihin tilanteisiin: esim. vaikka Markku Koivisto olisi ollut saarnaamassa (hän vetää koko suuren seurakuntasalin täyteen) ja jos olisi ollut ehtoollinen samalla, ei pääpuhuja olisi voinut osallistua ehtoolliselle.
Toki käytännössä näin ei olisi voinut käydä. Ehtoolliskokous olisi toki pidetty ajankohtana, jolloin ei jouduta kiusallisiin tilanteisiin.
-
Luterilaisen kirkon kasteella ollut on uudestisyntynyt... tätähän Mara (Luther) sanoi..
-
Luterilaisen kirkon kasteella ollut on uudestisyntynyt... tätähän Mara (Luther) sanoi..
Missä vaiheessa tämä uudestisyntymisen tilan menetetään luterilaisuudessa?
Meillä se tila saadaan ilman kastetta ja se menetetään siinä vaiheessa, kun lapsi ensimmäisen kerran tekee tietoisen valinnan synnin puolelle.
Henkilökohtaisesti minulla on suuria uskomisvaikeuksia molempiin näihin näkemyksiin.
-
Jeesus!
-
Tekstien tulkitsemisen "ammattilaisena" joudun nostamaan käteni ylös Juhanin tekstin äärellä.
En saa kiinni ajatuksesta, joka siinä on.
Asiasta toiseen.
Luterilaisella kirkolla on "nettipappi" -palvelu, jonne voi kirjoittaa kysymyksiä.
Nettipapit niihin vastaavat.
Joku on kysynyt ehtoollisesta, että saako luterilaiseen ehtoolliseen osallistua, jos ei kuulu kirkkoon.
Nettipappi on sitä mieltä, että saa osallistua:
http://www.nettipappi.fi/?newsid=10227&deptid=9417&showmodul=20&languageid=3&news=1
Virallinen oppi ymmärtääkseni on jotain muuta, mutta käytännössä kuitenkin osallistumista ei siis pidetä pahana.
Veikkaan, että pienillä paikkakunnilla noudatetaan enemmän virallista linjaa.
-
Missä vaiheessa tämä uudestisyntymisen tilan menetetään luterilaisuudessa?
Meillä se tila saadaan ilman kastetta ja se menetetään siinä vaiheessa, kun lapsi ensimmäisen kerran tekee tietoisen valinnan synnin puolelle.Henkilökohtaisesti minulla on suuria uskomisvaikeuksia molempiin näihin näkemyksiin.
Höh. Kysymys ei ole tilasta vaan kristillisyydestä.
-
Ymmärtääkö joku toinen kysymykseni ja ehkä haluaa siihen jotain vastata?
Kysymys ei ole helppo, eikä siihen mitään varmaa yksiselitteistä vastausta voine antaa, mutta joitain suuntaviivoja varmaan kuitenkin löytyy.
-
Syntymä on tapahtuma, jota ei voi muuttaa tapahtumattomaksi. Uudestisyntyminenkin.
-
Syntymä on tapahtuma, jota ei voi muuttaa tapahtumattomaksi. Uudestisyntyminenkin.
Penakin siirtyi tuijottamaan sanoja.
OK, korvataan tuo sana "uudestisyntymä" sanalla "pelastus", eli ei puhuta "uudestisyntymän tilasta" vaan "pelastuksen tilasta".
Tämä sanoihin tuijottaminen tekstin merkityksen kustannuksella ja sitä kautta teksti jopa tahallinen (joskin ehkä osittain tiedostamaton) väärinymmärtäminen on mielenkiintoinen ilmiö.
Olen tähän ilmiöön varsin kattavasti tutustunut oman seurakuntani erilaisissa kuvioissa, koska sitä harrastetaan meillä viljalti.
-
Sanojen sijaan pitäisi katsoa Sanaan. Näinhän se on. Sanojen takana ovat kuitenkin merkitykset ja ajatukset. Jos sanojen käytössä on huolimaton, jäävät ajatuksetkin usein hämäriksi. Ehkä näin kävi nytkin.
-
Pena,
kommentoit kysymystäni, eli ei varmaan ole kovin tahditonta kysyä sinulta, että ymmärsitkö kysymykseni nyt, kun tarkensin kysymystäni?
Tällä hetkellä en ole työpaikallani, joten minulla ei ole mahdollisuutta testauttaa uskonnollisen kysymykseni ymmärrettävyyttä jollain sellaisella henkilöllä, jolla ei ole uskonnollista taustaa.
Eilen tein tällaisen testin, kun eräs foorumilainen ei tahtonut ymmärtää tekstiäni millään oikein, vaikka omasta mielestäni tekstini oli selkeä.
Tuo testi meni eilen kevyesti läpi ainakin työpaikallani ja siitä kerroinkin eräässä ketjussa.
-
Köpi, tarkoitat varmaan sellaista surullista asiaa kuin luopumus. Minulle kipeimpiä kohtia Raamatussa on Jeesuksen puhe synnistä Pyhää Henkeä vastaan, joka on joskus selitetty uskovan anteeksiantamattomaksi luopumukseksi, elävän uskonsa hylkäämiseksi ja kieltämiseksi. Epäily ja heikkouden aikaansaama epäusko ovat pikkujuttuja vakain tuumin ja harkiten päätetyn uskosta luopumisen rinnalla. Vähältä pitää, etten ole nyt kirjoittaessani kananlihalla.
-
Minulle kipeimpiä kohtia Raamatussa on Jeesuksen puhe synnistä Pyhää Henkeä vastaan
Minulle tuo on niin kipeä paikka, että en juurikaan pysty sitä lukemaan.
Pyrin pomppaamaan kyseisen kohdan yli Raamatussa silloin, kun luen jotain kolmesta ensimmäisestä evankeliumista läpilukuna.
10 vuotiaana ensimmäisen kerran ajattelin tehneeni kyseisen synnin. Muistan, kun meillä oli pyhäkoulu ja itse makasin pimeässä kylpyhuoneessa vedettömässä ammeessa, kun tuntui niin pahalta ja yritin totutella ajatukseen, että joudun syntini johdosta kärsimään ikuisia aikoja tulenliekkejä.
-
Kaksi juttua:
Ensinnäkin olen moneen kertaan aikonut tarttua kynään, kiittääkseni JUHANIA (lue siis tämä, Juhani!) raikkaista ja ytimeen osuvista Luther-sitaateista. Itsekin olen jonkinasteinen Luther-harrastaja ja tunnistan Juhanin teksteissä hyvin Luther-henkisen ja selkeän raikkaan, miellyttävän tuoksun! Kiitos Juhani! Luther on ollut suurin "rakentajani" muodostaessani omaa käsitystäni uskonasioista, sekä monesta ahdistuksesta auttaja. Jos sellainen ihme sattuisi että pääsisin taivaaseen (mikä on hyvin epätodennäköistä) niin menisin kyllä kättelemään ukko Lutterusta ja haluaisin vaihtaa monta sanaa hänen kanssaan. Tosin on muistettava, ettei hän koskaan halunnut puhuttavan itsestään vaan Kristuksesta joka hänen innoittajanaan oli. Joka tapauksessa mies oli oikeasti suuri uskonsankari ja valittu ase!
KÖYSTILLE:
Sitten Köysti kysymykseesi; -mihin tarvitaan tietoa siitä milloin ihminen menettää uudestisyntymisensä/pelastumisensa tms.?
Mitä käyttöä sinulla on tällaiselle tiedolle? Yritän sanoa että kaikkia kysymyksiä ei ehkä tarvitsekaan välttämättä pohtia. Ihminen voi tulla joskus liioista kysymyksistä kipeäksikin, ts. hän on täynnä kysymyksiä kysymysten perään eikä niille ole loppua. Viime kädessä kuitenkin pitäisi uskoa lapsen tavoin, yksinkertaisesti.
-
... kiitos Jampe, mutta en ole omaa ajatusta saanut yhden yhtäkään foorumille... laiska minä
-
Kukapa meistä olisi? Loppujen lopuksi puhumme kaikki vain sitä, minkä olemme kuulleet tai oppineet muilta. Sinulla on se taito että osaat tuoda tärkeän esiin muutamalla sanalla. me monet muut yritämme sitä 150 sanalla, onnistumatta sittenkään. (pätee ainakin itseeni)
-
Körttiprofessori Lauri Haikola sanoi puhelimessa jampemaisesti, että Lutheriin se jäi uusien ajatuksien löytäminen teologian alalta ja filosofian alalta se jäi Immanuel Kantiin.
-
Tekstien tulkitsemisen "ammattilaisena" joudun nostamaan käteni ylös Juhanin tekstin äärellä.
:eusa_think: