Minä nuoremman polven (26 v.) körttiläisenä voin todeta, ettei värillä ole väliä, ei aatteissa eikä vaatteissa. Ennen oltiin kait aika oikeistomielisiä, mutta nyt trendi tuntuu olevan aika vasemmalla. Puolueaatteita löytyy tänä päivänä siis laidasta laitaan. Synkkämielisyys tai pessimistisyys eivät ole körttiläisyyden synonyymejä. Itse olen iloinen, optimistinen, tykkään pukeutua värillisiin ja laittaa itseni nätiksi - en koe sitä koreiluksi. Pidän sitä naisellisuutena, ja naiseksi minut on luotu.
En koe, että viihde tai kulutus kohtuumäärissä olisi mitenkään väärää. Itse ainakin katson Idolsia ja keskustelen siitä ystävieni kanssa. Koen körttiläisyyden aatteen enemmänkin maailmankatsomuksessani, siis että se ei rajoita minua missään yksittäisissä asioissa (väri, viihde, harrastukset), vaan se on nimenomaan uskon asioissa se rakkain ja kotoisin. Uskon asioissa körttiläisyys korostaa kerskailemattomuutta, tietynlaista pessimistisyyttä (=pelastusepävarmuus?), ehkä se jollain lailla koetaan synkkämieliseksi körttiläisen hengen vuoksi, mutta se ei mielestäni rajaa yksittäisiä ihmisiä noihin em. adjektiiveihin. Meistä on moneksi, ja kaikki halutaan rakastaa joukkoon. Jokainen hyväksytään sellaisenaan kuin on.
Iloinen ja nauravainen saa ilman muuta olla! Ja optimistinen. Mitä ylenmääräiseen liioitteluun tulee, itse en sellaista hirveästi arvosta, mutta pienissä määrissähän se on yksi huumorin keino. Monet elämäni hauskimmista hetkistä olen kokenut körttiystävieni kera esim. Herättäjäjuhlilla, kuoron matkoilla tai muuten vaan.