Onko körttiläisyys uudelleen maallikkoliike?

[seppos]

Meillä oli tuomiosunnutaina seurat, joihin oli pyydetty kolme pappia puhumaan. Yksi oli sairas ja toisella meni edellinen tilaisuus pitkäksi. Se ei kuitenkaan muodostunut ongelmaksi, kun veisattiin enemmän ja kolme maallikkoa puhui papin lisäksi. Niitä puhuvaisia näyttää yllättäen sitten löytyvän, kun on tarvetta.

[Sanneli]

Meillä Nivalassa (Minun ehdotuksesta! ) keksittiin, että pidetään ensi vuonna lopputalvesta ns. "perinteiset seurat", joihin ei puhujia pyydetä ollenkaan, seuraväki saa puhua jos puhuttaa ja jos ei puhuta niin sitten veisataan.

[seppos]

Näyttää paikoitellen olevan. Kun muistetaan huomauttaa, niin spontaaneja maallikkopuheita yllättävästi löytyy. Meillä oli pari viikkoa sitten seuroissa vain yksi ulkopuolinen pyydetty pappi ja yksi seurakunnan pappi, joka oli elämänsä ensimmäisissä seuroissa. Toinen spontaaneista puhujista oli maallikkonainen eli eläkkeellä oleva luokanopettaja.


Täydensi Seppos

[mt]

Käytännössä seuraliikkeessä näyttäisi olevan kaksi seurakulttuuria. Nuorten ja nuorten aikuisten seuroissa puhujia ei pyydetä tai ilmoiteta etukäteen, vaan lähtökohta on veisuut, joiden sisään puheita viriää jos viriää. Ellei, niin veisataan vain. Sitten on ikäryhmien ja siksi seurakulttuurien välissä tauko, kun ihmiset ovat kiireisiä työ- ja perhe-elämässään.

Vanhempien ihmisten seuroissa taas puhujat on pyydetty etukäteen, he ovat usein pappeja. Spontaaneja puheita ei juuri ole eivätkä maallikkonaiset puhu koskaan. (Tämä on hirveän sääli. Juuri naiset siirtävät usein hengellistä perintöä eteenpäin kodeissa ja ystäväpiireissä - heillä olisi varmaan vaikka mitä kerrottavaa ja jaettavaa. En tiedä erityisesti vanhojen naisten hengellisestä kokemusmaailmasta juuri mitään.)

Siirtyminen ensimmäisestä kulttuurista viimemainittuun on monelle shokki. Nuorten seuroissakaan ei varmaan loputtomiin viihdy, kun nelikymppisen kokemusmaailma on aika erilainen kuin 16-vuotiaan.

Olen haaveillut, että mitä jos rupeaisi pitämään väliinputoajien kesken omia seuroja. Olisiko se eriseuraisuutta vai vaihtoehtojen lisääntymistä? Niitä voisi kutsua vaikka spontaanin puhumisen seuroiksi tai hiljaisuuden seuroiksi, ja ilmoittaa asiasta lehteen selkeästi "eri nimellä". Siellä voisi aina sanoa alussa muutaman sanan herännäisyydestä uusille kävijöille. Tällöin voisi korostaa sitä, että kaikki saavat puhua, mutta kenenkään ei ole pakko - ja että varovasti sen opettavan sävyn kanssa. Ei luentoja näihin seuroihin. Veisuu keskeisemmäksi. Olisiko tälle tilausta pääkaupunkiseudulla? Virkani puolesta en ehtisi itse moista järjestää, kun lopettelen duuniani tässä firmassa, mutta rivikörttiläisenä sen jälkeen olisin mielellään mukana, jos muita tällaista menoa kaipaavia olisi. Jonkinlaisen postituslistan kautta voisi vaikka kutsua väkeä kokoon.

Tämä viiden vuoden takainen Eeva-Kaisan viesti on niin hyvä, että se kannattaa nostaa esiin. Onko asiassa tapahtunut kehitystä, mie vaan kysyn? Veisuuseurat ilman pyydettyä puhujalistaa... Kuka ensimmäisenä ahdistuu puhumaan, kuten Samuli Korkalainen tapaa sanoa. Mieleen on jäänyt useita seurapuheita, jotka ovat "nousseet penkin narinasta" ja jotka eivät ole täyttäneet puheopin perusvaatimuksiakaan. Mutta mieleen ovat vain jääneet, etenkin kun niiden kahta puolen on ollut kohti käyvä virsi.

Mt

[maisakai]

Tosiaan, nuorten aikuisten seuroissa aikanaan saattoi sattua, ettei kukaan puhunut mitään, veisattiin vain ja oltiin välissä hiljaa. Vaikuttavimpia seuramuistoja!

Nyt kun kuulun noihin mainittuihin vanhempiin ihmisiin ja maallikkonaisiin, on kahdesti pyydetty puhumaan seuroihin, ja molemmilla kerroilla olen jyrkästi kieltäytynyt. Ajatuskin ahdistaa. Jos sen sijaan olisi "spontaanin puhumisen seuroja", joku saattaisi rohkaistua, kun kynnys puhumiseen ei olisi kovin korkea, kun ei ehkä odotettaisi valmisteltua painavaa sanaa. Olisi myös sykähdyttävää, jos annettaisiin virsien puhua ja kuunneltaisiin, miten ne puhuttelevat.

[Riitta-mummi]

Muistuipa mieleeni, ja Seppokin varmaan muistaa veisuut Padasjoen pappilan pihalla toissa vuonna Helluntaipäivänä. Ne oli ilmoitettu Veisuina, mutta piirissä istuminen suurten kuusien ja muutoinkin vehreän luonnon keskellä lintujen visertäessä,  kirvoitti yhden ja toisen veisaajan sanomaan sydämensä tunnoista sanasen.
Silloin minäkin jotakin höpisin. Muutoin en voisi " suin´surminkaan `mennä eteen pitämään seurapuhetta.

Me kangistumme kun tilaisuus on ikäänkuin virallinen. Ja seurapuheen oletetaan olevan ainakin körttipastillin mittainen.
Koska minä puraisen pastillini, sopii sellaine parin lauseen mittainen ajatelma minulle.
Papit on erikseen. Ko. seuroissakin oli ainakin kaksi ja heiltähän syntyy valmistamaton puhekin.

Luulen että kotiseurat ja pihaseurat voisivat olla maallikkoseurojen pitopaikkana sopiva.

[seppos]

Minusta on alkanut näyttää siltä, että veisuissa esiintyy enemmän spontaania puhumista kuin seurojen nimellä kulkevissa tilaisuuksissa. Kun saa puhua, muttei ole pakko se on helpompaa eikä puheelle ole vaatimuksia. Onko joku samaa mieltä?

[mt]

Nyt kun kuulun noihin mainittuihin vanhempiin ihmisiin ja maallikkonaisiin, on kahdesti pyydetty puhumaan seuroihin, ja molemmilla kerroilla olen jyrkästi kieltäytynyt. Ajatuskin ahdistaa. Jos sen sijaan olisi "spontaanin puhumisen seuroja", joku saattaisi rohkaistua, kun kynnys puhumiseen ei olisi kovin korkea, kun ei ehkä odotettaisi valmisteltua painavaa sanaa.

Ne oli ilmoitettu Veisuina, mutta piirissä istuminen suurten kuusien ja muutoinkin vehreän luonnon keskellä lintujen visertäessä,  kirvoitti yhden ja toisen veisaajan sanomaan sydämensä tunnoista sanasen.
Silloin minäkin jotakin höpisin. Muutoin en voisi " suin´surminkaan `mennä eteen pitämään seurapuhetta.

Me kangistumme kun tilaisuus on ikäänkuin virallinen. Ja seurapuheen oletetaan olevan ainakin körttipastillin mittainen.
Koska minä puraisen pastillini, sopii sellaine parin lauseen mittainen ajatelma minulle.

Kahdelta viisaalta naiselta viisaita, varteenotettavia huomioita.

Valmistautuminen nostaa puhujan rimaa - puhujan itsensä mielessä. Seurapuheessahan saa Jaakko Eleniuksen mukaan olla vain yksi ajatus (mikä on myös vähimmäisvaatimus), eikä yhden ajatuksen ympärille voi onneksi rakentaa kovin monimutkaista retorista taideteosta.

Puheisiin ei pääse turhia krumeluureja, jos puhujat pyydetään siihen tapaan, mitä tässä ketjussa Rami muisteli:

-- muutama vuosikymmen sitten puhujiksi todetut saivat olla pelonsekaisessa valmiustilassa myös herättäjäjuhlilla. 'yhistyksen mies' saattoi tulla milloin vaan ja sanoa, että sinä puhut seuraavaksi.

Huh, huh...

Mt

[juhani]

Kyllä olen samaa mieltä Riitta-mummin ja sepposin kanssa. Minä pidän hyvinä seuroina esimerkiksi Tiistaipiirin lähetysseuroja. Vaikka minulla on vierastus lähetykseen on niin mukavaa osallistua keskusteluseuroihin. Sillä on seuraava kokoontuminen 15.11 Helsingin Seuratuvalla klo 12.30. Ps. Minä pidän Suomen lähetysseuraa parhaana kehitysapufirmana. Näkökulmaa vaihtaessa hurskaaseen elämäntapaan - pakanamailla ovat lähetyssaarnaajat menneet Kristuksen jäljissä. Kristus on tuhansia vuosia sitten käynyt siellä.

[myyrä]

Ainakin täällä se on ollut maallikkoliike koko ajan eikä seuroissa ole mitään puhujaluetteloita. Myös vanhemmat naiset puhuvat. Heti kättelyssä tulee mieleen monta "maallikkoa", jotka puhuu seuroissa, jos sille päälle sattuvat eikä kai pahalla katsota jos joku spontaani yrittäjäkin puhuu.

Siis ilmeisesti ihan erilaiset käytännöt kuin muualla.

[juhani]

Kyllä minä pitäisin herättäjäjuhlilla vanhan kunnon meininkiä... minä voisin sanoa Mt:lle, että pidä se polvirukouspuhe. Puolta tuntia ennen kuin seurat alkavat.

[sadetta]

Seuroja on pidetty ja pidetään edelleen maakunnissa ilmoittelematta niitä näihin virallisiin tietoihin. Joskus saattaa olla pappi mukana, aina ei.

[vasara]

 Onkos seuroos ruvettu edestä ja seisaaltaan puhumaan??? Minä oon niin pienissä tilaisuuksissa ollut, että istualtaan ja paikaltaan o vat kaikki nähneet ja kuulleet...kun istutaan vanhaan tapaan nokikkain...