Mikä on paras kristillinen yhteisö?

[karjalaisenkyösti]

Kysymykseen lienee yhtä monta vastausta, kuin on yhteisöäkin. Voivatko kaikki olla sitten parhaita? Miksei. Kysehän on ihmisen subjektiivisesta kokemuksesta.
Kullakin on oma mittaristonsa.
Mittaminen on kyllä haastavaa siksi, että saman kattojärjestön alla elävissä yhteisöissä on eroavaisuuksia. Vuosikymmenten saatossa yksittäinenkin paikallisyhteisö voi muuttua paljonkin.

On hyvä tiedostaa, että kullakin yhteisöllä on tietyt norminsa, jotka hyväksymällä voi saada 'rakkaudellista' kohtelua osakseen. Mikäli normeistä poikkeaa, kohtelu voi olla julmaakin. Eri yhteisöjen piirissä vierailtaessa on hyvä tiedostaa nämä rajat ja pyrkiä siihen, että ei liiallisesti niitä riko. Hienotunteisuudella on aina paikkansa.

Oliskos ollut joskus 2005 tietämillä ryhdyin lukemaan Paavo Ruotsaalaisen elämänkertaa. Kiinnostuin körttiliikkeestä. Löysin Körttifoorumin, kävin körttiseuroissa. Luulin, että körttiliike on edelleen samanlainen, kuin sen Paavo Ruotsalaisen elämänkerroista olin oppinut tuntemaan. Taisin yllättyä. Körttifoorumilla koin saavani päälleni vihamielistä kohtelua. Toivottiin jopa avoimesti, että jättäisin foorumin. Kaikkea muuta, kuin rakkaudellista. No, rupesin itsekin sitten kirjoittelemaan aiheista, jotka menevät körttiyhteisön rajojen ulkopuolelle, joka tietysti lisäsi raivoa ja vihaisuutta. Olin toki tosissani, mutta olin sitä provosoivasti, joka tietysti enemmän tulehdutti ilmapiiriä.
Minua ärsytti kuvitelma oman yhteisön paremmuudesta ja rakkaudellisuudesta muihin yhteisöihin nähden. Kaikilla muillakin yhteisöillä on sama uskomus itsestään.

No, aikaa on sitten kulunut paljon, suhde körttiliikkeeseen on muodostunut seesteisemmäksi. Riitelyä ei juurikaan ole entisessä mittakaavassa. Syy tähän on se, että olen saanut sen verran lisää ymmärrystä, että tiedän rajat, joiden sisällä pitää pysyä.

Tämä sama kaava toimii kaikissa yhteisöissä. Kun toimit tiettyjen rajojen sisällä, asiat toimivat, ilmapiiri on seesteinen, hyväksyvä, salliva, suvaitsevainen yms.

Ei ole mitään yhteisesti hyväksyttyä mittaristoa, jolla valitaan paras yhteisö.
Kaikilla on oma paikkansa, kaikissa saa hyvän kohtelun, kun tiedostaa kunkin ryhmän luonteen.

Kaikki ryhmät ovat hyviä, mutta kaikki eivät välttämättä ole juuri yksittäiselle ihmiselle hyviä. Ihmiset ovat erilaisia.

[Riitta-mummi]

Kirjoitat samasta aiheesta josta olen yrittänyt kirjoittaa minäkin. MInusta ei ole kysymys parhaasta yhteisötä, vaan siitä jonka oppi ja yhteisön henki on lähinnä etsijän omaa.

Jakautuminen on joko suvaitsevaa tai torjuvaa, eli rakkaudellista tai ymmärtämätöntä.
Tämä juuri jakaa omaa liikettämmekin. Sama on myös maallisten yhteisöjen, aina löytyy ainakun kaksi eri näkökantaa eli puoluetta.

Kaikki kristilliset yhteisöt joiden Herra on Kristus ovat kelvollisia , eri ihmistyypeille erinimiset .
Mutta jos yhteisön johtajaksi asettuu joku muu herra, kirkkoherrakin mahdollisesti, jää Kristus sivumalle ja valta   siirtyy johtajalle tai johtajattarelle.

Mitä siitä seuraa, on meillekin tuttua.

[öppiäinen]

Minua ärsytti kuvitelma oman yhteisön paremmuudesta ja rakkaudellisuudesta muihin yhteisöihin nähden. Kaikilla muillakin yhteisöillä on sama uskomus itsestään.

Onko edes yhteisöä? Onko yhteisö jokin subjekti kuvittelemaan jotakin, vaikka sitten sitä että olisi itse erityisen rakkaudellinen?

Joku yksittäinen ihminen voi mieltää, että on jokin "me", joka on sitten vaikka rakkaudellinen. Mutta eihän se tarkoita, että kaikki niin ajattelisivat.

Mikä porukka itse kullekin sopii. Ja sehän voi elämän aikana muuttuakin.

Rakkaudennälkäisenä en täällä pyöri, ei sillä ole väliä. Oikea oppi on tärkein. Tai jos ei oikea, niin ymmärrettävin ja vapauttavin.

Muilla voi olla muita tarpeita.

[vn]

Kiitos siskolle ja veljelle hyvistä kirjoituksista.
Luin, ei noussut mieleeni mitään mihin en voisi yhtyä.
Kuka, ketkä tätä ilmapiiriä ja hengellistä tilaa pitävät voimassa ja esillä?
Ihmiset, joita Jumala voi käyttää, yksittäinen ihminen, yhdessä toisten kanssa.
Onko se sitä että laitamme itsemme likoon?
Onko se sitä että emme ole aina oikeassa, emmekä ole muita parempia?
Kyllähän tällaista on paljon, mutta vastavoimat käy voimakkaasti päälle.

[karjalaisenkyösti]

Onko edes yhteisöä? Onko yhteisö jokin subjekti kuvittelemaan jotakin, vaikka sitten sitä että olisi itse erityisen rakkaudellinen?

Kyllä, yhteisöjä on olemassa. Niitä on kristittyjenkin piirissä.
Esim. helluntailaisyhteisöjä on Suomessa suuri määrä.
Körttiyhteisöjä eri puolilla maata.
Ortodoksit muodostavat paikallisyhteisöjä jne.

Yhteisö muodostuuu yksittäisistä ihmisistä.

Joku yksittäinen ihminen voi mieltää, että on jokin "me", joka on sitten vaikka rakkaudellinen. Mutta eihän se tarkoita, että kaikki niin ajattelisivat.

Mitä kukin yhteisön yksittäinen jäsen sitten ajatteleekaan, niin kullakin yhteisöllä on omat tyypilliset erikoispiirteensä ja oma tyypillinen tapa ajatella.
Jos näin ei olisi, ei tarvittaisi kuin yksi kristillinen yhteisö.

[PekkaV]

   Opiskelin yliopistossa pääaineenani sosiologia.

[seppos]

Testasin aikoinaan useimmat ja voittajaksi selvisi körttiläisyys. Se oli ainoa, jossa sai olla erimieltä ja ajatella itse. Minä lähdin puhtaalta pöydältä ja kotirasituksia ei ollut.

[luterilainen]

Tietenkin paras kristillinen yhteisö on alatien körttiläisyys ja körttipastillit. 

[karjalaisenkyösti]

Testasin aikoinaan useimmat ja voittajaksi selvisi körttiläisyys. Se oli ainoa, jossa sai olla erimieltä ja ajatella itse.

Itse taasen koin, että se körttiläisyys, jonka piirissä olin, oli yksi mahdollisesti niistä harvoista, joissa ei saanut olla eri mieltä.
Tämä ei johdu itse körttiläisyydestä, vaan siitä, että oma ajatusmaailmani oli Paavo Ruotsalaisen ajan körttiläisyyden kyllästämä, eli se meni joidenkin ei-hyväksyttyjen rajojen yli.

Jos löytää yhteisön, jossa kokee sellaista, että saa olla eri mieltä, on löytänyt tietyllä tapaa kotiin.
Moni on löytänyt. kuka körttiläisyydestä, kuka helluntailaisuudesta, kuka ortodoksikirkon parista, kuka mistäkin.

Aikojen kuluessa olen ehtinyt mielessäni käsitellä paljon asioita, hankkia kokemysta yms.
Pystyn viihtymään eri ryhmien joukossa. Viihdyn körttiläisten, viidesläisten, helluntalaisten yms. parissa. Tuskin löytyy kovinkaan paljon ryhmiä, jonka parissa en pystyisi viihtymään.

[Riitta-mummi]

Samoin, seppos. Puhtaalta pöydältä läpikävin vapaakirkon, helluntailaisuuden, vähän ortodoksisuuttakin . Kymmenen vuotta kuuluimme Helsingin Raamattukoulun ystäviin Lahdessa, ja se oli mukavaa yhteisöllisyyttä . Kansanlähetyksen raamattupiireissä oltiin samaan aikaan, yhteensä yli 20 v. Myös karismaattisiin rukouspiireihin tutustuin, mutta koin niissä ikäänkuin pahuuden läsnäoloa, noituutta.

Kun kotikaupunkiin suunniteltiin HerättäjäJuhlat kesäksi 2007, niin kirkkoherramme joka kuului myös kaupungin Keskusvaalilautakuntaan kuten minäkin, siellä kysyi minua Juhille pankkityöhön. Otin kutsun vastaa, ja siitä alkoi yhteys Heränneisiin.

Tunsin paljon kaupunkimme ihmisiä eri yhteyksitä, mutta vasta ensimmäisissä seuroissa näin ketkä kaikki tutut kävivätkin körttiseuroissa. Vastuullisia, osallistuvia ihmisiä kaikki. Myös taidepiireistäkin tuttuja tapasin seuroissa siitä alkaen.

Papistoa oli silloin paljon, nykytilannetta en voi tietää kun emme ole enää koronalta ja raihnaisuudelta päässeet. Kova on kaipuu yhteyteen. Siksi tämä foorumi on minulle yhä aika tärkeä.

[juhani]

Parasta yhteisöä ei pysty etsimään. Ainakaan minun mielestäni. Mm. kansanlähetyksellä on joitakin ajatusmalleja, jotka minä pidän siedettävinä. Mutta myös uskonnolliset yhteisöt ovat virkistäneet minun ajatuksia. Mm. Jehovan todistajat sekä Scientologit... en ole päässyt positiiviseen näkemykseen. Mutta minä pidän lapsena oppineesta körttiläisyydestä kiinni. Täällä saa olla vaikka eri mieltä kaikkien kanssa.

[öppiäinen]

   Opiskelin yliopistossa pääaineenani sosiologia.

Suoritin johdantokurssin ja totesin, että ei ole minun alani. Arvosanasta päätellen ymmärsin kyllä hyvin, mitä hylkäsin.

Eli ehkäpä vierastan mallia, jossa ihmisten ajatuksia ikään kuin ylhäältä käsin selitetään heidän ympäristöllään.

[karjalaisenkyösti]

Täällä saa olla vaikka eri mieltä kaikkien kanssa.

Tästä jo kirjoitinkin, eli saa olla, mikäli mielipide ei ole liian kaukana yhteisön normeista.
Tämä sääntö koskee myös körttiipiirejä.

Oma piiri tuntuu siltä, että siellä saa olla eri mieltä. Tämä tunne johtuu siitä, että ollaan jo valmiksi sellaista mieltä, että pysytään sallittujen rajojen sisäpuolella.

[Pena]

Entäpä, jos kysymys muotoiltaisiin: Mikä on kristillisin yhteisö? Ryhmään muodostuneet mielipiteiden ja käytäntöjen ’sallitut rajat’ nähdään luullakseni toisinaan Jumalan säätäminä, vaikka aivan inhimillisestä ryhmäytymisestä olisikin kysymys. Minä pidän hyvänä ja kristillisenäkin uskonyhteisönä sellaista, jossa on mahdollisimman vähän sellaisia sääntöjä, jotka katsotaan hengellisesti perusteluiksi.

[Viisveisaaja]

Minusta yhteisöt on joskus kivoja ja joskus ne muuttuu painajaisiksi.
Moni yhteisö voi vaikuttaa kivalta alkuun, mutta kun pääsee sisään yhteisöön enempi niin ne voikin olla aika rasittavia.

Olen joskus ollut sellaisessa nuorten yhteisössä ja oli ihan painajainen. Kuitenkin muut nuoret näki, että toi jengi on kiva ja tohon kun pääsisi toimintaan mukaan.

Yhteisöt muuttuu ja jotkut muotoutuu kivoiksi ja toimiviksi, mutta harvassa ne on.

Nuorten körttikuoro vaikutti ulospäin kivalta, kun sitä katteli penkiltä, mutta kun pikkaisen enempi tutustui niihin, niin kateutta, ongelmia seurusteluissa ja valtapyrkimyksiä ja ties mitä.