Kohtuus on jossain alarajan ja ylärajan välissä. Kohtuullisen ei tarvitse mennä oikeuteen.
Kohtuus ja tavanomaisuus ovat paljolti synonyymejä. Tavatonta pidetään kohtuuttomana. Hyvien tapojen vastainen on tavatonta ja kohtuutonta, uudistuminen myös. Keväällä luonnon puhkeaminen kukkaan on tavattoman kohtuuttoman sykähdyttävää. Luonto uudistaa itseään. Etelän maissa uudituminen on jatkuvaa. Täällä pakkastalvien seuduilla luonto lepää suurimman osan vuodesta. Luonto nukkuu talviunta. Kevään lämpö herättää. Kaikki on tavattoman kohtuuttoman kaunista, ylitsepursuavan runsasta, kuten elämä on. Talvi täällä sallii unennäön. Uni järjestää asiat kohdalleen. Pitkä talviuni uudistaa sisäisesti, jolloin kevään kasvu valoisten öiden myötä purskauttaa elämän potentiaaliseen tehoonsa uudestisyntyneenä. Etelän keskeytymätön kasvu on ihmismielelle hallitsemattoman kaoottista. Siksi inhimillisen läheisyyden tarve ja mahdollisuus korostuvat ja tuottavat sen vuoksi korkeampaa kulttuuria. Elämä ja kuolema, syntyminen ja maatuminen jokapäiväistyvät. Elämä hiertyy ja hioutuu, loistaa ja tuhoutuu kiihkeästi. Maapallon napaseutujen läheisyyksissä uni on keskeisemmässä asemassa. Unen vaikutus on uudistuminen. Mennyt pyyhkiytyy pois. Mennyt saa sen merkityksen, mikä sillä on: se on mennyttä, sitä ei ole enää. Siksi linnut muuttavat pohjoiseen pesimään. Uusi tulee tilalle. Vanha on mennyt.
Aihe: Oikeus ja kohtuus (Luettu 2221 kertaa)