Kirjoittaja Aihe: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII  (Luettu 9762 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Mörtti-57

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1326
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #135 : 27.09.22 - klo:19:30 »
2. Kirkko on parhaimmillaan armahtava ja inhimillinen, rohkea vastavoima kovuudelle ja ahneudelle. 
 Matteuksen evankeliumin 23. luvusta:  He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettavaksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä he tekevät, he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuivat pidoissa mielellään kunniapaikalla…Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä, joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”
Nostamme liian usein itsemme muiden yläpuolelle kehumalla saavutuksiamme, oppiarvojamme ja varallisuutamme. Eräs pappi kertoi oivaltaneensa miten turhaa on kysellä kastelasten vanhemmilta tai vihkipareilta ammattia. Lääkäri tai juristi saavat helposti parasta palvelua.
Omilla ansioilla kerskuminen on eri asia kuin terve onnellisuus omista saavutuksista. Pappi puhui saarnassaan miten huippu-urheilija, miljonääri ja rovasti pyrkivät taivaaseen ja luulivat, että ansioluettelo avaisi portit. Rovasti kehuskeli hurskaudellaan, mutta  taivaan portit pysyivät kiinni.  Omilla ansioilla ja hurskastelulla kukaan ei pääse taivaaseen.
Ei tarvitse teeskennellä olevansa ns. uskovainen, kun arvostaa raamatun sanomaa rakkaudesta, lapsen ja heikon ihmisen arvosta, pahuuden ja tekopyhän itsensä korottamisen turmiollisuudesta.
**
Olin viikko sitten lähdössä aamulenkille. Televisiosta alkoi jumalanpalvelus Kangasalan kirkosta. Katselin sen alkua, mutta en voinutkaan lähteä. Kahden papin tapa puhua ihmiselle, kauniisti, rakastavasti ja lohduttavasti, ilman  paatosta ja raamatun ulkolukua, suorastaan pakotti katsomaan ohjelman loppuun.
Lenkillä mietin pappien puheita ja ihmisyyden ydintä.
Paree ymmärtää pikkuusen oikeen ku palio väärin.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11454
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #136 : 02.10.22 - klo:21:54 »
Lääkäri saa lääkärissä penteleen huonoa palvelua ellei ole tajuton jolloin se täytyy tietty saada tokkuunsa. Lihava lääkäri saa vielä kelvottomampaa. Eihän nyt potilaalta saa tivata mistä se sai pyelonefriitin?  Joku bakteeri otti ja iski!
 
..........................................

Mutta mitä Mölrtti kirjoittaa on syvästi viisasta ja helpottaa mieltä.  Ehkä Jumala on toisenlainen, ja hänen kirkkonsa pitäisi pyrkiä samaan.  Ulkoinen fiiniys ei liioin kerro ihmisen viisaudesta mitään, joten miksi hikoilla? :kahvi: :kahvi:
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31901
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #137 : 06.10.22 - klo:08:33 »
Nyt kuuluu Rosa Liksomin Väylä Anna Saksmanin meänkielellä lukemana. Kerrassaan mahtavaa kuultavaa !


Syyskuu 1944. Kymmenet tuhannet ihmiset hylkäävät kotinsa paetakseen Lapin sodan nimellä tunnetun hävityksen jaloista. Kaiken keskellä on kotitilansa karjaa kuljettava tyttö, jonka perheen sota on hajottanut.

Väylä on vangitseva romaani vaelluksesta, pakolaisleireistä ja joesta, joka kotinsa jättäneille merkitsi elämän ja kuoleman rajaa. Se on vuodenkierron mittainen kasvukertomus, tarina pienen kylän tytöstä ja poluiksi vaihtuvista teistä, luonnosta ja äidin etsimisestä. Liksomin kerronta saa loankin loistamaan.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31901
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #138 : 09.10.22 - klo:17:58 »
Nyt on vuorostaan Hytti Nro 6 loppumaisillaan. On se ilman muuta Finlandiansa ansainnut, vaikka minun mystiikasta nauttivaan mieleeni on enemmän Väylä.

Voin nähdä kuvina junan ikkunoista näkyvän Venäjän. Luminen, laajat metsät ja huonosti rakennetit kerrostalon pienten hirsitupien virellä.
Kolmijalkainen koira, junan alla silpoutunut hirvi, pilven longalla istuva haukka.
Rosa on eläinten kuvaaja siinä missä ihmistyyppienkin. Ihmisistä surkeimmat ovat värikkäimmät.

Myös tarinan miehen härskit jutut 'sulavat', onhan sitä täällä lännemälläkin miehiä jotka näin kerskuvat.

Kun olen, kuten useimmat ovat, näin aikoina kummastellut Mikä on Venäjä, mistä se muodostuu, niin loppupuolella, kun ylitetään Mongolian raja, Mies kertoo sen meille. Taakse jäi Neuvostoliitto....

Sitä kertomusta sen ole löytänyt linkittääkseni sen meille kaikille. Kuitenkin se on lähes yksinomaan suurta surkeutta sisältävä.

Rosa Likson on loistava ! Onneksi ehdin tutustua häneenkin.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20494
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #139 : 09.10.22 - klo:18:14 »
Minulta jäi taannoin Veikko Huovisen Kylän koirat kesken. Nyt sain sen taas hyppysiini ja luin pari alkulukua. Sen verran tunnen koiria, että uskon joka sanan, vaikka tyyli onkin veijarimainen. Voh!

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31901
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #140 : 09.10.22 - klo:18:18 »
Toimittaja Seppo Puttonen toimitti sarjaa vuoden kirjaoista.

Rosa Liksomin teos Hytti nro 6 syntyi alun perin opetuskirjaksi lapsille, siitä, mitä Neuvostoliitto oli. Millaisen kuvan Liksmon piirsi Neuvostoliitosta? Entä minkälaisen vastaanoton 1980-luvun Neuvostoliittoa karusti kuvaava kirja sai Venäjällä? Teoksesta keskustelevat kirjailija Rosa Liksom, Venäjän kirjallisuuden ja kulttuurin professori Tomi Huttunen ja toimittaja Seppo Puttonen.

https://areena.yle.fi/podcastit/1-3872255

kts vuoden 2011 kirja

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11454
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #141 : 10.10.22 - klo:06:20 »
Niitä Risto Rytin sota-ajan muistelmia ja kyllä alkaa käsittää ettei Suomen jatkosotimista selitä yksi eikä kaksikaan syytä.

Vaikka kyllä pääsin toteen ettei siitä ymmärrä paljoja ellei alota siihen välirauhaaan perehtymällä.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31901
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #142 : 11.10.22 - klo:18:43 »
Nyt kuulen Rosa Liksomin ensimmäistä romaania. Olen kovin viehättynyt meänkielen rikkaudesta jota lukija taitaa kepeästi.

Tässä tutkielman tekijän näkemys Kreislandsta:

https://trepo.tuni.fi/handle/10024/89594

Minä olen aivan ihastuksissani.  :023:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11454
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #143 : 14.10.22 - klo:20:32 »
 Remarquez:  Länsirintamalta ei mitään uutta.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11454
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #144 : 14.10.22 - klo:20:38 »
Yritän, jos saisin Dostojevskin Idiootin loppuun.  Se ahisti joskus kun rupesin nuorehkona ja kävi liikaa kohti.  Se hyvä siinä on että paksu kirja ja voin alkaa alusta kun en muista olen pian lukenu vanhat kirjat uudelleen ja ulkona sataa ja olen tullut toteen että kirjaston sakkojen hinnalla ostaisin antikka.netistä monta omaksi. 

Ensimmäinen ostos on Murtorinteen Risti hakaristin varjossa ja Veljeyttä viimeiseen saakka.  :kahvi:
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20494
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #145 : 15.10.22 - klo:07:53 »
Laitanpa iloksenne makupalan Veikko Huovisen Kylän koirista. Se on luvusta Tunkiopolitiikkaa: Kalliilla valuutoilla, jotka hankitaan Valmetin traktoreilla ja otsatukkaisten muotoilijoiden keramiikkalaatoilla, ostetaan Tyynen meren lintusaarilta pingviinin sontaa savukoskelaisen maanviljelijän heinäniitylle. Samaan aikaan tämä savukoskelainen kaarlo ehkä istuu SAFA-arkkitehdin piirtämässä kaakeloidussa vessassa tupsutellen viemäriputkeen, jonka hän on salaa johtanut naapuri-isännän sarkaojaan. Voi tätä elämän koiruutta!

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11454
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #146 : 15.10.22 - klo:12:52 »
Laitanpa iloksenne makupalan Veikko Huovisen Kylän koirista. Se on luvusta Tunkiopolitiikkaa: Kalliilla valuutoilla, jotka hankitaan Valmetin traktoreilla ja otsatukkaisten muotoilijoiden keramiikkalaatoilla, ostetaan Tyynen meren lintusaarilta pingviinin sontaa savukoskelaisen maanviljelijän heinäniitylle. Samaan aikaan tämä savukoskelainen kaarlo ehkä istuu SAFA-arkkitehdin piirtämässä kaakeloidussa vessassa tupsutellen viemäriputkeen, jonka hän on salaa johtanut naapuri-isännän sarkaojaan. Voi tätä elämän koiruutta!

Koiruuksien koiruus ja kaikki koiruus!  Tämä minulle! 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16710
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVII
« Vastaus #147 : 15.10.22 - klo:14:39 »
jatkuu osassa XVIII
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi