http://www.suomensiiliyhdistys.fi/usein-kysytyt-kysymykset-ukk/
Mihin kategoriaan itsesi asetat, kun pidät siiliä lemmikkinäsi? Vai olenko ymmärtänyt väärin, jos niin anteeksi.
Jokin tässä tökkii, vai olenko vain ahdasmielinen. En kuitenkaan mielestäni eläinrääkkääjä.
Herra Hugo ei ole eurooppalainen siili. Niitä ei pidetä lemmikkeinä, mutta mikäli sellaisen kohtaa kurjassa kunnossa ulkoa harhailemasta ja hereillä tähän vuodenaikaan, se tulisi kyllä korjata talteen, ja eläinlääkärin kautta lähimmälle siilinlihottajalle, joka hoivaa sen sitten horrostuspyylevyyteen. Minimi on 800 grammaa. Semmoinen nukkuu terassillani isäni nikkaroimassa horrostuspesässä, siili Samuel. Samuel ei ole lemmikki.
Hugeli on afrikkalainen kääpiö- valkovatsa- nelivarvassiili- kesysiili, eli lajilla on monta nimeä. En kuvitellut ikinä ottavani lemmikkiä enkä edes tiennyt kesysiileistä, mutta kesällä terassilleni suoritti joukkopaon 4-5 eurooppalaissiiliä poikkeukselliseen aikaan eli heinäkuussa. Oli kylmä ja hyönteisiä niin vähän, että siilejä ruokittiin silloinkin kun yleensä ne saavat luonnosta ravinnon. Terassi on omiaan eurooppa- eli villisiilin pakopaikaksi ymmärsin. 15 cm maasta ja täynnä kolosta sillä siili ei viihdy toisen seurassa. Ruokin niitä, soitin ensin Tiinalle joka huolehtii juuri tuosta siili kiikarissa- sivustosta jolta linkkisi on. Siinä on tainnut kyllä mennä nyt ristiin juuri kääpiösiilin hoito-ohjeet. Oli aika urakka, sottainen eläinhän siili on, ja ne söivät söivät söivät!
Sitten ne vähitellen kesän lämmettyä hävisivät omiin pesäpuuhiinsa, ja poikkesivat vain illastamassa. Siili valitsee aina omatekoisen pesän, ihmisen valmistamaan jää vain heikko tai nuori siili joka ei vielä pärjää. Sellaisellekin on tarkat ohjeet.
Koska kaipasin hoidokkejani kovasti minulle vinkattiin kesysiileistä ja löysin täältä Helsingistä niiden kasvattajan, jolle oli 8.8. syntynyt eräälle emolle h- kaksoset joista Hugo oli vielä vapaa, tavallisesti ne menevät käsistä ja varataan jo kun siili on tiine. Samoin voisi kysyä, miksi pidät marsua lemmikkinäsi, oikeastaan.
Kesysiilillä on oma päivärytminsä, se nukkuu päivisin ja valvoo yöt. Niiden rytmiä tulee kunnioittaa, eikä se muutu. Siilikaappi on yleensä vitriinistä rakennettu monikerroksinen asuintalo jossa on kaikki siiliä kiinnostava eli mahdollisuus juosta, kaivella, nuuskutettavia esineitä, aina jotakin uutta. Se kulkee ramppeja pitkin hyllyltä toiselle ja tavallisesti valitsee vain kaksi hyllyä joille keskittää puuhansa, mutta vaihtaa niitä mielihalunsa mukaan ja yllättäen.
Kääpiösiili sen sijaan ei horrosta. Se menehtyy siihen. Horristuspyrkimykseen niillä voivat johtaa liian viileät olosuhteet ja tyttösiileillä toisinaan niiden hormonituotanto. Ne pitäisikin pennuttaa jonakin nuorena, ja siksi olisin joka tapauksessa halunnut pojan. Kääpiösiili kiintyy hoitajansa jos sille suodaan siihen mahdollisuus, mutta ei ole siten yksinäinen kuin koira, jolle se on hyvin tärkeä.
Hugelo on kai aika tavallinen tapaus. Kun huollan kaappia päivällä se huomaa sen kyllä ja huomauttaa, mutta jatkaa unia kun kuulee tutun äänen ja tuntee omistajansa tuoksun. Juoksupyörä on pestävä päivittäin, samoin ateria-astiat, ja itse käytän fleeceä hyllyillä, koska se on lämpimämpää kuin sanomalehti ja myrkytöntä, eli vilkaisen onko ne pestävä. Olen ommellut siitä paljon pusakoita, että paloja oli vaikka kuinka. Illansuussa Hugo heräilee syömään ja silloin se haluaa seurustella. Kaappia suositellaan, koska sen saa lämpimäksi ja turvalliseksi, vitriiniä, jonka hyllyt vaihdetaan lasisista kastulevyisiin, joka päällystettävä vahakankaalla ja meillä siis fleecellä.
Hieman vastoin tavallista Hugo ei halua seikkailla lattialla, samoin se kammoaa kylpyä, joku siili peräti ui ja moni nauttii suihkusta. Hugolla on oma lasten muoviamme, jossa on lämmintä vettä vain tassun korkeudelle, ja vedessä helokkiöljyä. Se maistuu siilille eli suuhun pääsy ei ole vaarallista, ja annan Hugon tassuttaa niin, että pidän käsivartta vedessä. Se tulee luo ja kiipeää poispäin kun tahtoo. Kuivattelen sitä sylissä koska se on tavallista aremman oloinen ja siihen se vielä nukahtaa. Samoin on erikoista että se tahtoo laulettavan, sen sijaan omistajan kaulalle kiipeäminen on tavallista, jommallekummalle puolen.
Eli tuossa listassa jonka linkitit oli sekaisin sekä tutun villisiilin että kesysiilin käytös- ja hoitoneuvoja. Kyllä kesysiilinkin kesyyntymisen asteessa on eroja, mutta yleensä ne tahtovat omistajan huomiota, hyväilyä kukin aivan oman annoksensa mutta päivittäin,nherätessäön illalla virkeänä, jolloin niiden pesukin hoidetaan. Kun ne tahtovat omiin puuhiinsa, ne, ainakin Hugo, ilmoittavat Tuh! Ja kiipeävät pois olalta. Silloin tarjoan kaappia, ja kysyn tahtooko Hugo vielä Leenalle. Joskus tahtoo.
Stressiin ne reagoivat eri tavoin. Arvelin että noin kiintyneelle siilille kuin Hugo omistajan katoaminen olisi suurempi rasite kuin matka, siksi se tuli mukaan kuten perheen muutkin lemmikit. Hääräsin sen kanssa illalla koska se aristeli toisia, rakentelin leiriä ja syötin, ja muu tavarahan matkusti mukana paitsi itse kaappi jotta saisin sen ympätöityä tutuilla tuoksuilla. Ne ovat siilille tärkeimmät.
Mutta todella, nyt otti aikansa, ennen kuin se sittenkään kotiutui. Siksi minulla on Hugoviitta, jonka taskuista se ei ole aiemmin välittänyt suuria, mutta ryömi nyt ottamaan päivän päätösunet ja nautti aterian taskussa.
Jos olet kiinnostunut näistä, löydät Suomen Siiliyhdistykseltä runsaasti tietoa sekä kesysiileistä että villisiileistä, Suomen siilit ry.
