Vähäsen samansuuntaisesti ajattelin jo ketjun alkuvaiheessa. Taas ollaan selvästä ja yksinkertaisesta asiasta vääntämässä hirvittävän monimutkaista.
Minäkin olen lueskellut tätä ketjua ja vähän ihmetellyt, mikä tässä anteeksipyytämisessä on vaikeaa ja ongelmallista?
Sehän on ihan normaalia ja jokapäiväistä, että ihmiset kanssakäymisissään eivät aina ymmärrä sanoja ja sanottua samoin kuin sanoja on sen tarkoittaut.
Ah, tunnen syyllisyyden piston.
Monimutkaisuus ei ole hauskaa, eihän?
Olen ihan samaa mieltä, että anteeksi pyyntö on yksinkertainen arjen toimitus. Kuten Atanasia sanoo:
Siinä on varmaan se, että kun/jos on aika pyytää anteeksi
sehän on yleensä merkki siitä että olen tehnyt jotain väärin,
ja sen tunnustaminen ylpeältä ja
aina oikeassa olevalta ihmiseltä ei ole järin helppoa.
Mutta sitten kun joku ei käyttäydykään tämän logiikan mukaan. Kun anteeksi pyyntö saa muun merkityksen.
Erityistapausten ja poikkeusten tarkastelu on mielenkiintoista, oppii ymmärtämään säntöäkin paremmin. Ja joskus on ihan hyvä haastaa itseään miettimään normaaleja arkielämän rutiineja ja niiden mielekkyyttä. Tai ehken ei, saattaa vaikka huomata jonkin asian mielettömäksi...
Eikö kukaan muu ole törmännyt ihmiseen, joka katsoo anteeksipyynnön vyröyttävän vastuun pyynnön kohteelle? Vai onko kyseessä vain hämmentävä poikkeus, joka minunkin kannattaisi jättää jo sille kuuluvaan arvoonsa?
Hiukan aihetta on käsitelty, mutta kohtuus on auttamatta liian vähän.
