Polttohautaus

[Viisveisaaja]

Egologisista syistä mut saa polttohaudata, kun haudat vie niin paljion maa tilaa.
Mutta inhimillisistä syistä valitsisin tavallisen hautaamisen.
Aika raakaa työntää ruumis tuleen.
Jotenkin ei inhimillistä.
Saksalainen tehokoneisto tulee mieleen, joka poltti juutalaisia.

Tää ois ollut äänestyksen paikka kuka mitenkin, mutta taitanee teknisesti olla mahdoton tästä alkaa äänestystä enään tän aiheen ylle?

[Salis]

Toinen, mistä en tykkää, on se, että hautapaikan menettää, jos sitä ei hoideta.

Kun maksaa ainaishoitomaksun, varmasti hautapaikkaa hoidetaan vuosikausia. Meillä päin omaiset käyvät usein hautakiviä
pesemässä, kukkia ja kynttilöitä viemässä.

[seppos]

Kun maksaa ainaishoitomaksun, varmasti hautapaikkaa hoidetaan vuosikausia. Meillä päin omaiset käyvät usein hautakiviä
pesemässä, kukkia ja kynttilöitä viemässä.

Tilanpuutteen takia meillä ei enään ainaishoitoja tunneta eikä myönnetä. Jotkut seurakunnat ovat tehneet päätöksiä kuinka pitkä ainaishoito on kun tila kertakaikkiaan loppuu. Useinmiten mielenkiinto omaisilta loppuun kun lapset kuolevat. Isovanhempien haudoilla käyntiin mielenkiinto on hyvin vähäistä. Laki määrittelee muutamat haudat kuten Mannerheim ristin ritarien haudat seurakunnan toimesta ylläpidettäviksi kunnes toisen laine laki säädetään. Meillä sattuu olemaan neljän ritarin haudat, joista yksi on kaksikertainen ritari. (Ilmari Juutilainen, Väinö Hämäläinen, Yli-Somppi ja Rolf Vinqvist)

[Salis]

Tilanpuutteen takia meillä ei enään ainaishoitoja tunneta eikä myönnetä. Jotkut seurakunnat ovat tehneet päätöksiä kuinka pitkä ainaishoito on kun tila kertakaikkiaan loppuu.

Onhan se tietysti näin, että monilla hautausmailla sama hautapaikka on käytetty jo moneen kertaan. Hautausmaat ovat kulttuurihistoriallisesti tärkeitä, mutta seurakunnan talouden näkökulmasta kovin kalliita. Olisikin hyvä, jos siirryttäisiin lailla polttohautaukseen. Ymmärrän, että ihmisillä on tarve muistella vainajia, mutta eikö sitä voi tehdä muulla tavoin, kun hautaamalla ihmisiä arkkuun. Hautausmaat ovat monella paikkakunnalla ympäristöongelma. Pari kertaa vuodessa hautausmaasta on tietysti silmäniloa eli pyhäinpäivänä ja jouluna.

[seppos]

Itse en ymmärrä, että tehokkuusajattelu viedään jo kuolemaankin. Pitää olla tehokas vielä kuollessaankin. Ei hyvä. Sama se on muutenkin yhteiskunnassa ja jopa kirkossa. Sitten valitetaan seurakuntien jäsenmäärien tippumisesta, kun osa papeista on ns. leipäpappeja, joilla ei edes hautajaisissa ole aikaa olla omaisten tukena vaan kiirehtivät seuraaviin hautajaisiin. Onneksi kotipaikkakunnallani papit vielä tervehtivät kaupassa ja saattavat leskiltä kysellä vointia hautajaisten jälkeenkin, mutta koko ajan käy sekin harvinaisemmaksi. Muutenkin nykyisin yhteys seurakuntalaisiin jää etäiseksi. Saarnataan kyllä ajasta lähimmäiselle ym., mutta kuitenkin aika on kortilla verrattuna muutaman kymmenen vuoden takaiseen. Itseäni todella inhottaa kirkossa vallitseva materialismi, kun vain paperilla korostetaan, mitä pitäisi tehdä ja samaan aikaan jopa hautausmailla puhutaan siitä, mikä on halvin tapa kuolla ja haudata läheinen.

Tule tänne katsomaan niin ymmärrät. Otetaan laskuesimerkki. Jos kaikki pääkaupunkiseutulaiset haudattaissin arkkuhautoihin tarvittaisiin hautuumaata 1000000x2m2 = 200hehtaaria+istutukset + käytävät.ja tiet hautuumaalla./ sukupolvi ja jos kaikilla on ainaishauta niin monellako tuo tulee kertoa, mutta siinä parin kolmen neliökilometrin hujakoilla tai vähän yli. Kun vielä otetaan huomioon, että hautumaan tulee sääntöjen mukaan olla hengittävää hiekka- tai soramaata niin uupelo maasta uhkaa heti.

[Pyryharakka]

Itse en ymmärrä, että tehokkuusajattelu viedään jo kuolemaankin. Pitää olla tehokas vielä kuollessaankin. Ei hyvä. Sama se on muutenkin yhteiskunnassa ja jopa kirkossa. Sitten valitetaan seurakuntien jäsenmäärien tippumisesta, kun osa papeista on ns. leipäpappeja, joilla ei edes hautajaisissa ole aikaa olla omaisten tukena vaan kiirehtivät seuraaviin hautajaisiin. Onneksi kotipaikkakunnallani papit vielä tervehtivät kaupassa ja saattavat leskiltä kysellä vointia hautajaisten jälkeenkin, mutta koko ajan käy sekin harvinaisemmaksi. Muutenkin nykyisin yhteys seurakuntalaisiin jää etäiseksi. Saarnataan kyllä ajasta lähimmäiselle ym., mutta kuitenkin aika on kortilla verrattuna muutaman kymmenen vuoden takaiseen. Itseäni todella inhottaa kirkossa vallitseva materialismi, kun vain paperilla korostetaan, mitä pitäisi tehdä ja samaan aikaan jopa hautausmailla puhutaan siitä, mikä on halvin tapa kuolla ja haudata läheinen.

Meillä pienessä seurakunnassa on kaksi pappia, eikä kumpikaan heistä ole leipäpappi. Viime vuonna meillä haudattiin 96 vainajaa. Valitettavasti vainajia ei tule tasaiseen tahtiin haudattavaksi. Joskus on viisikin hautausta viikonloppuna. Kaikki haluaisivat lauantain hautajaispäiväksi. Nykyinen pappien työaikalaki lupaa papille kerran kuussa vapaan viikonlopun. Meillä se tarkoittaa sitä, että kahtena viikonloppuna joka kuukausi on vain yksi pappi töissä. Papille on välillä pakko ottaa kolmekin siunausta per lauantai. Siinä ei valitettavasti ehdi kauan viipyä yhdessä hautauksessa vaikka kuinka olisi halua ja uskoa.

[seppos]

Meillä pienessä seurakunnassa on kaksi pappia, eikä kumpikaan heistä ole leipäpappi. Viime vuonna meillä haudattiin 96 vainajaa. Valitettavasti vainajia ei tule tasaiseen tahtiin haudattavaksi. Joskus on viisikin hautausta viikonloppuna. Kaikki haluaisivat lauantain hautajaispäiväksi. Nykyinen pappien työaikalaki lupaa papille kerran kuussa vapaan viikonlopun. Meillä se tarkoittaa sitä, että kahtena viikonloppuna joka kuukausi on vain yksi pappi töissä. Papille on välillä pakko ottaa kolmekin siunausta per lauantai. Siinä ei valitettavasti ehdi kauan viipyä yhdessä hautauksessa vaikka kuinka olisi halua ja uskoa.

Tehän olette selvästi ylittäneet tavoitteet. Ettekkö yhtään rajoittanut sitä loppuvudesta?

Meillä siunataan siinä 200 vuodessa ja yhtenä vuotena laskin, että meillä oli käynyt 49 eri pappia (omat mukaan luettuna) suorittamassa siunauksen. Aika monilla on perhepappi ja toisekseen meillä on vielä Keravalaisten ja Järvepääläisten sukuhautoja  Noin 1/4 vainajista oli toisseurakuntalaisia.  Meillä kastetaan yli 500 lasta joka vuosi eli siellä on kovempi paine. Toisekseen meillä on myös eläkeläistyövoimaa saatavissa toimituksiin hyvin jos omat 12 pappia eivät riitä kuten kesällä rippileirien aikaan usein on.

[Salis]

Itse en ymmärrä, että tehokkuusajattelu viedään jo kuolemaankin. Pitää olla tehokas vielä kuollessaankin. Ei hyvä. Sama se on muutenkin yhteiskunnassa ja jopa kirkossa.

Eikö kysymys ole muustakin. Maahan hautaaminen ei ole alunperin kristillinen perinne vaan sitä on harjoitettu vuosituhansia. Härski kysymys: Onko vainajien maallisia jäännöksiä niin paljon palvottava? Eiko tärkeämpää ole kuolleiden omaisten muistaminen? Maalliset jäännökset jäävät, mutta sielu on jo muualla.

[mies valaan vatsasta]

Eikö kysymys ole muustakin. Maahan hautaaminen ei ole alunperin kristillinen perinne vaan sitä on harjoitettu vuosituhansia. Härski kysymys: Onko vainajien maallisia jäännöksiä niin paljon palvottava? Eiko tärkeämpää ole kuolleiden omaisten muistaminen? Maalliset jäännökset jäävät, mutta sielu on jo muualla.

Olavi Kares kirjoitti aikoinaan, että nykyisestä hautausmaakulttuurista on pelottavan lyhyt matka hautakulttiin.

[Salis]

Olavi Kares kirjoitti aikoinaan, että nykyisestä hautausmaakulttuurista on pelottavan lyhyt matka hautakulttiin.

Huojentavaa kuulla persona gratankin näin tiukka näkemys asiasta. Olen samaa mieltä.

[Atanasia]

Esteettinen näkökulma hautaukseen ja hautausmaihin:

hautausmaat ovat kauniita, varsinkin vanhat, erilaisine risteineen ja kivineen.

portossa oli aivan huikea hautausmaa, josta voidaan jo puhua
palvonnasta.
Siellä oli vieri vieressä "pieniä kirkkoja", jokaisella  perheillä oli siis oma mausoleuminsa
alue oli todella mykistävä, epätodellinen.
Ikäänkuin "leikkikirkkoja" kaikkkine yksityiskohtineen.
"Kirkon" eli siis kappelin? sisään näki taidokkaista lyijylasi-ikkunoista, joita "pääovissa" oli.
siellä lepäsivät arkut kolmessa-neljässäkin kerroksessa.
sisällä oli pieni alttarikin.

Harmi kun en osaa liittää omia kuvia.

Tässä vanha juutalainen hautausma Prahassa
http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://www.scrapbookpages.com/czechrepublic/JosefovPhotos/Cemetery5.jpg&imgrefurl=http://www.scrapbookpages.com/czechrepublic/prague/josefov/Cemetery01.html&usg=__XR8y3dajtsY4KWDzwLzADIAbfQc=&h=432&w=576&sz=145&hl=fi&start=42&um=1&tbnid=VR-dPJ6n8UCmxM:&tbnh=101&tbnw=134&prev=/images%3Fq%3Dold%2Bcemetery%26ndsp%3D18%26hl%3Dfi%26lr%3Dlang_fi%26sa%3DN%26start%3D36%26um%3D1

tässä hautakivi
http://i1.trekearth.com/photos/14687/25640011.jpg

yksinäinen hauta
http://www.hikingupward.com/SNP/StonyMountain/images/021806/P2180019.jpg

[Riitta-mummi]

Minulle jäi jo nuorena kauhukuva ruumiin polttamisesta kun TV.ssä näytettiin intialaisten hautajaismenoja. Sinne vaan roviolle leskikin. Ainakin naisleski.
Sitten suuntauksissa joissa liikuin puhuttiin tulesta pahana, vaikka se on hyvä renki.
"Maapallo on tulelle talletettu." Siis atomiräjähdystä ennusteltiin. Kuitenkin "me pyhät
pelastumme ikäänkuin tulen läpi".
Puoliso puhui jo vuosia sitten että hänet kyllä saa tuhkata. Nykyään olen välinpitämätön luistani ja nahoistani kuoleman jälkeen. Jos on egologisempaa tuhkata, niin kyllä sitten.
Hautakivikään ei merkitse kovin suurta . Käyn kyllä keväisin viemässä kukat, äitienpäivänä ja pyhäinpäivänä ja jouluna. Mutta omaiseni eivät ole siellä.
Muistelen perhettäni, sukuani ja edesmenneitä ystäviäni ajatuksin, puhein ja valokuvia katsellen.

[seppos]

Palvomisesta en tiedä, mutta itse haluan kunnioittaa menneitä sukupolvia ja minun mielestä hautausmaat ovat hyvä paikka muistaa omaa kuolevaisuuttaan, kun muualla kuolema on niin eristetty yhteiskunnasta, mutta hautausmaalla sentään saa vielä tunnustaa kuolevansa itsekin. Tosin nyt on jo hautausmaillekin tullut halloween-värikynttilät, yltiöpäinen koristelu sun muu. Ehkä sitä olen itse vähän turhan kiinnostunut historiasta, kun haluaisin säilyttää haudat muistona menneistä sukupolvista. Mutta totta tuo, että ei saa liikaa painottua kuolleisiin, kun heidän armonaikansa meni jo, mutta meillä muilla sitä on vielä jäljellä. Kuitenkin kohtuus kaikessa ja olisi hyvä, jos edes hautausmailla saisi jopa keskellä kaunpunkia ajatella muutakin kuin tehokkuutta ja selviämistä yhä paremmin.

Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että historiaa tutkitaan ja säilytetään missä mahdollista. Kun poikkesin Luopioisten hautausmaalla, niin siellä oli yli 100vuotiaita rautaristejä vielä paikoillaan kun tilaa on. Tilanne kaupungeissa on todella sen vastakohta mitä pienissä pitäjissä. Minusta oli upeaa kun historiaa on säilytetty. Käyntini Luopioisten hautausmaalla liittyi siihen, että sukututkimuksessa, jota olen suorittanut selvisi, että yksi esi-isäni on haudattu Luopioisiin 1894 enkä siis olettanut löytäväni mitään. Yllätyksekseni puutarhuri näytti alueen, jolla hauta todennäköisesti on "nice to know but". Siis se siitä. Hänen lapsistaan oli silloin kolme elossa, joista kaksi asui Pietarissa ja yksi Helsingissä ja epäilen ettei hautajaisissa ollut kuin leski. Tämä esi-isä oli jahtivouti, joten mitään perintöä tuskin jäi mahdollisen mökin lisäksi.

[Salis]

Palvomisesta en tiedä, mutta itse haluan kunnioittaa menneitä sukupolvia ja minun mielestä hautausmaat ovat hyvä paikka muistaa omaa kuolevaisuuttaan, kun muualla kuolema on niin eristetty yhteiskunnasta, mutta hautausmaalla sentään saa vielä tunnustaa kuolevansa itsekin. Ehkä sitä olen itse vähän turhan kiinnostunut historiasta, kun haluaisin säilyttää haudat muistona menneistä sukupolvista.

Eikä maatuvasta aineesta tehdyn uurnan voi laskea myös hautaan?

[Kari]

Yhdynpä keskusteluun kun kannoin isäni hautaan arkussa toissa päivänä.

Oli "hauskat hautajaiset" tai ainakin muistotilaisuudesta jäi mukava olo.  Suru ja syvätkin virrat tulevat vielä.

Mutta jotenkin minulla on oolut jo ennen tätä sellainen ajatus ettei se ihminen ole enään siinä vaan hänen tyhjä huoneistonsa tavaroineen. Henki on lakannut ja sielu on muuttanut pois. Vähän niinkuin tämä tietokone
sammuu ja rauta jää pöydälle. Teksti ja ja sen sisältämä ajatus siirtyy eetteriin ja palaa joskus tälle tai jollekin toiselle koneelle.

Niimpä ajattelen että ruumiin voi haudata arkussa tai tuhkana.  Minusta tuntuisi hyvältä ajatus että haudalle laitettaisiin puinen risti ja se saisi maatua rauhassa ja kestää sen aikaa kuin kestää. Luultavasti sinä aikana vainajan muistaneet ihmisetkin kuolevat tai muuttavat pois paikkakunnalta. Ne ihmiset jotka vielä kaivaatvat ja muistelevat vainajaa silloin muistavat hänet ilman ristiäkin tai sitten kyseessä paikkakunnalla asuvien sukuhauta ja siihen on jo haudattu muitakin ja risti on jouduttu uusimaan.

Meisän paikkakunnlla on läjä hautakiviä ja metalliritejä jotka on poistettu hoitamattomista haudoista ja ne on kasattu pienelle alueelle ja osin ladottu kasaan. Se risti hautausmaa toisaalta puhuttelee toisaalta
mietityttään että ovatko ne Ongelma jätettä?

Sekin on sitten minusta hullua etttä joissakin suvuissa kertyy hoitohautojan ympäri suomea ja muutama sukulainen kiertää niitä hoitamassa pitkin kesää.

Ennen haudattiin rivihautoihin joten ei ole mikään ihme että joku on kadoksissa.

Eräs mummeli kertoi käyvänsä tapaamassa tuttujaan hautausmaalla joten se merkitys ihmisten ja yhteisten muistojen kannalta on tärkeää muillekin kyläläisille kuin omalle suvulle.

Itse en haluaisi että pojanpojanpojan tarvitsi enään ressat itseään minun hautakiven kultakirjaimien uusimisella tai hautakiveni kallistumiselle. Kun puuristini lahoaa kaatuu tai myyräjyrsii niin uutta ei tarvi pystyttää ja päällä saa levätä jokin toinen tai niitty vihannoida. Ja hiippakunta. rovastikunta, yhtymä tai kristillinen oy hallinnoida.