Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 26.03.22 - klo:10:06
-
Kysymykseen lienee yhtä monta vastausta, kuin on yhteisöäkin. Voivatko kaikki olla sitten parhaita? Miksei. Kysehän on ihmisen subjektiivisesta kokemuksesta.
Kullakin on oma mittaristonsa.
Mittaminen on kyllä haastavaa siksi, että saman kattojärjestön alla elävissä yhteisöissä on eroavaisuuksia. Vuosikymmenten saatossa yksittäinenkin paikallisyhteisö voi muuttua paljonkin.
On hyvä tiedostaa, että kullakin yhteisöllä on tietyt norminsa, jotka hyväksymällä voi saada 'rakkaudellista' kohtelua osakseen. Mikäli normeistä poikkeaa, kohtelu voi olla julmaakin. Eri yhteisöjen piirissä vierailtaessa on hyvä tiedostaa nämä rajat ja pyrkiä siihen, että ei liiallisesti niitä riko. Hienotunteisuudella on aina paikkansa.
Oliskos ollut joskus 2005 tietämillä ryhdyin lukemaan Paavo Ruotsaalaisen elämänkertaa. Kiinnostuin körttiliikkeestä. Löysin Körttifoorumin, kävin körttiseuroissa. Luulin, että körttiliike on edelleen samanlainen, kuin sen Paavo Ruotsalaisen elämänkerroista olin oppinut tuntemaan. Taisin yllättyä. Körttifoorumilla koin saavani päälleni vihamielistä kohtelua. Toivottiin jopa avoimesti, että jättäisin foorumin. Kaikkea muuta, kuin rakkaudellista. No, rupesin itsekin sitten kirjoittelemaan aiheista, jotka menevät körttiyhteisön rajojen ulkopuolelle, joka tietysti lisäsi raivoa ja vihaisuutta. Olin toki tosissani, mutta olin sitä provosoivasti, joka tietysti enemmän tulehdutti ilmapiiriä.
Minua ärsytti kuvitelma oman yhteisön paremmuudesta ja rakkaudellisuudesta muihin yhteisöihin nähden. Kaikilla muillakin yhteisöillä on sama uskomus itsestään.
No, aikaa on sitten kulunut paljon, suhde körttiliikkeeseen on muodostunut seesteisemmäksi. Riitelyä ei juurikaan ole entisessä mittakaavassa. Syy tähän on se, että olen saanut sen verran lisää ymmärrystä, että tiedän rajat, joiden sisällä pitää pysyä.
Tämä sama kaava toimii kaikissa yhteisöissä. Kun toimit tiettyjen rajojen sisällä, asiat toimivat, ilmapiiri on seesteinen, hyväksyvä, salliva, suvaitsevainen yms.
Ei ole mitään yhteisesti hyväksyttyä mittaristoa, jolla valitaan paras yhteisö.
Kaikilla on oma paikkansa, kaikissa saa hyvän kohtelun, kun tiedostaa kunkin ryhmän luonteen.
Kaikki ryhmät ovat hyviä, mutta kaikki eivät välttämättä ole juuri yksittäiselle ihmiselle hyviä. Ihmiset ovat erilaisia.
-
Kirjoitat samasta aiheesta josta olen yrittänyt kirjoittaa minäkin. MInusta ei ole kysymys parhaasta yhteisötä, vaan siitä jonka oppi ja yhteisön henki on lähinnä etsijän omaa.
Jakautuminen on joko suvaitsevaa tai torjuvaa, eli rakkaudellista tai ymmärtämätöntä.
Tämä juuri jakaa omaa liikettämmekin. Sama on myös maallisten yhteisöjen, aina löytyy ainakun kaksi eri näkökantaa eli puoluetta.
Kaikki kristilliset yhteisöt joiden Herra on Kristus ovat kelvollisia , eri ihmistyypeille erinimiset .
Mutta jos yhteisön johtajaksi asettuu joku muu herra, kirkkoherrakin mahdollisesti, jää Kristus sivumalle ja valta siirtyy johtajalle tai johtajattarelle.
Mitä siitä seuraa, on meillekin tuttua. :'(
-
Minua ärsytti kuvitelma oman yhteisön paremmuudesta ja rakkaudellisuudesta muihin yhteisöihin nähden. Kaikilla muillakin yhteisöillä on sama uskomus itsestään.
Onko edes yhteisöä? Onko yhteisö jokin subjekti kuvittelemaan jotakin, vaikka sitten sitä että olisi itse erityisen rakkaudellinen?
Joku yksittäinen ihminen voi mieltää, että on jokin "me", joka on sitten vaikka rakkaudellinen. Mutta eihän se tarkoita, että kaikki niin ajattelisivat.
Mikä porukka itse kullekin sopii. Ja sehän voi elämän aikana muuttuakin.
Rakkaudennälkäisenä en täällä pyöri, ei sillä ole väliä. Oikea oppi on tärkein. Tai jos ei oikea, niin ymmärrettävin ja vapauttavin.
Muilla voi olla muita tarpeita.
-
Kiitos siskolle ja veljelle hyvistä kirjoituksista.
Luin, ei noussut mieleeni mitään mihin en voisi yhtyä.
Kuka, ketkä tätä ilmapiiriä ja hengellistä tilaa pitävät voimassa ja esillä?
Ihmiset, joita Jumala voi käyttää, yksittäinen ihminen, yhdessä toisten kanssa.
Onko se sitä että laitamme itsemme likoon?
Onko se sitä että emme ole aina oikeassa, emmekä ole muita parempia?
Kyllähän tällaista on paljon, mutta vastavoimat käy voimakkaasti päälle.
-
Onko edes yhteisöä? Onko yhteisö jokin subjekti kuvittelemaan jotakin, vaikka sitten sitä että olisi itse erityisen rakkaudellinen?
Kyllä, yhteisöjä on olemassa. Niitä on kristittyjenkin piirissä.
Esim. helluntailaisyhteisöjä on Suomessa suuri määrä.
Körttiyhteisöjä eri puolilla maata.
Ortodoksit muodostavat paikallisyhteisöjä jne.
Yhteisö muodostuuu yksittäisistä ihmisistä.
Joku yksittäinen ihminen voi mieltää, että on jokin "me", joka on sitten vaikka rakkaudellinen. Mutta eihän se tarkoita, että kaikki niin ajattelisivat.
Mitä kukin yhteisön yksittäinen jäsen sitten ajatteleekaan, niin kullakin yhteisöllä on omat tyypilliset erikoispiirteensä ja oma tyypillinen tapa ajatella.
Jos näin ei olisi, ei tarvittaisi kuin yksi kristillinen yhteisö.
-
Opiskelin yliopistossa pääaineenani sosiologia.
-
Testasin aikoinaan useimmat ja voittajaksi selvisi körttiläisyys. Se oli ainoa, jossa sai olla erimieltä ja ajatella itse. Minä lähdin puhtaalta pöydältä ja kotirasituksia ei ollut.
-
Tietenkin paras kristillinen yhteisö on alatien körttiläisyys ja körttipastillit. :eusa_pray:
-
Testasin aikoinaan useimmat ja voittajaksi selvisi körttiläisyys. Se oli ainoa, jossa sai olla erimieltä ja ajatella itse.
Itse taasen koin, että se körttiläisyys, jonka piirissä olin, oli yksi mahdollisesti niistä harvoista, joissa ei saanut olla eri mieltä.
Tämä ei johdu itse körttiläisyydestä, vaan siitä, että oma ajatusmaailmani oli Paavo Ruotsalaisen ajan körttiläisyyden kyllästämä, eli se meni joidenkin ei-hyväksyttyjen rajojen yli.
Jos löytää yhteisön, jossa kokee sellaista, että saa olla eri mieltä, on löytänyt tietyllä tapaa kotiin.
Moni on löytänyt. kuka körttiläisyydestä, kuka helluntailaisuudesta, kuka ortodoksikirkon parista, kuka mistäkin.
Aikojen kuluessa olen ehtinyt mielessäni käsitellä paljon asioita, hankkia kokemysta yms.
Pystyn viihtymään eri ryhmien joukossa. Viihdyn körttiläisten, viidesläisten, helluntalaisten yms. parissa. Tuskin löytyy kovinkaan paljon ryhmiä, jonka parissa en pystyisi viihtymään.
-
Samoin, seppos. Puhtaalta pöydältä läpikävin vapaakirkon, helluntailaisuuden, vähän ortodoksisuuttakin . Kymmenen vuotta kuuluimme Helsingin Raamattukoulun ystäviin Lahdessa, ja se oli mukavaa yhteisöllisyyttä . Kansanlähetyksen raamattupiireissä oltiin samaan aikaan, yhteensä yli 20 v. Myös karismaattisiin rukouspiireihin tutustuin, mutta koin niissä ikäänkuin pahuuden läsnäoloa, noituutta.
Kun kotikaupunkiin suunniteltiin HerättäjäJuhlat kesäksi 2007, niin kirkkoherramme joka kuului myös kaupungin Keskusvaalilautakuntaan kuten minäkin, siellä kysyi minua Juhille pankkityöhön. Otin kutsun vastaa, ja siitä alkoi yhteys Heränneisiin.
Tunsin paljon kaupunkimme ihmisiä eri yhteyksitä, mutta vasta ensimmäisissä seuroissa näin ketkä kaikki tutut kävivätkin körttiseuroissa. Vastuullisia, osallistuvia ihmisiä kaikki. Myös taidepiireistäkin tuttuja tapasin seuroissa siitä alkaen.
Papistoa oli silloin paljon, nykytilannetta en voi tietää kun emme ole enää koronalta ja raihnaisuudelta päässeet. Kova on kaipuu yhteyteen. Siksi tämä foorumi on minulle yhä aika tärkeä.
-
Parasta yhteisöä ei pysty etsimään. Ainakaan minun mielestäni. Mm. kansanlähetyksellä on joitakin ajatusmalleja, jotka minä pidän siedettävinä. Mutta myös uskonnolliset yhteisöt ovat virkistäneet minun ajatuksia. Mm. Jehovan todistajat sekä Scientologit... en ole päässyt positiiviseen näkemykseen. Mutta minä pidän lapsena oppineesta körttiläisyydestä kiinni. Täällä saa olla vaikka eri mieltä kaikkien kanssa.
-
Opiskelin yliopistossa pääaineenani sosiologia.
Suoritin johdantokurssin ja totesin, että ei ole minun alani. Arvosanasta päätellen ymmärsin kyllä hyvin, mitä hylkäsin.
Eli ehkäpä vierastan mallia, jossa ihmisten ajatuksia ikään kuin ylhäältä käsin selitetään heidän ympäristöllään.
-
Täällä saa olla vaikka eri mieltä kaikkien kanssa.
Tästä jo kirjoitinkin, eli saa olla, mikäli mielipide ei ole liian kaukana yhteisön normeista.
Tämä sääntö koskee myös körttiipiirejä.
Oma piiri tuntuu siltä, että siellä saa olla eri mieltä. Tämä tunne johtuu siitä, että ollaan jo valmiksi sellaista mieltä, että pysytään sallittujen rajojen sisäpuolella.
-
Entäpä, jos kysymys muotoiltaisiin: Mikä on kristillisin yhteisö? Ryhmään muodostuneet mielipiteiden ja käytäntöjen ’sallitut rajat’ nähdään luullakseni toisinaan Jumalan säätäminä, vaikka aivan inhimillisestä ryhmäytymisestä olisikin kysymys. Minä pidän hyvänä ja kristillisenäkin uskonyhteisönä sellaista, jossa on mahdollisimman vähän sellaisia sääntöjä, jotka katsotaan hengellisesti perusteluiksi.
-
Minusta yhteisöt on joskus kivoja ja joskus ne muuttuu painajaisiksi.
Moni yhteisö voi vaikuttaa kivalta alkuun, mutta kun pääsee sisään yhteisöön enempi niin ne voikin olla aika rasittavia.
Olen joskus ollut sellaisessa nuorten yhteisössä ja oli ihan painajainen. Kuitenkin muut nuoret näki, että toi jengi on kiva ja tohon kun pääsisi toimintaan mukaan.
Yhteisöt muuttuu ja jotkut muotoutuu kivoiksi ja toimiviksi, mutta harvassa ne on.
Nuorten körttikuoro vaikutti ulospäin kivalta, kun sitä katteli penkiltä, mutta kun pikkaisen enempi tutustui niihin, niin kateutta, ongelmia seurusteluissa ja valtapyrkimyksiä ja ties mitä.
-
Entäpä, jos kysymys muotoiltaisiin: Mikä on kristillisin yhteisö? Ryhmään muodostuneet mielipiteiden ja käytäntöjen ’sallitut rajat’ nähdään luullakseni toisinaan Jumalan säätäminä, vaikka aivan inhimillisestä ryhmäytymisestä olisikin kysymys. Minä pidän hyvänä ja kristillisenäkin uskonyhteisönä sellaista, jossa on mahdollisimman vähän sellaisia sääntöjä, jotka katsotaan hengellisesti perusteluiksi.
Se on jo vaikeampi kysymys, että mikä on kristillisin järjestö.
Erimielisyys siitä on varsin suuri.
Minun mielestäni nykykörttiläisyys liikkeenä ei kovin hyvin tässä kisassa pärjäisi, vaikkakin yksilötasolla löytyisi paljonkin pärjääjiä.
Kun sitten joku körttiliikkeen sisällä tekee saman arvion, körttiliike pärjää oikein hyvin tuossa kristillisyydessä.
Oli körttiliikkeen kristillisyyden taso sitten mitä onkaan, niin liike saattaa kaiketikin olla yksittäiselle kristitylle se paras paikka.
Minulle varmaan viidesläisyys on hyvä paikka, koska koen niin, että siellä saan mielipiteineni olla vapaa, toisin kuin körttiliikkeessä, jossa pitää olla tarkempi siitä, mitä suustaan päästää ulos.
Kuten jo aiemmin olen todennut, joku eri tavalla ajatteleva kokee samaa körttiliikkeessä, koska hänen mielipiteensä sopii körttiliikkeen ajatusmalleihin.
-
Mitä tarkoittaa olla ’mielipiteineen vapaa’? Kaksi vaihtoehtoa tulee mieleen. Toinen on kokemus samanmielisten yhteisöstä, jossa ei eri mieltä olevia olekaan. Toinen on kokemus siitä, että on vapaus olla eri mieltä, kokemus kunnioittavasta keskustelusta, jossa voi puhua asiat halki eri näkökulmat huomioiden.
-
Tarkoitan tuota jälkimmäistä.
Minunlaiseni maailmankuvan omaavalle viidesläisyys pärjää körttiläisyyttä paremmin tuossa jälkimmäisessä.
Jollakulla toisella tilanne on juuri päinvastoin.
-
Jos katson vain omia pieniä ympyröitäni - kuten ihmisillä näyttää olevan yleensä tapana maailmassa - toteaisin oman kokemukseni pohjalta, että viidesläisyyden piirissä on laajempi mielipiteen vapaus, kuin körttiläisyyden piirissä ja että viidesläisyyden piirissä ei joudu mielipiteidensä vuoksi syrjityksi, kun taasen körttiläisyyden piirissä joutuu.
Tämä on oma kokemukseni ja väitän, että se johtuu siitä, että oma maailmankuvani sopii kohtalaisen hyvin viidesläiseen maailmankuvaan. Ja koska se siihen sopii, ei ole mitään tarvetta ruveta keskustelemaan asioista, jotka menevät viidesläisyyden rajojen ulkopuolelle.
Näin minulle tulee jonkinlainen harhakuva siitä, että viidesläisyys olisi todella hyvä paikka, jos ei halua tulla mielipiteidensä vuoksi syrjityksi.
Ja täsmälleen sama kaava sopii körttiläisyyteen.
Se, miksi minä koen körttiläisyyden joiltain osin ahdasmielisenä, johtuu siitä, että omat näkemykseni menevät joiltain osin sallittujen rajojen ulkopuolelle.
-
Se, miksi minä koen körttiläisyyden joiltain osin ahdasmielisenä, johtuu siitä, että omat näkemykseni menevät joiltain osin sallittujen rajojen ulkopuolelle.
Mahtavatko nuo ’sallitut rajat’ olla todellisia vai omia mielikuviasi? Oletko turhaan kokenut kipakat vastaukset kieltoina ajatella? Harmi!
-
Mahtavatko nuo ’sallitut rajat’ olla todellisia vai omia mielikuviasi? Oletko turhaan kokenut kipakat vastaukset kieltoina ajatella? Harmi!
Omia mielikuviani ovat.
Mielikuvien ja totuuden välinen yhteys on tietysti aina epävarma jokaisella.
Jos aiheuttaa keskustelukumppanissa suuttumusta, lienee se merkki, että ainakin joku raja on ylitetty.
-
Tarkoitan tuota jälkimmäistä.
Minunlaiseni maailmankuvan omaavalle viidesläisyys pärjää körttiläisyyttä paremmin tuossa jälkimmäisessä.
Jollakulla toisella tilanne on juuri päinvastoin.
Kuulun noihin päinvastaisiin eli vapaus on körteissä kuten tällä foorumilla
-
Viestini on se, että körttiläisyys on hyvä ja ihmisystävällinen paikka tietylle ihmisryhmälle. Se on koti monelle.
Ei pidä kuitenkaan sortua sen kaltaiseen ylpeyteen ja kuvitelmaan, että körttiläisyys olisi jotenkin tässä suhteessa muita parempi.
Samalla viivalla se on viidesläisyyden ja monen monen muun ryhmän kanssa, kun on kyse avaruudesta tai jostain muusta hyveestä tai paheesta.
Joku on avara yhteen suuntaa, mutta toiseen suuntaan kovin ahdas. Joku on avara kolmanteen suuntaan, mutta neljänteen suuntaan kovin ahdas.
Minä olen tutustunut joihinkin eri ryhmiin ja lopulta päätynyt viidesläisiin.
Jos johtopäätökseni olisi se, että tästä johtuen viidesläisyys on se kaikkein ihmisystävällisin paikka, olisin putkikatseinen, enkä kovin hyvin ymmärtäisi erilaisuutta ja sen tuomia haasteita.
Monet riidat syntyvät siitä, että ei ymmärretä kovin paljoa omaa napaa pidemmälle, näin väitän.
-
Kuulun noihin päinvastaisiin eli vapaus on körteissä kuten tällä foorumilla
Aamen! Vapaus on körteissä ja körttipastilleissa. :eusa_pray:
-
Niin se on. Hih-hii.
-
Pitääkö sen olla juuri paras? Myönnän, etten jaksanut lukea tarkoitettiinko jotain tyyliin kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat, ikävä kyllä, Jumalan kirkkautta vailla ja saavat, kaikeksi onneksi, lahjaksi vanhurskauden. :icon_cool:
-
Ei tarkoitettu.
-
Ev.lut kirkko.
-
Kysymykseen lienee yhtä monta vastausta, kuin on yhteisöäkin.
Tai sitten yksi enemmän, ja se yksi on "mikä kullekin parhaiten sopii". Sen voi sanoa, kuului itse mihin tahansa.
Ehkäpä vielä muodossa "mikä kullekin parhaiten kulloinkin sopii". Tai pitääkö sitä edes yhdelle ihmiselle olla joku paras? Käyhän ihmiset monen eri porukan tilaisuuksissa, saa eri asioita eri paikoista.
Tosin en usko että on mitään niin tarkkarajaisia yhteisöjä. Eivät kaikki körttiseuroissa käyvät tai tänne kirjoittelevat kuulune Herättäjä-yhdistykseen. Mihin ne rajat sitten vedetään?
Körttifoorumilla koin saavani päälleni vihamielistä kohtelua. Toivottiin jopa avoimesti, että jättäisin foorumin. Kaikkea muuta, kuin rakkaudellista. No, rupesin itsekin sitten kirjoittelemaan aiheista, jotka menevät körttiyhteisön rajojen ulkopuolelle, joka tietysti lisäsi raivoa ja vihaisuutta.
Millaiset viestit koit raivoa ja vihaisuutta edustaviksi? Se tuskin riittää, että on jostakin asiasta kanssasi eri mieltä.
Minua ärsytti kuvitelma oman yhteisön paremmuudesta ja rakkaudellisuudesta muihin yhteisöihin nähden. Kaikilla muillakin yhteisöillä on sama uskomus itsestään.
Ne on ihmiset jotka kuvittelee, ei mitkään yhteisöt. Eikä kaikki kuvittele.
-
No, kyllä yhteisöillä tuppaa olemaan kollektiivinen käsitys omasta paremmuudestaan. No mikä siinä. Kuinka nyt kukaan kehnompaan tietensä liittyisi.
Kun se vain jäis tähän mutta eihän se.
Eikä tosin kaikki ryhmässäkään luulottele, vaara tosin on lähempänä. Meinaan, että jos natsi huomaa liikkuvansa vähän ihme sakissa josta olisi viisasta ottaa ritolat kun ei toisia kuitenkaan voi muuksi muuttaa niin eiköhän siinä päätelty järkevästi.
-
Ei körttiläisyys ole mikään paras. Siedettävä.
-
Perheyhteisö on minusta paras. Siitäkin huolimatta että yksi jälkeläinen ei ole saanut kristillistä kastetta. Hän saa kuulema sen itse isona päättää.
Olemme kastettu kristillinen yhteisö. Emme ole ylettömän uskovaisia, onnellisia tai onnistuneita, mutta ihan riittävästi.
Miksi meillä kaiken pitäisi olla parasta ?
Onko Afrikassa, onko nyt Ukrainassa ? Kun on rakkautta ja ruokaa, siinä on jo kyllin.
Terveyttäkään ei voi vaatia, mutta vaalitan sitä mitä meille on suotu.
-
Olen tullut siihen tulokseen, että paras kristillinen yhteisö on evankelis-luterilainen kirkko, siis ihan perusluterilaisuus.
Kaikissa herätysliikkeissä (kirkon ulkopuolisissa sekä kirkon sisäisissä, mukaan lukien körttiläisyys) on omat ongelmansa: tule sellaisena kuin olet, me kyllä muutamme sinut sellaiseksi kuin haluamme, ja jos et olet samaa mieltä kanssamme, katsomme sinua kieroon, olet hankala tapaus jonka olisi parempi lähteä yhteisöstä.
-
Jokainen asettaa omat kriteerinsä sille, mikä on paras tai riittävän hyvä yhteisö.
Minulta yhteisö saa sitä enemmän pisteitä, mitä vähemmän siellä haukutaan vihaisesti muita yhteisöjä, varsinkin muiden yhteisöjen ihmisiä.
Minulta saa myös pisteitä yhteisö, joka muiden yhteisöjen uskomuksia kritisoidessaan käyttäytyy sivistyneesti ja ystävällismielisesti.
Miinuspisteitä annan, jos oman yhteisön kehuminen tuntuu liialliselta.
-
Kaikissa herätysliikkeissä (kirkon ulkopuolisissa sekä kirkon sisäisissä, mukaan lukien körttiläisyys) on omat ongelmansa: tule sellaisena kuin olet, me kyllä muutamme sinut sellaiseksi kuin haluamme, ja jos et olet samaa mieltä kanssamme, katsomme sinua kieroon, olet hankala tapaus jonka olisi parempi lähteä yhteisöstä.
Körttiläisyydessä ei ole noin, sillä alatien heränneen tumman ystäväkansan Kristuksessa ilmi tullut ihmisrakkaus on lähtökohtana ihmisten väliselle hyväksymiselle ja rakkaudelle joukkoon rakastamisessa, joka on kokonaan Jumalan työtä. :eusa_pray:
-
Körttiläisyydessä ei ole noin, sillä alatien heränneen tumman ystäväkansan Kristuksessa ilmi tullut ihmisrakkaus on lähtökohtana ihmisten väliselle hyväksymiselle ja rakkaudelle joukkoon rakastamisessa, joka on kokonaan Jumalan työtä.
Kyllä körteillä on samat nurjat puolet kuin muillakin liikkeillä. Ihanne saattaa olla tuo yllä suloisin värein maalailtu, mutt eihän sitä ole vielä saavutettu.
-
Minulle Paavon opetus ' töistä tekemättömästä uskosta' on sopinut hyvin, laiskuuttani kaiketi.
En muuten uskalla sanoa että ollaan parasta porukkaa, mutta minulle sopivinta ja mukavinta.
Älyllinen huumorintaju ja moniainen lahjakkuus tässä porukassa minua viehättää.
Se ettei eletä uskovaisina, vaan että elämme armon rikkaudessa.
Se peittää kaikki syntimme, nekin joita tietyt liikkeet eivät voi antaa anteeksi.
-
Se ettei eletä uskovaisina, vaan että elämme armon rikkaudessa.
Körttiläisyydessä on paljon yhtymäkohtia muiden kristillisten suuntausten kanssa.
Erojakin on. Eräs ero vaikkapa ortodoksikirkkoon ja moneen muuhun yhteisöön on se, että körttiläiset eivät ole uskovaisia (toki on poikkeuksia), kun taasen muualla taasen uskotaan, että ollaan uskovaisia.
-
Niin on, tottakai on kun uskotaan Kristuksen olevan Jumalan poika ja pelastajamme.
Mutta ei Kristus ole kehoittanut meitä olemaan kuin fariseukset, jotka esittelevät uskovaisuuttaan katujen kulmissa ja pyhätöissä.
Päinvastoin. Älkää olko ulkokultaiset, Hän sanoi.
Uskovaisuuden ripustaminen näytille on ulkokultaista. Sydämen ajatukset eivät näy, ne voivat olla vaikka kuinka iljettäviä.
Menkää kammioon ja rukoilkaa siellä Isäänne Taivaassa. Tai .Menkää kaikeen maailmaan, kastakaa ja opettakaa ! Rakastakaa lähimmäistänne kuten itseänne !
Kun on kastettu, opetettu ja toimii Kristuksen opettamalla tavalla, se on uskoa.
Uskoo Häntä, ei olemalla uskovainen, vaan olemalla ihminen joka uskoo, ja rakastaa.
Jeesus sanoi Martalle: Moninaisia sinä hääräilet ja huolehdit, mutta Maria on valinnut hyvän osan.
Loppikaneetiksi Paavon sanat Viimeisistä kiusauksista polvirukoilijoille:
´Mitäs siinä kuvattelette ! `( potku takalistoon varmemman vakuudeksi )
-
Minusta paras uskonnollinen yhteisö on vielä keksimättä, kuten paras maalausmaailmassa utopioineen maalaamatta, kemiallinen yhdistelmä löytämättä, rahan sampo älyämättä, parhaat musiikki biisit on vasta tulossa.
Paras on lapseni rakas edessä olet kuinka toivoton, niin jeesus voi auttaa sinua ja kaikki on mahdollista. Rukoukseen vaan ja joskus siinä joutuu olemaan
kauemminkin, mutta paras on vielä tulossa. Körtit kait nyt eka asemassa, mutta se ei ole kiveen hakattu totuus.
-
Meitä on kahdenlaisia (min) net joiden tien näyttäjä on perinne ainakin jonkin verran ja net joilla ei ole perinnettä ja ovat löytäneet liikkeen
-
Taas ja taaskin kysyn pieneltä paikaltani, onko sen oltava juuri paras. :kahvi:
-
Kun hyvää yritän tehdä, niin priimaa pukkaa. Toisinto Lapuan joen varrelta.
-
Loppikaneetiksi Paavon sanat Viimeisistä kiusauksista polvirukoilijoille:
´Mitäs siinä kuvattelette ! `( potku takalistoon varmemman vakuudeksi )
Aamen! Erämaan Profeetalla olikin seppä Högmanin pajalla armon vilahduksessa saatu Kristuksen sisällinen tunto. :109:
-
Erämaan Profeetalla olikin seppä Högmanin pajalla armon vilahduksessa saatu Kristuksen sisällinen tunto.
Taidat vetää Paavo Ruotsalaisen monipolvisen vaelluksen mutkat turhan suoriksi!
-
Mutta ei Kristus ole kehoittanut meitä olemaan kuin fariseukset, jotka esittelevät uskovaisuuttaan katujen kulmissa ja pyhätöissä.
Olen samaa mieltä: farisealaisuus on tuomittavaa.
Ongelma on se, että toisessa ihmisessä saatan nähdä farisealaisuutta, mutta jos näkisin sisikunnan, en ehkä tuomitsisikaan tuota ihmistä.
Minua suorastaan välillä kuvottaa se kierous, jonka näen itsessäni, farisealaisuuttakin löytyy.
Samalla tiedän, että itsessäni näen maksimisaankin vain jäävuoren huipun yläosan.
Loppikaneetiksi Paavon sanat Viimeisistä kiusauksista polvirukoilijoille:
´Mitäs siinä kuvattelette ! `( potku takalistoon varmemman vakuudeksi )
Tämä ei ole ainut kerta, jolloin Paavo on syyllistynyt ylilyönteihin ja toimintaan, joka on vieras kristilliselle elämälle.
Muitakin vastaavia ja tuomittavia tekoja Paavon historiasta löytyy.
Ihminen on läpeensä syntinen, niin Paavokin.
Tästä huolimatta Paavo syntisenä ja räikeitä virheitä tehneenä oli mielestäni erittäin tärkeä työkalu Jumalan elopellolla, jonka elämänkertojen lukeminen on hyödyl.
-
Mitähän mahdettaisiin ajatella, jos joku menisi herättäjäjuhlille potkimaan polvirukoilijoita silloin, kun kaikki polvistuvat rukoukseen. Luulen, että järjestyksenvalvoja puuttuisi asiaan eikä siinä auttaisi selittely, että näihän Paavokin teki.
-
Tämä ei ole ainut kerta, jolloin Paavo on syyllistynyt ylilyönteihin ja toimintaan, joka on vieras kristilliselle elämälle. Muitakin vastaavia ja tuomittavia tekoja Paavon historiasta löytyy. Ihminen on läpeensä syntinen, niin Paavokin. Tästä huolimatta Paavo syntisenä ja räikeitä virheitä tehneenä oli mielestäni erittäin tärkeä työkalu Jumalan elopellolla, jonka elämänkertojen lukeminen on hyödyl.
Aamen! Kiitos Herralle erämaan Profeetasta Jumalan elopellolla kevätsateen huolehtiessa viljan lopullisesta kypsymisestä ennen elonkorjuuta. Herran elopellolla niitetäänkin vielä valtavasti satoa taivaan vilja-aittoihin körttiläisyyden kautta näinä Jeesuksen paluun aattohetkissä. :109:
-
^
Ylevää tekstiä sanamuodoltaan. Tautologia vuosien saatossa tietysti alkaa vaivata. Ei haittaa.
-
Mitähän mahdettaisiin ajatella, jos joku menisi herättäjäjuhlille potkimaan polvirukoilijoita silloin, kun kaikki polvistuvat rukoukseen. Luulen, että järjestyksenvalvoja puuttuisi asiaan eikä siinä auttaisi selittely, että näihän Paavokin teki.
Paavolla oli 'silmää' tehdä nämä temppunsa. Näin hän vaikutti monien sukupolvien takaa, edelläkävijänä, näyttäen farisealais-vastaisen mielensä.
Samaa oli ymmärtääkseni juopuminen Kuopion markkinoilla, samaa vilosoohvien pottuhalmeen-sotkemis-opetuskin. Samaa rakkaus komijoihin hevosiin.
Paavo ei esittäny nöyryyttään.
Uskovaisuutta esittäviä tapoja hän inhosi. Minä olen Paavon Riitta, samaa huumorinmakuista juurta lienen. Ei lie ihme että olen hänen körttiyteensä mieltynyt. No, on iskovaisia jotka ei uskokaan minun olevan oikein uskomassa.
Eikä tarvitsekaan. Itse tiedän , ja Herrani tietää syntisyyteni.
On hienoa, että on löytänyt yhteisön johon voi samaistua. Politiikassa en ole vielä sitä ainoaa oikeaa löytänyt. Se on milloin mitäkin. On mainittu olevan epäluotettavaksikin. Politiikka ja usko ovat kaksi eri asiaa. Usko on ainoa tärkeä , enää.
Kristuksen seuraamisessa haluan kulkea tätä alhaisten tietä, johon voin ja kehtaan kuulua.
'Tiallä eij kuvastella eikä näätellä tekojaa. Syntisinkii kelpovaa'.
-
Nyky-viidesläisyys on minun kokemukseni mukaan hyvä ryhmä, ainakin minulle.
Pidän siitä, että katto on terveessä mielessä korkealla, kuten seinätkin terveesti kaukana toisistaan.
Herännäisyyden perinnettä vaalitaan mm. sillä, että myydään Kallista Hunajanpisaraa.
Jonas Laguksen kirjeiden uusin suomalainen painos tulee Viidesläisten piiristä.
Mielestäni Paavo Ruotsalaisen ajan herännäisyyttä arvostetaan, tosin arvostetaan muitakin samanhenkisiä virtauksia.
Laajaa ja tervettä suhtautumista hengellisiin kysymyksiin mielestäni osittaa sekin, kun huomasin eilen ennen kirkonmenoja, että mynnissä oli sisoni miehen (vanhemmistoveli helluntaiseurakunnasta) kirjoittama kirja kasteesta. Minulla on mielikuva, että hän on tehnyt yliopistossa tai vastaavassa jonkin tutkielman tai lopputyön vai mikä lie juuri tuosta asiasta ja siihen syvällisesti perehtynyt. Siskoni mies on vankkumaton sellaisen kastekäytännön kannattaja, jossa kastetaan uskoon tulleita ihmisiä upottamalla veteen.
Viidesläisyyden piirissä ei edusteta tuollaista kastenäkemystä, mutta ei olla näemmä turhan ryppyotsaisia tässäkään asiassa.
-
Muistan kerran viidesläisyyden parissa, kun SROn eräs suuresti arvostamani henkilö jäi eläkkeelle.
Lähtöjuhlassa oli jonkinlainen tietokilpailu, jossa tämä eläkkeelle lähtevä henkilö ja joku toinen henkilö (tai henkilöryhmä, en muista kuinka oli) kilpailivat tiedoissa keskenään. Eläkkeelle lähtevä ei ehkä ollut kovin innokas tuosta tietokilpailusta, koska hän vastasi jokaiseen kysymykseen, että "Paavo Ruotsalainen". Ymmärrän, että hänenkin eräs suosikkinsa historian lehdiltä on Paavo Ruotsalainen.
-
Minusta on luonnollista jos körtitksi itsensä kokeva ihminen kertoo suhteestaan heränäisyyteen. On Malmivaarojen ystäviä, on Laguksen ihailijoita on Aku Rätyyn viehättyneitä.Kaikki me mahdumme körttiläisyyteen.
Kuitenkin vähän ihmettelen körttejä jotka kertovat täällä viidesläisyyden paremmuudesta jopa nimeltä mainiten mieluisammat.
Arvostella tai arvostaa voi ketä haluaa, mutta tuntuu omituiselta että körttiliikkeestä puhutaan negätiivisesti Körttifoorumilla.
Vielä kerran: Herännäisyys, körtit, on (minulle ) paras hengellinen liike.
Arvostan monia kirkkokuntia kuten ortodokseja, katolisia, pelasturarmeeijaa ja juutalaisiakin. Eikä kaikki viidesläiset suinkaan ole vastenmielisia. Vain tietyt , ehkä jo vanhentuneet, tavat. Ne ovat mista vieraannuttavia.
-
Kuitenkin vähän ihmettelen körttejä jotka kertovat täällä viidesläisyyden paremmuudesta jopa nimeltä mainiten mieluisammat.
Arvostella tai arvostaa voi ketä haluaa, mutta tuntuu omituiselta että körttiliikkeestä puhutaan negätiivisesti Körttifoorumilla.
Erilaisuus on rikkautta.
Körttiliikkeelle saattaa olla ominaista se, että ei kovin hanakasti kehuta muita liikkeitä ja pidetään sopimattomana oman liikkeen arvostelua.
Ainakin helluntailaisuuden ja viidesläisyyden parissa voi kehua muita ja nostaa esiin omassa liikkeessä olevia negatiisisia seikkoja nykyisyydestä taikka menneisyydestä. Pyykin pesua pidetään hyvänä asiana. Taitaa tämä olla tätä päivää myös vanhoillislestadiolaistenkin parissa.
Esim. eräällä helluntalaisten facebook-keskustelupalstalla, jossa on jäseniä noin 4000 kritisoidaan helluntalaisuutta, kehutaan luterilaisuutta, toki tuodaan esiin myös oman yhteisön hyviä puolia ja myös kritisoidaan luterilaisuutta. Tämä siitä syystä, että seinät ovat mielestäni terveellä tavalla oikeastikin kaukana toisistaan ja katto korkealla.
Yhteisö ei tosin itse sitä tiedosta, ei ainakaan muistaakseni kukaan ole kovinkaan korostanut (jos ollenkaan), että me olemme avarakatseisia. Ovat kaiketikin sokeita omalle avarakatseisuudelleen.
Kaikissa yhteisöissä ei tosin olla tälle seikalle yhtä sokeita, kuin tuolla helluntalaisfoorumilla ollaan.
-
Erilaisuus on rikkautta.
Körttiliikkeelle saattaa olla ominaista se, että ei kovin hanakasti kehuta muita liikkeitä ja pidetään sopimattomana oman liikkeen arvostelua.
Ainakin helluntailaisuuden ja viidesläisyyden parissa voi kehua muita ja nostaa esiin omassa liikkeessä olevia negatiisisia seikkoja nykyisyydestä taikka menneisyydestä. Pyykin pesua pidetään hyvänä asiana. Taitaa tämä olla tätä päivää myös vanhoillislestadiolaistenkin parissa.
Esim. eräällä helluntalaisten facebook-keskustelupalstalla, jossa on jäseniä noin 4000 kritisoidaan helluntalaisuutta, kehutaan luterilaisuutta, toki tuodaan esiin myös oman yhteisön hyviä puolia ja myös kritisoidaan luterilaisuutta. Tämä siitä syystä, että seinät ovat mielestäni terveellä tavalla oikeastikin kaukana toisistaan ja katto korkealla.
Yhteisö ei tosin itse sitä tiedosta, ei ainakaan muistaakseni kukaan ole kovinkaan korostanut (jos ollenkaan), että me olemme avarakatseisia. Ovat kaiketikin sokeita omalle avarakatseisuudelleen.
Kaikissa yhteisöissä ei tosin olla tälle seikalle yhtä sokeita, kuin tuolla helluntalaisfoorumilla ollaan.
Leikin ymmärtäväni?
Jos toinen on paras niin asiat ovat huonosti esimerkiksi parisuhteessa. Tykätä voi muistakin, mutta hemma bäst. Tai niinkuin eämäntä sanoi ukolleen "ruokahalua voi kasvattaa muuallakin, mutta syödä pitää kotona."
-
Leikin ymmärtäväni?
Olen tainnut kirjoittaa vaikeaselkoista tekstiä.
Selvennän mielelläni.
Mikä oli sekavaa?
-
Voltaire taisi sanoa, että paras on hyvän vihollinen.
-
Moi
Enimmältään luulen ymmärtäneeni, mutta vierasta parhaana pitämistä en ymmärrä. Ymmärrän, että monet asia voivat olla muulla paremmin, mutta ei paras.
-
Taas ja taaskin joudun toteamaan etten ymmärrä koko keskustelua.
Mikä ihme siitä tekisi parhaan ja mitä ihmeen väliä sillä on. Jos olet jotenkin tyytyväinen edes yhteen yhteisöön ja suvaiset ekumeenista ajattelua ja kun täällä vietetään suhtkoht niukka aika niin välikö hällä.
Mikä se biisi oli, jonka 5-veisaajan juttu toi mieleen, Meristä kaunein on purjehtimatta?
Täältä voitaisiin lähteä sinne purjehtimaan.
Uskallan todeta että henkilö, joka yleensä uskaltaa näitä rivittää mihkään järjestykseen on tarpeettoman rohkea.
-
Voltaire taisi sanoa, että paras on hyvän vihollinen.
Ymmärrän tämän niin, että parhaasta haaveileminen ja siihen pyrkiminen usein pilaa sen hyvän, joka jo on.
-
Ymmärrän tämän niin, että parhaasta haaveileminen ja siihen pyrkiminen usein pilaa sen hyvän, joka jo on.
Tarkoittanee samaa kuin vanha sanonta: "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa"
-
Eikö tällainen paremmuus tms. järjestyksiin laittaminen olekin aivan turhaa ?
Haluaako ihminen aina kuulua parhaimmistoon, voittajiin tai kauneimpiin, menestyneimpiin. ?
Näitä listoja on lehdissä ja muissakin viestimissä vaikka minkälaiseen ' lähtöön'. On suosituimmat, myydyimmät tai luetuimmat kirjat-levyt-elokuvat-missukat ja misterit.
Ei minua enää jaksa kiinnostaa, ennen kyllä, jonkin verran. Mielipiteistähän on kysymys.
Eihän Kristus itsekään ollut juutalaisten TOP10-listalla kovin korkealla, kai.
Hän olikin syntisille, sairaille, monin tavoin kelpaamattomille avuksi, ja rakkaaksi sen myötä tullut.
Uskovalle tulisi Kristuksen olla se Kaikkein Paras, Korkein ja Ihanin. Ylistys ja veisuu tulisi hänelle laulaa.
Meidän on mentävä itseemme, ainakin minun .
-
Kristus sä ainoa heikkojen auttaja
-
Eikö tällainen paremmuus tms. järjestyksiin laittaminen olekin aivan turhaa ?
Jonkinlainen keskitie tässä voisi olla hyvä.
Paremmuusjärjestely omassa mielessä on OK, kunhan siitä ei nosta kohtuuttoman suurta hälyä eikä hauku muita yhteisöjä.
Ystävällismielinen ja kiihkoton eri yhteisöjen kritisoiminen perustelujen kanssa ei ole haukkumista, vaan tervettä vuoropuhelua, jota tarvitaan.
-
Olen H-Y:n jäsen. Käyn eri kristillisten - myös rajatiedollisten - suuntausten, liikkeiden, lahkojen, järjestöjen ja yhteisöjen tapahtumissa. Mutta kuten sanoin: Olen H-Y:n jäsen, ikuisjäsen. Tuo kertoo/kertonee vastauksen otsikon kysymykseen. H-Y on siis ja siten paras yhteisö minulle. Eihän yhteisöjä voi yleisesti laittaa paremmuusjärjestykseen. Eihän tässä mistään pituushypystä ole kyse.
H-Y on siis, toistan, minulle paras. Aina sekään, siis H-Y, ei riitä. Mutta ei sen tarvitsekaan.
Jäsenyyspaperia en kumminkaan revi koskaan. Sen tiedän. :kahvi:
-
Olinkohan nuorena jossain biljardia pelaamassa kapakassa, jossa aattelin, et tää riittää mulle.
Hima lähellä ja katu 43 tai joku baari kulmalla a meen sinne ja tapaan tutut ja jutellaan asiat ja skulataan bilistä ja jokunen tuoppi.
Ois pitänyt jäädä siihen baariin, mutta elämä vei ja eihän tässä pieni ihminen voinut kuin vikistä, eikä nytkään.
Pelle miljoonalla oli joku biisikin aiheesta.
https://www.youtube.com/watch?v=Udmex9dmAQE