Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: veli - 11.04.06 - klo:22:18
-
Onko hurmoskokemuksia nykypäivänä? Miten se ilmenee? Voiko körtti joutua sen valtaan ja esim. heilutella käsiään seuroissa?
-
*blink* käsien heiluttelu hurmosta? vai tarkoititko ehkä sellaista "helluntailaismenoa", jossa porukka jankuttaa jotain kertosäettä silmät kiinni, kädet kohti taivasta? Se on vain osa sitä hurmosta. Yleensä siihen kuuluu myös vähintään "kielilläpuhumista" eli ulkopuolisen korvissa siltä, että osa porukasta höpöttää omiaan siansaksalla. Tuo on perinteisen helluntailaisuuden parissa olevaa hurmosta.
Sitten uudempi 90-luvulla Suomeen rantautunut hurmos oli "nauruherätys", jossa hurmos esiintyi hillittömänä ja täysin kontrolloimattomana nauruna. Onneksi se aika on ohi! Olin 90-luvun puolessa välissä siinä mukana. Silloin myös "juovuttiin Hengessä" eli tilaisuuden aikana porukka alkoi käyttäytymään (oksentamista lukuunottamatta) kuin kunnon kapakkaillan jälkeen. Siinä sitten pitäisi vielä hoiperrella ja olla kohtuullisen asiallinen... eiks niin?
Yksi hurmoksen muoto - joka nykyään on muuten aika yleinen - on kaatuminen. Siinä vain sakki kellahtaa nurin kuin myrskytuulen puhaltamana. 90-luvulla siitä opetettiin, että sillä Jumala haluaa parantaa ihmisen sisintä (sisäinen parantuminen taisi olla termi - miksi mitään ei näkynyt moisesta parantumisesta enää viikon päästä?).
Tuossa nyt oli jonkinlainen kevyt läpileikkaus tämän päivän "kristilliseen" hurmokseen. En ole törmännyt körttiseuroissa, mutta en ole kyllä paljoa nähnyt tämän paikan seurojen ulkopuolella olevaa.
Teme
-
Tunnustan, että joudun joskus hurmoksen valtaan ja heiluttelen käsiäni musiikin tahtiin. Sitten huomaan touhuni ja istun hiljaa häveten tekosiani.
-
Minä olen ollut hurmoksessa 17.6.2003 illansuussa noin kolmen tunnin ajan. The Boss (Bruce Springsteen, jos joku nuorempi ei tiedä) Olympiastadionilla veti kaikista parhaan gospel-keikan. :lol:häh-hää
-
En ole koskaan joutunut/päässyt hurmokseen ts. ei ole omia kokemuksia. Olen kyllä ollut tilaisuuksissa missä ihmiset ovat siinä tilassa, kyllä se tuntuu...? Joku on ilmaissut sen, että silloin ihminen "Täytyy Pyhällä Hengellä"(karismaattisten määritelmiä)
-
Paras lukemani kuvaus hurmoksesta on kirjassa Populäärimusiikkia Vittulanjängältä. Siinä pojat tamppaavat Laestadiuksen mäen suksillaan kovaksi (pitkä, yksitoikkoinen ja rytmikäs liike) ja laskiessaan rinteen alas kokevat rikkovansa äänivallin (menettävät todellisuudentajunsa). Jalkojen tömistely kuuluu Maa on syntinen laulu -elokuvankin mukaan lestadiolaisten hurmokseen. Heitähän kutsutaan juuri hurmoksellisen perinteensä takia hihhuleiksi. Animismissa hurmos saavutetaan tunteja kestävällä rummutuksella ja tanssilla.
-
Hurmos / hurmio on raamatullista. On väärää hurmosta joka ilmenee palvoessa epäjumalia ja oikeanlaista joka ilmenee palvoessa elävää Jumalaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Pietarikin oli hurmoksissa ja näki näyn :)
Nauru on hyvä asia toisekseen, jopa hillitsemätön mutta eläinten äänet eivät kuulu asiaan. Pyhä Henki vaikuttaa ilon.
Kielilläpuhuminen on raamatullista, mutta on niitä opetuksia joiden kautta ihmiset rupeavat puhumaan tosiaan siansaksaa. Raamatussa on varmaankin neljänlaista kielilläpuhumista: Kaikkia maailman kieliä, ylistystä, profetaalista ja sitten salaisuuksia Hengessä.
Kaikissa raamatun esimerkeissä Pyhällä Hengellä täyttymiseen kuului ilmiöitä, joko kielilläpuhumista tai profetointia yleisimmin. Jopa eräs halusi ostaa voiman, että kun hän laskee kätensä ihmisten päälle, he täyttyvät Pyhällä Hengellä. Jotain niin suurta ja näkyvää siinä oli.
Toisekseen, jos Pyhällä Hengellä täyttymiseen ei kuulu tuntemuksia, miten apostolit olisivat tienneet, milloin lähteä liikkeelle? Sanoihan Jeesus: "odottakaa".
Raamatussa käsien kohottamisesta sanotaan:
1.Timoteuksen kirje:
2:8 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;
Kaatumisesta omia kokemuksia:
Yleensä en kaadu, ennen olin vastaan niitä kaatumisilmiöitä. Tapani mukaan sitten laskin käteni erään sisaren päälle rukoillen hänen puolestaan, koska raamattu sanoo:
17. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
18. nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."
Markuksen evankeliumi luku 16
Yhtäkkiä sisaren jalat menivät alta ja hän rupesi nauramaan vaikka oli kauhean apaattinen yleensä. Ei ollut musiikkia, kielilläpuhumista eikä mitään. Vain rauhallinen rukoushetki mutta sisar sattui olemaan seisaallaan sillä hetkellä. Ihmettelin, mutta täytyin itsekin Pyhällä Hengellä niin etten enää epäillyt vaan olin iloinen täynnä luottamusta Jumalaan ja suurin haluni kirkastaa Herraamme Jeesusta Kristusta. Autoin sisaren ylös ja sanoin yhtäkkiä: "Annetaan Pyhän Hengen koskettaa sinua uudestaan". Se oli ihmeellistä, kertakaikkiaan! Ei kuulunut tälläisen jäykän uskovan tapoihin sanoa noin. Taas kävi sama. Vielä kolmannen kerran.
Halasimme toisiamme ja nauroimme yhdessä kiittäen Isää Jumalaa Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Ihmettelimme jälkeenpäin, ja kysyin: "No, miltä se tuntui? Miksi kaaduit?"
Vastaus tuli: "Se oli ihmeellistä! Tuntui, kuin Jumala olisi tullut niin, niin lähelle ja osoittanut rakkauttaan. Se oli niin ihmeellistä ja hienoa, ettei hetkeen millään muulla ollut väliä ja unohdin, että oli jalat joilla seistä".
Ei mitään, mikä voisi suggeroida. Tavallinen, kahdenkeskeinen rukoushetki.
Tuota alkoi tapahtua jatkuvasti, jopa niissä piireissä joissa oltiin karismaattisuutta ja ilmiöitä vastaan, esim. parin adventistin kanssa rukoillessa. Ei mitään suggeroivaa.
Tunnelman luomisesta:
Jotkut luovat iloista ja vapaata tunnelmaa iloisella ja vapaalla laululla tai puheella, koska siellä missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Jotkut taas luovat uneliasta, surullista ja varauksellistakin tunnelmaa, jossa ihmisen vapaus Jeesuksessa väistyy ja Lakihenkinen uskonnollinen ilmapiiri saa vallan. Jälkimmäinen on väärin, sitä ei saisi olla uudessa liitossa. Sanoohan raamattu Hengen hedelmistä. Uneliaisuus, surullisuus, varauksellisuus ja vapaudettomuus eivät kuulu niihin.
Voi, kuinka minä janoankaan yhtenäistä uskovien yhteyttä, joissa on todellinen sydänten yhteys eikä opeista enää kiistellä vaan tehdään parannusta ja uskotaan evankeliumi!
Myöskin armolahjat kuuluvat nykyaikaan, missään päin raamattua ei sanota että ne ovat loppuneet. Monet käyttävät sitä kohtaa perusteena niiden loppumiselle, jossa sanotaan että "nämä lakkaavat kun täydellinen tulee". Täydellinen ei vielä ole tullut. Täydellisyys tulee vasta, kun tulee ylösotto.
Kaatumisilmiössä on ongelma. Jotkut ihmiset kaatuvat suggeroinnin voimasta, jotkut työnnetään nurin ja jotkut kaatuvat koska muutkin kaatuvat tai he luulevat että heidän kuuluu kaatua. On sitten tilanteita, joissa kaatuminen on mitä suuremmin siitä johtuvaa, että ihminen täyttyy Pyhällä Hengellä. Jumala ei kaada ketään. Ihmisruumis vaan sattuu olemaan niin heikko, ettei pysy pystyssä Jumalan täyttäessä Hänet voimallisesti.
Useimmiten kun rukoilen ihmisten puolesta ja he kaatuvat, Jumala monesti ilmoittaa minulle kun he kaatuvat kaatumisen vuoksi. Kerron heille, että seiskää pystyssä että voin rukoilla.
Parantumisiakin tapahtuu, eikä siinä tarvita kuin rukous tai joskus vaan käskysana. Raamattu puhuu siitä, miksi rukouksiin ei tule vastauksia jos ei tule:
11:24 Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.
16:17. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
16:18. nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."
Markuksen evankeliumi
9:22 Silloin Jeesus kääntyi, näki hänet ja sanoi: "Tyttäreni, ole turvallisella mielellä; sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi." Ja sillä hetkellä nainen tuli terveeksi.
13:58 Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.
17:20 Niin hän sanoi heille: "Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta." (katsokaa edellinenkin jae)
21:21 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', niin se tapahtuisi.
21:22 Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte."
Matteuksen evankeliumi
3:16 Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne
Apostolien teot
Huomatkaa: usko jonka Jeesus vaikuttaa.
Jaakobin kirje:
4:3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
Usko on tärkeää! Uskon vaikuttaa Jeesus itse, sentähden, luokaa katseenne Häneen joka on uskon alkaja ja täyttäjä. Nuo merkit eivät seuraa niitä, jotka eivät usko. Armolahjat toimivat näinä päivinäkin.
Olen saanut omin silmin nähdä suuria.
Olin Jussi Brummerin kokouksessa, jalkani kasvoi n. 3cm silmissä. Kaksi lääkäriä on vahtinut JB: n työtä pidemmän aikaa ja JB korostaa, että ihmeet tapahtuvat Jeesuksen armosta. Sielläkin tapahtuu kaatuilua, vaikkei mitään hurmosjuttuja yleensä olekaan.
Kerran rukoillessani yksin ja pyytäessäni ruumiillista parantumista, erikoinen lämpö tuli polviini ja polvet parantuivat pitkäaikaisesta vammastaan.
Kerran lähti vatsatauti kertaheitolla juuri alettuaan. Toisena kertana angiina lähti ilman lääkkeitä heti, kun puolestani oli rukoiltu.
Erään kerran lähes kuuro korva parani, kun rukoilin erään puolesta.
Toisena kertana käskin demonia jättämään naisen, joka oli yhteydessä miesvainajaansa niinsanotusti, eli vainajahengen kanssa tekemisissä. Kaikki skitsofreniset oireet väistyivät eikä ongelmia enää pitkään aikaan. Samalta naiselta lähti vatsahaava samalla kertaa. Nykyiseltä mieheltään parani selkäkivut. Tuolla kyseiselle naisella paranee aina kivut ja sairaudet kun hänen puolestaan rukoilee, lapsenuskon tähden. Nykyään ei tarvitse tutut särkylääkettä, koska aina kun on kipua, Jumala parantaa heidät.
Kilpirauhasen vajaatoiminto parani eräältä veljeltä. Psyykelääkkeet joita syönyt 80-luvun alusta asti, loppuivat kesken eikä enää käyttänyt koska Jumala on parantanut hänet.
Eräässä kokouksessa naisen kuuro korva parani, kuurona n. 20 vuotta. Myöskin rampa oli parantunut vähän aikaa siitä ja todisti, lääkärintodistuksetkin. Sydäntautinen parani.
Jeesuksen nimi kirkastuu! :D
Jumalan kirkkaus ei vaan ole siinä mittakaavassa täällä kun apostolien tekojen aikana, mutta piakkoin on.
Siunausta rakkaat sisaret ja veljet :)
ps. Paavo on muuten hyvä tyyppi, alenevassa polvessa mun esi-isä :) sai kerran neuvon Jumalalta eräälle kävelymatkalleen kielilläpuhumisen ja tulkitsemisen kautta.
-
jaaha!
-
Siinäpäs perusteellinen selvitys. =D>
-
Sanoisin, että just juu. On vaikea selvittää itselleen, oliko tuo edellä oleva pitkä juttu tehty ihan tosissaan?
-
Kyllä uskovat on aina tosissaan, kun puhutaan "niistä asioista". :P
-
Noh noh, eipäs moitita, jos joku tosissaan kirjoittaa. Tuleehan meidän hyväksyä myös julistus, vaikkemme samaa mieltä olisikaan. Huumori on hyvä tapa tulkita maailmaa, mutta toisin kun voisi luulla, on sarkasmi huumorin vastakohta eikä sillä tavalla kyllä paranneta maailmaa yhtään, aiheutetaan vain yhä syvempää polarisoitumista.
-
ja siis joku kysyy, miten tämä huumori vs sarkasmi-juttu liittyy tähän, kysyy hyvän kysymyksen johon voi olla vaikea löytää vastausta. Ehkä se on sitten minun julistustani. Pointtini lähinnä oli se, että jos joku tekee tosissaan jotain, ei hänelle saa sarkasmilla vastata, koska se on vasta-argumentointia huomattavasti inhottavampi tapa kertoa olevansa eri mieltä.
Sori, jos olen sekava.
-
"Kerran lähti vatsatauti kertaheitolla juuri alettuaan."
Totta tosiaan. Moderni lääketiede kavahda!
-
Hurmos on ihan todellinen asia, ihmisellä on kyky hurmioitua. Kaikki ei toki ole Pyhän Hengen vaikutusta. Voisi kuvitella, että jonkin rock-konsertin hurmoksen keskellä Pyhä Henki saattaa vaikuttaa selväjärkisen todellisuustajun säilymisen. Hurmoksessa kokee kai asioita, jotka sen päätyttyä eivät enää olekaan totta. Niitä voi kuitenkin pitää mielessään elämän suuntaa ohjaavina kokemuksina. Tätä kai samanismikin suurelta osaltaan on. Sarkasmin sijaan kannattaa miettiä, millaisen sanoman eri kertomukset hurmoksellisuudesta sisältävät. Jos Jeesusta kiitetään sekavasti mutisten, kannattaa varmaan toistaa se selväsanaisesti. Tulkkeja Paavalikin taisi kaivata.
-
Uskonnollinen hurmos tuntuu minusta jotenkin pelottavalta. En oikein osaa eritellä miksi, mutta jotenkin kavahdan sellaista. En ole koskaan itse kokenut uskonnollista hurmosta, eikä muutenkaan ole omia kokemuksia asiasta, joten ennakkoluuloinen taidan siis olla.
Eräänlaista hurmosta olen kyllä kokenut esim. rock-konserteissa, jos sitä nyt voi hurmokseksi kutsua. Kun ei keskity muuhun kuin soittavaan artistiin ja musiikkiin -elää hetkessä.
-
Varmaan olisi paikallaan muistuttaa, että herännäisyyteenkin kuului (kuuluu?) sen alkuaikoina aika kovakin hurmoksellisuus. Muistelen, että se oli tosin niin, että Pohjanmaalla oltiin vakavampia (tässäkin asiassa ;)), kun taas täällä Savossa vaikutti enemmän hurmoksellisuus. En malta tässäkään olla mainitsematta sitä heinäpeltojuttua, kun olen siitä kunnasta kotoisin ja kaikki kotiseutukirjat pursuaa sitä niin, että tulee jo korvista ulos. Elikkäs ihmisiä kaatui kesken heinätöiden Pyhän Hengen vaikutuksesta. En muista oliko siinä peräti kielillä puhumista, mutta keskeinen tapahtuma Savon herännäisyydessä kuitenkin.
No, itse en ole koskaan hurmoksessa ollut, olen "vain" kasvanut pikku hiljaa herännäisyyteen sisälle. Kerran olen ollut sellaisessa helluntailaisten tilaisuudessa, jossa edessäni istuva meni ilmeisesti hurmokseen, kädet heiluivat jne. Myös joidenkin muiden kohdalla kävi niin. Kun tajusin tilanteen, niin oli siinä hymyssä pitelemistä. Siis ei pitäisi olla epäluuloinen, mutta jotenkin tuli niin outo ja vähän vaivautunut olo siinä katsellessa. Onneksi meitä oli muitakin. No, se on vain merkki, että minulla on vielä oppimista.
-
Uskonnollinen hurmos tuntuu minusta jotenkin pelottavalta. En oikein osaa eritellä miksi, mutta jotenkin kavahdan sellaista. En ole koskaan itse kokenut uskonnollista hurmosta, eikä muutenkaan ole omia kokemuksia asiasta, joten ennakkoluuloinen taidan siis olla.
Sama täällä. Jotain pelottavaa siinä on minustakin. Hurmioituneista ihmisistä ei oikein tiedä, mitä ne tekevät seuraavaksi.
Tuolla maallisemmissa piireissä ihmiset ovat naureskelleet eräälle tietylle hengelliselle yhteisölle, jonka tilaisuuksista joku on laittanut videopätkiä YouTubeen. Minäkin kävin mielenkiinnosta katsomassa pari pätkää. En rupea pilkkaamaan mitään enkä ketään, mutta sen verran sanon, että hieman epäilyttävältä se meno minusta näytti. Jotenkin sitä luulisi, että Jumalalta peräisin oleva hurmos olisi jollain tavalla "hienostuneempaa" kuin näiden karismaattisten liikkeiden tapahtumissa esiintyvä huuto ja mellastus. Mutta en tiedä. Luultavasti olen väärässä.
-
Et ole?!... en ole jumala vaan syntinen paska kuten Sinäkin, mutta nämä nk.hurskaat ihmiset tekevät itsestään jumalan, jotka kaikkivaltiasta, kaikkitietävää ja luomisen Jumalaa ryhtyvät pitämään juoksupoikajumalana. :wink:
-
Ei me muut sitä kokemattomat pystytä sanomaan, miltä se hurmos tuntuu ja itse ainakin yritän varoa arvostelemasta sitä. Henkilö itse voi tuntea vaikka mitä ja me olla väärässä. En tiedä. Toisaalta mietin, että mistä me voimme tietää, onko joissakin liikkeissä esiintyvä hurmos "oikeaa". Voihan joku arvostella heränneitä siitä, että he eivät näytä uskoaan ja että he vaipuvat maan alle, vaikka pitäisi toimia. Siis en tarkoita näyttelemistä, vaan ylipäätään sitä, että harva meistä voi sanoa olevansa oikeaa mieltä ja aatetta. Kenenkään tapaa uskoa ei pitäisi arvostella, silloin liikutaan sen verran herkällä alueella, että saadaan helposti tuhoa aikaan. Hurmoksellisuus on ko. henkilölle varmasti merkitsevää ja ei me voida arvostella sitä sillä perustella, että emme itse koe samaa.
-
Hurmoksesta tulee mieleen ihme, ihmeitä tapahtuu, ihmeitä on. Jotkut ihmiset parantuvat myös ilman laillistettua lääkäriä. Mutta ihmeet eivät ilmeisesti ole - ainakaan aina - tilattavissa. Moni ihminen jää myös parantumatta, vaikka saarnamiehiä ja sananselittäjiä häärii ympärillä.
Ihmeitä kumminkin on, on ainakin sellaista mikä ei ole heti eikä huomenna selitettävissä.
-
elämä, rakkaus, sosiaalisuus, pienen lapsen syntymä, avoimuus, kysely, mumman ja paapan kanssa keskustelu, ihmettely luonnon ihanuuksia ja yms. ovat ihmeitä. :wink:
-
Myös ne, Juhani, ne ovat ihmeitä joita luettelit. Ihmeitä myös tosiaan tapahtuu monin paikoin, ihme ei ole sidottu paikkaan, aikaan eikä hengelliseen tilaisuuteen. Ihme voi myös kaikessa ihmeellisyydessään olla hyvin tavanomaista, emme ole vain osanneet katsoa.
Ihanaa kun voimme ihmetellä.
-
Amen. :wink: ihmettely suattaa olla nörttikörttien "sairaus". :wink:
-
Hurmoksesta tulee mieleen ihme, ihmeitä tapahtuu, ihmeitä on. Jotkut ihmiset parantuvat myös ilman laillistettua lääkäriä. .
Aikanaan lääkärikoulussa opetettiin tyyliin, että taudeilla on yleensä tapana parantua hoidosta huolimatta.
Tähän opetukseen on syynä se, että ihmisessä on luonnostaan niin vasta-aineita kuin järjestelmiä, jotka tappelevat taudinaiheuttajia vastaan. Ihmiskeho on itseäänkorjaava, eikä aina tarvita yliluonnollista syytä siihen, miksi joku parantuu. Voisipa ihan sanoa, että Kaikkivaltias on tehnyt ihmisestä tälläisen, ettei joka käänteessä tarvitsisi sen henkeä pelastaa tautien kourista.
-
Se on siinä. :wink:
-
Ihanaa kun voimme ihmetellä.
Elämänaikana olen kokenut yhden ihmeen eli vaikeasta syövästä parantumisen ilman lääketieteellisiä toimenpiteitä. Niin voi tapahtua,kun kysymyksessä on ihminen.
Enpä ole kokenut hurmiota muuten kuin naisten osalta. Naiseen voi olla hurmioituneen rakastunut. Olen ollut niin kolme kertaa elämäni aikana. Toisaalta hurmioitumisen jälkeinen pettymys saattaa olla kova pala. Senkin olen kokenut. Yleensä odotamme läheisiltämme enemmän kuin mihin ikinä itse pystyisimme.
-
Pasi K. ja Hurmos on parasta hurmosta!
http://www.pasikhurmos.com/bandi.html
-
Naiseen voi olla hurmioituneen rakastunut. Olen ollut niin kolme kertaa elämäni aikana. Toisaalta hurmioitumisen jälkeinen pettymys saattaa olla kova pala. Senkin olen kokenut.
Näin se on, muuten, hengellisenkin hurmioitumisen kanssa. Tämä tiedettiin jo varhaisessa körttiläisyydessä.
-
Miksi hurmoksellisuutta ja sentyyppistä tulee ilmi vain tietyissä uskonnollisissa liikkeissä? Miksei nykyherännäisyydessä ole koskaan hurmoksellisuutta? Onko hurmoksellisuus aina todella Pyhän Hengen luomaa vai voiko ympäristön vaikutus ja ihmisen usko hurmoksellisuuteen, kaatumiseen, kielilläpuhumiseen, ym. saada ihmisen uskomaan, että se on Pyhän Hengen luomaa, vaikka se olisi vain ihmisen oman mielentilan hurmoksellisuutta?
-
Korvaisin hurmoksen sanalla intohimo. Se tuottaa parempia tuloksia. :wink:
-
Ei kai hurmos ole vaihtoehto intohimolle? Hurmos on mielen ohimenevä tila ja intohimo on pysyvä kiihkeä kiinnostus. Ovatkohan oikeastaan toisistaan riippuvaisiakaan? Minua liikuttaa 1847 syntyneen Four Horns -nimisen arikaran (preeriaintiaani) tarina. Hän pyrki toistuvasti ja intohimoisesti saavuttamaan aurinkotanssin tuskan kautta hurmoksen ja näyn itsestään, mutta jäi aina ilman.
-
Kyllä ihan tosissaan kirjoitettu oli kun joku sitä kysyi.
Myönnän, että hurmosta on monenlaista. Sielullinen hurmos joka on väärää hurmosta, johtuu yleensä juuri rock-konserteiden vilkkuvaloista, savukoneista, nopeasta jytkeestä jne. Onhan se tutkittu että basson jytke joka toistuu tietyin väliajoin, aiheuttaa suggestiota.
Tunnelman luomisesta sen verran, että jokainen tilanne elämässä luo tietynlaisen tunnelman, moni erilainen jumalanpalvelus ja kokous sisältää tietyn tunnelman, joka johtuu vaikutuksista jotka siellä ovat.
Kiitos Herralle, että voimme jättää uskonnollisen hurmoksen ja ottaa hengellisen hurmoksen tilalle. Uskonnollisuus on perkeleestä, sanoihin Jeesuskin uskonnollisille fariseuksille heidän uskonnollisista perinnäissäännöistään kovemmallakin tavalla.
Olemme turmeltuneita ihmisiä muttemme saisi sielullisesti ruveta tekemään katumusta ja murtuneisuutta, surua syntisyydemme tähden vaan annetaan Jumalan tehdä se, muuten olemme Lain alla.
Kannattaa myöskin muistaa, että Jumala on suurempi kuin synti ja Pyhä Henki vaikuttaa meissä synneistä vapautumisen jo tässä ajassa, vaikkei täydellisiä meistä tulekaan.
27. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
Hes. 36
1. Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
Room. 6
Hei veljet ja sisaret :) muistan kaikkia teitä rukouksissani että Jumala siunaisi teitä ja antaisi kaikkea hyvää.
Vielä lisäykseksi:
En missään nimessä kuulu niihin, jotka pitävät Jumalaa toivomusautomaattina. Hyväksyn vain tosiasiat, jotka seuraavat Jeesuksen ristinkuolemasta ja Jumalan lupauksia pidän tosina.
Jeesus on Herrani ( Adonai hepreassa, ei adon joka myös tarkoittaa herraa mutta on kohtelias nimitys miehestä, varsinkin perheen päästä ), Kristus, lihaan tullut :)
Hurmos on raamatullinen juttu, hyvä juttu kun Pyhästä Hengestä lähtöisin.
Tarkennus: ei ole hurmosta heilutella käsiään, vaan ihmisillä on opittuja tapoja ylistää Jumalaa tavalla tai toisella. Käsien heiluttelu lähtee siitä, että raamatussa kehoitetaan kohoittamaan pyhät kädet rukoillessa, josta on johdettu käsien heiluttelu ylistykseen ja sitä pidetään normaalina. Itse pidän sitä vähän hassuna vaikka kuulun seurakuntaan jossa se on yleistä. Nostan käteni kyllä :)
Tämä Pyhästä Hengestä lähtevä hengellinen hurmos on jotain hienoa. Hetken se kestää voimakkaampana, voi jopa nähdä näyn. Pidempi merkitys on siitä, että Jumala hoitaa ihmistä tätäkin kautta. Olen esimerkiksi Pyhällä Hengellä usein täytyttyäni oppinut hymyilemään uudestaan, en ole enää ollut masentunut puoleen vuoteen, en stressaa mistään vaan annan kaiken Jumalan käsiin. Olen myöskin iloinen, rauhallinen ja rakastan lähimmäisiäni, myöskin vihamiehiäni. Anteeksiantavainenkin olen. En koroita itseäni tällä, kunnia Jumalalle! Nuo ovat Hengen hedelmiä raamatun mukaan ja hedelmistään puu tunnetaan. Itsekkyys vähenee reilusti ja muiden paras on tärkeää minulle, eli Jumalan tahdon tapahtuminen. On vain hyvä olla siunattu jotta voi olla siunaukseksi muille.
Kysymys teille: Pelastuvatko kaikki? Raamatun perusteella vastaisin tähän että eivät.
Toinen kysymys: Onko Jumalan tahto että kaikki pelastuvat? Onko ristinkuolema tarkoitettu kaikkien pelastukseksi? Raamattu sanoo, että Jumalan tahto on että kaikki pelastuvat ja että ristinkuolema on tarkoitettu kaikkien pelastukseksi. Mutta ainoastaan ne, jotka uskovat ( heillä joilla on luja luottamus, kiinni pitäminen ja ojentautuminen kyseiseen asiaan ) pelastuvat. Suluissa oleva on sitä, mitä usko raamatun mukaan ja kreikankielen mukaan tarkoittavat.
On vain niin, että Jumala suree kun kaikki eivät pelastu, vaikka se olisi Hänen tahtonsa. Hän on rakastava kaikkivaltias Jumala, mutta myöskin vanhurskas tuomari, oikeudenmukainen. Ne ihmiset, jotka eivät halua pelastua eivätkä ole asiasta kiinnostuneita, joutuvat tuomiolle synneistään. Ne taas, jotka ottavat armon vastaan eivätkä kieltäydy siitä, heidän syntinsä, KAIKKI, on sälytetty Jeesuksen ylle.
Mutta juu, kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle körteistäkin, Jumalalla on vain yksi seurakunta johon kuuluu osa jokaisesta seurakuntaryhmittymästä, niin körteistä, katolilaisista, luterilaisista, ortodokseista, baptisteista, helluntailaisista, city-seurakuntalaisista, lestadiolaisista, anglikaaneista ja kaikista muista mahdollisista ryhmittymästä, vaikka jotkut opit ikävä kyllä ovatkin jokaisessa vähän pielessä. On vain yksi usko ja yksi Herra. On vain yksi evankeliumi joten on vain yksi oikea oppi jokaisesta erinäisestä asiasta evankeliumissa. On erittäin surullinen asia, että meissä kaikissa on jotain, mikä menee pieleen oppiasioissa jolloin emme voi vastaanottaa kaikkia Jumalan siunauksia ja puhdistusta, jotka Hän on meille varannut.
Onneksi kaikki pelastuvat, jotka ottavat armon vastaan uskomalla Jeesuksen kantaneen heidän syntinsä tuoden anteeksiannon ja puhdistuksen. Meidän on vain muistettava kilvoitella Pyhän Hengen vaikuttamassa voimassa, koska Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen jos hyväksymme Hänet tekemään niin, koska useimmiten vapaa tahtomme jonka Jumala on antanut meille, kieltäytyy johdatuksesta tai pyytää itsekästä johdatusta. Usko on luja luottamus ja ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Heb.11) ja kreikankielen mukaan myös kiinni pitämistä.
Paljon siunausta teille, vielä kerran, veljet ja sisaret Kristuksessa Jeesuksessa. Jumalan armo ja rauha olkoon teidän kanssanne!
-
jaaha!
-
jaaha!
Ja aamen plottis.
-
Naiseen voi olla hurmioituneen rakastunut. Olen ollut niin kolme kertaa elämäni aikana. Toisaalta hurmioitumisen jälkeinen pettymys saattaa olla kova pala. Senkin olen kokenut.
Näin se on, muuten, hengellisenkin hurmioitumisen kanssa. Tämä tiedettiin jo varhaisessa körttiläisyydessä.
Hei-jei! Körttien piirissä olen tämän kuullutkin. Onko joku muu mieltänyt armonvilahduksen jotenkin toisin?