Körttifoorumi

Keskustelu => Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 26.06.13 - klo:07:25

Otsikko: Ärtyisyys
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.06.13 - klo:07:25
Impulsiivisena saatan ärtyä hetkessä, mutta onneksi se menee yleensä pian ohi. Kun pysähtyy ajattelemaan että miksi, lauhtuminen alkaa kun huomaan että itsessäni on yleensä se vika.
Ärtymisen syyt ovat moninaiset. Yleensä sen saa aikaan toinen ihminen. Hän toimii, puhuu tai uskaltaa jopa ajatella eri tavoin kuin minä.
Eikö silloin ole hyvä mennä itseensä.
Vaatimisen Henki, sen nimen olen antanut sille pirulle joka meissä perisyntisissä asuu. Sitä tasoittamaan ja auttamaan loukkaamasta on kotikasvatuksella suuri merkitys. Kaikilla ei ole sitä, mutta kaikilla on jonkinlainen omatunto ja kaikilla on sama Vapahtaja joka päästää meidät pahasta.
Hyvä keino on pyytää apua ylhäältä, olla lähtemättä mukaan ärtyisyyteen ja vaieta.

Se mikä saa minut, tai sinut ärtymään, voi toisinpäin olla ihan hupijuttu.Mielipiteitä ja makuja on ainakin kahteen kastiin.En nyt tarkoita hämäläisittäin kastiketta, vaan ryhmittymiä jotka ovat kasvaneet erilleen kuten entinen avioeropari.

Annetaan kunkin pitää mielipiteensä, tyylinsä, ja oikeassaolemisensa rauhassa. Eihän se ole minulta pois jos sinä olet eri mieltä.

Minulla on täällä foorumilla ystävä jonka kanssa ajatuksemme eroavat aika monesti. Silti pidän hänestä oikein paljon.  Olemme toistemme lähes vastakohtia (taustat) mutta näin täydennamme mukavasti toisiamme, riitelemättä. Esimerkkina emerituspiispa John Wikström ja avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja.

Ja lopuksi: Tämä ei ole opetusta. Kunhan turisen.
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Liina - 26.06.13 - klo:19:24
(Onko näihin päivökirjanomaisiin pohdintoihin edes soveliasta vastata? Teen sen kuitenkin; poistettakoon, jos ylitän soveliaisuuden rajan.)

Mitä pitempään olen palloa tallustellut, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ihmisillä on erilaisia  perustemperamentteja. Jotkut ovat nopsia, jotkut hitaita, ja useimmat vaihtelevasti ja elämäntilanteesta riippuen siltä väliltä.

Itse olen joissakin jutuissa nopsa. Nuorena menetin joskus hermoni, kun joku oli hidas, kunnes tajusin, että keuhkoamiseni ei lainkaan nopeuta häntä vaan vain jumittaa entisestään.
Joissakin asioissa olen nykyään hyvin hidas.

Hyvä opettajani on ollut "italialaistyylisellä temperamentilla" varustettu ystäväni, joka sai (minulle) käsittämättömiä ja dramaattisia raivareita. Muutama vuosikymmen vieri, ennen kuin tajusin, että se on hänen tapansa olla olemassa. Hän tajuaa nykyään myös minun tapani ja loukkaantumisherkkyyteni. Pohjalla on luja ja monissa käytännön tilanteissa, vastavuoroisesti, koeteltu luottamus siihen, että kaveria ei jätetä tukaliin paikkoihin. Kinata ja känätä voidaan, ja se on virkistävää aivojumppaa.

Kunhan turisen. :)

 

Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.06.13 - klo:19:40
Turina jatkukoon minun puolesta, niinhän "paremmissakin blogeissa" tapahtuu.

Luen parhaillani Eppu Nuotin 4. dekkaria ja siinä Pii Marin on lähellä omaa egoani. Juha Heino on kuin Matti. Nopea-hidas-nopea... :taistelu:
Silti vain runsas puolivuotinen ja 50-vuotinen sota on valmis.

Vanhetessa kyllä tahti hidastuu, mutta piirteet terävöityvät. Herra  armahda ! :052:
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: vn - 26.06.13 - klo:20:32
Varsin mielenkiintoinen ja läheinen aihe meille kaikille.
Tekisi mieli tähän jutustaa pitemmästikin, vaatisi hieman paneutumista.
Siinä olen Riitta-mummin ja Liinan kanssa saman todennut että tahti selkeästi vanhemmiten hidastuu,
ja sehän ei ole välttämättä huono asia ollenkaan, monessa tilanteessa niin on hyvä.
Myös on niin että jotkut piirteemme ei muutu iän myötä miksikään. Jotkut särmät hioutuu paremmiksi,
helpommiksi lähimmäisille ja itsellemme, jotkut särmät terävöityvät ja kärjistyvät ehkä huonommiksi.
Itselläni on kehdosta hautaan varmaan se piirteeni että tulen ärtyisäksi, melkein räjähdän, pienistä
vastoinkäymisistä. Sen sijaan isommat pistää polvilleen ja nöyräksi.
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Leena - 13.07.14 - klo:23:33
Ärtyisyydestä on omakin kokemukseni, sillä jo lapsena olin ennen kohtausta väsynyt ja ärtyisä. Vaikka Riitta-mummi tietää että ärtyisyyteen saattavat johtaa muutkin kuin luonne- ja temperamenttisyyt, sitä on toisinaan vaikeata muistaa.  Eikö vain, Riitta?
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Riitta-mummi - 07.12.14 - klo:14:07
Oi Leena, olenkohan lainkaan huomannut kysymystäsi ! Anteeksi. :039:

Ärtyisyydestä voisin kertoa vaikka mitä. Nyt kun taas olen ollut kivulias tämän tärskähtäneen häntäluuni , ja sen lisäoireiden kanssa, on tullut äksyiltyä Matille pidemmän kaavan jälkeen.
Aina on lisäksi selitettävä, että tämä ei  sitten johdu muusta kuin kivuista. On keljua kuulla joka päivä, että Onko sulla taas huono päivä, Oletko taas pahalla tuulella, Oletko noussut väärällä jalalla ? ym. ym.

No annan kyllä takaisin, mutta osaan myös pyytää anteeksi. Olemme aivan ääripäät temperamenteissä, oletan. Minä  olen nopea ekstrovertti, hän hämäläisittäinkin h i d a s  introvertti.
En kuitenkaan vaihtaisi itseni kaltaiseeni, enkä nyt enää viitsi edes mokomaa ajatella.

Tämä on myös periytyvä luonteenpiirre. Isäni oli, ja lapsenlapsenlapseni ovat kai myös, tosin eri tavoin.
Kuitenkin, rakkaus on säilyttänyt perheyhteyden.

On myös monia muita ärsyyntymisen aiheita, mutta ne ovat ulkopuolista maailmaa. Ne eivät ole samalla lailla syyllistäviä.
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: juhani - 08.12.14 - klo:10:09

Annetaan kunkin pitää mielipiteensä, tyylinsä, ja oikeassaolemisensa rauhassa. Eihän se ole minulta pois jos sinä olet eri mieltä.

Minulla on täällä foorumilla ystävä jonka kanssa ajatuksemme eroavat aika monesti. Silti pidän hänestä oikein paljon.  Olemme toistemme lähes vastakohtia (taustat) mutta näin täydennamme mukavasti toisiamme, riitelemättä. Esimerkkina emerituspiispa John Wikström ja avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja.

Ja lopuksi: Tämä ei ole opetusta. Kunhan turisen.

Tämä on hienoa. Körttieskokin tuli tänne mukaan.
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Liina - 08.12.14 - klo:18:58
Minä  olen nopea ekstrovertti, hän hämäläisittäinkin h i d a s  introvertti.

Mielenkiintoista. Väitän että on myös nopeita introvertteja ja hitaita ekstroverttejä. Minä olen ensimmäistä sorttia, pisin ihmissuhteeni (ystävä) on hidas ekstovertti. Hän on sosiaalisesti lahjakas, kotonaan kaikissa ja kaikenkirjavissa ihmisjoukoissa, joissa minä uuvun alkumetreillä.  Hän on suunnattoman rohkea, minä olen säikky. Huonoina päivinä hösään, hän vitkastelee. Vuosikymmenten varrella olemme oppineet arvostamaan toisissamme myös vieraita piirteitä, ehkä eniten juuri niitä. Järjettömiä tappeluksiakin on ollut ystävyyden alkutaipaleella, nyt ne naurattavat. Yhteistä on paljon, suurin niistä on rakkaus. Ja luottamus. Ja nauru ja itku.

Olenko kiitollinen hänestä, jonka Suuri Sattuma tai Jumala heitti tielleni? Kyllä olen! Hänet valitsisin vieruskaveriksi körttikokoontumiseen (on koettu) ja mihin tahansa muualle kauhuleffaa lukuun ottamatta, sillä hän kirkuu vertahyytävästi (on koettu).
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: juhani - 11.12.14 - klo:12:50
ja mihin tahansa muualle kauhuleffaa lukuun ottamatta, sillä hän kirkuu vertahyytävästi (on koettu).

Minä olin yli kolmekymmentä vuotta sitten viimeistä kertaa kauhuleffassa. Katselin tyttöystäväni kanssa elokuvaa Manaaja. Ekskurssina lienee se, että katolisessa tiedekunnassa on pääaine nykyäänkin manaajan kiroaminen.
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Liina - 11.12.14 - klo:20:48
Minä olin yli kolmekymmentä vuotta sitten viimeistä kertaa kauhuleffassa. Katselin tyttöystäväni kanssa elokuvaa Manaaja. Ekskurssina lienee se, että katolisessa tiedekunnassa on pääaine nykyäänkin manaajan kiroaminen.

HUIII!
Meille (kamulle & minulle kauhuleffaksi riittää jokin kesyhkö Hitchcock, ei siis Psyko tmv.).
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Leena - 04.01.15 - klo:06:24
Minä olin yli kolmekymmentä vuotta sitten viimeistä kertaa kauhuleffassa. Katselin tyttöystäväni kanssa elokuvaa Manaaja. Ekskurssina lienee se, että katolisessa tiedekunnassa on pääaine nykyäänkin manaajan kiroaminen.

Juuu. Ja jotkut saavat sen semppaan opponoitavaksi jolloin heidän tulee tuntea asia tietenkin itse  >:(
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.01.15 - klo:09:33
Aina kun olen lentsussa olen ärtyisä. Nyt TV:n ääressä lisä-ärsytyksiä olivat; mäkihypyn kommentaattori Toni Niemisen sanojen jälkimäisen tavun panottaminen. Se on hänellä paha maneeri. Tosin olen Kymenlaaksossa huomannut samaa tapaa, mutta enemmän harvakseltaan. Tonilla se kuuluu olevan sääntö eikä pikkeus.
Toinen maneeri, eikä vain mainitulla, on peesaaminen. Sun selostaja päättää lauseen toteamaan, kommentaattori aloitta oman vuoronsa samoilla sanoilla. Tätä tekee myös hiihdon kommentaattori Toni Roponen. Molemmat Tonit puhuvat myös enemmän kuin kommentaattorille sopii.
...
Tällainen hikoaminen flunssassa on myös ärsyttävää. Vaatteita pitää vaihtaa jatkuvasti jos on liikkeellä.
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Leena - 17.01.15 - klo:07:14
 Rupesin tätä miettimään ja erottelemaan suoraan sairasåusoireina tulevan ärtymyksen sitten tavallisemman elikkä sairausoireista jonkin  mutkan kautta tulevan, kuten että aika usea ihminen on kipeänä ärtyisä, eteniin jos hänen silloin pitää suorittaa suorituksia ja tehtäviä, joita ei jaksaisi. Kipu vielä lisää masennusta ja joskus saattaa sitä aiheuttaakin.

Sitten olen nyt ajattelemassa muuta ärtymistä. Sellaista jonka taustalla on omaa persoonallisuutta vastaan kolahtavat, kenties hyvinkin olemattomat asiat, joiden edessä auttaisi kärsivällisyys ja koettu tieto:  Vuoden kuluttua nauran koko jutulle.  Tai minua ottaa aivoon, kun en keksinyt älykkäämpää tapaa toimia, sellaista joka vie eteenpäin, meninpä sitten tekemään jotakin oikein dramaattista. Asia ei nuuttunut kuin hullumpaan suuntaan.

Minulla on itselläni erikoinen elämänmeno päällä. Olen mietiskellyt jotakin Veijolan tekstiä, jossa hän kirjoittaa teologian opiskelun aiheuttamasta ahdistuneisuudesta, ja miettinyt olenko siksi tällä haavaa kiukkuinen eritoten erisuuruisille teologeille. Minä ajaudun herkästi törmäyskurssille: Eipähän, enhän minä nyt sitä tarkoittanut, ja huvittikin kun löysin itseni eksegetiikan tentin jälkeen täältä kotoa riitelemästä itseni kanssa. No onhän se tietysti niin. Mutta millä perusteella. Juu juu tämä on välttämätöntä, mutta mussä se tulkintayhteisö on mitä vastahan tai sisällä nyt ollaan historiallisia ja kriittisiä, joku epäperäinen hypoteettinen Pihtiputaan mummo vai.
No ja varmasti ulkoluku hyödyttää, ei se ole ymmärtänisen vastakohta vaan lähtökohta ( saamarin tonttu, voi tyhmyyttä).

Jokin tässä saa vierastamaan kirkkoa ja ärtymään siihen tulkintayhteisönä ja nämä käytännölliset kirjat pitäisi maallikon kirjoittaa...

Eli sellaiset asiat ärsyttävät nyt mitkä eivät ennen.

Jumala on vetäytynyt tähtitarhain tuolle puolen sommittelemaan galakseja ja kaavailemaan versumeita, tahi okemattomuuteen ja Docens  :026: pakeni kirjahyllyyn. 

On vähän tilanne kuin aina uudessa. Toisaalta minä mietin, Katso, minä luon uutta, se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?  Tämä on Vanhassa Testamentissa jollakin profeetalla. Ehkä uudelle taimelle puhkeaa jokin aivan muu tässä kuin asioiden ymmärtäminen uudelleen mikä ei sinänsä olekaan juttu ja käy nopeasti. Analyysissa aina olin ahdistunut  ennen kuin ymmärsin uutta, ja useasti kiukuttelin analyytikolle.

Odotan nyt. Uskoni mukaan Jumala jaksaa odottaa kun minä taas tulen sieltä sommittelemasta galakseja ja ryhmittelemästä versumeita. Sillä kumpi meistä välillä vetäytyykään?
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.01.15 - klo:07:21
Uusien näkemysten ja elämysten synnytystuskia ?

Kiitos tuosta 1. analyysistä. Kun on kipuja jatkuvasti, hymyile, ja ole siinä sitten hellä ja lempeä ! :075:
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Pena - 17.01.15 - klo:09:04
Koulussa ärtyisyys liittyy joskus uusien oppilassuhteiden synnytystuskiin. Huomaan pärjääväni nyt ihan leppoisasti sellaisten veijarien kanssa, jotka saivat alkusyksystä käämini käryämään. Onko tämä sitä, mitä sanotaan särmien hioutumiseksi? Kipinäthän tahkotessakin lentelevät.
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: vn - 17.01.15 - klo:10:56
Toivottavasti ärtyisyydestä voisi jotenkin kasvaa parempaan suuntaan.
Aiheet kyllä vaihtelee, ja tavalla tai toisella hioutumistakin tapahtuu.
Itse ajattelisin että positiivinen elämänasenne, hiljentyminen, nöyryys, rukous, kiitollisuus
...kenties auttaisi ärtyisyyden "oireisiin".
Meikäläisen heikkoja kohtia on ollut, ja on edelleen...pienistä vastoinkäymisistä suutahtaminen... ja sekin jos joudun "omia valmiiksi tehtyjä suunnitelmia muuttamaan"...
no juu...pieniähän nämä...  :eusa_angel:
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: vn - 30.08.17 - klo:20:58
Täälläkin on ollut ajatusten vaihtoa särmien hioutumisesta.
Ainakin omat kommenttini näyttävät varsin sopivilta tämän päivän ajatuksiini.
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Riitta-mummi - 31.08.17 - klo:08:35
Ärtyvyyden sietoraja vaihtelee ymmärtääkseni eri ihmisillä.

Eräät osaavat antaa lähes kaiken ärsyttävän mennä  ohitseen ' kuin vesi hanhen selästä'.
Toisille se nostaa verenpainetta ja aiheuttaa purkauksen.
Amerikkalainen tapa on ' laskea kymmeneen' ja suutahtaa sitten jos vielä suututtaa.

On oppimisen paikka ja asioiden oivaltaminen, mistä mikäkin johtuu. Se ei ole helppoa, mutta siihenkin oppii.
Itselläni rukous on oikea vastaus useimpaan tiukkaan paikkaan.

Minua ärsyttää tyhmyys. Etenkin kun sen annetaan johtaa asioita harhaan.
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: vn - 31.08.17 - klo:09:48
Tarkoitatko tyhmyyttä itsessäsi vai toisissa?

Koen että toisia en pysty muuttamaan ja opettamaan, itseänikin varsin huonosti.
Enkä tiedä vieläkö mitään pystyn oppimaan ja sisäistämään.
Siitä usein kuulen että vuosien ja vuosikymmenten varrella ei kaikki ole mennyt ihan putkeen.
En voi muuta kuin uskoa ja rukoilla että oppisin tyytymään ja tyyntymään.
Ottamaan palautteen vastaan ja ottamaan opikseni sen mikä avautuu ja kirkastuu,
ja nostamaan muun kohdalla hattua ja menemään ohitse.
"kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on"   ...koitan muistaa tällaisia lohdutuksen sanoja..  :039:
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: malla - 31.08.17 - klo:12:35
Voisikohan siinäkin hiukan "kasvattaa" luonnettaan ettei niin helpolla antaisi itsensä provosoitua tai ärsyyntyä ?
Ja miettiä, mikä aiheuttaa voimakkaita ärsyyntymisen tuntemuksia ?
Mitkä ovat ne "todelliset" asiat, syyt  miksi juuri tietynlaisesta ärsyyntyy ?
Joskus joutuu sukeltamaan "itseensä" ja sitä kautta avautuu itsetuntemusta, veikkaisin ainakin.
Mutta, vähin erin oppii itseäänkin edes jotenkin tuntemaan.
Miksi olen tälläinen, miksi reagoin tietynlaisiin asioihin niin kuin reagoin.
Jne.
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Riitta-mummi - 31.08.17 - klo:13:02
Lista muutamista vakioärsyttäjistä:

-Eräs paikallinen radiotoimittaja jonka tyyli on alaarvoinen ja taitamaton
-Mauttomat lohkaisut, em. Donald Trunp
-Asiat maailmanlaajuisista väärinkäytöksistä, Sademetsien hakkuut, Pohjois-Korean
 uhoilu ohjuskokeineen
-Lapsityövoiman käyttö
-Ihmiskauppa
-Ihmisarvon kaikenlainen alentaminen rotuoppeineen
-Vladimir Putin
- Iltasanomien julkkisjutut  ym.ym  tuhansia muita



Kun ärsyttää, koetan rauhoittua, hengittelen syvään, en puhu mitään ja tarvittaessa rukoilen hätärukouksen.
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: vn - 31.08.17 - klo:13:14
Voisikohan siinäkin hiukan "kasvattaa" luonnettaan ettei niin helpolla antaisi itsensä provosoitua tai ärsyyntyä ?
Ja miettiä, mikä aiheuttaa voimakkaita ärsyyntymisen tuntemuksia ?
Mitkä ovat ne "todelliset" asiat, syyt  miksi juuri tietynlaisesta ärsyyntyy ?
Joskus joutuu sukeltamaan "itseensä" ja sitä kautta avautuu itsetuntemusta, veikkaisin ainakin.
Mutta, vähin erin oppii itseäänkin edes jotenkin tuntemaan.
Miksi olen tälläinen, miksi reagoin tietynlaisiin asioihin niin kuin reagoin.
Jne.

Todella hyviä kysymyksiä ja ajatuksia pohdittavaksi.
Mielelläni luen tämän kaltaisia ihmisluonteeseen, olemukseen ja käytökseen liittyviä juttuja...
ja mielellään oppisin ja sisäistäisin...halu parempaan on, kun olisi ymmärrystä!

Riitan listan suhteen olen ihan samaa mieltä.
Koen vaan että ovat kaukaisia, minulla on tarpeeksi taistelemista ja miettimistä itseni kanssa.
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: malla - 31.08.17 - klo:13:31
Muuten, tuo selkeästi listaaminen onkin hyvä työväline asioiden pohtimisessa.
Siinä tulee sanoneeksi ne todelliset asiat jotka ärsyttävät.
Pitääkin miettiä itsekin, ainakin hiljaa mielessään tuohon tapaan.
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: vn - 01.09.17 - klo:11:22
Olkoon teillä Kristuksen mieli....jotain tämän suuntaista ajatusta Raamatusta löytyy...
Kunpa sellainen mielenlaatu olisikin...Jeesus antoi todella hyvän esimerkin maanpäällisellä
elämällään, Hän ei ollut kiireinen, oli aikaa kuunnella ja nähdä, ymmärrystä...
Ja nyt kun Hän on Isän luona taivaassa, Hänellä on vielä paljon enemmän aikaa
ja rakkautta, armoa ja anteeksiantamusta meitä jokaista kohtaan!   :109:
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.09.17 - klo:11:47
Kristus oli ihminen. Hänkin väsyi ja meni rauhalliseen paikkaan lepäämään.
Mauno on pitänyt tästä tarpeesta hyvän seurapuheen.

Hän myös ärsyyntyi. " Te kyykäärmeitten sikiöt"  tai " Te ulkokullatut !" "Voi te fariseuksen ja kirjanoppineet, tepidätte pitkiä rukouksia, te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäiseksi ! "

Matt. 23

Hän kaatoi myyntipöydät ja rahanvaihtajien pöydät temppelissä. Mark.11
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: malla - 01.09.17 - klo:15:55
Jeesus oli noissa tilanteissa kyllä melkoisen radikaali,
ilmaisuissaan ja toiminnoissaan.
Eli suorasanainen eikä mikään "hyssyttelijä"

Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: malla - 01.09.17 - klo:16:02
Ja tuo on jotenkin "siunaava" ajatus, että Jeesus väsyi ja vetäytyi yksinäisyyteen aina välillä.
Ja sanoikin, että tulkaa työtä tekevät ja raskautetut ja levähtäkää vähän.

Lepo ja levollisuus auttaa jaksamaan, välillä kunnon lepo ja sitten taas kiinni arjen rutiineihin ja hommiin.

Lepo on siunaus.
Ihmisille.
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: vn - 01.09.17 - klo:19:21
Aivan, Hän ymmärtää väsymystä, kutsuu lepäämään.
Ilmeisesti vain hiljaisuudessa ja levossa voimme jotain oppia, kuulla.
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Leena - 21.10.17 - klo:21:29
Olen tämän päivän ollut hyvässä seurassa hyvästä seurasta kiitollinen ja onnellinen, ja silti jaksanut miettiä juuri tätä aihetta.  En nyt itseeni liittyen vaan opettaja-oppilassuhteisiin yleensä ja kaikkiin ihmissuhteisiin erikseen vai pitäisikö sanoa järjellisesti juuri toisinpäin. 

Mietin yhtä opettajaa joka saa ajoittain kiukunpuuskia opettaessaan harrastajaryhmää.  Nuoremmat sanovat pelkäävänsä.

Vaivaa pahuksesti etten ole tilanteessa jossa voisin sanoa sen tavallisen, kuinka voin auttaa -- eihän hän ole potilaani. Kyseessä ei välttämättä ole psyykkinen juttu.  Kipuihin voi liittyä ärtyisyyttä, kipulääkkeisiin voi liittyä ärtyisyyttä. Alkavaan muistisairauteen voi liittyä luonteenmuutos. 
Tuommoisesta useasti tulee itselle kelju olo, ja minä pidän tästä ihmisestä.

Mietin, olemmeko hieman liian herkkähipiäisiä toisten ärtymykselle. Minua opettava, hoitava tai minua palveleva henkilö ei saa ikinä esiintyä ärtyneesti, minä otan kaiken itseeni, minulla on oikeus suuttua tai peräti velvollisuus. Oppikoon tavoille.

Kai se tavoite onkin, hoitaa työt asiallisesti. Mutta kun ihminen ei ole kone, vaan väsyvä, kenties sairas, mikä pahinta, joskus tietämättään, avuton itsessä asuvien voimien edessä, ovat ne sitten tajunnanmuutoksia tai alkavan muistisairauden oireita, vaikeuksia hallita luonnettaan, valvotun yön jälkeen tunnetta ettei ole ihan oma itsensä mutta kun pitäis vaan jaksaa tai mitä hyvä tavaton tahansa, eikö sellaista voi antaa anteeksi, ohittaa ja unohtaa? 

...................................

Kuitenkin ns. kaksoisviestintä, jossa aggressiivinen moite ilmaistaan hymy huulilla on huomattavasti hämmentävämpi, pelottavampi ja vaikeammin käsiteltävä. Etenkin silloin, kun opettaja moittii ihan asiasta mutta tilanteen pelisääntöjä ei ole selvitetty ja hän nuhtelee väärää henkilöä. 

Vaikuttaa jopa siltä, että kunhan pidän ääneni hillittynä ja ilmeeni herttaisena saan laukoa mitä tahansa. Enhän minä sanonut yhtään pahasti.
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Leena - 23.10.17 - klo:10:56
Jeesus ei vaikuta ärtyneen kenellekään, ei liioin provosoitunut kun häntä provosoitiin. Hän vastasi asiallisesti tai sivuutti kysymyksen kokonaan, kuten Pilateksen edessä tämän pilkkapuheet.

Hän taisi olla vihainen temppelin käytöstä markkinapaikkana, temppelivero mukaan lukien. Ei siinä ole moitittavaa ettei ole ihan teflonia, että vääryys herättää suuttumuksen. Parasta kai on jos vielä jaksaa suuttua ajatuksen kanssa ja kysyä voiko kenties tehdä jotakin sen suuttumuksen kohteen poistamiseksi. Rukoilla voi, toisinaan kolehti kerätään juuri sellaiseen kohteeseen jota on ajatellut, ja josta oma voimaton suuttumus lievittyy. Täällä kirjoittelee monta iäkästä ja sairasta ihmistä jotka eivät paljoa jaksa enää itsessään ja omassa voimassaan.

Mietin parhaillaan, onko ärtymys juuri samaa kuin suuttumus. Suuttumuksen kohde ainakin on aika pysyvä, mutta ärtyneisyyden kohteesta erehtyy usein. Kun se poistetaan, ärtymys ja harmitus usein jatkuu.

...........................

Veli vn kirjoittaa usein niin rohkeasti niin henkilökohtaisista asioista, että hirvittää. Hyvää tarkoittavat neuvot asettuvat tahattomasti aran kohdan yläpuolelle ja tarkoittamaton mestarointi saattaa haavoittaa. Ehkei nyt, mutta myöhemmin. Asiat jäävät mieleen ja kasvavat. Tämä ei ole sinulle.



Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Riitta-mummi - 29.11.22 - klo:16:17
Tämä taannoinen skisma foorumilla sai minun kipuni kasvamaan toiseen potenssiin. Leena , ja usea muukin titää että kipu on usein oire jostakin koetusta 'kolauksesta'. Minun tapaus alkoi kirjaimellisesti muutama päivä yli kaksi viikkoa sitten putoamisella häntäluulleni. Eikä se edellisen päivä rollalla kaatuminen kai tilannetta ainakaan parantanut.

No, ne oli jo paranemassa, kun minun sieluni murtui kun valehtelijaksi mainittiin. Olen ollut jopa kovuuteen asti valehtelemista vastaan. Perhe sen tietää, ja muutkin.

Siitä kivut suuttuivat ja itse muutuin kiukkuiseksi. Matti sen tietää.

Minulle toinen inhottava piirre ihmisessä ahneuden ohella, on oman kunnian ottaminen vaikka väkisin.

Kaikki kunnia mielestäni mikä ihmistä kohtaa on Jumalan lahjaa.

Jarkuva rukoukseni on: Kristus, älä anna minun luulla olevani mitään itsessäni. Kaikki hyvä minussa on sinun heijastustasi.

...
Lista viiden vuoden takaisista ärsykkeistä pitää kohdallani yhä paikkansa. lisättynä tuossa yllä mainituilla.

Samalla olen huomannut etten olekaan ekstrovertti, vaan päinvastoin. Ja Matti on se joka enemmän haluaa seuraa ja tulla huomatuksi.

Leena !  Voiko näin käydä ?
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: seppos - 29.11.22 - klo:19:16
Tämä taannoinen skisma foorumilla sai minun kipuni kasvamaan toiseen potenssiin. Leena , ja usea muukin titää että kipu on usein oire jostakin koetusta 'kolauksesta'. Minun tapaus alkoi kirjaimellisesti muutama päivä yli kaksi viikkoa sitten putoamisella häntäluulleni. Eikä se edellisen päivä rollalla kaatuminen kai tilannetta ainakaan parantanut.

No, ne oli jo paranemassa, kun minun sieluni murtui kun valehtelijaksi mainittiin. Olen ollut jopa kovuuteen asti valehtelemista vastaan. Perhe sen tietää, ja muutkin.

Siitä kivut suuttuivat ja itse muutuin kiukkuiseksi. Matti sen tietää.

Minulle toinen inhottava piirre ihmisessä ahneuden ohella, on oman kunnian ottaminen vaikka väkisin.

Kaikki kunnia mielestäni mikä ihmistä kohtaa on Jumalan lahjaa.

Jarkuva rukoukseni on: Kristus, älä anna minun luulla olevani mitään itsessäni. Kaikki hyvä minussa on sinun heijastustasi.

...
Lista viiden vuoden takaisista ärsykkeistä pitää kohdallani yhä paikkansa. lisättynä tuossa yllä mainituilla.

Samalla olen huomannut etten olekaan ekstrovertti, vaan päinvastoin. Ja Matti on se joka enemmän haluaa seuraa ja tulla huomatuksi.

Leena !  Voiko näin käydä ?

Et ole kova vaan herkkä
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: juhani - 02.12.22 - klo:13:35
En ole ottanut osaa Thomas&muut körttiläisen -keskusteluun. Mutta minä olen inkkarille ärsyyntynyt, että kun hän mainitsi Riitta-mummin valehteliaksi.
Otsikko: Vs: Ärtyisyys
Kirjoitti: Riitta-mummi - 02.12.22 - klo:15:48
Se kyllä järkytti minua, se ettei hän osannut huomata sitä etten tiennyt mitään Viisveisaajan osuuksista. Tiesin kyllä hänen itsensä kertomana mikä oli syynä sivullisen sanoihin. Ja sivullinen oli pyytänyt niitä anteeksi.

En lue pitkiä sepustuksia, jota Tompalla itsellään on, ja Viisveisaajalla myös.

Kun joukolla pyydeltiin anteeksi , useimmat meistä nykyään kirjoittavista, pidin että asia olisi pitänyt myös antaa anteeksi.

Mutta, pahiksia olemme kaikki, julkipahiksia tai sala-pahiksia.

Ystävien 'vierihoidolla' allan toipua.   R-m :056: