Jatka tarinaa:

[PekkaV]

...jatkoa Yleisen keskustelun aiheesta Eduskuntavaalit 2007:

- Mut kuule, mitä me, ei kai me aluekokoukseen?
- Totta kai. Ollaanhan me vastuunkantajia. Meillä on asema organisaatiossa.
- Me ei olla valmistauduttu.
- Ei voi valmistautua, koska ei o saatu asialistaa – vaikka samantapainenhan se aina on. Olen minä ajatellut kuulumisissa kertoa, että nyt on ensimmäinen kotiseurapyyntö / -ilmoitus tullut meidän osastoon.
- Ja ystävät ymmärtää, vaikka oltais pöljinä, passiivisina, hyväksyy.
- Tietty kuten Jumalankin suhteen ystävienkin ollessa kyseessä itse on myös yritettävä. Ihmisen on tehtävä oma osuutensa. Ihminen päättää, Jumala säätää.
- Aivan. Vaivan alla ollaan, ei voida heittäytyä pelkän armon varaan.
- Kallis ystävä! Kyllä armon varaan saadaan heittäytyä, mutta ei laiskuuden eikä ylimielisyyden.
- Just. Kyllä me ollaan niin samaa mieltä, että alkaa epäilyttää, että onko kaikki kohdallaan.
- No mikä ei olis? Kyllä ja kyllä. Jumalan kämmenellä on lupa levätä.
- Ollaan kuitenkin raadollisia ihmisiä. Pitäis varautua pahimman varalle: että tulee lunta tupaan, ottaa huomioon pettymykset etukäteen, ettei pety.
- Oltava vain avoin, siis varuillaan tavallaan, muttei epäluuloisesti, vaan realistisesti. On kunnioitettava tosiasioita. Asiat ovat tosia sellaisina, miltä ne näyttävät.
- No! Joko mennään sisälle?
- Rukoillaan ensin: Jumalamme, Isämme, Rakas Taivaan Isä! Kuule meitä. Siunaa kokoontumisemme. Anna Pyhän Henkesi olla keskellämme. Suo rakkautesi yhdistää meitä toinen toisiimme. Anna meille viisautta ja kuuntelevaa mieltä. Anna meille sanat, kun on vuoromme puhua ja kärsivällisyyttä kuunnella, kun toisella on asiaa. Aamen.

[PekkaV]

Kumpi ja Kampi Mikkomalikas-Mulperi jakaantuivat kahdestaan. Ajatuksenvirta vei heidät tuttuun tupaan. Käsikädessä kahvi toisessa, pulla
1) toisessa he katsoivat hirsi silmässä rinnettä.
2) Kaivos oli louhittu auki kaivajien kaivaa riskillä.
3) Ruusut puhkeisivat täyteen loistoonsa Vosan laaksossa.
4) Otso ryömi kuusikosta mäelle.
5) Parempi kumpare kohosi niityllä veden ympäröimänä.
6) Tunnustusopinahjo keräsi mukuloita patuun.
7) Tainnutuskalaasit hajoittivat seisovat veden.
8] Ylin reitti kulki alinna.
9) Maalari Tarues oli karaokemiehiä.


Selitykset löytyvät, kun maalaat allaolevan minitekstin; tai ainakin, kun kopioit Wordiin ja suurennat.

1) Malkamäki
2) Malmivaara
3) Rosendal
4) Karhumäki
5) Hyvämäki
6) rippikoulu
7) Herättäjäjuhlat
8] alatie
9) seurat

[PekkaV]

Tauno lähti taakse. Hän ymmärsi, ettei Caius Julius Caesarin esimerkkiä voinut näissä oloissa seurata. Realismia hän haki. Ja totuutta tietysti ennen kaikkea. Taunuksen ratti tuntui jollakin tapaa erilaiselta. Päästäkseen kliimaksiin, kontrapunktiin sekä katharsikseen yhdellä linttuulla Tauno väänsi kotteronsa käyntiin. Liikkeen tuli jatkua. Kaikki epäoleellinen oli karsittava. Päämäärä oli ollut hänelle selvä jo lapsena, mutta hänen täytyi taistella jatkuvasti pitääkseen se salassa, sillä julkaiseminen oli ehkä yhtä suuri moka kuin poliitikon sammakko, ettei halua muuta kuin valtaa.
Valta oli Taunolle kipeä asia. Hän ei ymmärtänyt sitä. Mikä siinä niin kiehtoi, koska se turmeli. "Makea valta", sanotaan.
Tane oli kiihdyttänyt Buickinsa {hän kuvitteli, että se oli nyt Buick} joltisenkinmoiseen vauhdinhurmaan todetakseen jälleen taakse muodostuneen jonon. Hän ajoi sivuun päästäen jonon ohitseen samalla huomaten olevansa kaauuniiin jäärveen raannaalla. Hän kaivoi nokipannunsa esiin, taapersi rantaan, keräsi muutaman risun keittokatoksen piisiin, asetti pari kalikkaa päälle, otti tuohen ja raapaisi tulen. Aaaamukaahvii oli pian kuin pissa hänen kupissa. Kylläpä se maistuikin! Hyvänen aika sentään! Konditoriatar toi hänelle kaksi lämmintä sämpylää. Toisen välissä oli lampaanviulua munalla, toisessa salaattipeti voilla. Jälkiruuaksi hän nautti krokantilla höystettyä Tiramisua. Baakarimisu oli juuri poistumassa ylvään hongikon siimekseen.
Hän...

[PekkaV]

...kääntyi kohti lounasta.
Surullisena ajatellen oliko taas karkoittanut yhden. Ei ehkä kuitenkaan ollut niin suurta merkitystä tai vaikutusta. Koko ajan oli vaara kuvitella itsestään jumala tai ainakin, että vaikuttaisi enemmän kuin vaikutti, syyllistyisi enempään kuin syyllistyi. Melkein vanhimpana hänellä oli tai hän ainakin kuvitteli olevan vastuu. Ettei vaan siitä ottaisi suurempaa taakkaa minkä kohtuudella jaksoi kantaa. Vastuun ja huolten jakaminen lähimmäisen kanssa  meinasi unohtua itseriittoisuuden vuoksi. Paini Jumalan kanssa oli sitä, että kysyi, milloin on aika turvautua ihmiseen, milloin jatkaa rukouskamppailua ja kilvoittelua; milloin kuormittaa lähimmäistä huolillaan, milloin muistaen jatkuvan rukoilemisen ja 7x77 anteeksiantamisen menee kammioonsa.
Kuinka vapauttavaa olikaan kokea, että kaikki syyt olivat kuitatut ja taakse jääneet, armon kaivoon viskatut! Synnistä hän ei kirjoita, sillä ne ovat tekoja, vai ovatko? Syntiähän oli erossaolo Jumalasta, ja siitä seurasi kaikki muu kuten "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin kaikki muu teille annetaan". Etsikää vain. Ei ole tarvinnut löytää. Jos hän nyt tuon sitaatin muisti oikein.
Mikä siinä irtisanoutumisessa oli oleellista? Mikä siinä oli merkittävää? Mikä oli sen olemus? Vaikutus? Yksi tapauksenkulku voisi olla, että Kuhis veisi muita mukanaan. Pakko todeta, että vie jos on viedäkseen, menevät jos ovat mennäkseen, jos tahtovat mennä.
Kommunikaation hauraus paljastuu siinä, että pisimmällekään lukenut, perusteellisimminkaan perustellut ja porautunut ei välttämättä saa ihmisiä mukaansa, ei tule ymmärretyksi oikeassaolemisestaan, ei vakuuta. Mikä siinä on? Kielen keinojen vajavuuden lisäksi on kyse ominaisuuksista, jotka hyvällä johtajalla on, sillä kaikki haluavat hallita maailmaa-nsa.
Lounaalta palatessaan...

[Salis]

Lounaalta palatessaan...

...hän meni puistoon hiljentymään, mutta hiljentyminen oli mahdotonta, koska aurinko paistoi, oli kesälämmin ja ihmiset olivat miehittäneet kaikki mahdolliset auringonottopaikat puiston nurmikolta. Hän harmitteli, ettei postmoderni ihminen saa missään rauhaa vaan pitää paeta erämaihin, että voi olla yksin Herransa kanssa. Niinpä hän palasi tyyttömättömänä ja hieman ärtyneenäkin työhönsä ja tietokoneen ruudun ääreen.

Minkälaisen saarnan huomiseksi kirjoittaisin? Pysynkö käsikirjan tekstissä? Vai puhuisinko jotain omaperäistä. Nooh. Ei kannata nähdä vaivaa parinkymmenen seurakuntalaisen takia. Vedetään normaalit kaavat ja puhutaan lämpimiä. Se menee näihin mummuihin ja pappoihin ihan täydestä.

Toisaalta tympii tämä normalisoitu munkkilatina. Kyllä huomiseen pitää panosta. Hän ryhtyi kirjoittamaan saarnaa...ensin hitaasti, sitten ajatus tiivistyi ja sanat tulivat ikään kuin itsestään. Hän kirjoitti seuraavaa:

[Sanneli]

"Eräänä päivänä..."


Hän otti uuden sivun, ja kirjoitti:

"Eräänä päivänä..."

Hän otti uuden sivun, ja kirjoitti:

"Eräänä päivänä..."

Hän otti uuden sivun, ja kirjoitti:

"Eräänä päivänä..."

Hän otti uuden sivun, ja kirjoitti:

"Eräänä päivänä..."


Sitten hän ymmärsi, mitä oli tekemässä, ja päätti lopettaa ja laittaa homman jonkun toisen harteille. Mutta sitten...

[mies valaan vatsasta]

Sitten hän ymmärsi, mitä oli tekemässä, ja päätti lopettaa ja laittaa homman jonkun toisen harteille. Mutta sitten...

...hän tajusi ettei voinut tehdä niin, koska ei ollut ketään kenen niskaan sälyttää tämä vastuu.

-Kyllä Jumala pitää huolen saarnasta jos niin on ollakseen, kuihki viekas ääni hänen korvaansa. Hän melkein jo uskoikin tuota samaa asiaa jankkaava äänt ä kun hän aivan yhtäkkiä ymmärsi, että...

[Sanneli]

...hänen kynästään oli muste loppu, joten kukaan ei voisi auttaa häntä saarnan kanssa, ellei hän lähtisi ostamaan uutta kynää. Hänen oli siis pakko...

[Jaakkoopuukkoo]

... olla tarkkana, kun piru tempaisi häntä mustepullolla. Hän nappasi mustepullon kiinni ja päätti saarnan ohella laittaa Raamatun uusiksi. Viimeiseksi lauseeksi tuli "Sen se.", joka tarkoittaa...

[Lentoaura]

aistia englanniksi. uusioraamis oli näes jalolla englanninkielellä kirjoitettu. Hän, jonka nimi oli Tuukka, katsoi peiliin ja huomioi kainaloistaan versoavat purjot. Ah tätä kamaluutta! Ikicharmantit kainaloihanuudet iäksi pilalla. Mikä neuvoksi? Tuukka sieppasi raamatun (ja raamasi itsensäkin siinä sivussa) ja katsoi haikeasti taakseen oivaltaen samalla ainoan keinon:

[Sanneli]

"Jos katson haikeasti taakseni taakseni, en näe, mitä on edessä, ja törmään seinään." Ja niinhän siinä sitten kävi. Vertavuotavan nenänsä kanssa Tuukka raahusti hakemaan nenäliinoja. Mutta kaikki olivat loppuneet! Onneksi...

[Hanna]

...purjonlehtia voi kayttaa myos nenaliinoina. Niinpa han tempaisi pari purjonlehtea kainalostaan ja tunki ne nenaansa. 'Parempi purjo nenassa kun pyy pivossa', ajatteli Tuukka ja siita han saikin mita mainioimman idean...

[PekkaV]

Hän lähtisi Herättäjäjuhlille, laittoi isoisänsä mustan lierikon syvälle päähänsä, polkaisi setänsä Pappa-Tunturin käyntiin ja käänsi nokan pohjoiseen.
Perillä ensimmäinen ihminen kysyi: "Talkoisiinko, hyvä." Ojensi Tuikalle soppakauhan. Tuikka, että "Mitäs minä tällä..?"
- Ei muuta kun alat kauhoa. Siitä vaan.
- Ilmaa vai?
- Soppaa, soppaa.
- Eihän täällä näy keiton lirua mailla halmeilla!
- Tuossa, kuomaseni, sermin takana on säkki perunoita. Pesisitkö, kiltti, ne. Laita sitten kattilaan. Kun olet sen tehnyt, katsotaan sitten, mitä seuraavaksi. Mitä sanot?
...

[Sanneli]

Tuukka yritti tehdä selväksi, että tahtoisi mielellään vain juhlakentän nurmikolle makoilemaan ja nauttimaan virsistä ja puheista, mutta hänet ilmeisesti laitettaisiinkin perunateatteriin koko juhlien ajaksi. Koska hän ei muuta voinut, hän...

[Hanna]

...alkoi kuoria perunoita. Mutta Tuukka huomasi, etta puheet ja veisuu kuuluivat perunateatteriin asti. Niinpa Tuukka puheita kuunnellessaan ja virsia veistessaan kuori koko sakin perunoita. Enaa ei siis ollut muuta ongelmaa kuin, etta...