Tänään olin Lauttasaaressa seuroissa ja tuli mietittyä tätä virsi rukous teemaa, kun parista puheesta en saanut mitään tolkkua ja joku kaunis tyttö, joka laittoi kyllä sukat pyöriin jalassa veisasi niin niin kauniisti.
Kylläkai veisuu voi olla yksi rukouksen muoto, kuten Jumiksessa Isä meitin, mutta ei ne varmaankaan ainuita tapoja ole.
Täällä on mainittu aamurukouskin ja jotain muuta, mutta henkilökohtaisesta rukouksesta, jossa puhutaan Taivaalliselle Isälle omin sanoin ei ole huomannut kirjoitusta.
Olisi outoa jos minä Isälleni juttelisin vain jonkun käsikirjan mukaan tai veisaamalla.
Minusta ihan hyvin voi jutella mielessä kuten tavalliselle ystävälle ja joskus joka olla taakoitettuna anomassa apua. Tapoja on monia, mikään ei varmaankaan ole paras ja helluntailaiset jopa puhuvat kielillä.
Eli kaikenlaista on ja hyvä niin, mutta pikkasen toi seuroissa tapahtuva vain veisaaminen on siistiä.
Hyvä että siellä ei ole muunlaista rukousta.
No se veisuu nyt oli Lauttiksessa sellaista, että tämä tyttö sanoi, että hän veisaa Aasta.
Se ei sitten taas mulle sovi, jos sitä pitää silleen veisailla Aasta eikä ihan vaan veisata sydämen kyllyydestä, eli jos se menee liian taiteelliseksi tai sellaiseksi.
No onneksi Lauttasaaressa on Pena joka veisaa ihan pieleen, että ei ole liian sellaista nuotilleen menemistä se veisuu ja voi ittekkin huonolla musiikki osaamisella veisata mukana.
Kysyin siltä tytöltä siitä Aasta, että mistä sitä tietää mikä on Aa ja hän että nuoteista, siellä on Aa ja Bbee ja nyrpisti nenää ja käänsi selän.
No en tietenkään antanut periksi kun oli sellainen mimmi et huh ja huh vaan pysäytin uudestaan ja selitin, et en tajuu miten se Aa löytyy. Eli jos ei oo kitaraa, niin mistä se tulee jotenkin mielessä osaa laittaa Aan tulemaan, no tyttö sanoi että se vaan täytyy osata.
Äh kun aina poikkee aiheesta. Siis veisuu on hienoa rukousta, jos ei siitä tee liikaa sellaista, että nyt kaikki Aasta. Vaan että veisuu tulee sydämestä.
