Körttifoorumi

Keskustelu => Raamattupiirit => Aiheen aloitti: vn - 25.09.16 - klo:22:15

Otsikko: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: vn - 25.09.16 - klo:22:15
Viikolle 26.9. - 2.10.2016

http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/1Kor.2.html
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Pena - 26.09.16 - klo:07:38
Me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja. Tässä on jotain samaa kuin Sananlaskujen kirjan 8. luvussa, jossa viisaus sanoo: Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. (Sananl. 8:22-24)
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: malla - 26.09.16 - klo:13:43
Tämä:

2. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.

Siinä on pelastus, ristillä saavuettu.
Ns ristin hullutus.

Tätä mietin:

1. Kor. 1:21

Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,

1. Kor. 1:25

Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.

1. Kor. 1:28

ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
-----------

Paradoksien Jumala.
Monien ihmeellisten paradoksien Kaikkivaltias.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.09.16 - klo:14:18
Otan esiin vain 3. ja 4. jakeen joissa puhutaan Hengen voimasta, arkuudesta, pelosta ja heikkoudesta.
Näissä itsekin tunnen itseni, etenkin tänään viimeöisen kokemiseni jälkeen.

Raamattu 1992;       http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Kor.2.html
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: vn - 26.09.16 - klo:19:47

5. ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.

9. vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat".

Nämä pari jaetta minulle nousi luvusta päälimmäisenä...
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: malla - 27.09.16 - klo:09:56
14. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
15. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
----------

Mielenkiintoinen asia tämäkin, nämä kaksi jaetta.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Pena - 27.09.16 - klo:10:39
Otin isoenoni krjat esiin katsoakseni,mitä tuo 'tutkistella' tarkoittaa. 'Anakrinoo' on sanakirjan mukaan 'erottamalla jnkn asian yksityiskohdat tutkia sitä päästä päähän, a) tutkia, kysyä, kuulustella, kysellä b) arvostella, tuomita, tehdä päätös jostakin.' Olisikohan kansanomainen 'hengellisestä ihmisestä ei ota kukaan selvää' lähellä oikeaa ajatusta?
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Riitta-mummi - 27.09.16 - klo:10:51
Minulle koko 2. luku kertoo Hengen olemuksesta Jumalan kolmantena persoonana.

Henkeä on häntä tuntemattoman vaikea tajuta, mutta Henki itse todistaa meidän hengellemme olemssaolostaan.

Pyhän Hengen ääni on lohduttava ja ohjaava.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: malla - 27.09.16 - klo:13:29
Totuuden ja armon henki.
Puolustaja, toinen puolustaja jonka Jeesus lupasi lähettää.
Kirkastaa Jeesusta.
Rakkauden, raittiuden (uusi käännös taisi kääntää sen terveen harkinnan henki) ja voiman henki.
Todella, persoona, Jumaluuden kolmas persoona, joka voi murehtiakin.
Tulla murheelliseksi.

Ef. 4:30

Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.

-Hajanaiset ajatelmat.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: vn - 27.09.16 - klo:15:51
12. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13. ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
15. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
16. Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.

.........olen hiljaa näiden jakeiden äärellä.
En osaa ajatella muuta kuin Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen.
Hän antaa kaiken lahjana, vain Hän voi pitää minut oikealla tiellä.

Mietin, voiko esim. henkivaltojen taistelu liittyä näihin jakeisiin tai lukuun?

Ja tuo 16 jae...kyllä kai nykyään on myös sellaista että ihminen pyrkii Jumalan paikalle,
ja neuvomaan Jumalaa?
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 28.09.16 - klo:10:44
Jae 7: "me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä".

Salatusta viisaudesta tulee mieleeni Seppä Högman ja Paavo Ruotsalainen.
Tuo "salattu viisaus" ajatuksena kiehtoo jollain tavalla.
Se on jotain niin päinvastaista, kuin mitä järki viisautena pitää ja johon on niin vaikea saada kunnon otetta.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: vn - 28.09.16 - klo:11:02
Mikähän jae se olikaan ja missä, usein messun liturgiassa mukana:
Niin kaukana kuin itä on lännestä...
Ja Jumalan ajatukset suuremmat kuin ihmisen ajatukset...
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Pena - 28.09.16 - klo:11:51
Psalmi 103
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 28.09.16 - klo:22:46
2:
"En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta."

Oikaiskaa, jos olen väärässä, mutta oma vahva tuntumani on se, että nykyajan saarnoissa kovin harvoin enää käsitellään tätä kristinuskon ydintä.

11:
"Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on?"

Kristityn ihmisen hengellä ei taida olla kovinkaan paljoa yhteyksiä ihmisen sielunmaailmaan tai fyysiseen olemukseen. Minun psyykenmaailmani ei ainakaan kovinkaan paljoa tiedä, mitä minussa on.


15:
"Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia."

Kuka avaa tämän lauseen alkuosan minulle?

Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: vn - 28.09.16 - klo:23:46
Mietin tuota jaetta 15...
"Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa"
"Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran....."
Ym....

Onko niin että Raamatussa on kohtia, joissa tuodaan esille Jumalan rajattomat mahdollisuudet...
kerrotaan ja kuvaillaan niitä.
Kerrotaan myös että Jumalan yhteydessä elävä Pyhän Hengen täyteydessä elävä ihminen
voisi toimia, nähdä, toimia......jos??
Jos esimerkiksi pystyisi täydellisesti luottamaan Jumalan apuun aina ja kaikessa...tms...
Sellaista ihmistä vaan ei taida olla...

Voisiko tuo jae 15 ja noi muut mitä otin,
tuoda esille Jumalan puolelta annetun mahdollisuuden,
jota ihminen puutteellisena ja heikkona ei pysty kuitenkaan käyttämään?

Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Pena - 29.09.16 - klo:06:52
"Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia."
Kuka avaa tämän lauseen alkuosan minulle?

Tuo ei ymmärrykseni mukaan arkoita mitään kaikkitietävää viisautta. Sen sijaan se voi viitata vapauteen pohtia mitä tahansa ilman rajoittavia ennakkokäsityksiä. Henki avaa silmät ja korvat huomata oleellinen siinä, mistä kristitty katsoo kutsumuksekseen ottaa selkoa.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Riitta-mummi - 29.09.16 - klo:07:00
11 Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on


Tämä ajatus  ihmisen hengestä, mielestä, on hieno. Se johtaa ajatukseen itsetunnosta, hyvästä sellaisesta. Välillä tuntuu että itsensä huonosti tunteminen johtaa outoon esiintymiseen. Viittaan esim. mediasta lukemiini ja kuulemiini lausumiin. Niitä ei Jumalan Henki ohjaa.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 29.09.16 - klo:09:12
Mietin tuota jaetta 15...
"Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa"

Riippumatta siitä, mitä tuo paikka oikeasti tarkoittaa, niin voi hyvin ajatella, että kaiken, mitä ihminen tekee ja voi tehdä, on Jumalan sallimaa. Jumalan ulkopuolella eli sallimatta ei voi mitään tehdä.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: vn - 29.09.16 - klo:15:02
Luin nopeasti luvun läpi jälleen tässä.
Minusta se on kovin positiivinen, rohkaiseva, lohduttava.

Saan olla heikkona ihmisenä Jumalan yhteydessä, ilman vaatimuksia.
Saan ottaa vastaan mitä annetaan.
Voimia, iloa ja rauhaa tavallisen arkisen elämän keskelle.
Saan rohkeasti ja iloiten, kiitollisena olla oma itseni, luomistyön ihme.
Saan olla antamassa, olla Kristuksen kirjeenä.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Riitta-mummi - 29.09.16 - klo:15:40
Taidat puhua jonkin muun kuin 1.Kor 2.luvun jakeesta 15.
Onko Filippiläiskirje mielessäsi ?

Tuo Kaikki minä voin Hänessä... on hyvä muistaa kun epäilys iskee.

Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Riitta-mummi - 29.09.16 - klo:15:43
Se on Filippiläiskirjeen 4. luvin 13. jae.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: vn - 29.09.16 - klo:17:36
Kirjoitin epäselvästi, ne muut kohdat otin 15 jakeen lisäksi muualta.   :039:
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 29.09.16 - klo:20:35
Tuo ei ymmärrykseni mukaan arkoita mitään kaikkitietävää viisautta. Sen sijaan se voi viitata vapauteen pohtia mitä tahansa ilman rajoittavia ennakkokäsityksiä. Henki avaa silmät ja korvat huomata oleellinen siinä, mistä kristitty katsoo kutsumuksekseen ottaa selkoa.

Mikähän tässä on, kun tuo jae tuntui minusta aiemmin ennemminkin viittaavan hengellisen ihmisen kaikkitietävään viisauteen, mutta eihän tuossa tosiaankaan sellaisesta puhuta.  Ja käytäntökin osoittaa, että eihän ainakaan pelkkä kristillisyys tee ihmistä eri alojen asiantuntijaksi.

Tuli tuossa Penan tulkintaa lukiessa tuosta sanaparista "tutkiskelee kaiken" ajatus, että kukapa tietää, vaikka se viittaisi siihenkin, että hengellinen ihminen ei ikään kuin anna "tuomioita" muutaman sekunnin tai minuutin kuluttua uuteen asiaan törmätessään, vaan tutkiskelee tarkkaan ja antaa ajan kulua, ennen kuin antaa asiasta lausunnon.
Toisaalta, tuo kertomani ajatus ei kyllä taida mikään hengellinen ominaisuus olla, vaikka ymmärtäisin, että se silti on linjassa Raamatun kanssa.

Jos vaikka hengellisen ihmisen asuin seuduille tulee väkevä kovaääninen saarnaaja Amerikasta, niin hän ei välttämättä heti innostu mukaan saarnaajan porukkaan tai ei myöskään anna tyrmäävää lausuntoa, vaan jos asia häntä kiinnostaa, niin hän tutkii rauhassa asiaa, antaa ajan kulua ja tutkistelee edelleenkin asiaa ja antaa "tuomionsa" vasta pidemmän ajan kuluttua.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 29.09.16 - klo:20:36
 "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat".

Tämä on jäänyt mieleen lapsuudesta. Äitini sen jossain yhteydessä on lukenut, ehkpä se on luettu jonain iltana iltalukemisen yhteydessä.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Pena - 29.09.16 - klo:21:07
Toisaalta, tuo kertomani ajatus ei kyllä taida mikään hengellinen ominaisuus olla, vaikka ymmärtäisin, että se silti on linjassa Raamatun kanssa.

Mikä se sellainen 'hengellinen ominaisuus' olisi? Eivätkö Paavalin luettelemat hengen hedelmät ole sellaisia? Eiköhän tuon voi ymmärtää tähän kuuluvaksi: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 29.09.16 - klo:21:23
Joo, kyllä se tuohon listaan tuntuu sopivan.

Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Mansipaani - 02.10.16 - klo:18:25
Jonkinlaisista hengellisistä silmälaseista tuossa luvussa puhutaan, mielenmuutoksesta. Ajattelen että tuo kaiken tutkiminen tarkoittaa uutta näkökulmaa kaikkeen uutena hengellisenä ihmisenä. Mutta että häntä itseään ei kukaan pysty tutkimaan? Ehkä hän näyttäytyy vähän käsittämättömänä muille ihmisille.

"Mutta meillä on Kristuksen mieli" -on mielestäni paljon sanottu, vaatii paljon uskoa sanoa noin. Kun samalla aikaa kuitenkin tuntee oman syntisyytensä ja raadollisuutensa. Koko luku huokuu kokemusta muutoksesta hengelliseksi ihmiseksi, salatun maailman aukenemista.

Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Riitta-mummi - 02.10.16 - klo:19:40
 :023:
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Pena - 02.10.16 - klo:21:42
"Mutta meillä on Kristuksen mieli" -on mielestäni paljon sanottu, vaatii paljon uskoa sanoa noin.

Kristuksen mieli taitaa olla meillä vaikka ei minulla eikä sinulla. Seurakunta edustaa Kristusta maan päällä, ei uskoakseni kukaan ihminen yksinänsä. Ehkä sitä uskoakin saa riittävästi kokoon kokoontumalla yhteen.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 22.10.16 - klo:01:12
Ehkä sitä uskoakin saa riittävästi kokoon kokoontumalla yhteen.

Tämä on jollakin tapaa vähintäänkin kaksiulotteinen asia.
Jos evankeliumi on keskeisellä sijalla kokoontumisessa, niin uskoakin syntyy, koska usko syntyy evankeliumin kuulemisesta ja tällöin kokoontuminen koituu siunaukseksi.
Ehkä ei muuta tapaa uskon syntymiselle olekaan, kuin evankeliumin kuuleminen tai itse lukeminen.

Jos taasen kokoonnutaan suureen kristilliseen megatapahtumaan, jossa evankeliumia ei suoranaisesti kielletä, vaan ei merkittävästi esilläkään pidetä muuta kuin näön vuoksi, niin siinä tuo suuri joukko luo sellaisen voiman tunteen tai "väkevän" me-tunteen, joka ei välttämättä ole mitenkään eritysen kristillistä, vaan tavallista ihmisen toimintaa, jota vain kuvitellaan jotenkin erityisen kristilliseksi.

Kyllä minulla on kokemuksia suurista massa-tapahtumasta, jossa kokoonnutaan kristillisissä merkeissä, mutta saarnat ovat yhteiskunnallisia asioita käsitteleviä tai sitten suuria ihmeitä, joita ihmisille on tapahtunut.
Todella tärkeitä asioita molemmat ja todella lähelle ihmisten arkea liippaavat molemmat, vaan ei siitä taida olla kristillisen uskon synnyttäjäksi tai ylläpitäjäksi vaan ennemminkin suruttomuuden uneen tuudittajaksi.
Olen vähemmistössä edustamani näkökannan kanssa ja jos ruvetaan huutoäänestämään, niin häviän sen 100 - 0.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Pena - 22.10.16 - klo:13:37
Joukkosuggestiota ei pidä luulla Pyhäksi Hengeksi.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 28.07.18 - klo:08:31
Viime tiistaina luin Paavalin tekstejä ja seuraava kohta ikään kuin pomppasi silmilleni:

KR 1938:
4. ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
5. ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.

KR 1992:
4 Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa,
5 jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan.
**************************************************************************

"ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan"

Voisitko kertoa minulle, mitä tuo tarkoittaa?
Mitä ajatuksia tuo herättää sinussa?

Usko voi siis perustua ihmisviisauteen.
Ajatuksiini tuli tiettyjä seikkoja, joita ilmeisesti voidaan pitää todisteina siihen, että minun uskoni perustuisi vähintäänkin osittain juuri ihmisviisauteen.
Onko niin, että usko perustuu kokonansa joko ihmisviisauteen tai Jumalan voimaan, ei molempiin?
Vai voiko jopa olla, että molempia elementtejä on mukana?

Ihmisviisauteen perustuvaa uskoa Paavali näyttää pitävän huonona asiana.

Mitä on "Jumalan voima"?

Lisävaloa tälle kaikelle löytynee, kun kunnolla keskittyisi luvun 1 puolella olevaan tekstiin ja jatkaisi siitä sitten tähän tekstiin ja jonkin verran sen ylikin.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Riitta-mummi - 28.07.18 - klo:09:39
Heti tuli mieleen Paavo Ruotsalaisen mojova luonnehdinta vilosoohvien sotkemasta pottuhalmeesta.

Olen itse tiedonjanossani ja myös mielenkiinnosta tutustunut johinkin ' vilosoohveksikin' luettaviin vanhoihin oppineisiin. Olen saanut neuvoja kuinka löydetään Jumala puhdistautumalla kaikesta siitä mikä itseä painaa. Se on tehnyt hyvää, inhimillisestikin.

Kaiken jälkeen on silti Kristus yksin. Hänen sovitustyöhönsä palaten ja siihen vedoten saan elää eteenpäin hetki kerrallaan. Pian on jo uutta syntiä tunnolla, ja matka jatkuu näin.

Usko perustuu Jumalan tekoon ja hänen voimansa varassa se pysyy yllä.

Se minkä saa Jumalalta pysyy, viisaimpienkin vilosohvien opetukset unohtuvat. Näin minulla on.

Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: vn - 28.07.18 - klo:10:22
Joku ajatuksen tynkä tuosta Kössin tekstin pohjalta...
Tosin helle on kyllä pehmittänyt ajatukseni...jos niitä yleensäkään on...

Jumalan viisaus ja voima....ihmisviisaus....kumman mukaan elää ja olla?
Ei kai me sitä edes tiedetä...saati sitten päättää ja valita...

Jumala on antanut meille järjen (ihmisviisauden?) käytettäväksi...milloin? 
Vain arjen kysymyksissäkö....ei vaan aina!!!
Uskonelämää elämme aina...ei pelkästään pyhäpäivän messuissa...

Kysymys on siitä mikä ja kuka meitä hallitsee...meissä on henkivaltojen taistelu
päällä jatkuvasti...joskus huomaamme sen itsekin...

Jeesus on meidät pelastanut...Jumalan teko meissä...meille on annettu Pyhä Henki...
saamme olla voittajan puolella!!

Mitä lähempänä Jeesusta saamme elää, tehdä laupeuden tekoja, palvella, rukoilla....
sitä voimakkaammin saatana hyökkää...

Jumala valaisee tiemme...yleensä vain sen askelman kohdalle missä olemme....
Mutta Jumalan navigaattori, majakka, näyttää kyllä suuntaa eteenkinpäin!!

Menneisyydestä olemme ehkä jotain oppineet, mutta muutoin saamme sen unohtaa...
Saamme tänään elää armon ja anteeksiantamuksen varassa.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: vn - 28.07.18 - klo:10:37
Niin ja tuo....
Uskomme ei saisi perustua ihmisviisauteen kaiketi sen tähden kun ihmisviisaus
on aina synnin turmelemaa ja vajavaista.
Jumalan antama järki, viisaus, riittää elämässämme moniin asioihin...mutta ei se kelpaa
uskomme perustaksi...
Uskomme perusta on vain Jumalan teko meissä Jeesuksen lunastustyön kautta.
Pyhä Henki on meille annettu kirkastamaan Jumalan tahtoa elämässämme.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Pena - 28.07.18 - klo:12:25
Joskus on havaitsevinaan käänteistäkin järkeisuskoa. Järjenvastaisuutta pidetään uskonnollisen totuuden tunnuksena. Taustalla lienee raamatullinen ajatus, että kristillisyys on muille ’hullutusta’. Ei kai siitä voi päätellä, että mitä hullumpaa sitä kristillisempää?
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Riitta-mummi - 28.07.18 - klo:14:06
Ei tietenkään.   Neuvotaanhan meitä anomaan viisautta.

Sisältääkö viisaus myös ymmärryksen Kristityn sisäisistä tuntemuksista.

" Sinulta puuttuu Kristuksen sisällinen tunteminen", sanoi seppä Paavolle. Se on eri asia kuin viisaus jota käytetään maallisiin tarpeisiin.

Viisas ei kanna valoa säkillä ikkunattomaan tupaan. Viisas värkkää ikkunan.

Ymmärryksen antaa Jumala ja sitä tulkitsee Pyhä Henki. Sitä on toisinaan, tai yleensä, vaikea ymmärtää.
Mitä ymmärrys on hengellisesti ajatellen ?
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 28.07.18 - klo:17:31
Edellisessä luvussa kerrotaan näin:
"Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. "

"me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,  mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus"

Näillä kahdella tekstilainauksella voi olla vahva yhtymäkohta luvun 2 mainintaan: 
"ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan"
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Riitta-mummi - 28.07.18 - klo:18:52
Jäin ' märehtimään' asettamaasi kysymystä Jumalan voimasta ja ihmisviisaudesta.

Eikö olekin näin ettei usko Jumalan poikaan kysy lainkaan ns. järkiviisautta ?
Siksi sen voi saada järjetön aikuinen tai lapsi, lapsenmielinen, yksinkertainen lahjoiltaan, epäkypsä luonne, jopa rikoksiin taipuva.

Usko onkin niin vahva haaste ettei sitä järjellä ymmärrä. Se on l a h j a !

Minäkin, oppimaton kansannainen, olen rohjennut näistä puhua, sillä minulle tämä on ' hengen paloa' .
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Viisveisaaja - 22.03.19 - klo:12:50
Rukous.

Jumala ota sinä kaikki.
Ota järkikin.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: Pena - 22.03.19 - klo:17:03
Rukous.

Jumala ota sinä kaikki.
Ota järkikin.

Ota käyttöösi.

Aamen
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: öppiäinen - 23.03.19 - klo:18:25
Niin no uskonhan saa kasteessa. Tai niin me luterilaiset ainakin opetamme. Ei siinä kastettavalla kummemmin ihmisviisautta tarvitse olla  :icon_biggrin:. Eikä hän muiden viisauksia useinkaan vielä kykene ymmärtämään, pikkulapsia kun kastamme.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
Kirjoitti: 1944 - 27.03.19 - klo:21:02
Ja hyvä on, että kastetaan. Kastamatta jääminen on ensi askel uuspakanuuteen, jos ei sen jälkeen tapahdu muutoksia.