Heränneiden johtajat ja kellokkaat liikehtivät liki yötäpäivää kokonaisuuden ja yksityiskohtien vuoksi monin paikoin useana ajanjaksona 1800- ja 1900-luvulla. Väkevää ja toiminnallista oli tuolloin myös kaikkinainen vuorovaikutus herännäisyyteen kuuluneiden ( ja jossain määrin myös myös liikkeen liepeillä liikkuneiden ) kesken. Kuinkas on nyt 2000-luvulla? Onko herännäisyys jo saattohoidon tarpeessa, saattohoitoa vailla?
Ennen uskonpuhdistusta, jos voi luottaa ruotsalaisiin lähteisiin, oli myös Suomessa talonpoikaisliikkeitä. Ne tukahduttiin uskonpuhdistuksen jälkeen, sillä luterilainen kirkko oli tehokkaampi yhdenmukaisuuden ajaja kuin katollinen kirkko. Kuitenkin, samassa populaatiosta nousi pietismin ja herrnhutilaisuuden kautta 1700-luvulla samanlaisia liikkeitä, joiden arvot olivat kuitenkin säilynyt. Kirkko ei ollut aina suopeaa. Rajoitukset olivat joskus rajuja. Silti liikkeet säilyivät, sillä löysivät aina uusia keinoja kiertää rajoituksia. On muistettava, ettei voinut edes olla virallisen kirkon ulkopuolella yhtään mitään; kuitenkin herännäisyys meni kirkon sisällä monen vaiheen läpi pelkästään 1800-luvulla. Se vakiintui kirkollisena liikkeenä vasta sitten kun kustannusliike perustettiin ja Malmivaaran versio Siionin virsistä julkaistiin. Se vasta sitten leimattiin Siionin virsien veisaavaksi seurojen pitäväni liikkeenä. Sitä se ei ollut aikaisemmin, vaikka se oli monta asiaa ainakin 200 vuotta ennen sitä. Tietyt arvot ja käytännöt jatkuivat koko historian läpi.
Voi hyvinkin olla, että näemme nyt muurtoajan. Voi olla tulossa suuriakin muutoksia. Mutta herännäisyydelle on luonteinen piirre, että se osaa muuttua tilanteen mukaan. Se ei ole ikinä kangistunut koko historiansa aikana. Se on siinä erilainen kuin rukoilevaisuus, joka saattaa hävitä, koska se ei halua muuttua. Nykyiset muodot saattaa pienentyä rajustikin, mutta en näe körttiläisyyden häviävän. Tietysti, jos hevimetalli tulee Siionin virsien tilalle, minun osuuteni hiipuu pois, mutta se on pikku seikka!