Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Pirska - 10.12.10 - klo:18:55
-
Kun vilkaisin ensi sunnuntain tekstejä, niin en malttanut olla tekemättä aloitusta Raamatun selityksistä.
2. Piet 1. luvusta
"Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet."
Olen ymmärtänyt, että uudet Raamatun käännökset tehdään aina alkukielestä (korjatkaa, jos olen väärässä). Samoin muistan kuulleeni, että heprean kieli on erittäin vivahteikasta verrattuna esimerkiksi suomen kieleen. Paljon tarvitaan älykkäitä ihmisiä tutkimaan Raamatun kirjoituksia.
Silti ensiarvoisen tärkeää on, että Pyhä Henki saa kirkastaa Raamatun sanomaa.
Ellei Pyhä Henki tee työtään Raamatun sanan selittäjässä, niin onko semmoisesta selityksestä mitään iloa kenellekään?
-
Tämä on oikein hyvä aihe.
Yleensäkin Raamattua tulkitaan niin erilailla ja jos toinen näkee esimerkiksi kasteen tai sukupuolisen suuntautumisen tai pukeutumisen tai, tai, tai ja tai erilailla kun toinen, niin alkaa huuto sinussa ei ole Pyhää henkeä, tai et oikein usko,
tai jotenkin sitenkin.
Raamattua tulkitaan niin monella eritapaa ja toiset asiat on toisille rakkaampia kuin toiselle.
Ainainen kristittyjen kinastelu johtunee juuri tavasta tulkita Raamattua.
Jotenkin tuntuu ihmeelliseltä, että edes lähimmäisen rakastaminen ei ole kaikille yhtä selvää Raamatun pohjalta. On tulkintoja, että sitten kun kääntyy hyväksytään veljeksi tai siskoksi ja joku äiti Theresah näkee kristuksen kaikissa ihmisissä ja lestadiolaiset vain toisessa lestadiolaisessa, muut kaikki on ulkopuolella olevia, jotka eivät pääse taivaaseen, vaikka kuolisivat marttyyreinä.
Raamattu on kyllä sellainen tekele, että se eroittaa vaikka sen tulisi muuttaa ihmistä kristuksen kaltaiseksi.
Milloin mitäkin kohtaa ja opetusta siellä otetaan ja siitä aletaan vääntämään.
Varmaankin suurinosa riidoista johtuu siitä kun Raamattua tulkitaan niin kummallisesti. :-\
Ehkä körtit kun useimmat viitaten edellisiin keskusteluihimme pitävät Raamattua muunakin kuin Jumalan sanana ovat löytäneet jonkunlaisen yhteyden keskenään?
Ne jotka pitävät Raamattua Jumalan erehtymättömänä sanana ja tulkitsevat sitä kirjaimellisesti joltain osin tosi tiukasti eivätkä anna muunlaisille tulkinnoille tilaa saavat aikaan ainaista riitaa ja kinaa?
Vaikka kyllä körtitkin saavat varmaan kinaakin aikaan, mutta kun on kyselevällä mielellä ja armona kerjäävänä, niin antaa tilaa enemmän?
-
En ole osannut tuolla tavoin linkittää raamatunkäännöstä ja selittämistä toisiinsa. Ennemmin niin, että esimerkiksi jokin puolipreposition muoto saattaa vaihtaa sanan merkityksen, ja hyvä on, että alkuperäisin mahdollinen teksti saadaan, siihen tarvitaan kyllä paljon muutakin kuin tekstin käänöksen osaajia. Ne todella tehdään alkukielisistä teksteistä, (VT:sta taisi olla latinankielinen Vulgata, jota room katol käyttää ja hepr aram. joka on meillä) ja käännöstyön lisäksi eksegetiikalla on koko nippu metodeja ýrittää löytää se, joka olisi mahdollisimman tarkka kopio siitä joka alunperin kirjoitettiin. VT:n kohdalla se on vähän yksinkertaisempaa, mutta UT:n aika ja antiikin ajan historiankirjoitus salli suuria vapauksia --- ei pidsetty väääränä lisäillä omia juttuja, sen takia niissä onkin merkintöjä: Nämä jakeet puuttuvat joistakin käsikirjoituksista, jne.
Ja joka tapauksessa käytettävissä on kopionkopionkopioita. Sen takia sanan merkityksen ymmärtäminen - mitä se oli silloin, mitä se on nyt - ei ole yhdentekevää.
Sitä avautuuko sana lukijalleen, olen pitänyt kokonaan eri asiana, eikä oletettavasti olisi haitannut vanhan käännöksen käyttö... vaikka nyt niin että jo kauan sitten on kuin olisi pistetty parsinneulalla kun luin jutun siitä mitä puhe saa aikaan - ei epäilystä, että se sana ei olisi avautunut, mutta ei se valitettavasti ole suuria vaikuttanut.... Samoin aivan alkuun koko Raamattuun tutustumisessani olin riparilla flunssassa ja sen verran kipeä että jouduin käymään lääkärissä ja vuodelepoon, ei ollut mitään tekemistä ja aloin ajan kuluksi opetella loppukokeeseen tulevia raamatunjakeita. Joh 14;27 ei kuulunut niihin. Etsin Joh 3:16, ja aloin vahingossa lukea jäähyväispuhetta. Halusin tietää kuka on menossa ja minne. Rauhan minä jätän teille, minun rauhani, oli tarkalleen kuin minulle kirjoitettua. En unohda sitä koskaan. Se hetki muutti koko elämäni. Tulikohan koppavasti sanottua... sanotaan että minulla tuskin olisi jumalasuhdetta ilman sitä...
-
Raamatunkäännöksen ja selittämisen linkitin toisiinsa syystä että:
Monet Raamatun selittäjät selventävät tekstiään selittämällä, että esimerkiksi alkukielessä on monta sanaa, jotka kaikki käänetään suomeksi sanalla rakkaus: esim. agape tarkoittaa nimenomaan Jumalan rakkautta j.n.e. Minusta ainakin on todella mukavaa kuulla tämänkaltaisia selityksiä oppineilta ihmisiltä, jotka ovat lahjakkaita ja jotka ovat nähneet paljon vaivaa sen eteen, että ovat tutkineet asioita. Mielestäni on myös tärkeää, että teksti on käännetty mahdollisimman oikein.
-
Raamatunselityksen professorin (Martti Luther) mielestä Raamattu on hurmahenkien (mm. Tapani Koivumäen, joidenkin helluntailaisten ja pietistien) kirjakokoelma.
-
Raamatunselityksen professorin (Martti Luther) mielestä Raamattu on hurmahenkien (mm. Tapani Koivumäen, joidenkin helluntailaisten ja pietistien) kirjakokoelma.
Et kai tosissasi tuota kirjoittanut?
-
Et kai tosissasi tuota kirjoittanut?
Johtopäätöksen voi tehdä anakronismien määrästä.
-
Minusta ainakin on todella mukavaa kuulla tämänkaltaisia selityksiä oppineilta ihmisiltä, jotka ovat lahjakkaita ja jotka ovat nähneet paljon vaivaa sen eteen, että ovat tutkineet asioita.
Niin, onhan se hyödyllistä että jotkut tosissaan tutkivat asioita ja jakavat meille maallikoillekin tietojaan julkaisemalla niitä.
Tosin sanoisin tuohon oppineisuuteen, että on olemassa oppineita ja "oppineita". Jälkimmäisillä tarkoitan esim. herätysliikkeiden piirissä olevia kellokkaita jotka profiloituvat "raamatuntutkijoiksi". Satuin matkallani taannoin kuulemaan radiosta Leif Nummelan haastattelun tästä aiheesta, enkä minä kyllä häntä pitäisi minään Raamatun selityksen asiantuntijana vaikka hänellä olikin kauhea into ja kiihkeys mielipiteissään. Sen sijaan vaikkapa tohtori C.F.W. Walther on minua vakuuttanut teoksillaan. Samaten teologina minuun on tehnyt syvän vaikutuksen F.G. Hedberg. Nämä olivat (oikeasti) oppineitakin miehiä jotka valjastivat oppineisuutensa luterilaisen Raamatun tulkintaperinteen käyttöön. Tosin arvioitani haittaa se, ettei itsellä ole alan koulutusta. Voisin kuvitella että mikäli opiskelisin teologiaa, voisi monesta asiasta käsitys muuttua. Mutta maallikoiden on parempi olla ryhtymättä "Raamatun opettajiksi" toinen toisilleen.
-
Jampe mie jo kerran ehotin että lue netissä avoimessa yliopistossa teologiaa. Se on oikeesti kivaa. Ja sanoisin että juuri netissä saa parhaan opetuksen sikäli että voi lähettää opettajalle miljoona kysymystä joihin se joutuu :003: ettiin vastaukset, minun systiksen opettaja lopulta taisi vähän :003: väsyä kun antoi minul pari osotetta... kysy noista... Ja ne lähettää kirjallisuusvinkkejä jos ne ei ihan jokaseen ennätä vastata. Mie taisin olla ihan kauhukakara. Lääkiksessähän opettajaa ei voinu lainkaan samalla tavoin purra nilkasta kunnes sai tietää kaiken tahtomansa ja juuri-tällä-sekunnilla.
Mie olin satavarmasti ilmottautunu nettiin jatko-opiskelijaksi. Sattui joku virhe... olin yhtäkkiä läsnäolo-opiskelija... minä pelkään että niille jäi karmeat muistot´. Sillä se osui se ruksi väärään ruutuun. Tai heitä armahdettiin ylhäältä. Minä oon joskus vähän katunutkin. On varmaan miellyttävää että opiskelija on kiinnostunu mutta jos se lähettää joka ilta seittemästä seittemääntoista kysymystä, alkaa ehkä hatuttaa. Minä aattelin että kun lupaavat... mutta silti...
-
2. Piet 1. luvusta
"Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet."
Olen ymmärtänyt, että uudet Raamatun käännökset tehdään aina alkukielestä (korjatkaa, jos olen väärässä). Samoin muistan kuulleeni, että heprean kieli on erittäin vivahteikasta verrattuna esimerkiksi suomen kieleen. Paljon tarvitaan älykkäitä ihmisiä tutkimaan Raamatun kirjoituksia.
Silti ensiarvoisen tärkeää on, että Pyhä Henki saa kirkastaa Raamatun sanomaa.
Ellei Pyhä Henki tee työtään Raamatun sanan selittäjässä, niin onko semmoisesta selityksestä mitään iloa kenellekään?
Onko nykykörttiläisellä taikka yleensäkään nykyajan tosiuskovaisella minkäänlaista kykyä edes keskustella tämäkaltaisesta aiheesta?
Jeesus sanoo, että "te eksytte, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa".
Tärkeää tuntuu olevan vain oma napa: toivottavasti vain kukaan ei osoittaudu minua paremmaksi ja toivottavasti jokainen huomaa minun suuren ja valtavan nöyryyteni.
Pirska otti esiin tärkeän aiheen.
Löytyykö täältä ketään, joka voisi tuoda jotain lisää tuohon Pirskan aloittamaan asiaan?
Palstalla nimittäin saattaa olla minun ja Pirskan lisäksi muitakin, jotka ovat siitä kiinnostuneet.
Minulle tuo Jumalan työ sanan avaajana on vähän hakusessa.
En osaa välttämättä erottaa omaa mielikuvitustani Jumalan puheesta.
En kuitenkaan oman napani perusteella haluaisi tehdä tässä kohtaakaan Raamatun tekstiä tyhjäksi.
-
Raamatun tekstin kerroksellisuudesta tai monitulkintaisuudesta johtuen Henki kirkastaa siitä eri henkilöille eri tilanteissa eri asioita. Siksi on mielestäni väärin takertua Raamatun elävän sanan sijasta tietyn teologin omana aikanaan tekemään ja hänen seuraajiensa ainoaksi oikeaksi määrittelemään selitykseen.
-
Raamatun tekstin kerroksellisuudesta tai monitulkintaisuudesta johtuen Henki kirkastaa siitä eri henkilöille eri tilanteissa eri asioita. Siksi on mielestäni väärin takertua Raamatun elävän sanan sijasta tietyn teologin omana aikanaan tekemään ja hänen seuraajiensa ainoaksi oikeaksi määrittelemään selitykseen.
Minä olisin tästä kyllä vähän eri mieltä. Yritän perustella miksi. Tuo "Henki kirkastaa" on yleisesti käytetty termi jota ei kukaan oikeasti pysty mitenkään määrittelemään mitä se tarkoittaa. Kuka hyvänsä voi väittää että Henki kirkasti hänelle tämän ja tuon asian. Niinhän ne Kartanolaisetkin sanoivat että Henki heille oli kirkastanut että lapsia piti piiskata yms. "Henki" on kirkastanut helluntailaisille ettei lapsia pidä kastaa, "Henki" on kirkastanut vanhoillislestadiolaisille että he ovat ainoita oikeita uskovaisia koko maailmassa jne. .
Koska kukaan ei kykene todistamaan, että Henki EI olisi kirkastanut kullekin asioita joita hän väittää niin mistä löytyy se ohjenuora jota noudatamme välttyäksemme täydelliseltä anarkialta uskon asioissa? Mitä tai ketä uskoisimme? -Vai menisimmekö pelkän vaiston varassa aina "kokeilemaan" eli lyömään päätämme Karjakan mäntyyn vain todetaksemme ettei olisi kannattanutkaan ja huomataksemme kuinka rikki menimmekään antautuessamme mukaan sellaiseen josta emme etukäteen voineet tietää?
Vai antautuisimmeko intuition varaan, luottaen olevamme kyllin viisaita kaikissa maailman asioissa? Voisimmeko omaan ajattelukykyymme ja ymmärrykseemme niin paljon, että rakentaisimme ihan oman uskomusjärjestelmämme, poimien siihen aineksia ja osasia mistä parhaaksi katsomme? -niinkuin marketin hyllyltä. Minusta me silloin rakentaisimme omaa, omatekoista "jumalaa" itsellemme omien mieltyksiemme mukaan.
Koskapa nämä ovat oikeasti hirmuisen vaikeita kysymyksiä niin täytyy todeta ettei minullakaan niihin ole mitään patenttivastausta, on vaan parhaan käsitykseni mukaisesti muodostunut kuva siitä mikä voisi olla paras likiarvo. Ensinnäkin meillä on historiallisesti jo pitkältä ajalta varsin luotettavaksi ja kohtuullisen turvalliseksi itsensä osoittanut uskomusjärjestelmä: -Evankelisluterilaisuus! Se on hyvin monessa suhteessa etenkin kaikenmoisten hengellisten karikoiden ja ylikuumenemisten välttämiseksi hyvä usko. Ylipäätään se käsittääkseni johtuu siitä että jo Lutherin ajoista asti on painotettu voimakkaasti ns. oikeita asioita eli evankeliumin ja lain oikeaa erottamista, otettu etäisyyttä kaikenkarvaiseen individualismiin ja tukeuduttu tulkinnassa vahvasti Raamattuun. Tietenkin myös kirkkomme näkemys on TULKINTAA, joten sekään ei ole kuin likiarvo, mahdollisesti kuitenkin paras sellainen. Luterilaisuudessa on aina otettu tietoisesti etäisyyttä hurmahenkiin ja hurmahenkisyyteen mikä on erittäin tärkeää varsinkin nykypäivinä. Ei tarvitse kuin katsella tilastoja mistä ne uskontojen uhrit etupäässä tulevat niin nehän ovat hurmahenkien piireistä eli karismaatikkojen yms. Heille juuri on "Henki kirkastanut" kaikenlaisia sanomia joita he sitten toisille julistavat perustaen lahkojaan.
Luterilaisuudessa on Lutherin jälkeen etenkin paljon parjatun ns. "puhdasoppisuuden" ajalla kuitenkin jouduttu monien hyäkkäysten kohteeksi joiden seurauksena on jouduttu tutkimaan mitkä on kestäviä Raamatu ntulkintaperiaatteita nimenomaan luterilaisuuden ytimen eli lain ja evankeliumin erottamisen kannalta. Tuona aikana on kaikesta huolimatta syntynyt paljo nhyödyllistä joka on janakohtaista vielä nykypäivänäkin, etenkin Raamatuntulkinta traditio joka oikeasti perustellaan jollain muullakin kuin "Hengen ilmoituksilla".
Yksityisen ihmisenkin olisi syytä pidättäytyä tai ainakin hyyyyyyyvin varovaisesti ajatella että olisiko Henki hänelle jotain kirkastanut. Parempi olisi pidättäytyä sellaisesta kokonaan ja tukeutua hyvästi koeteltuun isien uskoon.
-
Tarkennan vielä että luterilaisuudella en siis tarkoita kirkon suuntauksia, kirkolliskokousten nykyisiä linjauksia tms. , vaan evankelisluterilaisen kirkon tunnustusta sellaisenaan. Minä henkilökohtaisesti siihen tukeudun paremman ymmärryksen puuttuessa. Kyllä, olen tutkinut tunnustuskirjat läpikotaisin, tosin siitä on jo paljon aikaa mutta totesin että enpä voisi tätä paremmin sanoa, tähän minä mielelläni yhdyn. Lisäksi olen tutkinut huomattavan määrän Lutherin tekstejä näin maallikoksi. Niissä löytyy se sama henki ja ymmärrys kuin tunnustuskirjoissakin. Kyllä Katekismus vielä paikkansa täyttää!
-
Raamatun tekstin kerroksellisuudesta tai monitulkintaisuudesta johtuen Henki kirkastaa siitä eri henkilöille eri tilanteissa eri asioita. ---
Näinhän se on ja lisäisin vielä, että sama teksti voi kirkastaa samallekin henkilölle eri asioita eri elämäntilanteessa. Minusta tämä toteutuu silloin, kun yksityinen ihminen lukee Raamattua rukoillen.
Minä olisin tästä kyllä vähän eri mieltä. Yritän perustella miksi. Tuo "Henki kirkastaa" on yleisesti käytetty termi jota ei kukaan oikeasti pysty mitenkään määrittelemään mitä se tarkoittaa. Kuka hyvänsä voi väittää että Henki kirkasti hänelle tämän ja tuon asian. Niinhän ne Kartanolaisetkin sanoivat että Henki heille oli kirkastanut että lapsia piti piiskata yms. "Henki" on kirkastanut helluntailaisille ettei lapsia pidä kastaa, "Henki" on kirkastanut vanhoillislestadiolaisille että he ovat ainoita oikeita uskovaisia koko maailmassa jne. . ---
Minä taas näkisin asian niin, että esimerkiksi Kartanolaisten kohdalla ei ole ollut kysymys Pyhästä Hengestä, vaan jostain ihan muusta hengestä. Vaikka valitettavasti tämmöisiä vääriä tulkintoja tuleekin paljon, niin minusta se ei sulje pois sitä, että Pyhä Henki voi tehdä työtään ihan tavallisen kristityn kohdalla.
-
No joo, ehkä kaikki ovat yhtä mieltä Kartanolaisten tapauksesta, mutta toin sen vain esiin siinä mielessä että onhan paljon sellaista "ilmoitusta" josta emme oikeasti voi olla ihan varmoja. Eihän se tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta etteikö Henki voisi jollekin jotain kirkastaa, mutta kenelle ja mitä? Siinäpä se pähkinä onkin!
Oikeastaan ainoa taho joiden uskon turvallisesti saaneen Hengen ilmoitusta, ovat useat virsirunoilijat ja hengellisten laulujen tekijät. Oletteko huomanneet, että niissä on yleensä esim. aika vähän mitään "uutta" ja ihmeellistä. Niissä on myös hyvin vähän polemiikkia.
Suhtaudun tähän siten että Henki ei ilmoita meille mitään uutta ja entisestä poikkeavaa vaan kirkastaa ihmisille sitä samaa vanhaa ja "kuivaa" evankeliumia. Jos ilmoitus tai ymmärrys on sellainen ettei päähän ole tullut mitään uutta radiosanomaa tai facebook-mesitsiä vaan että vaikkapa ymmärrys on avautunut käsittämään jotain siitä samasta asiasta mutta entistä vakuuttavammin ja syvemmin ja se tukeutuu siihen vanhaan ja tarpeelliseen, niin sitten suhtaudun myönteisesti.
Sitten taas on oma kategoriansa kaikenmaailman pellet ja klovnit jotka selittävät että "minä kysyin Jumalalta mihin pitää rakentaa kirkko ja Jumala vastasi että tuolla on tyhkä tontti, rakenna sinne..." Tai muut jotka kuvittelevat juttelevansa Jumalalle kuin vieressä seisovalle kaverille. Sellaiset kuuluvat psykiatriseen hoitoon.
-
:-\ Mä varmaan joutaisin psykiatriseen hoitoon, viitaten edellisen kirjoittajan textiin.
Minusta kyllä joskus voi saada jonkun Hengen ilmoituksenkin ja sen mukaan tehdä, mutta Raamatun tulkinnastahan tässä taisi olla enempi kyse.
Toiselle kaikki on ihmettä ja Hengen ääntä. Toiselle joku mitä Luther on kirjoittanut ja jonka tuntee sitä kautta oikeaksi.
Raamattua kun tulkitsemme, niin erilailla pitäisi olla edes jotkut perusasiat selvitettynä, niin itselle kuin muille.
Niitä voisi olla esimerkiksi. Rakentaako tälläinen tulkinta yhteistä hyvää. Loukkaako se jonkun toisen vakaumusta, niin että onko se tarpeellista tuoda esille, ja muuta sellaista.
Kaikkiahan ei voi miellyttää sehän on selvä, mutta jos tulkinta ei ole hyväksi lähimmäisille tulkinta voipi olla väärin?
Orjuus, naispappeus, pukeutuminen ja vaikka hiusten pituus. Raamatusta tulkiten niissä voisi olla outojakin tulkinnan mahdollisuuksia, silti parempi on minusta joustaa tulkinnoissa, kuin alkaa tulkitsemaan..Näin on oltava.
Raamatunhan ei tulisi olla lakikirja, vaan kirja joka aikaan saa muutosta. Millaista muutosta se sitten aiheuttaa olisi kait hyvä pohtia.
Jeesuskin sanoi, että hedelmistä puu tunnetaan.
Elämä on kuitenkin aika tylsää ja Hengen äänet ja kuulemiset ja niiden mukaan tekemiset on kyllä super kiinnostavia asioita.
Ihmeitäkin varmaan tapahtuu ja ainakin niistä juuri Hengenääniä kuulevat yleensä kertovat, että mulle sopii kyllä sellainenkin touhu ja sellaisten puheiden kuuntelukin.
Raamatun tulkinta kuitenkin on asia, jota ei tulisi hengellistää liikaa, vaan sen tulisi minusta pohjautua siihen millaista hedelmää sen tulkinnat saa aikaan.
-
Oikeastaan ainoa taho joiden uskon turvallisesti saaneen Hengen ilmoitusta, ovat useat virsirunoilijat ja hengellisten laulujen tekijät. Oletteko huomanneet, että niissä on yleensä esim. aika vähän mitään "uutta" ja ihmeellistä. Niissä on myös hyvin vähän polemiikkia.
Kait ne papitkin jotain saavat.
Suhtaudun tähän siten että Henki ei ilmoita meille mitään uutta ja entisestä poikkeavaa vaan kirkastaa ihmisille sitä samaa vanhaa ja "kuivaa" evankeliumia.
Niin tai sitten se "kuiva"evankeliumi nähdään uudessa valossa.
-
Minä en ala Raamattua selittämään. Tänään luettiin messussa 2. Pietarin kirjeen kohta josta linkki tässä:
http://www.h-y.fi/foorumi/index.php?topic=1973.msg70846#new
Minulle se on selvinnyt näin.
-
Kait ne papitkin jotain saavat.
Profetoiminen tarkoittaa Raamatun selittämistä. Ei mitään muuta ilmoitusta ole eikä uutta tietoa tule. Sitten on Jumalan puhe asia erikseen että missä ja miten sitä voi kuulla. Vanhastaan on sanottu että Jumalan puhuttelua voi kuulla elämänkohtaloissa, luonnossa ja kansojen vaiheissa. Jos joku kuulee ääniä tai saa viestejä suoraan päänkuoren sisälle niin kyllä se on hoitoon hakeutumisen paikka. Ei auta vaikka olisi pappi, päinvastoin; -sen pahempi! Mutta jos pappi tuumailee että tänään kun ajoin kotiin niin olipa kaunis aurongonlasku ja hänen mieleen pistää että kukahan tämän kaiken on tehnyt, niin siinä pappi kuuli Jumalan puhetta. Sensijaan pappi joka saa suoraan aivolohkoonsa bittimuotoisen tai muun sähköisen viestin tai krjeen postilaatikkoon niin Leenan vastaanotolle ohjaisin.
-
Raamattu on siitä aika nasta kirja että se on niin paksu ja monipuolinen että sieltä löytyy takuuvarmasti aina jotaki uutta ja hienoa. (Joo'o, vielä enemmän kuin Leijonakuninkaasta!) Tai jotain mikä just sillä hetkellä puhuttaa. Mut en mää sitä selittää osaa. Lukiessa jää usein huuli pyöriänä kattomaan että vau, vähä siistiä.
-
Raamattu ei ole kirja... vaan kirjakokoelma. 300-luvulla rähjäisten kristittyjen katakombeissa koottu.
-
'Rähjäiset kristityt katakombeissa' ei taida olla ihan osuva kuvaus enää 300-luvun kirkosta.