Kiistelty avioliittolaki meni läpi:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288627211768.htmlJoku ehkä ajattelee, että "suvaitsematonta".
Ennen tuonkaltaista ajattelua on hyvä mittiä, mitä sanalla "suvaitsevaisuus" tarkoitetaan.
Mm. wikipediasta löytyy lisää tuon termin oikeasta merkityksestä.
Suvaitsevaisuus nimittäin edellyttää erimielisyyttä, jotta voisi olla suvaitsemainen.
Eli, jos esim. näkemykseni olisi vahvasti se, että asiaa xxx ei saisi tehdä, mutta silti hyväksyn, että asiaa xxx ei saa kieltää, niin tällöin olen suvaitsevainen asiaa xxx kohtaan, eli suvaitsen asiaa xxx.
Mikäli taasen näkemykseni on se, että xxx on OK, tällöin erimielisyyden ehto ei täyty ja tällöin en voi paukutella henkselsitäni sillä, että suvaitsen asiaa xxx.
Eli tällainen lause on järjetön: "suvaitsen kaikkea sitä, jonka kanssa olen samaa mieltä".
Toinen asia, mitä eräs professori tai vastaava radiossa asiasta kertoi on se, että suvaitsevaisuus ja suvaitsemattomuus itsessään ovat neutraaleja termejä. Onko kyseessä hyvä asia vaiko huono riippuu toki asiasta, jota suvaitaan tai ei suvaita.
Se sitten on tietysti eri asia, että tarmille suvaitsevaisuus on julkisuudessa ja kansankielessä lanseerattu uusia merkityksiä.
Surkuhupaisaa, jos joku itsensä suvaitsevaisuuden korokkeelle nostanut julistaja todellisuudessa suvaitsee vain niitä asioita, joiden kanssa hän on samaa mieltä. Tällainen suvaitsevaisuuden julistaja itseasiassa seisoo todellisuudessa suvaitsemattomuuden kuopassa. Mikäli tuosta kuopasta haluaa eroon on joko lopetettava itsensä suitsuttaminen tai sitten ryhtyä oikeasti suvaitsemaan asioita, eli hyväksymään asioita, joista on erimieltä.