Jumalan edessä on nöyrryttävä, ihmisten edessä ei pidä nöyristellä.
Niin. Aika vaikea rasti, kun miettii tarkemmin. Nöyryys toisen ihmisen edessä se vasta haaste on. Ja mikä on ero nöyristelyyn? Teeskennelty nöyryyskö? Edessä yhtä ja takana toista?
Luulen että joskus ripaus huumoria oman itsen edessä vahvistaa mieltä niin, että toinen näkökulma tai itselle täysin mahdoton suhtautumistapa voidaan ottaa mietittäväksi. Ajattelen sitä nöyryydeksi toisen ihmisen edessä. " Niinkin, en tiennyt, voidaan nähdä näinkin". Nöyrän maailma ei ole mustavalkoinen eikä hän ikinä putoa korkealta.
Paaviketjun mietteissä tuo paavi jota kutsuttiin Johnny Walkeriksi eli Johannes XXIII (apua) joka muistetaan Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen koolle kutsumisesta ja ekumeenisesta kiinnostuksesta: ... usein muistutan itseäni, älä ota itseäsi niin tärkeästi...
Hänestä jäi monta hauskaa kaskua. Kerran oli kävellyt eräälle sairaalalle ja pyrkinyt sisälle ovipuhelimesta, johon vastattiin " täällä Herran sisarten ylisisar" johon Johannes vastasi "Täällä vain Jeesuksen Kristuksen palvelijain palvelija" jota paavi määritelmällisesti myöskin on.
Hänen tilannekomiikan tajunsa auttoi monessa kiperässä kohdassa ja teki hänestä erittäin rakastetun ihmisen. Todella rakastetun; ei sellaista näennäisesti rakastettua jolloin kyseessä on kuin sotilasliitto yhteistä vihamiestä vastaan tai yhteisen mielipiteen puolesta.