Minunkin mielestäni muuttuu. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Jos kodin kasvupohja on ollut otollinen ja opitut tavat hyviä, ei kovin paljon muutosta huomaa. Ainakaan toinen ihminen.
Jos lähtökohdat ovat ankeat, heikot eväät, seuraa monenlaista mutkaa. Ylöspäin, alaspäin. Joskus kasvu tyssää. Se ei ole elämän merkki.
Omalla kohdalla on käynyt paljon takaperoisesti. Pikkuvanhasta tosikosta lapsellisen leikkimieliseen vanhuuteen. Konservatiivistä liberaaliksi.
Huvittelunhaluisesta villikosta, uskovaiseksi, ensin villihengeksi, myöhemmin heränneeksi. Suvaitsemattomasta rakastavaksi.
Näin koen itse. Kysykää Matilta .