Muistan, taisi olla hamana vuonna 1993 tai 1994, kun ensimmäisen kerran tutustuin netin kielenkäyttöön. Oli melkoinen järkytys lukea palstoja ja keskusteluita - ei sellaista menoa tosi-elämässä sallittaisi tai harjoitettaisi. Sitten siihen alkoi vähitellen tottua, kun rupesi itse käyttämään nettiä. Nimettömyys ja keskustelupalstan luonne johtavat väittelyn ja lujasti, jopa pahasti sanomisen helppouteen. Tässä mielessä tämä foorumi on hyvin, hyvin kiltti paikka, suorastaan viaton. Toki täälläkin esiintyy jossain muodossa tätä tyypillistä netti-kieltä, mutta en ole mitään todellisia ylilyöntejä havainnut. Ehkä sitten näin syntymä-körttinä myös tunnistaa välillä hyvin hirtehisen huumorin. Siitä tulee joskus mieleen jopa itse Paavo, joka ei aina kovin pehmeästi virkkonut.
Ja se on varmasti totta että vaikka joukkoon pitäisi rakastaa niin körttiläisyys on itse asiassa yllättävän vaikea liike liittyä mukaan - ei sen takia, että olisi liikaa vaatimuksia ja sääntöjä vaan että niitä ei välttämättä edes huomaa. Ei kysytä mitään, ei vahdita, mutta ei toisaalta myös ohjatakaan, voi jäädä yksinäinen olo, eikä olekaan joukkoon rakastettu vaan joukossa jätetty huomiotta. Mutta kyllä se lämpö siellä kuitenkin on, suurikin lämpö, sitä on vain vaikea aluksi paikallistaa - on sen verran matalalla, sen verran piilossa... Kehoittaisin kuuntelemaan vaikka Siionin virsiä netti-nimimerkkien sijasta, ne kyllä ohjaavat ja ottavat omakseen. Itse olen syntynyt, mutta myös rakastettu joukkoon: mihinkään muuhun kristilliseen liikkeeseen en tässä maassa kai näillä mielipiteillä mahtuisikaan, kaikki kelpaavat, näin huonotkin - ja se ei aivan ymmärrettävästi kelpaa kaikille. Mutta ehkä on hyvä, että löytyy tälläinenkin variaatio, väittäisin että ei ole varsinaista huutavaa pulaa niistä ryhmistä, joilla on tiukemmat kriteerit ja korkeammalla puomit. Tämä ovi pysyy auki, kumpaankin suuntaan - mutta ainakin paluu on helppoa...
