Mulle sanottiin kerran: "Jos et osaa laulaa, ole hiljaa" (en saanut häiritä muita)
Sitä kuulee kaikenlaista elämänsä aikana.
On vastaansanojia, kriitikoita, puolesta- ja vastaan väittäjiä, toisen turhentajia, positiivisia yllätyksiä, negatiivista palautetta ja vaikka mitä.
Viisautta lienee oppia seisomaan omalla paikallaan ja menemättä mukaan kaiken maailman arvostelijoiden mielipiteisiin.
Joissakin voi olla totuutta vaikka 99 % joissakin 45 % ja joissakin vaikka 2 % ja osa on ihan puutaheinää.
Olla ja tulla siksi ihmiseksi, joka "minun" kuuluisi ja kuuluu olla on joskus elämän mittainen matka.
Joskus taas joku löytää todellisen identiteettinsä jo melko varhain ja se siitä sitten ajan oloon kypsyy ja "kukoistaa" aikansa, kunnes tulee vuodet, joista sana sanoo, ettei niistä niin enää pidä, tulee kenties vanhuus, sairaudet ja raihnaisuus, oppii luopumaan ja ikään kuin entistä enemmän heittäytymään ja kellumaan siinä, mikä on kaiken focus, Jumalan käsittämättömän armon ja jopa ilon käsissä.
Siinähän se turvallisuus kuitenkin ja ennen kaikkea juuri on.
Kristuksen käsissä on sekä hyvä elää että kuolla.
Moni sanoo, että toivoisi saavansa muuttaa ajasta ikuisuuteen saappaat jalassa.
Mutta monesti ennen varsinaista saappaiden nurkkaan heittämistä ihminen haurastuu, vanhenee, raihnaistuu.
Joskin joku saa iäisyyskutsun jo hyvin nuorena, jopa lapsena.
Miten kenelläkin.
Ja taaskaan en täyttänyt Bengtin mittaa
sillä sanoistani minutkin tunnetaan.
Käytän toisinaan paljon sanoja kun tarinani ja mietteeni kehittyy yleensä kirjoittamiseni jatkuessa.
Ja joskus ajatus lentää nopeammin kuin nämä m inun manuaaliset sormeni kykenevät napsuttamaan näppäimistöä.
Mutta kaiken kaikkiaan, sanojia on niin montaa kuin on ihmistäkin ja mielipiteitä saman verran jos ei enemmänkin.
Ja ei muuta kuin laulamaan vn !
Sanoo ihminen joka ei osaa laulaa.
Paitsi lastenlapsille sooloilen kyllä.
Ja minullekin on sanottu ettet osaa laulaa ja se mokoma oli ihan faktaa, en vaan lapsena itse sitä käsittänyt, luulin olevani hyvinkin lupaava tapaus musiikin maailmassa ja kenties tuleva artisti.
Mutta mummona laulan.
Ja vielä eivät lastenlapset ole moittineet vaikka menee ihan nuotin vierestä.
Ja mikä parasta, he laulavat mukana ja innostuvat.
Niin minäkin.
Että semmonen tarina.
Jorina.
Murina.
Turina.
Puheen sorina.
Hyvää päivää.
