Kirjoittaja Aihe: Aamuhartaus 9  (Luettu 36585 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 9
« Vastaus #75 : 12.02.18 - klo:08:02 »
Jos haluat katua siveettömyyttäsi, älä silloin ala luetella kaikkia paheita, ruokottomuuksia ja niistä seuraavia rangaistuksia - sillä tämä ei ole lopulta kestävää, koska se on väkivaltaista lain voimasta aiheutunutta katumusta - vaan katso siveyden suloisuutta ja sen kauneimpia muotoja, niin että siveys sinänsä ilahduttaa sinun sisintäsi. Näin toimi myös kaikkien muiden hyveiden suhteen.

Martti Lutherin saarnasta

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 9
« Vastaus #76 : 13.02.18 - klo:07:15 »
Ripittäytyessäsi sinun tulee ajatella, että rakastat yhtä paljon vanhurskautta kuin vihaat syntiä. Sinun tulee paljon enemmän tai oikeastaan yksinomaan huolehtia siitä, kuinka ajattelet viettää uuden hyvän elämäsi, kuin sitä, kuinka hylkäät edeltävän huonon elämäsi tai miten paljon vihaat sitä. Todella tosi - tärkeämpi kuin koko tähänastinen opetus katumuksen eri muodoista - on saksalainen sananlasku, jossa todetaan, että "luopuminen on paras katumus". Paras katumus on siis uusi elämä. Näin apostoli Paavalikin selittää Galatalaiskirjeessään: "Ei ympärileikkaus ole mitään tai ympärileikkaamattomuus vaan uusi luomus."

Martti Lutherin saarnasta

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Aamuhartaus 9
« Vastaus #77 : 13.02.18 - klo:07:58 »
Sv  25   Vapahtajani lempeä

 
1. Vapahtajani lempeä.
Kun täynnä olen syntiä,
niin nöyrästi nyt rukoilen.
Olethan, Herra, tiedän sen,
armoinen.

2. En osaa oikein rukoilla,
vaan Hengelläsi johdata
nimesi kautta anomaan,
luottamaan, että avun saan
aikanaan.

3. Kun epäusko hävettää,
suo, Jeesus, etten siihen jää
vaan lähellesi janoan
ja löydän turvasataman
suojaisan.

4. Minua älä, Jumala,
nyt ankarasti tarkasta.
Katseesi käännä Jeesukseen
ja puolestani kärsineen
pyhyyteen.

5. En muuhun vedota nyt voi
kuin Karitsaan, hän armon toi,
lain täytti, poisti tuomion,
hän yhä vanhurskaus on
verraton.

6. Anteeksiantamuksessa
on elämää ja autuutta.
Vain siinä lähteiden on maa,
elämän vettä ammentaa
sielu saa.

7. Sen ääreen siis nyt kumarrun,
se virvoitus on kiusatun,
ja läsnäolo Jeesuksen
on sielun lepo suloinen.
Uskon sen.

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W.Malmivaara 1893, H.Kivekäs  1971, L.Ravantti 2014
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 9
« Vastaus #78 : 14.02.18 - klo:07:15 »
Aito sydämen katumus ei ole meidän tekomme, vaan se on Jumalan armosta lähtöisin. Siksi meidän tulee olla toivottomia itsemme suhteen ja paeta Jumalan laupeuden suojaan.

Martti Lutherin saarnasta

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 9
« Vastaus #79 : 15.02.18 - klo:07:47 »
Sinun ei tule vaipua epätoivoon - sitähän Perkele juuri haluaa - vaan sinun tulee täysin luottavaisena sanoa: "Tiedän, että koko elämäni on ansainnut kirouksen, jos se tuomitaan, mutta Herra ei ole käskenyt minua luottamaan omaan elämääni vaan hänen laupeuteensa sanoessaan: 'Ole luottavainen, poikani, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi'" Samoin psalmissa sanotaan: "Sinun armosi on parempi kuin elämä."

Martti Lutherin saarnasta

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 9
« Vastaus #80 : 16.02.18 - klo:10:17 »
Syvästi totta on yleisesti tunnettu sanonta: "Ei sakramentti vaan usko sakramenttiin vanhurskauttaa." Pyhä Augustinus lisää tähän: "Sakramentti pesee meidät puhtaiksi, ei siksi, että se toimitetaan vaan siksi, että siihen uskotaan." Mutta ellei sakramentti vanhurskauta vaan usko sakramenttiin. kuinka paljon ennemmin pätee silloin se, ettei katumus vanhurskauta vaan usko!

Martti Lutherin saarnasta

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 9
« Vastaus #81 : 17.02.18 - klo:07:46 »
Herra valitsee kaksi aasia: toisen, joka on tottunut ratsastajaan, ja toisen, jolla kukaan ei ole aiemmin ratsastanut. Me olemme nämä kaksi aasia sielullisesti ja ruumiillisesti. Ellei Kristusta saarnata, on ihminen siinä asemassa, että jokainen ajaa ja piiskaa häntä - hänellä ei ole hetkenkään rauhaa. Ihminen ei kerta kaikkiaan vapaaehtoisesti täytä lain määräyksiä. Sen minkä hän tekee, hän tekee vain ankaran painostuksen pelosta. Näin hänen tulee olla hurskas, ja hänet ajetaan siihen.
Nuori aasikaan ei ole vapaaehtoinen eikä halukas - se ei salli kenenkään ratsastaa selässään, kunnes Kristus tulee ja saa omantunnon iloiseksi ja innokkaaksi tekemään sen, mikä sen tuleekin tehdä - silloin aasi mielellään hyväksyy ratsastajan selkäänsä.


Martti Lutherin saarnasta

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 9
« Vastaus #82 : 19.02.18 - klo:07:34 »
Nuori aasi, joka kantaa Kristusta, kuvaa ihmisen uskoa Kristukseen. Vanha aasi, joka seuraa nuorta, merkitsee sitä, että ihmisen tulee tehdä myös hyviä tekoja, jotka seuraavat uskosta. Näin Kristus ratsastaa hengessä, mutta hallitsee myös ruumista. Hän siis lopultakin ratsastaa molemmilla aaseilla. Ihminen on todella vapaa - niin vanhan kuin nuorenkin aasin osalta. Kukaan ei enää voi pakottaa vanhaa aasiakaan tekemään vain ulkonaisia tekoja. Meidän ei enää tule valikoida aikaa eikä paikkaa, sitä tai tätä, mikä meitä sitoo. Älä enää pyri tekemään muuta kuin seuraamaan nuorta aasia, toisin sanoen anna hengen hallita itseäsi ja pidä lihasi kurissa, ettei se vastusta henkeä vaan on sille alamainen. Tällä tavoin kristityn ihmisen on annettava olla vapaa kaikista laeista.

Martti Lutherin saarnasta

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Aamuhartaus 9
« Vastaus #83 : 19.02.18 - klo:07:50 »
SV  106   En voi saada lepoa


1. En voi saada lepoa
maailmasta sielulleni.
Onnea en saavuta.
Turhaan juoksen kierrokseni.
Etsin kestävämpää pohjaa,
Herra, minut tielle ohjaa.

2. Tiedän, syli Jeesuksen
minulle on aivan avoin.
Hän on kärsivällinen
rakastavan äidin tavoin.
Kertovat sen ristin haavat:
kurjimmatkin armon saavat.

3. Hänen läsnäoloaan
kaipaa köyhä sydämeni.
Tahdon kuulla uudestaan,
että vuoksi syntieni
Jeesus ristin kantaa jaksoi,
verellänsä kaiken maksoi.

4. Hiljennyn siis ristin luo.
Vaimentukoot epäilykset.
Rauhan minulle hän suo,
peittää armoon erehdykset,
perintöni, hankkimansa,
hänellä on hallussansa.

5. Luottamusta enemmän
pyydän vielä sisimpääni,
pyydän ihmettelevän
mielen, että Herran ääni
vielä minussakin soisi,
ilon sydämeeni toisi.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Aamuhartaus 9
« Vastaus #84 : 19.02.18 - klo:11:51 »
Kiitos!   :eusa_pray: :eusa_pray:

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 9
« Vastaus #85 : 20.02.18 - klo:07:40 »
Sinun ei tule ajatella, että Kristus olisi vain taivaassa. Hän on itse läsnä ja ohjaa aasia, minne se meneekin. Aasi ei tosin näe häntä. Se katsoo vain kulkusuuntaan, mutta kuitenkin se tuntee ratsastajan aivan selvästi selässään. Aivan samoin on meidän laitamme. Kun Kristus on sydämissämme ja me uskomme häneen, me emme näe Kristusta, mutta me tunnemme hänen läsnäolonsa meissä.

Martti Lutherin saarnasta

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 9
« Vastaus #86 : 21.02.18 - klo:07:00 »
"Katso ihmistä!" Tällä sanalla on suuri merkitys ja se ilmaisee lyhyesti saman asian kuin Jesajan kirjan 53. luku: "Me näimme hänet, mutta emme voineet katsoa häntä." Samassa jakeessa sanotaan vielä, että "hänellä ei ollut muotoa eikä kauneutta". Jalo ja ankara sääli sai Pilatuksenkin huudahtamaan, hänen nähdessään Jeesuksen, joka oli verissään ja raadeltu, niin orjantappuroiden repimä ja syljen tahraama, ettei hän ollut enää ihmisen kaltainen: "Katso ihmistä!" Tuntuu kuin hän olisi tahtonut sanoa: "Katsokaa, voidaanko tätä miestä pitää enää ihmisenäkään!"

Martti Lutherin saarnasta

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 9
« Vastaus #87 : 22.02.18 - klo:09:36 »
Kuinka voi se, jossa Kristus itse asuu, olla itkemättä, kun Kristus itkee; olla tuntematta tuskaa, kun Kristus on tuskissaan; olla vapisematta, kun hän vapisee; antaa hänen kärsiä kärsimättä itse mukana? Hengellinen ihminen iloitsee iloitsevien kanssa ja itkee itkevien kanssa; hän antautuu vangittavaksi vangittujen mukana ja haavoitettavaksi haavoitettujen joukkoon; hän kärsii kärsivien kanssa ja ottaa myötätuntoisesti osaa muiden ihmisten tunteisiin ja elämään kuin ne olisivat hänen omiaan.

Martti Lutherin saarnasta

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 9
« Vastaus #88 : 23.02.18 - klo:09:46 »
Jos itsetuntemus saisi sijaa ja samalla omien puutteittemme tunteminen kasvaisi, meidän olisi helppo olla lempeitä, kärsivällisiä, nöyriä, vähäisiä, lauhkeita ja halveksia kaikkea maallista ja seurata Kristuksen esimerkkiä. Voisimme rukoilla psalmin sanoin: "'Käännä paha vihamiehiini'. Poista kaikki paha minun sielustani ja siirrä se lihaan kaikkine aisteineen, siis vanhaan ihmiseen, sillä se on minun viholliseni. Henki nimittäin vakuuttaa: 'Ihmisen vihollisia ovat nimittäin hänen omat perhekuntalaisensa'. Totuudessa sinä hajotat heidät kuten olet luvannut, ja sinun täyteydessäsi on henki."

Martti Lutherin saarnasta

(Psalmin jae kuuluu nykyisessä muodossaan: "Sinä pelastat minut kaikesta hädästä, ja silmäni saavat nähdä vihollisteni tuhon." Evankeliumin jae kuuluu nykyisessä muodossaan: "Viholliset ovat oman talon väkeä.")

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 9
« Vastaus #89 : 24.02.18 - klo:07:53 »
Koska emme ole ymmärtäneet Kristuksen kärsimystä, olemme unohtaneet sen, ja koska emme tunnista siinä itseämme, olemme tarttuneet siihen, mikä on meidän ulkopuolellamme. Kuinka sielu voi pidättäytyä katkerista kyynelistä tai ainakaan sydämen huokauksista, kun se näkee Kristuksen verhottuna kärsimykseen ja tajuaa oman kurjuutensa, joka on tulvillaan pahaa ja epätoivoa? Tässä meillä on tarjolla totuudenmukainen, valheesta vapaa kuva omasta surkeudestamme: joka ei tiedä kuka hän on tai sitä epäilee, katsokoon tätä kuvaa ja hän tulee näkemään totuuden itsestään.

Martti Lutherin saarnasta